Onko sähköpyörässä järkeä, jos pyöräily on ennen kaikkea liikunta ja painonpudotusmuoto?

Silti teit raflaavan otsikon ihan vaan kysyäksesi asiaa.

Anna muiden ajaa millä haluavat ja aja itse millä haluat.

Simppeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköpyörä työmatka-ajoon auttaa pyöräilyn aloittamista, mutta eihän se kuntoiluvälineenä ole kuin itsensä huijaamista.

Eli toisin kuin tutkittu tieto kertoo, olet sitä mieltä, että matalasykkeinen liikunta ei laihduta?

Matalasykkeinen liikunta laihduttaa. Ja se taitaa perustua siihen, että aktiivinen ajanjakso on suhteellisesti katsoen pitkä.

Oli laji ja tapa mikä tahansa valistunut arvioni on, että huonokuntoinen aloittelija aloittaa liian rajulla liikunnalla. Tavallisella fillarilla se vauhti on matala alkuun. Ei tarvi montaakaan lenkkiä heittää niin tilanne muuttuu totaalisesti vauhti nousee ja kestävyyys lisää nautintoa. Alkuun jokainen pienikin ylämäennyppy laittaa kintut hoosiannaa huutamaan ja nypyn laella vauhti käytännössä pysähtyy. Tämä on alkuvaiheen kankeutta ja kestävyyden puutetta. Sitten kun tällaiset pienet ylämäet eivät tarkoita enää mitään niin ai että.

Ja sähköpyörällä pääset suoraan siihen "niin ai että" vaiheeseen, eli mikä oli ongelma?

Ei mikään. Unohdin laittaa "ohis". Mielestäni sähkö ja akut yms tekniikka on ylimääräistä yhtälössä ja vie osan fillaroinnin ihanasta yksinkertaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

On tietenkin järkeä. Vaikka pyöräily olisikin ennen kaikkea liikunta- ja painonpudotuskeino, ei se sulje pois sitä, että joskus on tarvis käyttää pyörää muuhunkin.

Jos esim. olet juuri pyöräillyt ilman sähköapua parinkymmenen kilometrin kuntolenkin ja sitten pitääkin yllättäen käydä hakemassa kaupasta kananmunat ja jauhelihat, siinä on manuaalisesti käyttämäsi pyörä sähkömoottoreineen valmiina palvelukseen.

Paitsi ettei sähköpyörällä kannata asioida, koska se varastetaan hyvin mielellään.

Näyttää siltä, että useampi kommentoija ei tiedä sähköpyöristä yhtään mitään. Ensinnäkin, sitä pitää polkea kuten tavallistakin pyörää. Se, miten rasittavaa polkeminen on, riippuu avusteen tasosta. Toiseksi, kun nopeus ylittää 25 km tuntinopeuden, moottori ei enää avusta polkemista, eli silloin poljet omalla lihasvoimallasi. Totta on, että kevyempihän sillä on ajella, mutta juuri siksi se onkin sähköavusteinen pyörä. Ja kyllä silläkin hien saa pintaan ja sykkeen nousemaan, testattu on.

Vierailija kirjoitti:

jos sähköpyörä maksaa saman verran kuin auto niin ei. ei siinä ole järkeä.

muuten auton romutus hyvityksen voi käyttää sähköpyörän ostoon...onhan saman hintainen auto tietenkin pidemmässä talviajossa jne mukavampi mutta pyörä tulee edullisemaksi käytössä,ei katsastusta,vakuutusmaksuja,bensa/diesel/sähkö....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköpyörä työmatka-ajoon auttaa pyöräilyn aloittamista, mutta eihän se kuntoiluvälineenä ole kuin itsensä huijaamista.

Eli toisin kuin tutkittu tieto kertoo, olet sitä mieltä, että matalasykkeinen liikunta ei laihduta?

Matalasykkeinen liikunta laihduttaa. Ja se taitaa perustua siihen, että aktiivinen ajanjakso on suhteellisesti katsoen pitkä.

Oli laji ja tapa mikä tahansa valistunut arvioni on, että huonokuntoinen aloittelija aloittaa liian rajulla liikunnalla. Tavallisella fillarilla se vauhti on matala alkuun. Ei tarvi montaakaan lenkkiä heittää niin tilanne muuttuu totaalisesti vauhti nousee ja kestävyyys lisää nautintoa. Alkuun jokainen pienikin ylämäennyppy laittaa kintut hoosiannaa huutamaan ja nypyn laella vauhti käytännössä pysähtyy. Tämä on alkuvaiheen kankeutta ja kestävyyden puutetta. Sitten kun tällaiset pienet ylämäet eivät tarkoita enää mitään niin ai että.

Ja sähköpyörällä pääset suoraan siihen "niin ai että" vaiheeseen, eli mikä oli ongelma?

Ei mikään. Unohdin laittaa "ohis". Mielestäni sähkö ja akut yms tekniikka on ylimääräistä yhtälössä ja vie osan fillaroinnin ihanasta yksinkertaisuudesta.

Tuo on kyllä totta. Jos miettii mielikuvissaan polkupyörää yksinkertaisimmillaan, niin se on sellainen mummopyörä tai Jopo, jossa on jalkajarrut eikä mitään vaihteita. Sillä pääsee minne vain helposti ja mukavasti. Ihannetilanteessa sen voi jättää kaupan pihaan lukitsemalla sen pelkällä omalla lukollaan ja se odottaa sinua, kun tulet kaupasta. Kätevää, tunnelmallista, vanhanaikaista ja ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle saat polkea jos meinaat pyöräilyllä laihtua. Ei se kuluta kaloreita kävelyä enempää.

Varmasti kuluttaa, jos polkee sykkeen asettamilla rajoilla, mutta jos vain polkee ajankulukseen ei kuluta.

Sykehän se nimenomaan nousee muissakin lajeissa ja syke rajoilla määritellään taso, jolla rasva palaa.

Todennäköisesti sähköpyörä parempi vaihtoehto. Sillä ajaa ihan ilokseen joten varmemmin tulee ajettua ja enemmän. Matkanteko vaihtuu ihan huomaamatta pyöräilyksi ja se jos mikä pudottaa painoa ja kohottaa kuntoa etenkin jos ruokailut kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös matalalla sykkeellä tehty pitkäkestoinen liikunta ole tehokkain rasvanpolttaja? Eikös se sitten tarkoita, että sähköpyöräily olisi aika hyvä laihdutusliikuntamuoto?

Etkö osaa ajaa tavallisella pyörällä matalalla sykkeellä?

Varmasti moni osaa, mutta sähköpyörällä on parempi säädettävyys sykkeeseenkin polkemisen rasitustason säädöillä. Tämän samanhan voi tehdä tavallisellakin pyörällä vaihteiston avulla, mutta jos kunto on huono tai muusta syystä, syke nousee tällöin liikaa ja vauhti putoaa kävelyksi, jos noudatat syketasoa.

Oma syketasoni oli maksimiksi kaavalla 220-ikä lisättynä +15. Jos olisin pyöräillyt normi laskukaavan mukaan tulokset olisivat huonoja. Maksimi taso on hyvä selvittää, koska eroja on. Kaverini syketaso ei nouse juurikaan, kävellessäkin jotain 50-60 kun omani vetää heti herättyäni jo 100.

Matala syke on yksilöllinen siis.

En ole aikaisempi kommentoija, mutta täällä mainittu sähköavusteinen kolmipyörä kuulostaa hyvältä. Taidankin sellaisen hankkia muutaman vuoden kuluttua, kun jään eläkkeelle. Viimeistään sitten joskus, jos ottavat ajokortin pois. Siihen saakka kävellen ja autolla, tavallinen pyöräily ei vaan nappaa.

Vierailija kirjoitti:

No liikunta itsessään on melko onneton laihdutusmuoto.

Liikunta varmistaa sen että sitä lihoamista ei pääse tapahtumaan ja saa silti syödä melkein mitä tahansa mitä mieli tekee. Kävely ja pyöräily ovat tehokkaita hyötyliikunnan muotoja, jotka myös tukevat mahdollista kuntourheilua kuten kestävyysjuoksua. Sähköpyörä ja sähköpotkulauta vain laiskistavat ihmisiä autoilusta puhumattakaan.

Ainakin vanhempieni elinpiiri uhkasi kaventua olemattomiin kun etenkään äiti ei jaksanut enää pyöräillä ylämäkiä, joita heidän asuinalueellaan riittää.

Mutta kun äiti hankki sähköavusteisen pilkupyörän, he pystyyvät ajamaan päivittäin useamman kymmenen kilometrin lenkin, hoitamaan kauppa-asiat ja kulkemaan harrastuksiin. Bonuksena kunto pysyy hyvänä. Pari vuotta myöhemmin myös isä hankki sähköavusteisen polkupyörän.

Heille sähköavusteiset pyörät olivat ilmiselvästi hyldyllinen hankinta. Autoa heillä ei ole ollut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköpyörä työmatka-ajoon auttaa pyöräilyn aloittamista, mutta eihän se kuntoiluvälineenä ole kuin itsensä huijaamista.

Eli toisin kuin tutkittu tieto kertoo, olet sitä mieltä, että matalasykkeinen liikunta ei laihduta?

Matalasykkeinen liikunta laihduttaa. Ja se taitaa perustua siihen, että aktiivinen ajanjakso on suhteellisesti katsoen pitkä.

Oli laji ja tapa mikä tahansa valistunut arvioni on, että huonokuntoinen aloittelija aloittaa liian rajulla liikunnalla. Tavallisella fillarilla se vauhti on matala alkuun. Ei tarvi montaakaan lenkkiä heittää niin tilanne muuttuu totaalisesti vauhti nousee ja kestävyyys lisää nautintoa. Alkuun jokainen pienikin ylämäennyppy laittaa kintut hoosiannaa huutamaan ja nypyn laella vauhti käytännössä pysähtyy. Tämä on alkuvaiheen kankeutta ja kestävyyden puutetta. Sitten kun tällaiset pienet ylämäet eivät tarkoita enää mitään niin ai että.

Ja sähköpyörällä pääset suoraan siihen "niin ai että" vaiheeseen, eli mikä oli ongelma?

Ei mikään. Unohdin laittaa "ohis". Mielestäni sähkö ja akut yms tekniikka on ylimääräistä yhtälössä ja vie osan fillaroinnin ihanasta yksinkertaisuudesta.

Tuo on kyllä totta. Jos miettii mielikuvissaan polkupyörää yksinkertaisimmillaan, niin se on sellainen mummopyörä tai Jopo, jossa on jalkajarrut eikä mitään vaihteita. Sillä pääsee minne vain helposti ja mukavasti. Ihannetilanteessa sen voi jättää kaupan pihaan lukitsemalla sen pelkällä omalla lukollaan ja se odottaa sinua, kun tulet kaupasta. Kätevää, tunnelmallista, vanhanaikaista ja ihanaa.

Hyvässä pyörässä voi olla sekä jalka- että käsijarrut ja 7 vaihdetta on yleensä aivan riittävästi jotta vaihteiden välisen eron huomaa. Vaihteiden ansiosta pyörän satulasta ei tarvitse nousta jyrkässä ylämäessäkään vaan polkee sen ylös istualtaan 1, 2 tai 3 vaihteella ja alamäessä tai pitkällä suoralla voi käyttää sitten raskaampia vaihteita 6-7.  Tunturilla on hyviä ns. citymaastopyöriä, joissa on ns. pistosuojatut renkaat eikä niitä tarvitse polkea selkä kyyryssä kuin joku kilpapyöräilijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköpyörä työmatka-ajoon auttaa pyöräilyn aloittamista, mutta eihän se kuntoiluvälineenä ole kuin itsensä huijaamista.

Eli toisin kuin tutkittu tieto kertoo, olet sitä mieltä, että matalasykkeinen liikunta ei laihduta?

Matalasykkeinen liikunta laihduttaa. Ja se taitaa perustua siihen, että aktiivinen ajanjakso on suhteellisesti katsoen pitkä.

Oli laji ja tapa mikä tahansa valistunut arvioni on, että huonokuntoinen aloittelija aloittaa liian rajulla liikunnalla. Tavallisella fillarilla se vauhti on matala alkuun. Ei tarvi montaakaan lenkkiä heittää niin tilanne muuttuu totaalisesti vauhti nousee ja kestävyyys lisää nautintoa. Alkuun jokainen pienikin ylämäennyppy laittaa kintut hoosiannaa huutamaan ja nypyn laella vauhti käytännössä pysähtyy. Tämä on alkuvaiheen kankeutta ja kestävyyden puutetta. Sitten kun tällaiset pienet ylämäet eivät tarkoita enää mitään niin ai että.

Ja sähköpyörällä pääset suoraan siihen "niin ai että" vaiheeseen, eli mikä oli ongelma?

Ei mikään. Unohdin laittaa "ohis". Mielestäni sähkö ja akut yms tekniikka on ylimääräistä yhtälössä ja vie osan fillaroinnin ihanasta yksinkertaisuudesta.

Tuo on kyllä totta. Jos miettii mielikuvissaan polkupyörää yksinkertaisimmillaan, niin se on sellainen mummopyörä tai Jopo, jossa on jalkajarrut eikä mitään vaihteita. Sillä pääsee minne vain helposti ja mukavasti. Ihannetilanteessa sen voi jättää kaupan pihaan lukitsemalla sen pelkällä omalla lukollaan ja se odottaa sinua, kun tulet kaupasta. Kätevää, tunnelmallista, vanhanaikaista ja ihanaa.

Eikö tätä ole fiilistelty ihan riittävästi siinä toisessa ketjussa, jossa urpå ei suostu ajamaan millään muulla kuin mummopyörällä, eikä jaksa ajaa sillä kuitenkaan edes korttelin ympäri... tämä ketju oli sähköavusteisille fillareille, ja vastaus aloituksen kysymykseen on KYLLÄ, sähköfillari kannattaa ehdottomasti ostaa, oli tarve sitten kunto- tai hyötyliikunta.

Käsittääkseni ainakin yleisessä vuokrauskäytössä olevissa sähköpyörissä on mukana älyominaisuus. Joka ei luultavasti avusta kuitenkaan painonhallinnassa?

Vierailija kirjoitti:

[Tuo on kyllä totta. Jos miettii mielikuvissaan polkupyörää yksinkertaisimmillaan, niin se on sellainen mummopyörä tai Jopo, jossa on jalkajarrut eikä mitään vaihteita. Sillä pääsee minne vain helposti ja mukavasti. Ihannetilanteessa sen voi jättää kaupan pihaan lukitsemalla sen pelkällä omalla lukollaan ja se odottaa sinua, kun tulet kaupasta. Kätevää, tunnelmallista, vanhanaikaista ja ihanaa.

Mummopyörät on raskaita ajaa, joten ne ei ole kovin mukavia sillä tavoin.

Vielä ei ole ensimmäiseen kahdeksaan sivuun tullut yhtään sankaritarinaa pelkästään liikunnalla laihtumisesta.

Hyvin meni tunnin lenkki tasasykkeellä sähköpyörällä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle saat polkea jos meinaat pyöräilyllä laihtua. Ei se kuluta kaloreita kävelyä enempää.

Juuri näin. Nämä aiheen alapeukuttajasankarit voisivat tulla kertomaan sankaritarinoitaan liikunnalla laihtumisestaan.

Jes, elikkä. Exän kanssa ollessani olimme täysin "liikkumattomia" useita vuosia. Exälle oli tosi suoritus lähteä edes kävelylle kerran kesässä, vaikka aina houkuttelin häntä sinne. Itse en saanut aikaiseksi sitten myöskään. Erosin hänestä (muista syistä) ja aloin käydä lenkillä ja uimahallissa. Laihduin 20kg. Ruokatottumuksia en muuttanut. Liikunnalla ja lihasmassan määrällä on väliä.

Ei. Tykkään pyöräillä kuntoilumielessä ja päädyin siksi mtb:hen. Kaverit taas kikkailee metsässä pyörien kanssa ja ajelee paljon kallioilla yms, siinä on sähköt ihan paikallaan. Yksi tuttu ajaa myös työmatkat pyörällä ja tarkoitus on nimenomaan korvata autoilua, ei kuntoilla, joten siinäkin on ihan sähköpyörän paikka.