Miksi joillekin keski-ikäisille oma ikä on niin vaikea asia?

Heti alkuun: kaikille keski-ikäisille oma ikä ei ole vaikea asia, mutta olen törmännyt moniin, joille on. Sekä naisiin että miehiin. On tullut vastaan mm. seuraavaa:

-Ei suostuta kertomaan omaa ikää tai mitään iän paljastavaa yksityiskohtaa. Ei suostuta vaikka kertomaan, minä vuonna on pääsy ripille/kirjoitettu ylioppilaaksi tms, mistä voisi laskea ihmisen iän. Loukkaannutaan, jos joku kysyy ikää.
-Eräs nelikymppinen nainen loukkaantui, kun hänelle ihmeteltiin, miten hänellä voi olla jo aikuinen tytär. Nainen oli saanut esikoisensa 23-vuotiaana, mikä on ihan tavallinen ikä lapsen saamiseen.
-Painotetaan, kuinka nuoria ja viriilejä vielä ollaan. Monet kuvailevat, miten ovat paljon paremmassa kunnossa kuin nuorena ja jaksavat paljon paremmin. Ei myönnetä, että keho ei enää pystyisi kaikkeen/kaikkea ei enää jaksa. Minusta on luonnollista, että keho ikääntyy eikä iän karttuessa enää taivu kaikkeen, mihin nuorempana taipui.
-Osa painottaa olevansa nuori ja seksikäs. Pukeudutaan paljastavasti, vihjaillaan aktiivisesta seksielämästä jne. Kuvaillaan, kuinka nuoremmat ovat varmasti kiinnostuneita heistä vielä seksuaalisessa mielessä ja osa yrittää löytää huomattavasti itseään nuorempaa seuraa.
-Vaihdevuodet ovat osalle täysin tabu: kärsitään voimakkaista oireista esim. viisikymppisenä, mutta täysin kielletään asia. Tämä on minusta todella surullista, että asiaa pitää jotenkin peitellä. Omalla äidilläni oli vaikeat vaihdevuodet ja suhtaudun empaattisesti tuohon elämänvaiheeseen. Yhtä luonnollinen vaihe kuin murrosikä, en ymmärrä, miksi sitä pitäisi peitellä.

Olen itse kolmekymppinen ja en ymmärrä, miksi osalle keski-ikäisistä oma ikä on niin vaikea asia. Kaikille tulee ikää ja ei sitä loputtomiin asti kukaan ole nuori eikä tarvitsekaan olla. En minäkään miellä itseäni enää nuoreksi, olen ihan aikuinen ja hyvä niin. En loukkaannu, jos minua joku sanoo rouvaksi, sitähän minä olen. Ei iän karttuminen silti tarkoita, että olisi jotenkin huono. Kyllä vanhemmallakin ihmisellä voi olla energiaa, intoa uusiin asioihin ja seksielämää. Vaikka viisikymppinen ei ole nuori, niin ei viisikymppinen ole mitenkään vanha, monella on vielä vuosikymmeniä elämää edessä. Keski-ikä tuntuu olevan osalle kuin kirosana, vaikka minusta tuossa elämänvaiheessa on paljon hyvää: on elämänkokemusta, viisautta ja jaksamista.

Mistä johtuu, että monelle keski-ikäiselle oma ikä on niin vaikea asia? Entä voiko tuon joidenkin keski-ikäisten vaikean suhtautumisen omaan ikäänsä jotenkin välttää? En haluaisi itse suhtautua ikääni noin.