Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekin keski-ikäisille oma ikä on niin vaikea asia?
25.06.2022 |
Heti alkuun: kaikille keski-ikäisille oma ikä ei ole vaikea asia, mutta olen törmännyt moniin, joille on. Sekä naisiin että miehiin. On tullut vastaan mm. seuraavaa:
-Ei suostuta kertomaan omaa ikää tai mitään iän paljastavaa yksityiskohtaa. Ei suostuta vaikka kertomaan, minä vuonna on pääsy ripille/kirjoitettu ylioppilaaksi tms, mistä voisi laskea ihmisen iän. Loukkaannutaan, jos joku kysyy ikää.
-Eräs nelikymppinen nainen loukkaantui, kun hänelle ihmeteltiin, miten hänellä voi olla jo aikuinen tytär. Nainen oli saanut esikoisensa 23-vuotiaana, mikä on ihan tavallinen ikä lapsen saamiseen.
-Painotetaan, kuinka nuoria ja viriilejä vielä ollaan. Monet kuvailevat, miten ovat paljon paremmassa kunnossa kuin nuorena ja jaksavat paljon paremmin. Ei myönnetä, että keho ei enää pystyisi kaikkeen/kaikkea ei enää jaksa. Minusta on luonnollista, että keho ikääntyy eikä iän karttuessa enää taivu kaikkeen, mihin nuorempana taipui.
-Osa painottaa olevansa nuori ja seksikäs. Pukeudutaan paljastavasti, vihjaillaan aktiivisesta seksielämästä jne. Kuvaillaan, kuinka nuoremmat ovat varmasti kiinnostuneita heistä vielä seksuaalisessa mielessä ja osa yrittää löytää huomattavasti itseään nuorempaa seuraa.
-Vaihdevuodet ovat osalle täysin tabu: kärsitään voimakkaista oireista esim. viisikymppisenä, mutta täysin kielletään asia. Tämä on minusta todella surullista, että asiaa pitää jotenkin peitellä. Omalla äidilläni oli vaikeat vaihdevuodet ja suhtaudun empaattisesti tuohon elämänvaiheeseen. Yhtä luonnollinen vaihe kuin murrosikä, en ymmärrä, miksi sitä pitäisi peitellä.
Olen itse kolmekymppinen ja en ymmärrä, miksi osalle keski-ikäisistä oma ikä on niin vaikea asia. Kaikille tulee ikää ja ei sitä loputtomiin asti kukaan ole nuori eikä tarvitsekaan olla. En minäkään miellä itseäni enää nuoreksi, olen ihan aikuinen ja hyvä niin. En loukkaannu, jos minua joku sanoo rouvaksi, sitähän minä olen. Ei iän karttuminen silti tarkoita, että olisi jotenkin huono. Kyllä vanhemmallakin ihmisellä voi olla energiaa, intoa uusiin asioihin ja seksielämää. Vaikka viisikymppinen ei ole nuori, niin ei viisikymppinen ole mitenkään vanha, monella on vielä vuosikymmeniä elämää edessä. Keski-ikä tuntuu olevan osalle kuin kirosana, vaikka minusta tuossa elämänvaiheessa on paljon hyvää: on elämänkokemusta, viisautta ja jaksamista.
Mistä johtuu, että monelle keski-ikäiselle oma ikä on niin vaikea asia? Entä voiko tuon joidenkin keski-ikäisten vaikean suhtautumisen omaan ikäänsä jotenkin välttää? En haluaisi itse suhtautua ikääni noin.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota "lapset tehty, vapaus koittaa" kun en ole koskaan vanki ollutkaan.
T. Vela 40v.
Juuri näin, ärsyttää kun ainoa juttu mikä keski-iästä mainitaan on lasten lentäminen pesästä ja kuin se oma yksilöys ja identiteetti olisi jokin suuri oivallus.
On meitä joilla sitä vanhemmuuden ja harrastuksiin kuskaamisen luomaa arjen rakennetta ei koskaan ollutkaan vaan itsensä on pitänyt keksiä ihan itse.
Siksi kai nuo lapsistaan vapautuneet vanhemmat huomaa, ettei puolison kanssa ollut muuta yhteistä kuin lapset ja sitten villiintyy ja voimaantuu. Oma itse olikin sisällä teini-ikäisen tasolla joka oli peitetty vanhemmuuden rutiinien alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse vähän siitä mitä on saavuttanut? Eli jos on vaikka omaisuutta kertynyt niin varakkuus tuo itsevarmuutta tms. vaikka olisi vähän rupsahtanut.
Rahan tuoma itsevarmuus toimii vielä keski-iässä mutta joskus 80 veenä on varmasti pääosin kurjaa vaikka olisi miljardööri.
No keski-ikäisistähän tässä ketjussa kait puhuttiinkin.
Niin puhuttiinkin, tarkoitin vain että se rahakin on ulkoinen itsevarmuutta tuova tekijä, eli jos se hyvä itsetunto perustuu ulkoisille asioille kuten mökille ja miehelle niin ei se ole aitoa vaan katoavaista.mutta liekö tuolla väliäkään.
Pitää arvostaa, että on saanut elää 50+, kaikki päivät on bonusta sen jälkeen. Ja kun nuorillakin voi olla sairauksia.
Aika meni yhtäkkiä niin nopeasti, heräsin että olen 45v , ja vielä ajattelen että opiskelen uuden ammatin, ostetaan isompi asunto muutaman vuoden päästä jne jne. Sitten tajua että muutaman vuoden päästä lapset on lähteneet, kukaan ei palkkaa juuri valmistunutta 50 vuotiasta ilman työkokemusta. Ja vaikka olen paremmassa kunnossa kuin 25-40 vuotiaana ja laihempi, niin naamasta näkee iän. Itse en sitä näe, ja järkytyn kun tapaan ikätovereita, ketä nähnyt vaan somefirllereiden läpi kymmenen vuotta. En mä silti ikääni jätä kertomatta jos kysytään, kysyjäthän saattaa olla vanhempiakin. Silti yritän häivyttää ikääni koska ei jotenkaan koe kuuluvani tuohon 45 vuotiaiden AIKUISTEN joukkoon, olen vielä vastuuton nuori...
Mielestäni ikäkriisit olisi vältettävissä kun ihmiset saisi olla sellaisia kun on ja tehdä mitä lystäävät, ilman että joku tulee muistuttamaan; että onkohan tuo ikäisellesi sopivaa.
(Tämä siis koskien tietty vain aikuisia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ap voi ymmärtääkään asiaa, kun ei ole itse sitä vielä kokenut. Sitten kun olet itse täyttänyt noin 42 vuotta, niin tajuat viimeistään, mikä tässä sapettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyllä koskaan tullut edes mieleen kierrellä jos on ikää kysytty. Näkeehän tuon jo naamasta, ettei tässä enää mitään poikasia olla. Ensi vuonna viiskymmpiset.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 ja ei minusta ole kiva olla tämänikäinen. En minä sillä elämänkokemuksella mitään tee, ei ne kokemukset ole suurimmaksi osaksi olleet edes hyviä. Oli kivempi olla nuori ja naiivi. En tiedä miksi nyt erityisesti pitäisi pitää siitä että ulkonäkö rapistuu, jaksaminen heikkenee, alkaa kokea enemmän ikään perustuvaa syrjintää työ-ja miesmarkkinoilla, läheiset alkaa kuolla...
Oli ihan kiva olla nuori ja voimakas mutta en kyllä enää haluaisi olla kypsymätön hölmö. Ihan kauhistuttaa huh kuinka törppö sitä olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ikä on ollut aina vaikea asia. Olen aina kokenut olevani liian vanha kaikkeen ja pyrkinyt salaamaan ikäni. Lapsesta asti. Ei siis liity keski-ikään, ja toisaalta mitä asia sinulle kuuluu? Anna ihmisten elää elämäänsä ja lopeta utelu.
Ahdistaa. Oma arvo ihmisenä on poissa. Nainen on arvokas vain nuorena, muuten pelkkää saastaa.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Oma arvo ihmisenä on poissa. Nainen on arvokas vain nuorena, muuten pelkkää saastaa.
N37
Siis on saastaa kenelle?
N50+
Minuakin ihmetyttää ne jotka yli nelikymppisinä kuvailevat vartaloaan ja haluavat selvästi kehuja ja olla seksikkäitä. Minä en ymmärrä edes nuoria jotka haluavat näin tehdä, vaikka nuoruudessa on ihan luonnollista että luonto laittaa ihmisen hamuamaan vastakkaista sukupuolta puoleensa. Sillonhan on aika paritella ja lisääntyä.
Sitä en tajua että keski-iässä leikitään nuoria, että ollaan kauhean kiinnostuneita parittelusta ja paneminen on joku ihmisyyden mitta.
Eihän keski-iässä edes ole yhtä notkea ja energinen, miksi ihmeessä puolikuolleellaruholla pitöisi vielä n u s s i a ja esittää että elämä pyörii kikkelillä ratsastamisen ympärillä, kun se ei ole totta eikä ONNEKSI TARVITSEKAAN olla.
Keski-iän paras puoli on nimenomaan se että ei enää ole seksikäs ja saa liikkua rauhassa.
Muita hyviä puolia ei tule mieleen, on vain lisääntyviä terveysongelmia ja odottaa kuolemaa ja samalla pelkää sitä.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle 35-vuotiaana on ollut lähinnä tuskallista, kun niin monia ovia sulkeutuu. Tuntuu, ettei saanut kokea mitään, mitä olisi halunnut nuorena kokea ja tehdä. Uutta yritystä kun ei saa, vaan tästä pitäisi jatkaa tyhjän elämän kanssa. M35
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Oma arvo ihmisenä on poissa. Nainen on arvokas vain nuorena, muuten pelkkää saastaa.
N37
Ihan sama juttu näin miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Oma arvo ihmisenä on poissa. Nainen on arvokas vain nuorena, muuten pelkkää saastaa.
N37
Tämähän se on hienointa, kun tajuaa että se nuoruuden arvo oli yhtä tyhjän kanssa. Ja niin tärkeänä kun sitä piti! Sitten joutuu katsomaan itseään ihan itsenään ja löytämään todellista arvoa, jotain mikä on pysyvää ja jolla on merkitystä myös itselle, jotain joka ei ole pelkkää toisten miellyttämistä.
Tää kaikki tapahtuu tietenkin kriisin kautta, eli sinänsä ikäkriisi on hyvä asia. Se opettaa näkemään asiat uudella tavalla. Optimitilanteessa ihminen kehittyy koko ajan. Tuntuu irvokkaalta, että kulttuurimme pyrkii pysäyttämään kehityksen ja jämähtämään nuoruuden tietämättömyyden tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä on 16...35 v.
50 v on jo wanha.
Wanhana tulee väsymys ja sairaudet.
Siksi ihmiset eivät pidä vanhenemisestaan.
Et vaan tiedä, koska et ole kokenut
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Oma arvo ihmisenä on poissa. Nainen on arvokas vain nuorena, muuten pelkkää saastaa.
N37
Minusta päinvastoin, nyt ei tarvitse enää olla mikään saalis, voi olla tavallinen ihminen vaan.
Ei minun arvoni riipu limaisten äijien panohaluista, päinvastoin mitä kauempana miehet seksuaalisesti pysyvät, sen parempi. Mitä vähemmän kukaan ajattelee minua katsoessaan panemista, sen parempi.
N50
(oon eri kuin N50+, oon tasan 50😜)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Oma arvo ihmisenä on poissa. Nainen on arvokas vain nuorena, muuten pelkkää saastaa.
N37Siis on saastaa kenelle?
N50+
Miehille tietenkin. Hän haluaa miellyttää miesten silmää, on joku b i m b o.
No keski-ikäisistähän tässä ketjussa kait puhuttiinkin.