Lue keskustelun säännöt.
Miksi kohtuullisia lahjatoiveita ei toteuteta?
26.06.2022 |
Kysymys otsikossa. En nyt puhu tässä siitä, kun osa toivoo Isla-Eemilille 80 euron lelulinnaa, vaan puhun kohtuullisista toiveista. Osa kysyy ihan suoraan, mitä toivotte lapselle lahjaksi tai itse oma-aloitteisesti kerromme, mitä lapsi tarvitsisi:
"Paketti jarrusukkia merkiltä X maksaa 10 euroa ja nuo olisi lapselle koossa Y tarpeen."
"Leo-Linnea toivoisi vesivärisettiä lahjaksi, Prismassa näytti olevan neljällä eurolla myynnissä."
"Jade-Julia 7 v haluaisi vaaleanpunaisen kynsilakan."
Toivottuja lahjoja ei kuitenkaan tuoda. Jarrusukkien sijaan annetaan lahjaksi talvihaalari liian isossa koossa, joten vanhemmat saavat säilöä talvihaalaria varastossa muutaman vuoden ja ostaa jarrusukat itse. Leo-Linnea saa toivomansa vesivärisetin sijaan ison puhallettavan muoviuima-altaan ja Jade-Julia saa vaaleanpunaisen kynsilakkansa sijaan 50 värin luomiväripaletin. Leo-Linnean uima-allasta on vähän vaikeaa viritellä kerrostalon pihalle ja Jade-Julia ei vielä välitä luomiväreistä eikä vanhemmatkaan anna meikata vielä kynsilakkaa enempää.
Miksi on niin vaikeaa ostaa sitä pyydettyä asiaa, jolle oikeasti olisi tarve? Sen sijaan tuodaan kalliimmalla jotain muuta, jota ei tarvita. Ymmärrän täysin, että ylikalliita lahjatoiveita ei toteuteta, mutta jos toive on oikeasti pieni, niin miksi se ei käy?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Maailma on tavaraa täynnä muutenkin. Miksi sitä pitäisi ostaa vielä lisää? Eikö ole parempi, että vieras tuo lapselle lahjaksi jonkun käytetyn tavaran tai vaatteen?
Mulle ei ole väliä onko lahja uusi vai käytetty. Kunhan se on puhdas ja ehjä, sillä päästään jo pitkälle. Ja ennen kaikkea, tärkeintä on ilahduttaa lahjan saajaa.
Ne halvimmat puuvärit ja paketista pois otettaessa lelut pitäisi kriminalisoida. Täysin käyttökelvottomat vaatteet myös. Turhaa roskaa, ja niistä ei tule saajalle kuin paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan ei siedä mikromanageerausta. Oletko töissä samanlainen? MUN pöydällä kynät ovat oikealla ja teippirulla vasemmalla, kuinkas vaikeata se on siivoojan ymmärtää!!??! Mitä häh?!
Mitähän sinä horiset?
Vierailija kirjoitti:
Voisko sanoo et tervetuloo synttäreille, ei lahjoja. Opetetaan lapsille et juhla tehdään yhdessäolosta ja onnittelu riittää.
Luuletko sinä että nämä itsekkäät krääsän kantajat sitä kunnioittaa?
Ehei. Meille kannetaan väkisin lahjoja sille synttärisankarille ja toinen mokoma sisaruksille. Ja aina kun tungetaan kannetaan lisää.
Isoa, äänekästä, vääränkokoista, hankalasti pestävää, ei-toivottua.
Jos kiellän, niitä piilotellaan kaappeihin.
Osta itse niin saat sitä mitä tarvitset älkä vingu kun muut ei osta sitä mitä sinä tarvitset
Vierailija kirjoitti:
Osta itse niin saat sitä mitä tarvitset älkä vingu kun muut ei osta sitä mitä sinä tarvitset
Sinä et ymmärrä lukemaasi. Oletko koulupudokas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen, miksi toisille on niin vastenmielistä ostaa lapselle lahja, jota lapsi on toivonut? Pienten lasten tapauksessa varmaan usein äidin toive, mutta mitä sitten?
Toivelista on vain toive, eikä mikään tilaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ei mun mielestä ole mitään pahaa, jos joku haluaa valita lahjan ihan itse. Se sen sijaan tuntuu ikävältä, että kysytään lahjatoivetta ja sanotaan, että ostaa tuon tavaran eikä ostakaan.
Oma anoppi harrastaa tätä. Kuuli, että lapsi on tykännyt tosi paljon, kun päiväkodissa on luettu Tiitiäisen satupuuta ja haluaisi saman kirjan synttärilahjaksi. Anoppi ykskantaan ilmoitti, että hän haluaa hankkia tuon kirjan ja oikein painotti, että me vanhemmat emme saa ostaa sitä, vaan hän haluaa ostaa. Synttäripäivä tuli ja näin jo paketin muodosta, että anoppi ei ollut ostanut kyseistä kirjaa, vaan ihan toisen kirjan. Siinä oli sitten kiva, kun lapsi ihmetteli paketin avattuaan miksei saanut Tiitiäisen satupuuta ja anoppi pahoitti mielensä, kun se anopin valitsema kirja ei herättänytkään samanlaisia riemunkiljahduksia kuin toivottu kirja olisi herättänyt. Käytiin syntymäpäivän jälkeen ostamassa tuo kirja ihan itse ja kovalla käytöllä on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi toisille on niin vastenmielistä ostaa lapselle lahja, jota lapsi on toivonut? Pienten lasten tapauksessa varmaan usein äidin toive, mutta mitä sitten?
Kurjaa myös aliarvioida vanhemman toivetta, vanhempi usein tuntee lapsensa parhaiten. Pienilläkin lapsilla on eroja siinä, mikä kiinnostaa. Poikani rakasti kirjoja yli kaiken ja tyttöä taas kiinnosti kaikki toiminnalliset liikuntalelut ja vastaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on kyse vallasta. Halutaan olla lapselle läheisempiä ja tärkeämpiä kuin se väliin ikävästi tunkeva äiti. Äiti kun yleensä on se joka niitä toiveita kertoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
TAPANA ON ETTEI LAHJAHEVOSEN SUUHUN KATOTA.
Tunge sinä ne neljä numeroa liian pienet jalkineet jalkaasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle - kummille - ennen synttäreitä oma-aloitteisesti kerrotaan, että kummilapsi tarvitsisi sitten vaalenpunaista kynsilakkaa, niin hän saisi kivan synttärikortin eikä muuta. Minua ärsyttää se, että kummilla yritetään ostattaa asioita, joita kummi ei todellakaan vaivaudu hankkimaan. Vaaleanpunaista kynsilakkaa on noin 150 eri sävyä, väärä tulee hankittua kuitenkin ENKÄ ole lahja-automaatti.
Ei varmaan kannattaisi suostua kummiksi, jos koet sen noin raskaana ja ikävänä asiana. Olen itsekin kummi, ja minusta on ihanaa ostaa lapselle jotain, mitä tämä on varta vasten toivonut. Se hillitön, puhdas ilo, kun lapsi avaa paketin.
Vierailija kirjoitti:
Osta itse niin saat sitä mitä tarvitset älkä vingu kun muut ei osta sitä mitä sinä tarvitset
Voi kun saisikin ne muut olemaan antamatta mitään meille. Ostan mielelläni sen mitä tarvitsen ja lapseni tarvitsee. Ihan itse valiten, uutena tai käytettynä. On monia juttuja ihan valmiiksikin jo perheessä, ei koko ajan tarvita uusia tavaroita. Appivanhempien mielestä meidän pitäisi vähentää tavaraa, jotta he voisivat antaa meille taas uutta tavaraa. Meidän pitäisi antaa kierrätyskeskukseen joku vanha toimiva tavara, jotta he voisivat ostaa meille uuden uutukaisen, vaikka se vanha joka meillä on luultavasti kestävämpi kuin se uusi, jonka he ostaisivat. Hekin toki yrittävät vähentää kotoaan tavaraa ja loogisesti tyrkyttävät sitäkin meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan ei siedä mikromanageerausta. Oletko töissä samanlainen? MUN pöydällä kynät ovat oikealla ja teippirulla vasemmalla, kuinkas vaikeata se on siivoojan ymmärtää!!??! Mitä häh?!
Mikä ihmeen siivoja teillä on? Pölyt pyyhitään vain työpöydän tyhjältä osalta, tavaroihin ei kosketa.
Vierailija kirjoitti:
En ikipäivänä kehtaisi sanella jotain lahjalistaa. Saati vetää hernettä nenään siitä, että lahja olikin väärä. Kuinka te mammat kehtaatte?
Jätät siis vastaamatta tiedusteluihin, mitä lapsi toivoo lahjaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.Miksi et ala säästämään lapsenlapsille? Hanki vaikka osakkeita omiin nimiisi ja myöhemmin siirrät lapsenlapsille saamasi rahat.
Kannattaa paremmin hankkia ne suoraan lapsille, säästyy lahjaveroilta toisin kuin ison summan kerralla antaessa.
Vierailija kirjoitti:
Olihan se vähän raskasta aikaa, kun siskon lapset oli leluiässä ja tuli tarkat speksit, mitä ostaa. Joulun alla sitä suosituinta ja julman kallista, jota sait kissojen ja koirien kanssa kierrellä kaupoissa hakemassa. Tuntui kyllä, että lapsille olisi kelvannut vähempikin, mutta äidille ei, hän kun vähän eli lapsuuttaan uusiksi lasten kautta.
Siltäkin tuntui, että täti on lahja-automaatti, mitään omaa ideaa ei saanut toteuttaa ja siten lasta lähestyä omana itsenään, itse ajatellen, mikä voisi olla mieluisaa. Mutta helpompi näin, miksi sitä riidellä.
Ystävän lapsen kanssa toinen juttu, hän on sanonut suoraan, että mielellään ostaa itse ne eniten toivotut, niin kaikki muu on sitten iloista yllätystä, mitä ollaankaan keksitty. Hintahaarukkaa ei ole, joskus on lahja löytynyt kympillä ja lapsi vaikuttanut iloiselta.
Nykyään on helppo, kun voi laittaa suoran linkin tuotteeseen (sinne missä ne on myytävänä). Keskimmäinen lapseni on tehnyt lahjatoivelistat pienestä alakoululaisesta lähtien listana linkkejä. Suurin ongelma on yleensä ollut se, että isänsä ei lue niitä linkin mukana olevia tarkennuksia ja tilaa sitten oletusarvona olevan pienimmän mahdollisen koon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sanoo et tervetuloo synttäreille, ei lahjoja. Opetetaan lapsille et juhla tehdään yhdessäolosta ja onnittelu riittää.
Luuletko sinä että nämä itsekkäät krääsän kantajat sitä kunnioittaa?
Ehei. Meille kannetaan väkisin lahjoja sille synttärisankarille ja toinen mokoma sisaruksille. Ja aina kun tungetaan kannetaan lisää.
Isoa, äänekästä, vääränkokoista, hankalasti pestävää, ei-toivottua.
Jos kiellän, niitä piilotellaan kaappeihin.
Sinulla ei takuulla ole yhtään ystävää saati perhettä, sen verran häiriintynyttä tekstä suollat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sanoo et tervetuloo synttäreille, ei lahjoja. Opetetaan lapsille et juhla tehdään yhdessäolosta ja onnittelu riittää.
Luuletko sinä että nämä itsekkäät krääsän kantajat sitä kunnioittaa?
Ehei. Meille kannetaan väkisin lahjoja sille synttärisankarille ja toinen mokoma sisaruksille. Ja aina kun tungetaan kannetaan lisää.
Isoa, äänekästä, vääränkokoista, hankalasti pestävää, ei-toivottua.
Jos kiellän, niitä piilotellaan kaappeihin.
Sinulla ei takuulla ole yhtään ystävää saati perhettä, sen verran häiriintynyttä tekstä suollat.
En minä ole kyllä se ongelma tässä käytöksessä.
Koska kukaan ei siedä mikromanageerausta. Oletko töissä samanlainen? MUN pöydällä kynät ovat oikealla ja teippirulla vasemmalla, kuinkas vaikeata se on siivoojan ymmärtää!!??! Mitä häh?!