Saan olla miehen mökillä kesällä viikon, muu perhe koko loman

Vierailija kirjoitti:

Tulipas ihan surullinen fiilis ap:n puolesta näistä kommenteista. Huomaa, että jossain suvuissa vanha miniöidenmollausperinne kukoistaa.

"Miniä ei ole ihminen eikä tamma hevonen" sanoi vanha kansa.

Itse oon kasvanut tosi yhteisöllisessä suvussa ja varsinkin nyt aikuisena arvostan puolisoita, jotka siihen sopeutuivat. Se vaatii todella paljon viettää kesiä puolison sukulaisten keskellä, kun heillä on ne yhteiset vuosien aikana muodostuneet tavat olla yhdessä.

Eihän se nyt ole miniöiden mollausta, jos todetaan, että sen uutena mukaan tulevan pitää pystyä sopeutumaan sen alkuperäisen mökkeilijäkunnan tapoihin, eikä olettaa, että koko miehen suku muuttaa omat tapansa ja perinteensä sukumökillään miniän tapoihin sopiviksi. Miniän perheen mailla ja sukujuhlissa sitten toisin päin. Jostain syystä vävypojilta tuo talon tapoihin sopeutuminen onnisttuu mutkattomasti, mutta osa miniöistä kuvittelee, että ne oman suvun perinteet pitää saada iskostetua ihan joka paikkaan ja kaikkien muiden tulee joustaa tavoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ap kertoi aika alussa naureskellen miten paha sisu ottaa välillä vallan mökillä ja tämä pisti itselläni silmään. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikki lomat ja vapaapäivät oli kivoja isän kanssa, kun se paha sisu oli töissä eikä pilaamassa meidän muiden iloa. Vähän vaikuttaisi tällein keittiöpsykologina, että tämä pahansisuisuus ja riidat kuuluu parisuhteeseen ajattelutapa on ajanut teidät tilanteeseen jossa kommunikointi ei toimi ja siksi mieskin on nyt päätynyt tällaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pariterapia voisi olla teille hyödyllistä, koska parisuhteeseen ei kuulu huutaminen, tiuskiminen eikä toisen kiristäminen. Asioista voi keskustella rakentavasti.

Tarkoitin "pahalla sisulla" sitä, etten kulje nöyränä miehen talutusnuorassa. En sitä, että raivoan ja huudan pää punaisena :) Minusta tuntuu, että tuo on miehen silmissä huonoa käytöstä ja sitä hän ei suvaitse, kun kaikilla pitäisi olla koko ajan kivaa vaikka hampaita purren. Ap

Eli et halua tavata appivanhempiasi? Mites se olikaan, sulla on hyvät välit heihin 😅

Onko sulla enemmänkin ympärilläsi ihmisiä, joita et halua nöyristellä (eli olla kohtelijas) ja sit mielummin olet tapaamatta ja kiukkuat kun sitä ihmetellään?

Ei suurin osa normaaleista aikuisista ihmisistä jaksa viettää pitkiä aikoja toisen sukulaisten kanssa, harva omienkaan.

Aikuisissa suhteissa molemmat puolisot ymmärtää tämän ja sopii yhdessä, paljonko ollaan kummankin suvun kanssa ja myös millaisia aikoja ollaan niin, että toinen on yhdessä sukunsa kanssa ja puoliso omilla menoillaan.

Ei ole oikein puoliusoa pakottaa tämä sopeutumaan tilanteeseen, jossa koko loma-aika järjestellään niin, että itse halutaan olla vanhempien kanssa.

Aikuisen ihmisen ensisijaisen perheen ei kuulu olla lapsuudenperhe.

Ei apn mies ole vanhempiensa kanssa vaan omalla mökillään. Ne vanhemmat vaan asuu samassa pihapiirissä ja aplle on vaikeaa olla heille niin kohtelias kuin miehensä toivoisi. Ap voi hankkia oman mökin muualta jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipas ihan surullinen fiilis ap:n puolesta näistä kommenteista. Huomaa, että jossain suvuissa vanha miniöidenmollausperinne kukoistaa.

"Miniä ei ole ihminen eikä tamma hevonen" sanoi vanha kansa.

Itse oon kasvanut tosi yhteisöllisessä suvussa ja varsinkin nyt aikuisena arvostan puolisoita, jotka siihen sopeutuivat. Se vaatii todella paljon viettää kesiä puolison sukulaisten keskellä, kun heillä on ne yhteiset vuosien aikana muodostuneet tavat olla yhdessä.

Eihän se nyt ole miniöiden mollausta, jos todetaan, että sen uutena mukaan tulevan pitää pystyä sopeutumaan sen alkuperäisen mökkeilijäkunnan tapoihin, eikä olettaa, että koko miehen suku muuttaa omat tapansa ja perinteensä sukumökillään miniän tapoihin sopiviksi. Miniän perheen mailla ja sukujuhlissa sitten toisin päin. Jostain syystä vävypojilta tuo talon tapoihin sopeutuminen onnisttuu mutkattomasti, mutta osa miniöistä kuvittelee, että ne oman suvun perinteet pitää saada iskostetua ihan joka paikkaan ja kaikkien muiden tulee joustaa tavoissaan.

Tässä tapauksessa suhteet on jo lähteneet siten vinksalleen, että ap on sopeutunut liian pitkään siihen, että lomat vietetään miehen suvun kanssa ja ehdoilla. Harvaa kiinnostaisi sopoeutua vuorokautta pidempään. Monissa suvuissa myös naisiin kohdistetaan erilaisia vaatimuksia kuin miehiin, joten vävyn osa on parempi kuin miniän.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävästi sinulla on paha mieli. Siitä huolimatta, mitäpä jos vain 'katsoisit' ihan pokkana, että minkälainen kesäloma teillä kehkeytyy rikkomalla tuttua kaavaa: mies mökillä ja sinä et mene sinne edes 'armopalaviikoksi'. Yritä nauttia omasta ajasta ja seurata ja tehdä niitä asioita, joista pidät ja joihin ei yleensä ole liiemmin aikaa työn ja perheen pyörityksen ohessa.

En oikein ymmärrä ylipäätään tuota kuviota, että perheellä ei ole omaa mökkeilyrauhaa milloinkaan, vaan kuvioissa on koko ajan pyörimässä isovanhemmat. Eikö miehen olisi ollut aika tehdä tämän suhteen ratkaisuja jo aikapäiviä sitten? En tarkoita, että omat vanhemmat pitäisi häätää pois mökin ympäristöstä, vaan että vanhemmilla olisi kakkoskämppä jossain tai sitten miehen mökki myyntiin ja uuden hankinta paikalta, jossa taataan omalle perheelle mökkeilyrauha. Miehesi näyttää pitävän itsestäänselvänä, että muu perhe sopeutuu ja tekee niinkuin hän määrää ja niinkuin on tehty ennen oman perheen perustamista.

Itse aikanaan lopulta kieltäydyin lähtemästä appivanhempien mökille, kun mökkeily oli naisille kellon tarkkaa ruokien tekemistä, vesien kantoa, lasten hoitamista jne. Suvun miehille mökkeily oli kalastamista ja Itse valittua mukavaa puuhailua. Jäin mieluummin kaupunkiin ja toivotin miehelleni mukavia lomia vanhempiensa mökillä (toki sanoin, että mikä mättää mökkeilyssä). Lopputuloksena oli se, että kun mieheni oikeasti tajusi, että mitään yhteisiä mökkeilyjä ei enää tule entisillä käytösmalleilla isovanhempien kanssa, niin mieheni oli pakko muuttaa käytöstään (tai mökkeillä vanhempiensa kanssa ilman minua). Kyse ei ollut mistään ongelmasta minun ja appivanhempieni välillä, vaan mieheni muuttui kuin tahdottomaksi pikkulapseksi omien vanhempiensa edessä, eikä vetänyt varsinkaan äidilleen mitään rajoja. Äitinsä kuoleman jälkeen myönsikin, että äitinsä puuttui liikaa elämäämme.

Kun toinen ei halua kuunnella tai keskustella toiselle osapuolelle tärkeistä asioista, niin siitä voi vetää omat johtopäätökset. Uhkailu ei toimi, vaan konkreettinen toiminta.

Kiitos paljon hyvästä ja rakentavasta kommentista!

Juuri noin ajattelin tehdä: aion nähdä ystäviä, tehdä pitkään toivomani vaelluksen, liikkua, nukkua, syödä terveellisesti.ä, uida meressä, näitä asioita, jotka ilahduttavat juuri minua ja joista osaa en ole pystynyt toteuttamaan miehen mökillä.

Yritän päästää irti pahasta mielestä ja katsella, mitä uutta tulee tähän tilalle, kun päästän tavallaan mökkilomasta ja miehestä ainakin hetkeksi irti.

Tuo on aina häirinnyt, siis että isovanhemmat ovat jatkuvasti horisontissa. Mies hyssyttelee lapsia, kun nämä riitelevät keskenään, etteivät isovanhemmat kuule. Ja jotenkin pyrkii pitämään kulissia yllä, en tiedä miten selittää minun poissaoloni. Lisäksi isovanhemmat priorisoidaan aina. Ihan hullu esimerkki: pidin lapsen synttärit isommalle porukalle kotona ja sain kauniin kukkakimpun. Otin sen mukaan ilokseni juhannukseksi. Mies ehdotti, että se vietäisiin anopille :D sanoin, että ostaa itse äidilleen omat kukkansa, nämä ovat minun (tätä siis tarkoitin "pahalla sisullani" :)).

Meillä tehdään juttuja mökillä puoliksi, mutta jos isovanhemmat pyytävät jotain, kaikki mobilisoidaan auttamaan sillä sekunnilla. Koko ajan pitää osoittaa kiitollisuutta/ olla kiltti ja nöyrä, näin itse sen koen. Eli minut on vedetty osaksi isovanhempien elämää, jota en koe omakseni. Muihin sukulaisiin on myös hyvät välit, mutten koskaan ole kenenkään nurkissa.

Olen oikein hyvissä ja ystävällissä väleissä kaikkien miehen sukulaisten kanssa, mutta liika läheisyys on liikaa. Ehkä heillekin?

Haluan irtautua täsyä raskaasta kuviosta ja ehkä tämä oli lopulta onnenpotku? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ap kertoi aika alussa naureskellen miten paha sisu ottaa välillä vallan mökillä ja tämä pisti itselläni silmään. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikki lomat ja vapaapäivät oli kivoja isän kanssa, kun se paha sisu oli töissä eikä pilaamassa meidän muiden iloa. Vähän vaikuttaisi tällein keittiöpsykologina, että tämä pahansisuisuus ja riidat kuuluu parisuhteeseen ajattelutapa on ajanut teidät tilanteeseen jossa kommunikointi ei toimi ja siksi mieskin on nyt päätynyt tällaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pariterapia voisi olla teille hyödyllistä, koska parisuhteeseen ei kuulu huutaminen, tiuskiminen eikä toisen kiristäminen. Asioista voi keskustella rakentavasti.

Tarkoitin "pahalla sisulla" sitä, etten kulje nöyränä miehen talutusnuorassa. En sitä, että raivoan ja huudan pää punaisena :) Minusta tuntuu, että tuo on miehen silmissä huonoa käytöstä ja sitä hän ei suvaitse, kun kaikilla pitäisi olla koko ajan kivaa vaikka hampaita purren. Ap

Eli et halua tavata appivanhempiasi? Mites se olikaan, sulla on hyvät välit heihin 😅

Onko sulla enemmänkin ympärilläsi ihmisiä, joita et halua nöyristellä (eli olla kohtelijas) ja sit mielummin olet tapaamatta ja kiukkuat kun sitä ihmetellään?

Ei suurin osa normaaleista aikuisista ihmisistä jaksa viettää pitkiä aikoja toisen sukulaisten kanssa, harva omienkaan.

Aikuisissa suhteissa molemmat puolisot ymmärtää tämän ja sopii yhdessä, paljonko ollaan kummankin suvun kanssa ja myös millaisia aikoja ollaan niin, että toinen on yhdessä sukunsa kanssa ja puoliso omilla menoillaan.

Ei ole oikein puoliusoa pakottaa tämä sopeutumaan tilanteeseen, jossa koko loma-aika järjestellään niin, että itse halutaan olla vanhempien kanssa.

Aikuisen ihmisen ensisijaisen perheen ei kuulu olla lapsuudenperhe.

Ei apn mies ole vanhempiensa kanssa vaan omalla mökillään. Ne vanhemmat vaan asuu samassa pihapiirissä ja aplle on vaikeaa olla heille niin kohtelias kuin miehensä toivoisi. Ap voi hankkia oman mökin muualta jos haluaa.

Siihenhän varmaan ovat menossa. Ap viettää aikaa omissa menoissa ja mies sukunsa kanssa. Mies ilmaisee haluavansa kuulua ensisijaisesti lapsuudenperheeseensä ja nainen toteaa, että hänellä ei ole perhettä, joten sama erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ap kertoi aika alussa naureskellen miten paha sisu ottaa välillä vallan mökillä ja tämä pisti itselläni silmään. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kaikki lomat ja vapaapäivät oli kivoja isän kanssa, kun se paha sisu oli töissä eikä pilaamassa meidän muiden iloa. Vähän vaikuttaisi tällein keittiöpsykologina, että tämä pahansisuisuus ja riidat kuuluu parisuhteeseen ajattelutapa on ajanut teidät tilanteeseen jossa kommunikointi ei toimi ja siksi mieskin on nyt päätynyt tällaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pariterapia voisi olla teille hyödyllistä, koska parisuhteeseen ei kuulu huutaminen, tiuskiminen eikä toisen kiristäminen. Asioista voi keskustella rakentavasti.

Tarkoitin "pahalla sisulla" sitä, etten kulje nöyränä miehen talutusnuorassa. En sitä, että raivoan ja huudan pää punaisena :) Minusta tuntuu, että tuo on miehen silmissä huonoa käytöstä ja sitä hän ei suvaitse, kun kaikilla pitäisi olla koko ajan kivaa vaikka hampaita purren. Ap

Ei ole mitenkään liikaa toivottu, että lomalla ja mökillä olisi kivaa. Jos ei ole niin auttaako se jotenkin, että reagoi siihen "pahalla sisulla"? Mitä ikinä se tarkoittaakaan niin ei kuulosta siltä, että sua edes kiinnostaisi tulla toimeen. Miehesi luultavasti suunnittelee eroa tällä hetkellä. Voi olla, että ei edes itse vielä tiedosta sitä täysin. Tuossa on ihan peruskaava havaittavissa. Ensin ei tulla toimeen, sitten aletaan hakea entistä enemmän omaa aikaa, nyt jo omaa lomaa. Tilanne vaan kulkee eteenpäin, kaikki on aina toisen syytä, sovittelua tai keskustelua ei edes harkita. Joten kyllä, sun kannattaa nyt todellakin varata itsellesi matka ja miettiä miten itse haluat lomasi viettää. Se ei auta mitään, että märehdit mitä mökillä tapahtuu tai on tapahtumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävästi sinulla on paha mieli. Siitä huolimatta, mitäpä jos vain 'katsoisit' ihan pokkana, että minkälainen kesäloma teillä kehkeytyy rikkomalla tuttua kaavaa: mies mökillä ja sinä et mene sinne edes 'armopalaviikoksi'. Yritä nauttia omasta ajasta ja seurata ja tehdä niitä asioita, joista pidät ja joihin ei yleensä ole liiemmin aikaa työn ja perheen pyörityksen ohessa.

En oikein ymmärrä ylipäätään tuota kuviota, että perheellä ei ole omaa mökkeilyrauhaa milloinkaan, vaan kuvioissa on koko ajan pyörimässä isovanhemmat. Eikö miehen olisi ollut aika tehdä tämän suhteen ratkaisuja jo aikapäiviä sitten? En tarkoita, että omat vanhemmat pitäisi häätää pois mökin ympäristöstä, vaan että vanhemmilla olisi kakkoskämppä jossain tai sitten miehen mökki myyntiin ja uuden hankinta paikalta, jossa taataan omalle perheelle mökkeilyrauha. Miehesi näyttää pitävän itsestäänselvänä, että muu perhe sopeutuu ja tekee niinkuin hän määrää ja niinkuin on tehty ennen oman perheen perustamista.

Itse aikanaan lopulta kieltäydyin lähtemästä appivanhempien mökille, kun mökkeily oli naisille kellon tarkkaa ruokien tekemistä, vesien kantoa, lasten hoitamista jne. Suvun miehille mökkeily oli kalastamista ja Itse valittua mukavaa puuhailua. Jäin mieluummin kaupunkiin ja toivotin miehelleni mukavia lomia vanhempiensa mökillä (toki sanoin, että mikä mättää mökkeilyssä). Lopputuloksena oli se, että kun mieheni oikeasti tajusi, että mitään yhteisiä mökkeilyjä ei enää tule entisillä käytösmalleilla isovanhempien kanssa, niin mieheni oli pakko muuttaa käytöstään (tai mökkeillä vanhempiensa kanssa ilman minua). Kyse ei ollut mistään ongelmasta minun ja appivanhempieni välillä, vaan mieheni muuttui kuin tahdottomaksi pikkulapseksi omien vanhempiensa edessä, eikä vetänyt varsinkaan äidilleen mitään rajoja. Äitinsä kuoleman jälkeen myönsikin, että äitinsä puuttui liikaa elämäämme.

Kun toinen ei halua kuunnella tai keskustella toiselle osapuolelle tärkeistä asioista, niin siitä voi vetää omat johtopäätökset. Uhkailu ei toimi, vaan konkreettinen toiminta.

Kiitos paljon hyvästä ja rakentavasta kommentista!

Juuri noin ajattelin tehdä: aion nähdä ystäviä, tehdä pitkään toivomani vaelluksen, liikkua, nukkua, syödä terveellisesti.ä, uida meressä, näitä asioita, jotka ilahduttavat juuri minua ja joista osaa en ole pystynyt toteuttamaan miehen mökillä.

Yritän päästää irti pahasta mielestä ja katsella, mitä uutta tulee tähän tilalle, kun päästän tavallaan mökkilomasta ja miehestä ainakin hetkeksi irti.

Tuo on aina häirinnyt, siis että isovanhemmat ovat jatkuvasti horisontissa. Mies hyssyttelee lapsia, kun nämä riitelevät keskenään, etteivät isovanhemmat kuule. Ja jotenkin pyrkii pitämään kulissia yllä, en tiedä miten selittää minun poissaoloni. Lisäksi isovanhemmat priorisoidaan aina. Ihan hullu esimerkki: pidin lapsen synttärit isommalle porukalle kotona ja sain kauniin kukkakimpun. Otin sen mukaan ilokseni juhannukseksi. Mies ehdotti, että se vietäisiin anopille :D sanoin, että ostaa itse äidilleen omat kukkansa, nämä ovat minun (tätä siis tarkoitin "pahalla sisullani" :)).

Meillä tehdään juttuja mökillä puoliksi, mutta jos isovanhemmat pyytävät jotain, kaikki mobilisoidaan auttamaan sillä sekunnilla. Koko ajan pitää osoittaa kiitollisuutta/ olla kiltti ja nöyrä, näin itse sen koen. Eli minut on vedetty osaksi isovanhempien elämää, jota en koe omakseni. Muihin sukulaisiin on myös hyvät välit, mutten koskaan ole kenenkään nurkissa.

Olen oikein hyvissä ja ystävällissä väleissä kaikkien miehen sukulaisten kanssa, mutta liika läheisyys on liikaa. Ehkä heillekin?

Haluan irtautua täsyä raskaasta kuviosta ja ehkä tämä oli lopulta onnenpotku? Ap

Edelleen kuvaat ihan normaaleita asioita ja toiveita, et mitään erikoista. Jos naapurissa olisi sun vanhemmat, etkö muka heitä auttaisi ja huomioisi? Ja tuo lasten rääkymisen rajoittaminen on kasvatusta, sitä pitäisi tehdä vaikka naapuritalossa olisi tuntemattomia ihmisiä.

Sulle ei selvästi sovi mökkeily muiden kanssa, sun kannattaa hankkia mökki jostakin missä ei ole muita mökkejä lähimainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulipas ihan surullinen fiilis ap:n puolesta näistä kommenteista. Huomaa, että jossain suvuissa vanha miniöidenmollausperinne kukoistaa.

"Miniä ei ole ihminen eikä tamma hevonen" sanoi vanha kansa.

Itse oon kasvanut tosi yhteisöllisessä suvussa ja varsinkin nyt aikuisena arvostan puolisoita, jotka siihen sopeutuivat. Se vaatii todella paljon viettää kesiä puolison sukulaisten keskellä, kun heillä on ne yhteiset vuosien aikana muodostuneet tavat olla yhdessä.

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipas ihan surullinen fiilis ap:n puolesta näistä kommenteista. Huomaa, että jossain suvuissa vanha miniöidenmollausperinne kukoistaa.

"Miniä ei ole ihminen eikä tamma hevonen" sanoi vanha kansa.

Itse oon kasvanut tosi yhteisöllisessä suvussa ja varsinkin nyt aikuisena arvostan puolisoita, jotka siihen sopeutuivat. Se vaatii todella paljon viettää kesiä puolison sukulaisten keskellä, kun heillä on ne yhteiset vuosien aikana muodostuneet tavat olla yhdessä.

Eihän se nyt ole miniöiden mollausta, jos todetaan, että sen uutena mukaan tulevan pitää pystyä sopeutumaan sen alkuperäisen mökkeilijäkunnan tapoihin, eikä olettaa, että koko miehen suku muuttaa omat tapansa ja perinteensä sukumökillään miniän tapoihin sopiviksi. Miniän perheen mailla ja sukujuhlissa sitten toisin päin. Jostain syystä vävypojilta tuo talon tapoihin sopeutuminen onnisttuu mutkattomasti, mutta osa miniöistä kuvittelee, että ne oman suvun perinteet pitää saada iskostetua ihan joka paikkaan ja kaikkien muiden tulee joustaa tavoissaan.

Tässä tapauksessa suhteet on jo lähteneet siten vinksalleen, että ap on sopeutunut liian pitkään siihen, että lomat vietetään miehen suvun kanssa ja ehdoilla. Harvaa kiinnostaisi sopoeutua vuorokautta pidempään. Monissa suvuissa myös naisiin kohdistetaan erilaisia vaatimuksia kuin miehiin, joten vävyn osa on parempi kuin miniän.

Aika montaa kiinnostaa sopeutua sukulaisten toiveisiin, varsinkin vanhenevien sukulaisten. Millainen ihminen ei auta vanhenevia vanhempiaan vain siksi, että on omakin ydinperhe?

Minulla tulee mieleen kiusaaminen. Appivanhemmat ja mies ovat jotenkin työntäneet perheen äidin ulkokehälle, mustamaalanneet ja lopulta työntäneet pois koko yhteisestä kesän vietosta. Ei kait noin voi loputtomiin jatkaa. Entä lapset? Miten he tähän reagoivat?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mökki appivanhempiemme kodin naapurissa ja ei ole mitään ihanampaa kuin se että ruokaa ei tarvitse tehdä aina itse vaan voi mennä valmiiseen pöytään. Omalle mökille ei tarvinnut rakentaa kuin perus rantasauna, savusaunaan pääsee appivanhemmille. Grillikatostakaan tarvinnut tehdä omaa, se kun löytyy naapurista. Kun meille tulee kesävieraita, voivat yöpyä appivanhempien aitassa jne. jne.

Aina sillointällöin olemme erimieltä mieheni kanssa vanhempiemme käytöksestä tai toiveista, se on vain elämää. Jos mieheni kertoisi, että äitinsä toivoisi enemmän kehuja ruoasta, en mä sitä pahalla ottaisi vaan kehuisin enemmän.

Apn tilanne kuulostaa vuosien varrella rakennetulta katkeruuden kehältä ja kuulostaa enemmän kuin järkevältä rajata aika tuohon vkoon.

Meillä appivanhemmat eivät ole koskaan laittaneet ruokaa kaikille tai hoitaneet lapsia. Me tarjoamme heille. En ole tästä katkera tai vihainen, jokainen tekee kuten haluaa ja pidän tärkeänä, ettei mitään tuputeta. Mies maksaa heille kaikenlaista ja sekin on hänen asiansa. Ongelma ei ole appivanhemmat. Ap

En lukenut koko ketjua, ap on ehkä vastannutkin jo kysymykseen, mutta jos teilllä on vain 1 viikkoa samaan aikaan lomaa ja tämän viikon miehesi mielestä voisit viettää heidän kanssaan mökillä, niin mitä ne muut viikot sitten olisivat olleet? Tarkoititko, että menisit myös silloin, kun miehesi on töissä ja sinä lomalla, miehen mökille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipas ihan surullinen fiilis ap:n puolesta näistä kommenteista. Huomaa, että jossain suvuissa vanha miniöidenmollausperinne kukoistaa.

"Miniä ei ole ihminen eikä tamma hevonen" sanoi vanha kansa.

Itse oon kasvanut tosi yhteisöllisessä suvussa ja varsinkin nyt aikuisena arvostan puolisoita, jotka siihen sopeutuivat. Se vaatii todella paljon viettää kesiä puolison sukulaisten keskellä, kun heillä on ne yhteiset vuosien aikana muodostuneet tavat olla yhdessä.

Eihän se nyt ole miniöiden mollausta, jos todetaan, että sen uutena mukaan tulevan pitää pystyä sopeutumaan sen alkuperäisen mökkeilijäkunnan tapoihin, eikä olettaa, että koko miehen suku muuttaa omat tapansa ja perinteensä sukumökillään miniän tapoihin sopiviksi. Miniän perheen mailla ja sukujuhlissa sitten toisin päin. Jostain syystä vävypojilta tuo talon tapoihin sopeutuminen onnisttuu mutkattomasti, mutta osa miniöistä kuvittelee, että ne oman suvun perinteet pitää saada iskostetua ihan joka paikkaan ja kaikkien muiden tulee joustaa tavoissaan.

Tässä tapauksessa suhteet on jo lähteneet siten vinksalleen, että ap on sopeutunut liian pitkään siihen, että lomat vietetään miehen suvun kanssa ja ehdoilla. Harvaa kiinnostaisi sopoeutua vuorokautta pidempään. Monissa suvuissa myös naisiin kohdistetaan erilaisia vaatimuksia kuin miehiin, joten vävyn osa on parempi kuin miniän.

Aika montaa kiinnostaa sopeutua sukulaisten toiveisiin, varsinkin vanhenevien sukulaisten. Millainen ihminen ei auta vanhenevia vanhempiaan vain siksi, että on omakin ydinperhe?

Auttaminen on eri asia kuin ehdoilla eläminen ja lapsuudenperheen asettaminen tärkeämmäksi kuin oma puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen mukaan minua ei huolita pidemmäksi aikaa siksi, että tulee valitusta ja riitaa. Syy on hänestä täysin minun, omaa osuuttaan ei pysty näkemään. Tuntuu kurjalta, että lomailee mieluummin appivanhempien kuin minun kanssani ja meillä yhteistä lomaa on siis viikko. Eli nyt sitten ei edes sitä. Meninkö liian pitkälle? Ap

Yksin on mahdotonta riidellä. Riitely vaatii kaksi ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Lyhyesti, mies, lapset ja appivanhemmat samassa pihapiirissä sekä miehen siskon perhe vierailevat. Appivanhempien säännöillä mennään, ja niihin olen yrittänyt sopeutua, mutta paha sisu ottaa joskus vallan :D ap

Eli siis onko nyt kyse siitä, että tuo on ollut alunperin appivanhempien mökki ja on heidän omsituksessaan edelleen ja kyseisen perheen lapset siellä ovat perheineenkin kesää viettäneet aikuistuttuaan? Ja sinua ottaa päähän, että appivanhempien/miehen lapsuusperheen mökillä toimitaan edelleen niillä samoilla taoilla kuin on aina toimittu, eikä muuteta tapoja miniän tapoihin sopiviksi? Ja tästä sitten tulee riitaa? Jos näin, niin ymmärrän miehesi kannan oikein hyvin. Kyllä se "uutena" johonkin mukaan tuleva on se, jonka pitää sopeutua talon tapoihin, ovat ne sitten miten oudot tahansa. Eikä niin, että talon pitää sopeutua sen uusimman osallistujan tapoihin. Jos et halua sopeutua tai touhu on mielestäsi niin päätöntä, että et pysty soppeutumaan, niin silloin paras ratkaisu kaikkien kannalta on viettää kesä erillään. Jatkossa voitte sitten harkita, josko hankkisitte oman mökin, jossa sitten voitte luoda ne ihan omat tavat ja perinteet, joihin sitten tulevat polvet saavat sopeutua tai olla sopeutumatta.

Ei, tuo ei ole tilanne. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mökki appivanhempiemme kodin naapurissa ja ei ole mitään ihanampaa kuin se että ruokaa ei tarvitse tehdä aina itse vaan voi mennä valmiiseen pöytään. Omalle mökille ei tarvinnut rakentaa kuin perus rantasauna, savusaunaan pääsee appivanhemmille. Grillikatostakaan tarvinnut tehdä omaa, se kun löytyy naapurista. Kun meille tulee kesävieraita, voivat yöpyä appivanhempien aitassa jne. jne.

Aina sillointällöin olemme erimieltä mieheni kanssa vanhempiemme käytöksestä tai toiveista, se on vain elämää. Jos mieheni kertoisi, että äitinsä toivoisi enemmän kehuja ruoasta, en mä sitä pahalla ottaisi vaan kehuisin enemmän.

Apn tilanne kuulostaa vuosien varrella rakennetulta katkeruuden kehältä ja kuulostaa enemmän kuin järkevältä rajata aika tuohon vkoon.

Meillä appivanhemmat eivät ole koskaan laittaneet ruokaa kaikille tai hoitaneet lapsia. Me tarjoamme heille. En ole tästä katkera tai vihainen, jokainen tekee kuten haluaa ja pidän tärkeänä, ettei mitään tuputeta. Mies maksaa heille kaikenlaista ja sekin on hänen asiansa. Ongelma ei ole appivanhemmat. Ap

Juu, ei ole niin vaan sinä. Miehesi suhde vanhempiinsa on sun mielestä sulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen mukaan minua ei huolita pidemmäksi aikaa siksi, että tulee valitusta ja riitaa. Syy on hänestä täysin minun, omaa osuuttaan ei pysty näkemään. Tuntuu kurjalta, että lomailee mieluummin appivanhempien kuin minun kanssani ja meillä yhteistä lomaa on siis viikko. Eli nyt sitten ei edes sitä. Meninkö liian pitkälle? Ap

Yksin on mahdotonta riidellä. Riitely vaatii kaksi ihmistä.

Aivan, ap on osa (ja mun mielestä suurin osa) ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipas ihan surullinen fiilis ap:n puolesta näistä kommenteista. Huomaa, että jossain suvuissa vanha miniöidenmollausperinne kukoistaa.

"Miniä ei ole ihminen eikä tamma hevonen" sanoi vanha kansa.

Itse oon kasvanut tosi yhteisöllisessä suvussa ja varsinkin nyt aikuisena arvostan puolisoita, jotka siihen sopeutuivat. Se vaatii todella paljon viettää kesiä puolison sukulaisten keskellä, kun heillä on ne yhteiset vuosien aikana muodostuneet tavat olla yhdessä.

Eihän se nyt ole miniöiden mollausta, jos todetaan, että sen uutena mukaan tulevan pitää pystyä sopeutumaan sen alkuperäisen mökkeilijäkunnan tapoihin, eikä olettaa, että koko miehen suku muuttaa omat tapansa ja perinteensä sukumökillään miniän tapoihin sopiviksi. Miniän perheen mailla ja sukujuhlissa sitten toisin päin. Jostain syystä vävypojilta tuo talon tapoihin sopeutuminen onnisttuu mutkattomasti, mutta osa miniöistä kuvittelee, että ne oman suvun perinteet pitää saada iskostetua ihan joka paikkaan ja kaikkien muiden tulee joustaa tavoissaan.

Tässä tapauksessa suhteet on jo lähteneet siten vinksalleen, että ap on sopeutunut liian pitkään siihen, että lomat vietetään miehen suvun kanssa ja ehdoilla. Harvaa kiinnostaisi sopoeutua vuorokautta pidempään. Monissa suvuissa myös naisiin kohdistetaan erilaisia vaatimuksia kuin miehiin, joten vävyn osa on parempi kuin miniän.

Aika montaa kiinnostaa sopeutua sukulaisten toiveisiin, varsinkin vanhenevien sukulaisten. Millainen ihminen ei auta vanhenevia vanhempiaan vain siksi, että on omakin ydinperhe?

Auttaminen on eri asia kuin ehdoilla eläminen ja lapsuudenperheen asettaminen tärkeämmäksi kuin oma puoliso.

Ap ei ole kuvannut yhtäkään tällaista asiaa.

Mulle alkoi anopin mies kerran valittamaan ja arvostelemaan, kun vietettiin kesää heidän tilallaan. Anoppi ei mitenkään puolustanut. En ole sen jälkeen sinne mennyt, enkä mene. Tietävät kyllä miksi. Kuvittelivat varmaan, että voivat kohdella minua miten vain ja kiltisti mieheni rinnalla aina kipitän heille kylään. Ne on ennen vanhaan naiset olleet eri asemassa kuin nykyään. Ovat tulleet lähinnä miehen elätiksi ja suvun mollattavaksi. Iäkkäät ihmiset eivät aina ole ihan ajantasalla, eivätkä osaa reflektoida arvojaan ja käyttäytymistään. Ovat jossakin ihan eri tilassa ja kun siihen menee yhteiskunnan toiminnassa mukana oleva tiedostava nainen, joka tuo perheeseen suuren osan elannosta ja hoitaa suureksi osaksi kaiken muutenkin, on sivistynyt ja arvostettu ihminen, niin törmäys voi olla aika kova ja anteeksiantamaton.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee mieleen kiusaaminen. Appivanhemmat ja mies ovat jotenkin työntäneet perheen äidin ulkokehälle, mustamaalanneet ja lopulta työntäneet pois koko yhteisestä kesän vietosta. Ei kait noin voi loputtomiin jatkaa. Entä lapset? Miten he tähän reagoivat?

En usko, että tässä on kyseessä kiusaaminen. Minun on vaikea nähdä, että nämä ihmiset haluaisivat tahallaan pahaa, kuten en minäkään. Lapset ovat sopeutuneet, he ovat lapsia ja eivät tiedä, etten palaa mökille. Ap