Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekin keski-ikäisille oma ikä on niin vaikea asia?
25.06.2022 |
Heti alkuun: kaikille keski-ikäisille oma ikä ei ole vaikea asia, mutta olen törmännyt moniin, joille on. Sekä naisiin että miehiin. On tullut vastaan mm. seuraavaa:
-Ei suostuta kertomaan omaa ikää tai mitään iän paljastavaa yksityiskohtaa. Ei suostuta vaikka kertomaan, minä vuonna on pääsy ripille/kirjoitettu ylioppilaaksi tms, mistä voisi laskea ihmisen iän. Loukkaannutaan, jos joku kysyy ikää.
-Eräs nelikymppinen nainen loukkaantui, kun hänelle ihmeteltiin, miten hänellä voi olla jo aikuinen tytär. Nainen oli saanut esikoisensa 23-vuotiaana, mikä on ihan tavallinen ikä lapsen saamiseen.
-Painotetaan, kuinka nuoria ja viriilejä vielä ollaan. Monet kuvailevat, miten ovat paljon paremmassa kunnossa kuin nuorena ja jaksavat paljon paremmin. Ei myönnetä, että keho ei enää pystyisi kaikkeen/kaikkea ei enää jaksa. Minusta on luonnollista, että keho ikääntyy eikä iän karttuessa enää taivu kaikkeen, mihin nuorempana taipui.
-Osa painottaa olevansa nuori ja seksikäs. Pukeudutaan paljastavasti, vihjaillaan aktiivisesta seksielämästä jne. Kuvaillaan, kuinka nuoremmat ovat varmasti kiinnostuneita heistä vielä seksuaalisessa mielessä ja osa yrittää löytää huomattavasti itseään nuorempaa seuraa.
-Vaihdevuodet ovat osalle täysin tabu: kärsitään voimakkaista oireista esim. viisikymppisenä, mutta täysin kielletään asia. Tämä on minusta todella surullista, että asiaa pitää jotenkin peitellä. Omalla äidilläni oli vaikeat vaihdevuodet ja suhtaudun empaattisesti tuohon elämänvaiheeseen. Yhtä luonnollinen vaihe kuin murrosikä, en ymmärrä, miksi sitä pitäisi peitellä.
Olen itse kolmekymppinen ja en ymmärrä, miksi osalle keski-ikäisistä oma ikä on niin vaikea asia. Kaikille tulee ikää ja ei sitä loputtomiin asti kukaan ole nuori eikä tarvitsekaan olla. En minäkään miellä itseäni enää nuoreksi, olen ihan aikuinen ja hyvä niin. En loukkaannu, jos minua joku sanoo rouvaksi, sitähän minä olen. Ei iän karttuminen silti tarkoita, että olisi jotenkin huono. Kyllä vanhemmallakin ihmisellä voi olla energiaa, intoa uusiin asioihin ja seksielämää. Vaikka viisikymppinen ei ole nuori, niin ei viisikymppinen ole mitenkään vanha, monella on vielä vuosikymmeniä elämää edessä. Keski-ikä tuntuu olevan osalle kuin kirosana, vaikka minusta tuossa elämänvaiheessa on paljon hyvää: on elämänkokemusta, viisautta ja jaksamista.
Mistä johtuu, että monelle keski-ikäiselle oma ikä on niin vaikea asia? Entä voiko tuon joidenkin keski-ikäisten vaikean suhtautumisen omaan ikäänsä jotenkin välttää? En haluaisi itse suhtautua ikääni noin.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kolmekymppisten on vaikeaa myöntää itselleen että sitä ollaan jo keski-ikäisiä eikä mitään nuoria..
Näyttää olevan muille vaikea myöntää että kolmekymppiset eivät ole lapsia: https://www.vauva.fi/keskustelu/4110047/milta-teista-kolmekymppisista-t…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kolmekymppisten on vaikeaa myöntää itselleen että sitä ollaan jo keski-ikäisiä eikä mitään nuoria..
Kuinka moni oikeasti pitää kolmekymppisinä keski-ikäisinä saatikka vanhoina? Paitsi ehkä joku 15-vuotias, jonka mielestä 25-vuotiaatkin on jo ikäloppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kolmekymppisten on vaikeaa myöntää itselleen että sitä ollaan jo keski-ikäisiä eikä mitään nuoria..
Kuinka moni oikeasti pitää kolmekymppisinä keski-ikäisinä saatikka vanhoina? Paitsi ehkä joku 15-vuotias, jonka mielestä 25-vuotiaatkin on jo ikäloppuja.
No niille on oma nimi joille täysi-ikäinen on jo liian vanha.
Nuorena ei voi olla samoja lihaksia mitä vanhempana siksi fyysinen suorituskyky huonompi. Ja tietoa kartunut päähän niin tyhmempi.
Kai se on joillekin paha isku kun ei olla enää nuoria. :D
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kolmekymppisten on vaikeaa myöntää itselleen että sitä ollaan jo keski-ikäisiä eikä mitään nuoria..
Kuinka moni oikeasti pitää kolmekymppisinä keski-ikäisinä saatikka vanhoina? Paitsi ehkä joku 15-vuotias, jonka mielestä 25-vuotiaatkin on jo ikäloppuja.
No ei 30 v ole mikään vanha. 10 v sitten taisi se ikäraja, jossa minua pidettiin merkittävästi toista osapuolta vanhempana, olla jossain kaksnelosessa. Nyt nelikymppisenä taas kaikki 20-30 veet on minusta samaa sakkia.
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä aloittaja kriisiytyy kunnolla kun tajuaa että on liian vanha yhdellekään työnantajalle ja varsinkin miehelle (jos siis ap sattuu olemaan nainen, toisinpäin ei ongelmaa ole).
Jos on lapsia ja vielä jossain kohtaa lapsenlapsia, niin ne lapset tahtovat että vanhempi on oikea mummo, joka hoivaa lapsenlapsiaan, ja jos satut olemaan työelämässä vielä etkä voi hoivata, niin olet itsekäs ja ahne paskapää.
Yhteiskunta taas haukkuu ja syyllistää, jos et hoida kotonasi itse omalla kustannuksellasi dementoituneita vanhempiasi JA appivanhempiasi. Tämä mieluiten ansiotyön ohella.
Miesten ei tarvii kriisistä välittää koska hehän ostavat harrikan ja nahkahousut ja lähtevät hakemaan vapautta. Koska heillähän on oikeus elää, kun täällä eletään vain kerran ja eihän miehiltä voi muutenkaan vaatia, että omaisiaan hoivaisivat tai päätään millään vaivaisivat.
No joo, esim TLC sarjassa 90 päivää usein kuusikymppinen vaalea nainen ja 20-30v mies muodostavat parin. Olen näitä ihmetellyt, mutta muualla (kuin länsi) maailmassa ihanteet ovat toiset. Esim Jenny ja intialainen Sumit, jos joku seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä on 16...35 v.
50 v on jo wanha.
Wanhana tulee väsymys ja sairaudet.
Siksi ihmiset eivät pidä vanhenemisestaan.
Mielestäni keski-ikä on hyvä ikä. Lapset ovat isoja ja fiksuja nuoria tai nuoria aikuisia, vanhemmat ovat virkeitä senioreita, aviopuoliso on oma rakas, joka on ollut vierellä yli 20 vuotta, työpaikka on mieleinen, talo ja mökki ovat ikiomia ja velkoja ei ole penniäkään, terveyskin on oikein hyvä. Eilen kävin fillarilla 16 vuotiaan poikani kanssa lähikaupassa kymmenen kilometrin päässä ihan vain jätskillä ja sieltä tyltuamme pulahdimme uimaan.
Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta en haluaisi palata menneeseen. Nytkin istuskelen oman mökin terassilla, järvi on edessä ja kaikki on kaunista.
Aloittaja listaa jäätävän ja osin ristiriitaisen vaatimuslistan oikeanlaiselle keski-ikäiselle ja ihmettelee, miksi keski-ikä on joillekin vaikeaa..vaikkahänellä on niin pienet raamit sille, ettei se keski-ikä näyttäytyisi vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä on 16...35 v.
50 v on jo wanha.
Wanhana tulee väsymys ja sairaudet.
Siksi ihmiset eivät pidä vanhenemisestaan.Mielestäni keski-ikä on hyvä ikä. Lapset ovat isoja ja fiksuja nuoria tai nuoria aikuisia, vanhemmat ovat virkeitä senioreita, aviopuoliso on oma rakas, joka on ollut vierellä yli 20 vuotta, työpaikka on mieleinen, talo ja mökki ovat ikiomia ja velkoja ei ole penniäkään, terveyskin on oikein hyvä. Eilen kävin fillarilla 16 vuotiaan poikani kanssa lähikaupassa kymmenen kilometrin päässä ihan vain jätskillä ja sieltä tyltuamme pulahdimme uimaan.
Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta en haluaisi palata menneeseen. Nytkin istuskelen oman mökin terassilla, järvi on edessä ja kaikki on kaunista.
Aika harvalla vaan on noin seesteinen tilanne kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä on 16...35 v.
50 v on jo wanha.
Wanhana tulee väsymys ja sairaudet.
Siksi ihmiset eivät pidä vanhenemisestaan.
Jaa mitkä väsymykset ja sairaudet? Mä en käytä lääkkeitä.
Työperäinen selkäsairaus todettiin 30v.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30v ei ole keski-ikäinen. Keski-ikä on virallisesti 40(45)-60(65). Se ei ole mielipideasia.
Keski-ikä on muutakin kuin numeroita, se on elämänvaihe. Siksi vaikka55v on keski-ikäinen, vaikka tosi harva elää 110-vuotiaaksi.
"Ei suostuta kertomaan omaa ikää tai mitään iän paljastavaa yksityiskohtaa. Ei suostuta vaikka kertomaan, minä vuonna on pääsy ripille/kirjoitettu ylioppilaaksi tms, mistä voisi laskea ihmisen iän. Loukkaannutaan, jos joku kysyy ikää."
Miksi sun pitäisi tietää toisen ikä? Tai saada jotain informaatiota, josta sä pystyt laskemaan jonkun iän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse vähän siitä mitä on saavuttanut? Eli jos on vaikka omaisuutta kertynyt niin varakkuus tuo itsevarmuutta tms. vaikka olisi vähän rupsahtanut.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla vaan on noin seesteinen tilanne kuin sinulla.
Niin on. Mä asun vuokralla kerrostalossa. Ei ole autoa tai muuta omaisuutta. Olin yh. Vietän lomat kotona.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse vähän siitä mitä on saavuttanut? Eli jos on vaikka omaisuutta kertynyt niin varakkuus tuo itsevarmuutta tms. vaikka olisi vähän rupsahtanut.
Rahan tuoma itsevarmuus toimii vielä keski-iässä mutta joskus 80 veenä on varmasti pääosin kurjaa vaikka olisi miljardööri.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse vähän siitä mitä on saavuttanut? Eli jos on vaikka omaisuutta kertynyt niin varakkuus tuo itsevarmuutta tms. vaikka olisi vähän rupsahtanut.
Ai , mulla jäi saavuttamatta ne mitkä halusin. Sen lisäksi ei ole omaisuutta tai hyviä tuloja.
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä aloittaja kriisiytyy kunnolla kun tajuaa että on liian vanha yhdellekään työnantajalle ja varsinkin miehelle (jos siis ap sattuu olemaan nainen, toisinpäin ei ongelmaa ole).
Jos on lapsia ja vielä jossain kohtaa lapsenlapsia, niin ne lapset tahtovat että vanhempi on oikea mummo, joka hoivaa lapsenlapsiaan, ja jos satut olemaan työelämässä vielä etkä voi hoivata, niin olet itsekäs ja ahne paskapää.
Yhteiskunta taas haukkuu ja syyllistää, jos et hoida kotonasi itse omalla kustannuksellasi dementoituneita vanhempiasi JA appivanhempiasi. Tämä mieluiten ansiotyön ohella.
Miesten ei tarvii kriisistä välittää koska hehän ostavat harrikan ja nahkahousut ja lähtevät hakemaan vapautta. Koska heillähän on oikeus elää, kun täällä eletään vain kerran ja eihän miehiltä voi muutenkaan vaatia, että omaisiaan hoivaisivat tai päätään millään vaivaisivat.
Monet ottavat keski-iässä avioeron, ja esitän, että teet niin. Ei tuollaisia mieslapsia tarvitse katsella. Itselläni on lautasella sekä hyvin vanha vanhempi (toinen kuoli jo) joka ei voi yhtään hyvin, ja pikkulapsi (suvussani on tapana lisääntyä myöhään). Mieheni hoitaa molempia tarmokkaasti -no, lasta tietysti täytyy kun onhan hän isä, mutta vanhempani ei ole mitään sukua paitsi avioliiton kautta. Hoitaa silti koska itseltäni muuten palaisi käämit.
Mitä ikään tulee, niin ketuttaahan se. Parikymppisenä sai bilettää päiväkaupalla putkeen, nyt ei sellaista kunto kestä. Saattoi ryhtyä miksi tahansa, tulisikohan vaikkapa professori? Nyt on pakko katsoa CV'tä ja olla realistinen sen suhteen. Mitään vastuuta ei ollut minnekään, vanhemmat huolehtivat itsestään ja lapsia ei ollut, nyt on pakko tehdä kaikenlaista mikä ei huvittaisi -vaippoja kahdelle sukupolvelle samalla ostosreissulla, jee.
Toisaalta ei tämä mahdotonta ole -itse valitut ihmissuhteet ovat paljon parempia, on ehtinyt nähdä ja tehdä vaikka mitä, enkä piilottele ikääni. Paremminkin olen tyytyväinen, että ei yli kolmekymppisestä tai edes nelikymppisestä tarvitse tulla katkeroitunut kääkkä, elämä jatkuu paljon kauemmin kuin nuorena luulin. Alkaa herätä toivo, että vielä parinkymmenen vuoden päästäkin voisi olla vielä ihan kivaa. Aion kyllä teettää kosmeettisen leikkauksen, mutta enemmänkin piirteen takia jota olen inhonnut aina, nyt vasta alkaa olla sellaisia tuloja, että kaikista riippuvaisista huolehdittuakin jää itseä varten jotain :) Ja ehkäpä haluni tähän ulkomuodonkehitysprosessiin johtuu siitä, etten ollenkaan ajattele olevani näkymätön -en tosin tällä hetkellä saatavilla, jos tuuri käy en koskaan, mutta ulkomuoto on kuitenkin 10% miehen pokaamista ja 90% itsevarmuutta.
Minä unohdan ikäni jos sitä yhtäkkiä kysytään. Ei sillä mitään väliä enää ole. Ikääntymisen näkyminen harmittaa hieman ehkä siksi kun ne omat nuoruusvuodet tuli annettua parisuhteelle ja perheelle, jäi elämä elämättä ja nyt keski-ikäisenä ei enää jaksa innostua mistään nuorten jutuista. Tosin en ollut nuorenakaan innostunut, että ehkä minä vain luulen asioita elämästä.
En ole paritellut neljään vuoteen. Ehkä aikuisena sitten.
T30