Saan olla miehen mökillä kesällä viikon, muu perhe koko loman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyksi meni jo ennen kuin pääsitte edes mökille, kun juuri sanoit odottavasi anteeksipyyntöä, etkä voi keskustella.

Eli miehesi on tottunut, ettei kanssasi voi keskustella ja siksi ilmoitti sen mitä ilmoitti. Olet hankala ihminen Ap.

Ei mennyt riitelyksi. Mies ilmoitti, minä nieleskelin ja aloin sitten miettiä käytännön järjestelyjä. Mihin vielä pitäisi venyä? Ap

Kuulostat nyt enemmänkin masentuneelta ja ahdistuneelta kuin hylätyltä äidiltä ja vaimolta. Miehesi toimi tökerösti, mutta kyllä se juurisyy nyt taitaa olla ihan muualla ja tämä loma on vain selviytymisstrategia mieheltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Hermot menee, riitaa tulee ja appivanhemmat määrää kaikesta ja silti harmittaa, kun ei saa olla mökillä koko lomaa

Juuri tuota ajattelin. Itse elänyt samanlaisissa kuvioissa, enkä osannut irtautua noista lomista. Vuosikaudet, kai ajattelin, että lapsille tekee hyvää olla luonnon helmassa. Onneksi ei enää tarvitse sietää tuota, itse kun en edes ole mökki-ihminen, jo yksistään itikat ovat liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin tyytyväinen et mies pärjää mökillä yksin. Ei siis tarvita naista tiskaamaan ja pesemään pyykkiä. Oispa mullakin noin omatoiminen mies.

Enkä todellakaan hinkuisi mökille, jonne en tuntisi olevani tervetullut perheenjäsenenä.

Mutta hinkuisutko olevasi osa perhettä, jos et tuntisi olevasi osa sitä? Ap

Ainaki mulla ois omaa aikaa, tehdä juuri mitä haluan. Mikäs sen mukavempi, kun saada myös omasta perheestä lomaa pari viikkoa vuodessa.

Keskimäärin ihmisillä on lomaa muutamia viikkoja vuodessa, ehkä sen 5-6? Minusta se on aika vähän ja ainakin meillä ne kaikki vietetään todellakin yhdessä perheenä eikä kukaan kaipaa mitään "omaa lomaa", johan sitä arkiviikot painetaan töissä yksin erossa perheestä. Perheaika on ainakin itselleni niin tärkeää että ei meillä ole 10 vuoden aikana edes tullut puheeksi etteikö niitä vähiä lomia vietettäisi yhdessä perheenä.

Loma omasta perheestä kuulostaa minusta lähinnä oudolta...

Ap:lle sanoisin että juokse, koska tuo ei tule muuttumaan. Olen yhden parisuhteen lopettanut koska ex-mies ei osannut katkaista napanuoraa äitiinsä. Ei sellaista jaksa kovin kauaa katsella.

Pitäisikö se mökki myydä? Pitäisikö vanhempiaan pyytää muuttamaan? Vai miten sä nyt sen napanuoran katkaiset kun olette samoilla mailla kesän? Ap kertoi miehensä huomauttavan hänelle jos hän ei kehu äitinsä leivonnaisia, onko se nyt sit merkki siitä ettei napanuoraa ole katkaistu?

Ymmärrettävästi sinulla on paha mieli. Siitä huolimatta, mitäpä jos vain 'katsoisit' ihan pokkana, että minkälainen kesäloma teillä kehkeytyy rikkomalla tuttua kaavaa: mies mökillä ja sinä et mene sinne edes 'armopalaviikoksi'. Yritä nauttia omasta ajasta ja seurata ja tehdä niitä asioita, joista pidät ja joihin ei yleensä ole liiemmin aikaa työn ja perheen pyörityksen ohessa.

En oikein ymmärrä ylipäätään tuota kuviota, että perheellä ei ole omaa mökkeilyrauhaa milloinkaan, vaan kuvioissa on koko ajan pyörimässä isovanhemmat. Eikö miehen olisi ollut aika tehdä tämän suhteen ratkaisuja jo aikapäiviä sitten? En tarkoita, että omat vanhemmat pitäisi häätää pois mökin ympäristöstä, vaan että vanhemmilla olisi kakkoskämppä jossain tai sitten miehen mökki myyntiin ja uuden hankinta paikalta, jossa taataan omalle perheelle mökkeilyrauha. Miehesi näyttää pitävän itsestäänselvänä, että muu perhe sopeutuu ja tekee niinkuin hän määrää ja niinkuin on tehty ennen oman perheen perustamista.

Itse aikanaan lopulta kieltäydyin lähtemästä appivanhempien mökille, kun mökkeily oli naisille kellon tarkkaa ruokien tekemistä, vesien kantoa, lasten hoitamista jne. Suvun miehille mökkeily oli kalastamista ja Itse valittua mukavaa puuhailua. Jäin mieluummin kaupunkiin ja toivotin miehelleni mukavia lomia vanhempiensa mökillä (toki sanoin, että mikä mättää mökkeilyssä). Lopputuloksena oli se, että kun mieheni oikeasti tajusi, että mitään yhteisiä mökkeilyjä ei enää tule entisillä käytösmalleilla isovanhempien kanssa, niin mieheni oli pakko muuttaa käytöstään (tai mökkeillä vanhempiensa kanssa ilman minua). Kyse ei ollut mistään ongelmasta minun ja appivanhempieni välillä, vaan mieheni muuttui kuin tahdottomaksi pikkulapseksi omien vanhempiensa edessä, eikä vetänyt varsinkaan äidilleen mitään rajoja. Äitinsä kuoleman jälkeen myönsikin, että äitinsä puuttui liikaa elämäämme.

Kun toinen ei halua kuunnella tai keskustella toiselle osapuolelle tärkeistä asioista, niin siitä voi vetää omat johtopäätökset. Uhkailu ei toimi, vaan konkreettinen toiminta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen mukaan minua ei huolita pidemmäksi aikaa siksi, että tulee valitusta ja riitaa. Syy on hänestä täysin minun, omaa osuuttaan ei pysty näkemään. Tuntuu kurjalta, että lomailee mieluummin appivanhempien kuin minun kanssani ja meillä yhteistä lomaa on siis viikko. Eli nyt sitten ei edes sitä. Meninkö liian pitkälle? Ap

Ymmärrän miestäsi täysin. Ei kai kukaan halua viettää lomaansa riidellen. Katso peiliin ja tanssi yksin oman pillisi mukaan, näin on kaikille parempi.

Kukaan ei halua viettää lomaansa riidellen, mutta miehen tapa ratkaista asia sanelemalla kaikkien puolesta on väärä. Tuollainen käytös on. riidanhaastamista. 

Tuo "tulee valtusta ja riitaa kohta". Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä mistä on kyse. Tiedätkö ap itse mistä on kyse?

Minusta riidat kuuluvat parisuhteeseen, mutta miehen kanssa se on tosi vaikeaa. Mies uhriutuu helposti ja sitten asiat eivät liiku eteenpäin. Itse turhaudun uhtiutumiseen, kun riita lähtee aivan väärään suuntaan. Olen tosi loukkaantunut, että mies yrittää maalata minusta todella vaikeaa ihmistä. Olen ihan normaali ja tavallinen, hyväksyn kiukun ja riidankin osana elämää. Ap

Manipulointia, itsekeskeisyyttä ja lapsellisuutta, jotta saisi olla lomat kuin haluaisi, eli omien vanhempiensa kanssa ilman sinua.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävästi sinulla on paha mieli. Siitä huolimatta, mitäpä jos vain 'katsoisit' ihan pokkana, että minkälainen kesäloma teillä kehkeytyy rikkomalla tuttua kaavaa: mies mökillä ja sinä et mene sinne edes 'armopalaviikoksi'. Yritä nauttia omasta ajasta ja seurata ja tehdä niitä asioita, joista pidät ja joihin ei yleensä ole liiemmin aikaa työn ja perheen pyörityksen ohessa.

En oikein ymmärrä ylipäätään tuota kuviota, että perheellä ei ole omaa mökkeilyrauhaa milloinkaan, vaan kuvioissa on koko ajan pyörimässä isovanhemmat. Eikö miehen olisi ollut aika tehdä tämän suhteen ratkaisuja jo aikapäiviä sitten? En tarkoita, että omat vanhemmat pitäisi häätää pois mökin ympäristöstä, vaan että vanhemmilla olisi kakkoskämppä jossain tai sitten miehen mökki myyntiin ja uuden hankinta paikalta, jossa taataan omalle perheelle mökkeilyrauha. Miehesi näyttää pitävän itsestäänselvänä, että muu perhe sopeutuu ja tekee niinkuin hän määrää ja niinkuin on tehty ennen oman perheen perustamista.

Itse aikanaan lopulta kieltäydyin lähtemästä appivanhempien mökille, kun mökkeily oli naisille kellon tarkkaa ruokien tekemistä, vesien kantoa, lasten hoitamista jne. Suvun miehille mökkeily oli kalastamista ja Itse valittua mukavaa puuhailua. Jäin mieluummin kaupunkiin ja toivotin miehelleni mukavia lomia vanhempiensa mökillä (toki sanoin, että mikä mättää mökkeilyssä). Lopputuloksena oli se, että kun mieheni oikeasti tajusi, että mitään yhteisiä mökkeilyjä ei enää tule entisillä käytösmalleilla isovanhempien kanssa, niin mieheni oli pakko muuttaa käytöstään (tai mökkeillä vanhempiensa kanssa ilman minua). Kyse ei ollut mistään ongelmasta minun ja appivanhempieni välillä, vaan mieheni muuttui kuin tahdottomaksi pikkulapseksi omien vanhempiensa edessä, eikä vetänyt varsinkaan äidilleen mitään rajoja. Äitinsä kuoleman jälkeen myönsikin, että äitinsä puuttui liikaa elämäämme.

Kun toinen ei halua kuunnella tai keskustella toiselle osapuolelle tärkeistä asioista, niin siitä voi vetää omat johtopäätökset. Uhkailu ei toimi, vaan konkreettinen toiminta.

Ihan todellko sä ehdotat, että mies myy apn vuoksi mökkinsä tai hankkii vanhemmilleen kakkosasunnon kesiksi? Tuo mökki ei ole ongelma kellekään muulle kuin aplle, joka ei edes omista mökistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen mukaan minua ei huolita pidemmäksi aikaa siksi, että tulee valitusta ja riitaa. Syy on hänestä täysin minun, omaa osuuttaan ei pysty näkemään. Tuntuu kurjalta, että lomailee mieluummin appivanhempien kuin minun kanssani ja meillä yhteistä lomaa on siis viikko. Eli nyt sitten ei edes sitä. Meninkö liian pitkälle? Ap

Ymmärrän miestäsi täysin. Ei kai kukaan halua viettää lomaansa riidellen. Katso peiliin ja tanssi yksin oman pillisi mukaan, näin on kaikille parempi.

Kukaan ei halua viettää lomaansa riidellen, mutta miehen tapa ratkaista asia sanelemalla kaikkien puolesta on väärä. Tuollainen käytös on. riidanhaastamista. 

Tuo "tulee valtusta ja riitaa kohta". Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä mistä on kyse. Tiedätkö ap itse mistä on kyse?

Minusta riidat kuuluvat parisuhteeseen, mutta miehen kanssa se on tosi vaikeaa. Mies uhriutuu helposti ja sitten asiat eivät liiku eteenpäin. Itse turhaudun uhtiutumiseen, kun riita lähtee aivan väärään suuntaan. Olen tosi loukkaantunut, että mies yrittää maalata minusta todella vaikeaa ihmistä. Olen ihan normaali ja tavallinen, hyväksyn kiukun ja riidankin osana elämää. Ap

Manipulointia, itsekeskeisyyttä ja lapsellisuutta, jotta saisi olla lomat kuin haluaisi, eli omien vanhempiensa kanssa ilman sinua.

Ei hän vietä lomiaan omien vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Noh, ap kertoi aika alussa naureskellen miten paha sisu ottaa välillä vallan mökillä ja tämä pisti itselläni silmään. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikki lomat ja vapaapäivät oli kivoja isän kanssa, kun se paha sisu oli töissä eikä pilaamassa meidän muiden iloa. Vähän vaikuttaisi tällein keittiöpsykologina, että tämä pahansisuisuus ja riidat kuuluu parisuhteeseen ajattelutapa on ajanut teidät tilanteeseen jossa kommunikointi ei toimi ja siksi mieskin on nyt päätynyt tällaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pariterapia voisi olla teille hyödyllistä, koska parisuhteeseen ei kuulu huutaminen, tiuskiminen eikä toisen kiristäminen. Asioista voi keskustella rakentavasti.

Tarkoitin "pahalla sisulla" sitä, etten kulje nöyränä miehen talutusnuorassa. En sitä, että raivoan ja huudan pää punaisena :) Minusta tuntuu, että tuo on miehen silmissä huonoa käytöstä ja sitä hän ei suvaitse, kun kaikilla pitäisi olla koko ajan kivaa vaikka hampaita purren. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin tyytyväinen et mies pärjää mökillä yksin. Ei siis tarvita naista tiskaamaan ja pesemään pyykkiä. Oispa mullakin noin omatoiminen mies.

Enkä todellakaan hinkuisi mökille, jonne en tuntisi olevani tervetullut perheenjäsenenä.

Mutta hinkuisutko olevasi osa perhettä, jos et tuntisi olevasi osa sitä? Ap

Ainaki mulla ois omaa aikaa, tehdä juuri mitä haluan. Mikäs sen mukavempi, kun saada myös omasta perheestä lomaa pari viikkoa vuodessa.

Keskimäärin ihmisillä on lomaa muutamia viikkoja vuodessa, ehkä sen 5-6? Minusta se on aika vähän ja ainakin meillä ne kaikki vietetään todellakin yhdessä perheenä eikä kukaan kaipaa mitään "omaa lomaa", johan sitä arkiviikot painetaan töissä yksin erossa perheestä. Perheaika on ainakin itselleni niin tärkeää että ei meillä ole 10 vuoden aikana edes tullut puheeksi etteikö niitä vähiä lomia vietettäisi yhdessä perheenä.

Loma omasta perheestä kuulostaa minusta lähinnä oudolta...

Ap:lle sanoisin että juokse, koska tuo ei tule muuttumaan. Olen yhden parisuhteen lopettanut koska ex-mies ei osannut katkaista napanuoraa äitiinsä. Ei sellaista jaksa kovin kauaa katsella.

Pitäisikö se mökki myydä? Pitäisikö vanhempiaan pyytää muuttamaan? Vai miten sä nyt sen napanuoran katkaiset kun olette samoilla mailla kesän? Ap kertoi miehensä huomauttavan hänelle jos hän ei kehu äitinsä leivonnaisia, onko se nyt sit merkki siitä ettei napanuoraa ole katkaistu?

Miksi ap edes menee appivanhemmilleen? Senkus jäisi mökkiin lomailemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ap kertoi aika alussa naureskellen miten paha sisu ottaa välillä vallan mökillä ja tämä pisti itselläni silmään. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikki lomat ja vapaapäivät oli kivoja isän kanssa, kun se paha sisu oli töissä eikä pilaamassa meidän muiden iloa. Vähän vaikuttaisi tällein keittiöpsykologina, että tämä pahansisuisuus ja riidat kuuluu parisuhteeseen ajattelutapa on ajanut teidät tilanteeseen jossa kommunikointi ei toimi ja siksi mieskin on nyt päätynyt tällaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pariterapia voisi olla teille hyödyllistä, koska parisuhteeseen ei kuulu huutaminen, tiuskiminen eikä toisen kiristäminen. Asioista voi keskustella rakentavasti.

Tarkoitin "pahalla sisulla" sitä, etten kulje nöyränä miehen talutusnuorassa. En sitä, että raivoan ja huudan pää punaisena :) Minusta tuntuu, että tuo on miehen silmissä huonoa käytöstä ja sitä hän ei suvaitse, kun kaikilla pitäisi olla koko ajan kivaa vaikka hampaita purren. Ap

Eli päsmäröit miehesi mökillä ja yrität estää häntä menemästä vanhemmilleen. MOT

Mieti viihdytkö vaelluksella koko loman. Jos et, palaa jossain vaiheessa mökille perheen kanssa vaikka muutamaksi päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ap kertoi aika alussa naureskellen miten paha sisu ottaa välillä vallan mökillä ja tämä pisti itselläni silmään. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikki lomat ja vapaapäivät oli kivoja isän kanssa, kun se paha sisu oli töissä eikä pilaamassa meidän muiden iloa. Vähän vaikuttaisi tällein keittiöpsykologina, että tämä pahansisuisuus ja riidat kuuluu parisuhteeseen ajattelutapa on ajanut teidät tilanteeseen jossa kommunikointi ei toimi ja siksi mieskin on nyt päätynyt tällaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pariterapia voisi olla teille hyödyllistä, koska parisuhteeseen ei kuulu huutaminen, tiuskiminen eikä toisen kiristäminen. Asioista voi keskustella rakentavasti.

Tarkoitin "pahalla sisulla" sitä, etten kulje nöyränä miehen talutusnuorassa. En sitä, että raivoan ja huudan pää punaisena :) Minusta tuntuu, että tuo on miehen silmissä huonoa käytöstä ja sitä hän ei suvaitse, kun kaikilla pitäisi olla koko ajan kivaa vaikka hampaita purren. Ap

Eli et halua tavata appivanhempiasi? Mites se olikaan, sulla on hyvät välit heihin 😅

Onko sulla enemmänkin ympärilläsi ihmisiä, joita et halua nöyristellä (eli olla kohtelijas) ja sit mielummin olet tapaamatta ja kiukkuat kun sitä ihmetellään?

Lyhyesti. Mökeillä yöpyminen on aika p***seestä. Käy bilettämässä siellä muutamina iltoina kesän mittaan, mutta aja sitten taxille kaupunkiin yöelämään jatkoille ja aamuksi kotiin nukkumaan.

Ehkä tuo olisi kannattanut esittää niin, että heti kun pinna alkaa kiristyä, niin AP saa luvan poistua mökiltä.

On tosiaan ihmisiä, joista ennakolta tietää, että x päivää ja alkaa rähinä. Oma isä oli tämmöinen. Tosin, kun mökki oli hänen, niin osattiin kuulostella, koska on aika poistua.

Tulipas ihan surullinen fiilis ap:n puolesta näistä kommenteista. Huomaa, että jossain suvuissa vanha miniöidenmollausperinne kukoistaa.

"Miniä ei ole ihminen eikä tamma hevonen" sanoi vanha kansa.

Itse oon kasvanut tosi yhteisöllisessä suvussa ja varsinkin nyt aikuisena arvostan puolisoita, jotka siihen sopeutuivat. Se vaatii todella paljon viettää kesiä puolison sukulaisten keskellä, kun heillä on ne yhteiset vuosien aikana muodostuneet tavat olla yhdessä.

Ymmärrän hyvin, meillä on molemmin puolin noin. Tänäkin kesänä mies on jankannut ja varmistellut jo varmaan kuukauden, että varmasti häivyn heinäkuun loppupuolella etätöihin mökille ja saa olla pari viikkoa yksin kaupungissa.  Aion itsekin tehdä niin eli elokuussa kun loma, mies jää yksin mökille ja vietän ainakin  yhden  kaupunkikesälomaviikon yksin

Meillä on mökki appivanhempiemme kodin naapurissa ja ei ole mitään ihanampaa kuin se että ruokaa ei tarvitse tehdä aina itse vaan voi mennä valmiiseen pöytään. Omalle mökille ei tarvinnut rakentaa kuin perus rantasauna, savusaunaan pääsee appivanhemmille. Grillikatostakaan tarvinnut tehdä omaa, se kun löytyy naapurista. Kun meille tulee kesävieraita, voivat yöpyä appivanhempien aitassa jne. jne.

Aina sillointällöin olemme erimieltä mieheni kanssa vanhempiemme käytöksestä tai toiveista, se on vain elämää. Jos mieheni kertoisi, että äitinsä toivoisi enemmän kehuja ruoasta, en mä sitä pahalla ottaisi vaan kehuisin enemmän.

Apn tilanne kuulostaa vuosien varrella rakennetulta katkeruuden kehältä ja kuulostaa enemmän kuin järkevältä rajata aika tuohon vkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Lyhyesti, mies, lapset ja appivanhemmat samassa pihapiirissä sekä miehen siskon perhe vierailevat. Appivanhempien säännöillä mennään, ja niihin olen yrittänyt sopeutua, mutta paha sisu ottaa joskus vallan :D ap

Eli siis onko nyt kyse siitä, että tuo on ollut alunperin appivanhempien mökki ja on heidän omsituksessaan edelleen ja kyseisen perheen lapset siellä ovat perheineenkin kesää viettäneet aikuistuttuaan? Ja sinua ottaa päähän, että appivanhempien/miehen lapsuusperheen mökillä toimitaan edelleen niillä samoilla taoilla kuin on aina toimittu, eikä muuteta tapoja miniän tapoihin sopiviksi? Ja tästä sitten tulee riitaa? Jos näin, niin ymmärrän miehesi kannan oikein hyvin. Kyllä se "uutena" johonkin mukaan tuleva on se, jonka pitää sopeutua talon tapoihin, ovat ne sitten miten oudot tahansa. Eikä niin, että talon pitää sopeutua sen uusimman osallistujan tapoihin. Jos et halua sopeutua tai touhu on mielestäsi niin päätöntä, että et pysty soppeutumaan, niin silloin paras ratkaisu kaikkien kannalta on viettää kesä erillään. Jatkossa voitte sitten harkita, josko hankkisitte oman mökin, jossa sitten voitte luoda ne ihan omat tavat ja perinteet, joihin sitten tulevat polvet saavat sopeutua tai olla sopeutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ap kertoi aika alussa naureskellen miten paha sisu ottaa välillä vallan mökillä ja tämä pisti itselläni silmään. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikki lomat ja vapaapäivät oli kivoja isän kanssa, kun se paha sisu oli töissä eikä pilaamassa meidän muiden iloa. Vähän vaikuttaisi tällein keittiöpsykologina, että tämä pahansisuisuus ja riidat kuuluu parisuhteeseen ajattelutapa on ajanut teidät tilanteeseen jossa kommunikointi ei toimi ja siksi mieskin on nyt päätynyt tällaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pariterapia voisi olla teille hyödyllistä, koska parisuhteeseen ei kuulu huutaminen, tiuskiminen eikä toisen kiristäminen. Asioista voi keskustella rakentavasti.

Tarkoitin "pahalla sisulla" sitä, etten kulje nöyränä miehen talutusnuorassa. En sitä, että raivoan ja huudan pää punaisena :) Minusta tuntuu, että tuo on miehen silmissä huonoa käytöstä ja sitä hän ei suvaitse, kun kaikilla pitäisi olla koko ajan kivaa vaikka hampaita purren. Ap

Eli et halua tavata appivanhempiasi? Mites se olikaan, sulla on hyvät välit heihin 😅

Onko sulla enemmänkin ympärilläsi ihmisiä, joita et halua nöyristellä (eli olla kohtelijas) ja sit mielummin olet tapaamatta ja kiukkuat kun sitä ihmetellään?

Ei suurin osa normaaleista aikuisista ihmisistä jaksa viettää pitkiä aikoja toisen sukulaisten kanssa, harva omienkaan.

Aikuisissa suhteissa molemmat puolisot ymmärtää tämän ja sopii yhdessä, paljonko ollaan kummankin suvun kanssa ja myös millaisia aikoja ollaan niin, että toinen on yhdessä sukunsa kanssa ja puoliso omilla menoillaan.

Ei ole oikein puoliusoa pakottaa tämä sopeutumaan tilanteeseen, jossa koko loma-aika järjestellään niin, että itse halutaan olla vanhempien kanssa.

Aikuisen ihmisen ensisijaisen perheen ei kuulu olla lapsuudenperhe.

Yhteishommelit kesälomillä ei toimi koskaan vuosia!

Välit vaan rikkoutuu vuosiksi.

Kokemuksella.