Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö puolisosi jos saisit tietää hänen pettäneen sinua kolme vuotta sitten?
Kommentit (242)
No pfffft, ihan sama :D
Ei ketään voi omistaa kuitenkaan. Mitä "luottaa"??
Kiviriippoa olette jos laskette koko elämänne jonkun toisen varaan.
Ikinä pysty ymmärtää teitä läheisriippuvaisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni pysyy yhdessä puolison kanssa, joka käyttäytyy (kerran tai monta kertaa) esim. väkivaltaisesti tai on tahallaan julma ja loukkaava. Olen aina ajatellut, että minua ei kukaan löisi toista kertaa tai harjoittaisi henkistä väkivaltaa kahdesti.
En tiedä, miten sitten tositilanteessa toimisin, jos tuo ihana puoliso jo 25 vuoden ajalta yhtäkkiä tinttaisi minua turpaan tai haukkuisi julmasti musertaen itsetuntoni. Luultavasti ottaisin ainakin etäisyyttä, kunnes tunteeni selviäisivät.
Jostain kumman syystä jokin yksittäinen uskottomuus ei kuitenkaan tunnu sellaiselta asialta, joka tämän homman kaataisi. Ehkä siksi, että siinä ei olisi oikeastaan kyse minusta.
Tiedän itsekin, miten helppoa olisi heittäytyä johonkin tilanteeseen ja ylittää sopivaisuuden raja, kun tilanne on tietynlainen.
Tämä on varmasti erittäin epäsuosittu mielipide, mutta minun on helpompi ymmärtää väkivaltaa kuin uskottomuutta. Lyöminen on virhe, joka tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa kun se raivo nousee sisällä. Voi olla jopa niin, että liikkeen alkaessa et edes tiedä aikovasi lyödä, vaan kontrolli menetetään ikääkuin kesken liikkeen.
Sen sijaan kukaan ei joudu yllättäen sellaiseen tilanteeseen, jossa ollaan sekunnin murto-osan päässä sisään tuikkaamisesta. Siis alasti sängyssä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ei sellaiseen tilanteeseen ajaudu vahingossa. Baarista lähtiessä on ensin flirttailu, narikka, päätös lähteä yhdessä, taksimatka, oven avaamiset, vaatteiden riisuminen nyt vähintään. Monta mahdollisuutta kääntyä takaisin eikä yhtään näistä ole käytetty.
Vierailija kirjoitti:
No pfffft, ihan sama :D
Ei ketään voi omistaa kuitenkaan. Mitä "luottaa"??
Kiviriippoa olette jos laskette koko elämänne jonkun toisen varaan.
Ikinä pysty ymmärtää teitä läheisriippuvaisia :D
On tämäkin logiikkaa. Jättäminen tekee läheisriippuvaiseksi ja loputon anteeksianto vahvaksi ja itsenäiseksi.
Se on kerrasta poikki, oli se tapahtunut eilen, kolme vuotta sitten tai vaikka 10 vuotta sitten.
14-vuotta naimissa emmekä ole pettäneet toisiamme. Muutaman kerran minua yritetty hyvinkin suoraan pokata. En antaisi anteeksi pettämistä ja liitto loppuisi siihen. Jos vaimo haluaisi keskustella suhteen avaamisesta, niin se on eri asia ja sitten katsottaisiin millaiseen ratkaisuun ja yhteisiin sääntöihin päätyisimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni pysyy yhdessä puolison kanssa, joka käyttäytyy (kerran tai monta kertaa) esim. väkivaltaisesti tai on tahallaan julma ja loukkaava. Olen aina ajatellut, että minua ei kukaan löisi toista kertaa tai harjoittaisi henkistä väkivaltaa kahdesti.
En tiedä, miten sitten tositilanteessa toimisin, jos tuo ihana puoliso jo 25 vuoden ajalta yhtäkkiä tinttaisi minua turpaan tai haukkuisi julmasti musertaen itsetuntoni. Luultavasti ottaisin ainakin etäisyyttä, kunnes tunteeni selviäisivät.
Jostain kumman syystä jokin yksittäinen uskottomuus ei kuitenkaan tunnu sellaiselta asialta, joka tämän homman kaataisi. Ehkä siksi, että siinä ei olisi oikeastaan kyse minusta.
Tiedän itsekin, miten helppoa olisi heittäytyä johonkin tilanteeseen ja ylittää sopivaisuuden raja, kun tilanne on tietynlainen.
Tämä on varmasti erittäin epäsuosittu mielipide, mutta minun on helpompi ymmärtää väkivaltaa kuin uskottomuutta. Lyöminen on virhe, joka tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa kun se raivo nousee sisällä. Voi olla jopa niin, että liikkeen alkaessa et edes tiedä aikovasi lyödä, vaan kontrolli menetetään ikääkuin kesken liikkeen.
Sen sijaan kukaan ei joudu yllättäen sellaiseen tilanteeseen, jossa ollaan sekunnin murto-osan päässä sisään tuikkaamisesta. Siis alasti sängyssä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ei sellaiseen tilanteeseen ajaudu vahingossa. Baarista lähtiessä on ensin flirttailu, narikka, päätös lähteä yhdessä, taksimatka, oven avaamiset, vaatteiden riisuminen nyt vähintään. Monta mahdollisuutta kääntyä takaisin eikä yhtään näistä ole käytetty.
Tuttu homma. Äsken istuskelin tässä ihan rauhassa sohvalla vailla agression häivääkään ja sitten sekunnin murto-osassa päädyin tirvaisemaan vaimoa kesken käden ojentamisen nyrkillä naamaan. Outo juttu. Koskaan ei satu samaa jos tilanteessa on minua vahvempi mies. Mistäköhän johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Kun akka tulee töistä, niin hän löytää tavaransa heitettynä parvekkeelta jalkakäytävälle ja hän ei saa ulko-ovea auki, kun olen vaihtanut lukon.
Tuollaista akkaa en katso päivääkään. M27
Paitsi että esimerkkitapauksessa olisit katsellut sitä jo kolme vuotta tapahtuneen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pettänyt miestäni 15v sitten. Olin silloin parikymppinen. Hän tietää ja olemme edelleen yhdessä. Uskon hänen antaneen anteeksi.
En tahdo puolustella, mutta se, että on kerran pettänyt, ei tarkoita, että jatkossa tekisi niin. Itse olin todella typerä parikymppinen kakara ja nyt neljääkymppiä lähestyvä aikuinen nainen, aivan eri ihminen kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei se suhde ollut alun perinkään kovin kummoinen, pienikin syy riittää sen lopettamiseen. Jos taas on hyvä ja syvä suhde, voisin antaa anteeksi melkeinpä mitä tahansa, jos se toinen osapuoli vilpittömästi pyytää ja katuu tekoaan.
Olettaen, että aloituksessa oli kyse jostain yksittäisestä jutusta joka on jo aikaa sitten ohi.
Mieluiten olisin kyllä tietämättä koko asiasta, koska eihän sellaista ole kiva miettiä. Itse en kuitenkaan suhtaudu asioihin mustavalkoisesti. Kaikenlaista ehtii tapahtua kun tarpeeksi vanhaksi elää ja asioiden painoarvo itselle muuttuu.
Nuorena ja epävarmana olisin varmaan saattanut kokea pettämisen kauheana loukkauksena, uhkana tai petoksena itseäni kohtaan. Tässä iässä tajuaa jo, että uskottomuudessa on harvoin kyse sellaisesta.
Sillä ei ole väliä, mistä siinä on kyse pettäjän näkökulmasta. Se on väistämättä myös petos sinua kohtaan, ellet ole antanut siihen lupaa. Kyse on lisäksi itsekunnioituksesta, jotain periaatteita pitää olla siinä mitä on valmis hyväksymään ja mitä ei. Jos vastapuoli ei kykene edes sen verran sinua kunnioittamaan että pitää vehkeet housussa, niin silloinhan on aika selvää, ettei suhde hänelle ole merkannut juurikaan.
Miten niin EDES sen verran kunnioittamaan? Tuohan on se kaikista vaikein rasti, olla yhden kanssa vain, mahdollisesti koko loppuelämä, tai ainakin sen aikaa että itsellä ei ole enää ulkonäön/iän puolesta rahkeita saada vokoteltua, tai olla vokoteltavana jotain ihan älyttmän upeaa ilmestystä.
En pysty menemään takuuseen etten lähtisi once in a lifetime -tyyppisen miehen matkaan jos sopivasti, kaikki palaset loksahtaen tulisi sellainen kohdalle. Kyllä se olisi ennemmin sellainen hetken huuma, joka on vain itseäni varten, ja jota muistella kiikkustuolissa, kuin mikään elämäntapa, tai sarjatoiminta.
Olet oikeassa, ei se aina helppoa olekaan, niin kuin ei mikään oikeasti arvokas. Siksi siinä aika moni epäonnistuukin. Olen jopa sitä mieltä, että ihminen ei välttämättä ole tarkoitettu yksiavioiseksi, mutta siitähän se arvo juuri tulee että pystyy halutessaan nousemaan viettiensä yläpuolelle. Tai sitten pysyy vapaana sieluna, ei ongelmia.
Hyvä kun varoitit, että sinun kanssasi voi noin käydä. Itse taas en ymmärrä, mitä niin upeaa jossain kertapanossa voisi olla, että siitä riittäisi kiikkutuoliin asti parempaa muisteltavaa kuin se, että hoidin suhteeni niin kuin pitää enkä kusettanut ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni pysyy yhdessä puolison kanssa, joka käyttäytyy (kerran tai monta kertaa) esim. väkivaltaisesti tai on tahallaan julma ja loukkaava. Olen aina ajatellut, että minua ei kukaan löisi toista kertaa tai harjoittaisi henkistä väkivaltaa kahdesti.
En tiedä, miten sitten tositilanteessa toimisin, jos tuo ihana puoliso jo 25 vuoden ajalta yhtäkkiä tinttaisi minua turpaan tai haukkuisi julmasti musertaen itsetuntoni. Luultavasti ottaisin ainakin etäisyyttä, kunnes tunteeni selviäisivät.
Jostain kumman syystä jokin yksittäinen uskottomuus ei kuitenkaan tunnu sellaiselta asialta, joka tämän homman kaataisi. Ehkä siksi, että siinä ei olisi oikeastaan kyse minusta.
Tiedän itsekin, miten helppoa olisi heittäytyä johonkin tilanteeseen ja ylittää sopivaisuuden raja, kun tilanne on tietynlainen.
Tämä on varmasti erittäin epäsuosittu mielipide, mutta minun on helpompi ymmärtää väkivaltaa kuin uskottomuutta. Lyöminen on virhe, joka tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa kun se raivo nousee sisällä. Voi olla jopa niin, että liikkeen alkaessa et edes tiedä aikovasi lyödä, vaan kontrolli menetetään ikääkuin kesken liikkeen.
Sen sijaan kukaan ei joudu yllättäen sellaiseen tilanteeseen, jossa ollaan sekunnin murto-osan päässä sisään tuikkaamisesta. Siis alasti sängyssä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ei sellaiseen tilanteeseen ajaudu vahingossa. Baarista lähtiessä on ensin flirttailu, narikka, päätös lähteä yhdessä, taksimatka, oven avaamiset, vaatteiden riisuminen nyt vähintään. Monta mahdollisuutta kääntyä takaisin eikä yhtään näistä ole käytetty.
Tuttu homma. Äsken istuskelin tässä ihan rauhassa sohvalla vailla agression häivääkään ja sitten sekunnin murto-osassa päädyin tirvaisemaan vaimoa kesken käden ojentamisen nyrkillä naamaan. Outo juttu. Koskaan ei satu samaa jos tilanteessa on minua vahvempi mies. Mistäköhän johtuu?
Älä viitsi olla lapsellinen. Impulssi lyömiseen tulee kesken riidan, ei tietenkään kesken sohvalla istuminen, mutta riitely kuuluu normaaliin elämään eikä ole vältettävissä samalla tavalla kuin taksimatka baaripokan kämpille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä voi ikinä luottaa. Tai ainakaan minä en saanut luottoa ikinä takaisin, vaikka kuinka yritin. Ja 20 vuotta oltiin yhdessä eli parikymppisestä nelikymppikseks. Kyllä yritin!
Mikä luottokysymys tuo edes on? Ette te toisianne ja toustenne kroppia omista.
Ei, mutta yleensä parisuhteessa sovitaan että peuhataan vain keskenään ja se perustuu luottamukseen.
Niin, se on yksi luottamuksen määre, ei koko parisuhde ja luottamus. Ei mun luottamus kumppaniini, parhaaseen tukijaani, rakkaaseeni tolla kyllä horjuisi vuosiksi. Se olisi katkeruutta ja mun huonoa itsetuntoa, ei mun miehen aikaansaamaa.
Hah, ei sun miehen aikaansaamaa? No kuka se sitten sitä vierasta muijaa paneskeli? Ei ollut yhtään sekuntia, minuuttia, tuntia hetkeä aikaa perääntyä ja vetää housut takas jalkaan🤣🤣
Kyllä se on MIEHEN HEIKKO ITSETUNTO, josta pettäminen johtuu. Pitää katsos hakea buustausta heikkoon luonteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla pettäjillä (2 kappaletta), joiden kanssa olen elämäni aikana joutunut olemaan tekemisissä, on kaksi asiaa:
1. Sen oman huonon oman tunnon keventäminen kippaamalla asia kumppanin niskaan tunnustamalla
2. Vaatimus kohtuullisuudesta, luottamuksesta ja anteeksi annosta. Ei siis riitä, että antaa anteeksi vaan sen jälkeen on vielä saatava pettäjä vakuuttuaan luottamuksen palautumisesta.
=aivan liian työlästä. Helpompaa erota.
Jos kolme vuotta sitten olisi tapahtunut joku yhden yön hairahdus kera ihmisen, jonka kanssa ei sen jälkeen ole nähty eikä vaihdeltu viestejä tai mitään muutakaan, niin en jättäis.
Jos hairahduksen kohde olisi vielä kuvioissa mukana, voisi olla jätön paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on jo ollutta ja mennyttä ja nyt menee hyvin, niin en haluaisi enää tietää. Jos on jo ottanut opikseen ja kärvistellyt huonon omatuntonsa kanssa. Riippuu myös milloin olisi tapahtunut, jos silloin kun on mennyt huonosti, niin se on ymmärrettävämpää kuin vaikka kosinnan aikaan. Riippuu myös kenen kanssa, tieto jostain randomista kännijutusta ei satuttaisi yhtä paljon kuin vaikka romanttinen suhde työkaveriin, sitä en ehkä haluaisi monta vuotta jälkikäteen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni pysyy yhdessä puolison kanssa, joka käyttäytyy (kerran tai monta kertaa) esim. väkivaltaisesti tai on tahallaan julma ja loukkaava. Olen aina ajatellut, että minua ei kukaan löisi toista kertaa tai harjoittaisi henkistä väkivaltaa kahdesti.
En tiedä, miten sitten tositilanteessa toimisin, jos tuo ihana puoliso jo 25 vuoden ajalta yhtäkkiä tinttaisi minua turpaan tai haukkuisi julmasti musertaen itsetuntoni. Luultavasti ottaisin ainakin etäisyyttä, kunnes tunteeni selviäisivät.
Jostain kumman syystä jokin yksittäinen uskottomuus ei kuitenkaan tunnu sellaiselta asialta, joka tämän homman kaataisi. Ehkä siksi, että siinä ei olisi oikeastaan kyse minusta.
Tiedän itsekin, miten helppoa olisi heittäytyä johonkin tilanteeseen ja ylittää sopivaisuuden raja, kun tilanne on tietynlainen.
Tämä on varmasti erittäin epäsuosittu mielipide, mutta minun on helpompi ymmärtää väkivaltaa kuin uskottomuutta. Lyöminen on virhe, joka tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa kun se raivo nousee sisällä. Voi olla jopa niin, että liikkeen alkaessa et edes tiedä aikovasi lyödä, vaan kontrolli menetetään ikääkuin kesken liikkeen.
Sen sijaan kukaan ei joudu yllättäen sellaiseen tilanteeseen, jossa ollaan sekunnin murto-osan päässä sisään tuikkaamisesta. Siis alasti sängyssä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ei sellaiseen tilanteeseen ajaudu vahingossa. Baarista lähtiessä on ensin flirttailu, narikka, päätös lähteä yhdessä, taksimatka, oven avaamiset, vaatteiden riisuminen nyt vähintään. Monta mahdollisuutta kääntyä takaisin eikä yhtään näistä ole käytetty.
Tuttu homma. Äsken istuskelin tässä ihan rauhassa sohvalla vailla agression häivääkään ja sitten sekunnin murto-osassa päädyin tirvaisemaan vaimoa kesken käden ojentamisen nyrkillä naamaan. Outo juttu. Koskaan ei satu samaa jos tilanteessa on minua vahvempi mies. Mistäköhän johtuu?
Älä viitsi olla lapsellinen. Impulssi lyömiseen tulee kesken riidan, ei tietenkään kesken sohvalla istuminen, mutta riitely kuuluu normaaliin elämään eikä ole vältettävissä samalla tavalla kuin taksimatka baaripokan kämpille.
Eli väkivalta kuuluu parisuhteessa normaaliin elämään..? Oletko hullu? Väkivalta on vaarallsita hengelle ja terveydelle sekä rikos ja poliisiasia.
Todennäköisesti en jättäisi. Me ollaan ihmisiä ja tehdään virheitä, enemmän merkkaa moni muu asia ja luottamuskin tulee muista asioista, kuin pelkän vehkeen uittamisesta. Ts. olen ollut joskus naimisissa miehen kanssa, joka oli maailman epäluotettavin, mutta ei koskaan pettänyt. Antaa perspektiiviä asioille kummasti.
Hmmm. Olen mukavuusavioliitossa, en saa parempaakaan. Kulkekoon naisissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kolme vuotta sitten olisi tapahtunut joku yhden yön hairahdus kera ihmisen, jonka kanssa ei sen jälkeen ole nähty eikä vaihdeltu viestejä tai mitään muutakaan, niin en jättäis.
Jos hairahduksen kohde olisi vielä kuvioissa mukana, voisi olla jätön paikka.
No entä jos olisi tapahtunut eilen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun akka tulee töistä, niin hän löytää tavaransa heitettynä parvekkeelta jalkakäytävälle ja hän ei saa ulko-ovea auki, kun olen vaihtanut lukon.
Tuollaista akkaa en katso päivääkään. M27
Paitsi että esimerkkitapauksessa olisit katsellut sitä jo kolme vuotta tapahtuneen jälkeen.
Ei. Kolme vuotta on kulunut ja vasta sen jälkeen olen saanut tiedon. Heti kun saan tiedon, niin akka lentää ulos. Ja nämä asiat ovat sellaisia, että niitä ei voi salata. Jos akka vaikuttaa vähänkin oudosti, niin luotan vaistooni ja dumppaan hänet. En jää odottamaan, että hän kertoo tai saan kuulla muualta. Sen kyllä huomaa, jos nainen on ollut toisen miehen pantavana. M27
En jättäisi mutta olisi 2 viikon mykkä koulu kotona ja sanoisin että haluan omaa rauhaa nyt ja miettiä mitä teen,mies ois 2viikkoa ihan paniikissa että jättäisin sen..2viikon jälkeen sanoisin että jos oli kerta hairahdus niin saa anteeksi mutta en halua enää ikinä kuulla siitä mitään ja jos jotain vielä tulee niin se on heippa