Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö puolisosi jos saisit tietää hänen pettäneen sinua kolme vuotta sitten?
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. Luottamuksen voi ansaita vain kerran.
Eikö sulle mikään muu ole luottamuksen osoitus kuin se, että makaa vaan sun kanssa?
Ainakaan se ei ole luottamuksen osoitus, että tehdään selän takana asioita joita ei pitäisi tehdä, ellei ole sovittu vapaasta suhteesta.
-eri
No ei tietenkään olisi, mutta aika pieni se luotto on ollut, jos se tolla tuhoutuu.
Voi kuule, se tuhoutuisi jo paljon pienemmästäkin, ja se kertoo päinvastoin juurikin siitä miten suuri se luotto on. Jos se on alunperinkin pieni, niin siinä varmaan kestää vähän mokaillakin, mutta jos se on suuri, niin pienikin moka särkee sitä.
Särkee sitä, mutta ei tuhoa. Jos luotto on suuri, säröjä mahtuu enemmän. Luottamus on eri asia kuin yksittäinen usko ja luottoa vaativa asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avioliiton aikana torjunut 4 hyvin vakavissaan tehtyä ja ihan tyylikästä lähestymisyritystä. Tuossa tilanteessa mä vaan lopettaisin omalta puoleltani uskollisuuden. En sanoisi asiasta mitään, mutta tilaisuuden tullen pettäisin täysin avoimesti. Ja tilaisuuksiahan on. En jaksaisi alkaa jauhamaan mistään vanhasta jutusta ensinnäkin siksi, että mistä voisin tietää sen olevan ainoa kerta kun tästäkään ei ole puhuttu..
Noin terveillä ajatuksilla jatkaisit yhteistä elämää? Eikö tuo myrkky söisi sinut itsesikin pikkuhiljaa?
Mikä ihme myrkky? Katsoisin tuollaisen jälkeen suhteen olevan avoin myös minun puoleltani.
Jotenkin pettäjät tuntuvat aina jaksavan jauhaa anteeksiannosta ja luottamuksen palauttamisesta. Miksi? Ette tunne itseänne onnelliseksi suljetussa suhteessa ja olette päättäneet omavaltaisesti muuttaa sen avoimeksi. Sitten jos kumppani toteaa tähän ainoastaan, että OK olemme siis avoimessa suhteessa, niin kyseessä onkin kosto tai katkeruus. En ymmärrä.
Parikymppisenä kun silloinen poikaystäväni jäi kiinni petettyään minua useamman kerran asiasta tuli aivan käsittämätön farssi kun sanoin hänelle, että voimme kyllä jatkaa suhdetta ja annan anteeksi, mutta tästä eteenpäin suhde on avoin. Ei sopinut sitten millään tämä vaan hän "lepytteli" minua kuukausia ennenkuin aivoon upposi, että kyseessä ei ole kosto vaan muuttunut suhde. Sitten halusinkin erota vaikka en ollut edes nukkunut muiden miesten kanssa vielä :D En ymmärrä.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia ollut IKINÄ pysyä uskollisena kumppanilleni jos suhteessa on periaatteena ettei muiden kanssa ole seksiä.
Minä en ole tässä pettäjän kannalla. Tiedän vain itsestäni, etten haluaisi haaskata elämääni suhteessa joka on noin kieroutunut että alkaisin itsekin tekemään jotain tasauspettämistä. Mitä arvoa tuossa enää olisi jäljellä? Kiva talo? Sehän se taitaa monesti olla siellä pohjalla, mieluummin luopuu itsekunnioituksestaan kuin materiasta.
Olen eri, mutta mistä ihmeen tasauspettämisestä sinä puhut? Tuohan oli ehdottanut kumppanilleen avointa suhdetta. Ei se ole pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Virhe ei tarkoita samaa kuin vahinko. Kaikki tekevät virheitä. Yleensä niistä opitaan. Virhe on väärä päätös tai virheellinen valinta jossain hetkessä tai tilanteessa. Minäkin olen tehnyt elämässäni monta virhettä ja väärää valintaa. En suhtaudu niihin hupsista, tässä vain kävi näin -mentaliteetilla vaan tunnistan, että olen valinnut huonon toimintatavan jossain tilanteessa ja kadun sitä jälkeenpäin.
Kukaan ei kaadu toisen vehkeen päälle, se on aina päätös. Joko pitkään harkittu prosessi tai sitten niin hetken mielijohde, että se hetken huvi on ollut arvokkaampi kuin luottamus kumppanin kanssa. Miltä se tuntuu, että toinen teki sen päätöksen ja ajatteli että paskat sinusta? Ihme selittelyä, mutta jos se sinulle riittää niin onneksi olkoon.
Luuletko sun kumppanin ajattelevan sua tossa tilanteessa? Tai pohtineen päätöstään monelta kantilta? Kyllä on olemassa ihan aidosti hetken mielijohteita, myös sulla, vaikka kuinka muuta väität.
-ohis
Koirat nuuskii toistensa perseitä hetken mielijohteesta, ei ihmiset. Pettäjät on oma rotunsa, jalostettu pettöjiksi. Jättäisivät muut rauhaan ja panisivat toisiaan!
Puoliso saisi kolme vuotta selibaattiaja siveysvyön. Katsotaan sitten miten asiat makaa.
Vierailija kirjoitti:
No pfffft, ihan sama :D
Ei ketään voi omistaa kuitenkaan. Mitä "luottaa"??
Kiviriippoa olette jos laskette koko elämänne jonkun toisen varaan.
Ikinä pysty ymmärtää teitä läheisriippuvaisia :D
Läheisriippuvainen on pikemminkin se, joka tuollaisen jälkeen vielä pysyy suhteessa. Sellaiset naisethan antavat miestensä tehdä mitä huvittaa. Läheisriippuvaiset ja narsistit yleensä muodostavat parin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. Luottamuksen voi ansaita vain kerran.
Eikö sulle mikään muu ole luottamuksen osoitus kuin se, että makaa vaan sun kanssa?
Ainakaan se ei ole luottamuksen osoitus, että tehdään selän takana asioita joita ei pitäisi tehdä, ellei ole sovittu vapaasta suhteesta.
-eri
No ei tietenkään olisi, mutta aika pieni se luotto on ollut, jos se tolla tuhoutuu.
Voi kuule, se tuhoutuisi jo paljon pienemmästäkin, ja se kertoo päinvastoin juurikin siitä miten suuri se luotto on. Jos se on alunperinkin pieni, niin siinä varmaan kestää vähän mokaillakin, mutta jos se on suuri, niin pienikin moka särkee sitä.
Särkee sitä, mutta ei tuhoa. Jos luotto on suuri, säröjä mahtuu enemmän. Luottamus on eri asia kuin yksittäinen usko ja luottoa vaativa asia.
Olen jyrkästi eri mieltä. Mitä suurempi luottamus, sitä syvemmän särön voi yksittäinen petos siihen tehdä, sitä syvemmät on haavat ja sitä tuskallisempaa on toipuminen. Jos ei luota ei ole mitään luottamusta rikottavanakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni pysyy yhdessä puolison kanssa, joka käyttäytyy (kerran tai monta kertaa) esim. väkivaltaisesti tai on tahallaan julma ja loukkaava. Olen aina ajatellut, että minua ei kukaan löisi toista kertaa tai harjoittaisi henkistä väkivaltaa kahdesti.
En tiedä, miten sitten tositilanteessa toimisin, jos tuo ihana puoliso jo 25 vuoden ajalta yhtäkkiä tinttaisi minua turpaan tai haukkuisi julmasti musertaen itsetuntoni. Luultavasti ottaisin ainakin etäisyyttä, kunnes tunteeni selviäisivät.
Jostain kumman syystä jokin yksittäinen uskottomuus ei kuitenkaan tunnu sellaiselta asialta, joka tämän homman kaataisi. Ehkä siksi, että siinä ei olisi oikeastaan kyse minusta.
Tiedän itsekin, miten helppoa olisi heittäytyä johonkin tilanteeseen ja ylittää sopivaisuuden raja, kun tilanne on tietynlainen.
Tämä on varmasti erittäin epäsuosittu mielipide, mutta minun on helpompi ymmärtää väkivaltaa kuin uskottomuutta. Lyöminen on virhe, joka tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa kun se raivo nousee sisällä. Voi olla jopa niin, että liikkeen alkaessa et edes tiedä aikovasi lyödä, vaan kontrolli menetetään ikääkuin kesken liikkeen.
Sen sijaan kukaan ei joudu yllättäen sellaiseen tilanteeseen, jossa ollaan sekunnin murto-osan päässä sisään tuikkaamisesta. Siis alasti sängyssä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ei sellaiseen tilanteeseen ajaudu vahingossa. Baarista lähtiessä on ensin flirttailu, narikka, päätös lähteä yhdessä, taksimatka, oven avaamiset, vaatteiden riisuminen nyt vähintään. Monta mahdollisuutta kääntyä takaisin eikä yhtään näistä ole käytetty.
Itse asiassa olen ihan samaa mieltä, nyt kun sanoit. Ei sillä, että väkivaltaakaan jäisin katselemaan pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta salailua?? On muuten henkisesti rankkaa salailla. Kyllä pitää pettäjällä olla pokkaa ja narsistinen luonne, jos jaksaa kolme vuotta elää valheessa!!! Hyi helvetti.
Kyllähän tuo vetäisi maton alta. Kaikki mihin on uskonut, onkin valetta. On itse luullut elävänsä onnellisessa parisuhteessa ja toinen onkin vehkeillyt selän takana ja salaillut tuollaista. Sitä tuntisi itsensä naiiviksi. Luottamus ja itsetunto karisee. En tekisi tuossa vaiheessa mitään äkkinäistä eropäätöstä, ainakaan jos on pitkä parisuhde. Miten tuo paljastui? Nyt pitäisi rauhassa kipuilla tuon pahimman kriisin yli, ennenkuin puntaroi, haluaako ja voiko liitossa jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliso saisi kolme vuotta selibaattiaja siveysvyön. Katsotaan sitten miten asiat makaa.
Tämä olisi hyvä rangaistus pettöjille. Lakiesitys!!
Olemme olleet yhdessä kohta 30v. Antaisin anteeksi kertapettämisen, ns. kännipanon mutten pidempään (vuosikausia) jatkunutta sivusuhdetta.
Jos mieheni nyt kertoisi että hänellä oli parin kuukauden suhde 3v sitten, en jättäisi. Nuorena olin ehdoton, en hyväksynyt pettämistä lainkaan ja se oli silloin mielestäni pahin asia minkä parisuhteessa voi tehdä. Niin se mieli muuttuu ja suhde syvenee kun ollaan pitkään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avioliiton aikana torjunut 4 hyvin vakavissaan tehtyä ja ihan tyylikästä lähestymisyritystä. Tuossa tilanteessa mä vaan lopettaisin omalta puoleltani uskollisuuden. En sanoisi asiasta mitään, mutta tilaisuuden tullen pettäisin täysin avoimesti. Ja tilaisuuksiahan on. En jaksaisi alkaa jauhamaan mistään vanhasta jutusta ensinnäkin siksi, että mistä voisin tietää sen olevan ainoa kerta kun tästäkään ei ole puhuttu..
Noin terveillä ajatuksilla jatkaisit yhteistä elämää? Eikö tuo myrkky söisi sinut itsesikin pikkuhiljaa?
Mikä ihme myrkky? Katsoisin tuollaisen jälkeen suhteen olevan avoin myös minun puoleltani.
Jotenkin pettäjät tuntuvat aina jaksavan jauhaa anteeksiannosta ja luottamuksen palauttamisesta. Miksi? Ette tunne itseänne onnelliseksi suljetussa suhteessa ja olette päättäneet omavaltaisesti muuttaa sen avoimeksi. Sitten jos kumppani toteaa tähän ainoastaan, että OK olemme siis avoimessa suhteessa, niin kyseessä onkin kosto tai katkeruus. En ymmärrä.
Parikymppisenä kun silloinen poikaystäväni jäi kiinni petettyään minua useamman kerran asiasta tuli aivan käsittämätön farssi kun sanoin hänelle, että voimme kyllä jatkaa suhdetta ja annan anteeksi, mutta tästä eteenpäin suhde on avoin. Ei sopinut sitten millään tämä vaan hän "lepytteli" minua kuukausia ennenkuin aivoon upposi, että kyseessä ei ole kosto vaan muuttunut suhde. Sitten halusinkin erota vaikka en ollut edes nukkunut muiden miesten kanssa vielä :D En ymmärrä.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia ollut IKINÄ pysyä uskollisena kumppanilleni jos suhteessa on periaatteena ettei muiden kanssa ole seksiä.
Minä en ole tässä pettäjän kannalla. Tiedän vain itsestäni, etten haluaisi haaskata elämääni suhteessa joka on noin kieroutunut että alkaisin itsekin tekemään jotain tasauspettämistä. Mitä arvoa tuossa enää olisi jäljellä? Kiva talo? Sehän se taitaa monesti olla siellä pohjalla, mieluummin luopuu itsekunnioituksestaan kuin materiasta.
Kuulostat ihan tuolta exältäni...
Mikään tapa selittää ettei kyseessä ole mikään tasaus, vaan muutos suhteen säännöissä ei millään tavalla selittäen mennyt jakeluun. Olin aivan täysin halukas jatkamaan suhdetta koska rakastin häntä edelleen. En vain voinut jatkaa sitä ajatuksella, että suhde olisi suljettu koska se ei ollut enää suljettu. Voisitko sinä vastata minulle mikä kohta tässä on täysin mahdotonta ymmärtää?
Olen siis ollut sekä avoimissa että suljetuissa suhteissa sekä joskus lukiokaikaan ns. FWB-suhteessa.
En osaa sanoa, riippuu kai tilanteesta ja kenen kanssa on pettänyt. Luotto menisi ja se on huomattavasti pahempi juttu. Omistaa ei voi mutta eroon kyllä pääsee jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla tietämättä seuraaviakin vuosia. Parempi että kertoisi, voi itse tehdä omat ratkaisuni.
Surkeinta olisi se, että puolison rohkeus(?) riittäisi kyllä pettämiseen, mutta EI OLISI ROHKEUTTA KERTOA SIITÄ! Kyllä oletus on että kun pettämiseen lähtee, siitä myös ottaa vastuun kuin aikuinen eli tunnustaa, pyytää anteeksi jne.
Vasta tämän jölkeen katsotaan riittääkö luottamus enään vai ei.
Mikä on pettäjän motiivi salailla tekosiaan?
Itsetunto ongelmainen? Tyhmä? Helposti vietävissä? Alkoholisti? Lapsellinen ja moraalikehityksessä jälkeen jäänyt?
Niin, turhaa kai tuollaisen teinijonnen kanssa elämäänsä enempää pilaa. Potku perseelle ja kohti uusia petoksia!
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä kohta 30v. Antaisin anteeksi kertapettämisen, ns. kännipanon mutten pidempään (vuosikausia) jatkunutta sivusuhdetta.
Jos mieheni nyt kertoisi että hänellä oli parin kuukauden suhde 3v sitten, en jättäisi. Nuorena olin ehdoton, en hyväksynyt pettämistä lainkaan ja se oli silloin mielestäni pahin asia minkä parisuhteessa voi tehdä. Niin se mieli muuttuu ja suhde syvenee kun ollaan pitkään yhdessä.
Minullakin näkemys on lievittynyt ajan kanssa, mutta päinvastaisesta syystä. Kun rakkaus on kuollut ja ollaan yhdessä enää taloudellisista syistä ja lasten takia, niin samalla se mustasukkaisuuskin hälvenee tarpeettomana. Varmaan huokaisisin helpotuksesta, jos uskollisuusoletus olisi kumppanin toimesta purettu suhteesta.
Vain jos kertoisi heti. En jatkaisi, jos joku muu kertoisi tai jos kertoisi vuosien päästä viiveellä. Minulta on viety silloin vuosia oikeutta tehdä liittoni ja elämäni suhteen informoituja päätöksiä. Minulle tämä on jostain syystä hirveän tärkeä asia, ymmärrän ettei jollekin muulle ole. Mutta minulle on ja kumppani tietää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kaadu toisen vehkeen päälle, se on aina päätös. Joko pitkään harkittu prosessi tai sitten niin hetken mielijohde, että se hetken huvi on ollut arvokkaampi kuin luottamus kumppanin kanssa. Miltä se tuntuu, että toinen teki sen päätöksen ja ajatteli että paskat sinusta? Ihme selittelyä, mutta jos se sinulle riittää niin onneksi olkoon.
Luuletko sun kumppanin ajattelevan sua tossa tilanteessa? Tai pohtineen päätöstään monelta kantilta? Kyllä on olemassa ihan aidosti hetken mielijohteita, myös sulla, vaikka kuinka muuta väität.
-ohis
Tämähän se on asian ydin. Olisi PITÄNYT ajatella ja jos kumppaniaan rakastaisi, olisi ajatellut jo paljon aikaisemmassa vaiheessa.
Mahdoton vastata pelkästään tuolla perusteella. Pitäisi tietää millaisesta pettämisestä oli kyse; yksi seksikerta jonkun kanssa olisi huomattavasti pienempi asia kuin tunnepitoinen suhde, joka on kestänyt jonkin aikaa. Pitäisi tietää myös miten ja miksi se tuli ilmi juuri nyt sekä millainen suhde on ollut viimeiset kolme vuotta. Ja sittenkään ei vielä pysty tietämään, miltä tarkalleen ottaen tuossa tilanteessa tuntuisi.
Mutta vastaan, että en ainakaan itsestäänselvästi jättäisi.
Tätä minäkin olen ihmetellyt, että miksi mitätön kertapano on helpompi antaa anteeksi? Silloinhan kumppani on uhrannut suhteemme paljon keveämmin perustein kuin oikeita tunteita sisältäneessä sivusuhteessa.