Lue keskustelun säännöt.
Miksi kohtuullisia lahjatoiveita ei toteuteta?
26.06.2022 |
Kysymys otsikossa. En nyt puhu tässä siitä, kun osa toivoo Isla-Eemilille 80 euron lelulinnaa, vaan puhun kohtuullisista toiveista. Osa kysyy ihan suoraan, mitä toivotte lapselle lahjaksi tai itse oma-aloitteisesti kerromme, mitä lapsi tarvitsisi:
"Paketti jarrusukkia merkiltä X maksaa 10 euroa ja nuo olisi lapselle koossa Y tarpeen."
"Leo-Linnea toivoisi vesivärisettiä lahjaksi, Prismassa näytti olevan neljällä eurolla myynnissä."
"Jade-Julia 7 v haluaisi vaaleanpunaisen kynsilakan."
Toivottuja lahjoja ei kuitenkaan tuoda. Jarrusukkien sijaan annetaan lahjaksi talvihaalari liian isossa koossa, joten vanhemmat saavat säilöä talvihaalaria varastossa muutaman vuoden ja ostaa jarrusukat itse. Leo-Linnea saa toivomansa vesivärisetin sijaan ison puhallettavan muoviuima-altaan ja Jade-Julia saa vaaleanpunaisen kynsilakkansa sijaan 50 värin luomiväripaletin. Leo-Linnean uima-allasta on vähän vaikeaa viritellä kerrostalon pihalle ja Jade-Julia ei vielä välitä luomiväreistä eikä vanhemmatkaan anna meikata vielä kynsilakkaa enempää.
Miksi on niin vaikeaa ostaa sitä pyydettyä asiaa, jolle oikeasti olisi tarve? Sen sijaan tuodaan kalliimmalla jotain muuta, jota ei tarvita. Ymmärrän täysin, että ylikalliita lahjatoiveita ei toteuteta, mutta jos toive on oikeasti pieni, niin miksi se ei käy?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
TAPANA ON ETTEI LAHJAHEVOSEN SUUHUN KATOTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjanantajalle on ilo itse ostaa mitä tahtoo lapselle lahjaksi. Ei ole kiva mennä valmiin ostoslistan kanssa ettimään prismasta jotain tarkoin määrättyä sukkamerkkiä. Ei ole mukava fiilis. Sori mut näillä se on mentävä. Kerrostalon pihaan ois hyvä idea laittaa uimaallas, kunhan vahditte
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
TAPANA ON ETTEI LAHJAHEVOSEN SUUHUN KATOTA.
Ei ole. Maailma hukkuu jo nyt turhaan krääsään. Turhaan huudat.
Vierailija kirjoitti:
Lahjanantajalle on ilo itse ostaa mitä tahtoo lapselle lahjaksi. Ei ole kiva mennä valmiin ostoslistan kanssa ettimään prismasta jotain tarkoin määrättyä sukkamerkkiä. Ei ole mukava fiilis. Sori mut näillä se on mentävä. Kerrostalon pihaan ois hyvä idea laittaa uimaallas, kunhan vahditte
Kyllä mulle lahjan antajana kaikkein tärkeintä on ilahduttaa lahjan saajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan se vähän raskasta aikaa, kun siskon lapset oli leluiässä ja tuli tarkat speksit, mitä ostaa. Joulun alla sitä suosituinta ja julman kallista, jota sait kissojen ja koirien kanssa kierrellä kaupoissa hakemassa. Tuntui kyllä, että lapsille olisi kelvannut vähempikin, mutta äidille ei, hän kun vähän eli lapsuuttaan uusiksi lasten kautta.
Siltäkin tuntui, että täti on lahja-automaatti, mitään omaa ideaa ei saanut toteuttaa ja siten lasta lähestyä omana itsenään, itse ajatellen, mikä voisi olla mieluisaa. Mutta helpompi näin, miksi sitä riidellä.
Ystävän lapsen kanssa toinen juttu, hän on sanonut suoraan, että mielellään ostaa itse ne eniten toivotut, niin kaikki muu on sitten iloista yllätystä, mitä ollaankaan keksitty. Hintahaarukkaa ei ole, joskus on lahja löytynyt kympillä ja lapsi vaikuttanut iloiselta.
Mä olen varmaan hirveä vanhempi mielestäsi: annan ihan tarkan lahjatoiveen, tyyliin lelusetti X. Laitan lelusetistä kuvan ja varmistan etukäteen, että sitä saa juuri sen kummin lähiprismasta tai vastaavasta, josta kummin on helppo hakea lahja. Ja aina katson, että lahja on kohtuullisen hintainen, n. 10-15 euroa. Jos lapselle olisi joku tietty kirja mieluinen ja se on alennuksessa liikkeessä Y, niin vinkkaan siitä kummille. Siksi esitän tarkan lahjatoiveen, että tulee jotain oikeasti tarpeellista, joka on lapselle mieleen ja menee käyttöön. Ollaan toivottu leluja, jotka kestävät käytössä useamman vuoden. Tämä on siksikin kiva, että voi aina lapsen kanssa muistella, että tämä lelu on siltä Mari-kummilta saatu. Itse voidaan sitten ostaa ne kalliit asiat/käytössä nopeammin kuluvat asiat.
Mulle sä olisit:-) sillä elän todella liikkuvaa elämää, joten en ole aina sen lähiprismani vaikutuspiirissä, joten saattaisin joutua aika paljonkin ravaamaan sen lelusetti Xn perässä - ja ravattu onkin.
Mutta pointti mulla ja ehkä jollain muullakin kirjoittajalla (ehkä?) on, että näin toimien ei kyllä kummit ja mummit oikein pääse lapsen ilosta ikinä nauttimaan, siis lahjan antamisesta oikeasti. Hehän vain toimittavat äidin etukäteen tilaamaan tavaran. Mutta ei siinä, jos äiti on tarkka, niin tietysti ostan, mitä toivotaan.
Oma ystäväni sanoo, että että ei hänkään kyllä satavarmaksi aina tiedä, mikä se lapsen lempilelu onkaan. Olen mm. ostanut pienet pupun ja elefantin, joista tuli lapsen "kaverit" vuosiksi. He kaikki kolme kun olivat ystäviä:-) terveisiä vaan Jlle, jos osuu silmään! Ja kummikin sai osallistua joskus kaveruksten elämään matkoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on tavaraa täynnä muutenkin. Miksi sitä pitäisi ostaa vielä lisää? Eikö ole parempi, että vieras tuo lapselle lahjaksi jonkun käytetyn tavaran tai vaatteen?
En ikipäivänä kehtaisi sanella jotain lahjalistaa. Saati vetää hernettä nenään siitä, että lahja olikin väärä. Kuinka te mammat kehtaatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjanantajalle on ilo itse ostaa mitä tahtoo lapselle lahjaksi. Ei ole kiva mennä valmiin ostoslistan kanssa ettimään prismasta jotain tarkoin määrättyä sukkamerkkiä. Ei ole mukava fiilis. Sori mut näillä se on mentävä. Kerrostalon pihaan ois hyvä idea laittaa uimaallas, kunhan vahditte
Kyllä mulle lahjan antajana kaikkein tärkeintä on ilahduttaa lahjan saajaa.
Olen kyllä omalle lapselleni opettanut, että lahjasta ilahdutaan aina, oli se mikä hyvänsä. Mutta toisaalta kyllä toteutettiin toiveita mielellään, silloin kun oma oli lapsi niin yhtään ei ollut tapana mitään listoja kenellekään lähetellä, olisi pidetty äärimmäisen outona. Itse ostettiin ne toivelahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjanantajalle on ilo itse ostaa mitä tahtoo lapselle lahjaksi. Ei ole kiva mennä valmiin ostoslistan kanssa ettimään prismasta jotain tarkoin määrättyä sukkamerkkiä. Ei ole mukava fiilis. Sori mut näillä se on mentävä. Kerrostalon pihaan ois hyvä idea laittaa uimaallas, kunhan vahditte
Kyllä mulle lahjan antajana kaikkein tärkeintä on ilahduttaa lahjan saajaa.
Olen kyllä omalle lapselleni opettanut, että lahjasta ilahdutaan aina, oli se mikä hyvänsä. Mutta toisaalta kyllä toteutettiin toiveita mielellään, silloin kun oma oli lapsi niin yhtään ei ollut tapana mitään listoja kenellekään lähetellä, olisi pidetty äärimmäisen outona. Itse ostettiin ne toivelahjat.
Eli opetat lapsesi kynnysmatoksi, jolla ei ole rajoja ja joka on olemassa vain miellyttääkseen muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.Tiedäthän, että voit antaa vaikka rahana 4999e kolmen vuoden välein verottomana vaikka kaikille lapsillesi ja lastenlapsillesi, jos haluat siirtää omaisuuttasi jo nyt. Ei sitä krääsää kannata ostaa sellaisille joka sitä ei halua.
Vanhemmat eivät sitä 'krääsää' halua, tosin en halua ostaa krääsää vaan lasta ilahduttavan lahjan, muuta kuin 5€ sukat tai vesivärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjanantajalle on ilo itse ostaa mitä tahtoo lapselle lahjaksi. Ei ole kiva mennä valmiin ostoslistan kanssa ettimään prismasta jotain tarkoin määrättyä sukkamerkkiä. Ei ole mukava fiilis. Sori mut näillä se on mentävä. Kerrostalon pihaan ois hyvä idea laittaa uimaallas, kunhan vahditte
Kyllä mulle lahjan antajana kaikkein tärkeintä on ilahduttaa lahjan saajaa.
Olen kyllä omalle lapselleni opettanut, että lahjasta ilahdutaan aina, oli se mikä hyvänsä. Mutta toisaalta kyllä toteutettiin toiveita mielellään, silloin kun oma oli lapsi niin yhtään ei ollut tapana mitään listoja kenellekään lähetellä, olisi pidetty äärimmäisen outona. Itse ostettiin ne toivelahjat.
Eli opetat lapsesi kynnysmatoksi, jolla ei ole rajoja ja joka on olemassa vain miellyttääkseen muita.
Eri, mutta onko siis susta kynnysmattoilua se, että ei perheen ulkopuolisille ihmisille ilmoittele, mitä lahjoja he saavat tuoda? Huh huh.
Mutta tätä se nykyään on: mammat määräilevät lastensa elämässä jokaisen lahjankin etukäteen ja sitten ihmetellään, kun lapsilla on sopeutumisvaikeuksia, eivät osaa olla ryhmässä, eivät leikkiä tai jakaa, kun ovat tottuneet ensin mammalle ilmoittamaan lahjaKÄSKYN, jonka mamma sitten räyhää muilta perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjanantajalle on ilo itse ostaa mitä tahtoo lapselle lahjaksi. Ei ole kiva mennä valmiin ostoslistan kanssa ettimään prismasta jotain tarkoin määrättyä sukkamerkkiä. Ei ole mukava fiilis. Sori mut näillä se on mentävä. Kerrostalon pihaan ois hyvä idea laittaa uimaallas, kunhan vahditte
Kyllä mulle lahjan antajana kaikkein tärkeintä on ilahduttaa lahjan saajaa.
Olen kyllä omalle lapselleni opettanut, että lahjasta ilahdutaan aina, oli se mikä hyvänsä. Mutta toisaalta kyllä toteutettiin toiveita mielellään, silloin kun oma oli lapsi niin yhtään ei ollut tapana mitään listoja kenellekään lähetellä, olisi pidetty äärimmäisen outona. Itse ostettiin ne toivelahjat.
Eli opetat lapsesi kynnysmatoksi, jolla ei ole rajoja ja joka on olemassa vain miellyttääkseen muita.
Vain tältä palstalta voi oppia, että kynnysmatto on ihminen, jonka rajat eivät siitä rikkoudu, että saa lahjaksi jotain, mitä mamma ei ole käskenyt ostaa.
Ne eivät varsinaisesti ole toiveita, vaan vaatimuksia. Siksi en ainakaan itse toteuttaisi niitä, jos joku mamma tulisi minulle sanelemaan, mitä pennulleen pitää ostaa. Ja vaikka vieras lahjatoivetta kysyisikin, hänellä on silti oikeus tuoda tai olla tuomatta mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko muuten ikinä nähneet miestä/isää, joka vetäisisi herneet nenään siitä, että lapselle tuotiin vesivärit eikä sukat mallia x?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kummeissa on kahta koulukuntaa: toiset kysyy lahjatoiveita ja toiset ei. Niille, jotka kysyy, niin kerrotaan n.7-15 euron hintahaitariin mahtuva toive, joka on helppo saada kaupasta eli sitä ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ne, jotka eivät kysy toiveita, tuovat myös yleensä kivoja lahjoja. Kerran tosin toivat soivan lelun, vaikka ainoa toive meillä on ollut, ettei lapselle ostettaisi soivia leluja, kun niistä ei välitä lapsi eikä me vanhemmatkaan. Muuten on ollut hyviä lahjoja.
Vaikea käsittää, miksei kohtuuhintaisia pyyntöjä voisi toteuttaa. Me on ainakin haluttu huomioida kummeja siinä, ettei pyydetä mitään kallista ja lapsen kasvaessa opetetaan lapsellekin, että me vanhemmat ostetaan ne kalliimmat lahjat. Ei ole meistä reilua, että esim. yksinelävältä/opiskelijalta pyydettäisiin kalliita lahjoja.
Sama täällä. Lisäksi on sitten niitä vuosia, että lapsilla ei ole mitään must tai ykkösjuttua, vaan ne on tullut hankituksi muutoin kuin juhlien aikaan (joulut, synttärit, tms.) Silloin sanotaan kaikille, että ei se nyt ole mitään erityisesti ole pyydellyt.
On myös opetettu, että esim. joku urheilujuttu voidaan ostaa muulloinkin, ei tartte odotella synttäreitä vaikka, mutta toisaalta sitten jokaiset synttärit ei ole semmoiset, että aina tulee joku hillitön iso juttu. Ja että synttäreissä on tärkeintä kaverit, kummit, isovanhemmat, jotka on jo monet aikaa sijoittanut siihen, että pääsevät tulemaan.
Ihan vaikuttaa tavallisilta, tyytyväisiltä lapsilta, vaikka myönnän, että tässä on myös mun laiskuutta, en mä millään jaksaisi monta kertaa vuodessa organisoida lahjatoiveita tyyliin sulle x ja sulle y, ai sä et löytynyt x no sitten z.....!
Voisko sanoo et tervetuloo synttäreille, ei lahjoja. Opetetaan lapsille et juhla tehdään yhdessäolosta ja onnittelu riittää.
Aikuiset voi muuttaa käytännön: jatkossa ei lahjoja. Sanotaan eit kulutukselle.
Hellekö tuon yhden kiukuttelijan pään on sekoittanut? Menisi sinne omille poluilleen, kuulostaa pikkulapselta joka on valvonut liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kummeissa on kahta koulukuntaa: toiset kysyy lahjatoiveita ja toiset ei. Niille, jotka kysyy, niin kerrotaan n.7-15 euron hintahaitariin mahtuva toive, joka on helppo saada kaupasta eli sitä ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ne, jotka eivät kysy toiveita, tuovat myös yleensä kivoja lahjoja. Kerran tosin toivat soivan lelun, vaikka ainoa toive meillä on ollut, ettei lapselle ostettaisi soivia leluja, kun niistä ei välitä lapsi eikä me vanhemmatkaan. Muuten on ollut hyviä lahjoja.
Vaikea käsittää, miksei kohtuuhintaisia pyyntöjä voisi toteuttaa. Me on ainakin haluttu huomioida kummeja siinä, ettei pyydetä mitään kallista ja lapsen kasvaessa opetetaan lapsellekin, että me vanhemmat ostetaan ne kalliimmat lahjat. Ei ole meistä reilua, että esim. yksinelävältä/opiskelijalta pyydettäisiin kalliita lahjoja.
Sama täällä. Lisäksi on sitten niitä vuosia, että lapsilla ei ole mitään must tai ykkösjuttua, vaan ne on tullut hankituksi muutoin kuin juhlien aikaan (joulut, synttärit, tms.) Silloin sanotaan kaikille, että ei se nyt ole mitään erityisesti ole pyydellyt.
On myös opetettu, että esim. joku urheilujuttu voidaan ostaa muulloinkin, ei tartte odotella synttäreitä vaikka, mutta toisaalta sitten jokaiset synttärit ei ole semmoiset, että aina tulee joku hillitön iso juttu. Ja että synttäreissä on tärkeintä kaverit, kummit, isovanhemmat, jotka on jo monet aikaa sijoittanut siihen, että pääsevät tulemaan.
Ihan vaikuttaa tavallisilta, tyytyväisiltä lapsilta, vaikka myönnän, että tässä on myös mun laiskuutta, en mä millään jaksaisi monta kertaa vuodessa organisoida lahjatoiveita tyyliin sulle x ja sulle y, ai sä et löytynyt x no sitten z.....!
Mä ajattelin, että kehtaako kukaan muu tunnustaa! Mulle on kanssa tuo aika ylivoimainen rasti, onneksi on aikaansaavempia ihmisiä ympärillä! Tosin sisko alkaa suunnilleen lokakuussa tivaamaan, että mitä lapsille jouluksi ja musta hän vois ostaa ihan mitä vaan, kun ne varsinaiset isot lahjat on meidän heiniä joka tapauksessa.
Tavallaan ymmärrän toisaalta, että lapsettomana hänelle on helpompaa kun saa vaan jonkun toiveen.
Lapsen kummeissa on kahta koulukuntaa: toiset kysyy lahjatoiveita ja toiset ei. Niille, jotka kysyy, niin kerrotaan n.7-15 euron hintahaitariin mahtuva toive, joka on helppo saada kaupasta eli sitä ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ne, jotka eivät kysy toiveita, tuovat myös yleensä kivoja lahjoja. Kerran tosin toivat soivan lelun, vaikka ainoa toive meillä on ollut, ettei lapselle ostettaisi soivia leluja, kun niistä ei välitä lapsi eikä me vanhemmatkaan. Muuten on ollut hyviä lahjoja.
Vaikea käsittää, miksei kohtuuhintaisia pyyntöjä voisi toteuttaa. Me on ainakin haluttu huomioida kummeja siinä, ettei pyydetä mitään kallista ja lapsen kasvaessa opetetaan lapsellekin, että me vanhemmat ostetaan ne kalliimmat lahjat. Ei ole meistä reilua, että esim. yksinelävältä/opiskelijalta pyydettäisiin kalliita lahjoja.