Jättäisitkö puolisosi jos saisit tietää hänen pettäneen sinua kolme vuotta sitten?

Riippuu millä perusteella olen kyseisen tyypin kanssa suhteessa,

jos esim. taloudellisten niin mitä väliä tollasella,

ja saisinpahan hyvän syyn käydä itekkin vieraissa.

Pettäjä on aina pettäjä, se on niin nähty =( 

Mennyt on mennyttä ja siitä on jo kolme vuotta. Sure aikasi, anna anteeksi ja jatkakaa yhdessä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mennyt on mennyttä ja siitä on jo kolme vuotta. Sure aikasi, anna anteeksi ja jatkakaa yhdessä eteenpäin.

Minä näen sen kyllä niin, että jokainen päivä tuon kolmen vuoden pimittämisen aikana on uusi petos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin. Luottamuksen voi ansaita vain kerran.

Eikö sulle mikään muu ole luottamuksen osoitus kuin se, että makaa vaan sun kanssa?

Ainakaan se ei ole luottamuksen osoitus, että tehdään selän takana asioita joita ei pitäisi tehdä, ellei ole sovittu vapaasta suhteesta.

-eri

No ei tietenkään olisi, mutta aika pieni se luotto on ollut, jos se tolla tuhoutuu.

Voi kuule, se tuhoutuisi jo paljon pienemmästäkin, ja se kertoo päinvastoin juurikin siitä miten suuri se luotto on. Jos se on alunperinkin pieni, niin siinä varmaan kestää vähän mokaillakin, mutta jos se on suuri, niin pienikin moka särkee sitä.

Särkee sitä, mutta ei tuhoa. Jos luotto on suuri, säröjä mahtuu enemmän. Luottamus on eri asia kuin yksittäinen usko ja luottoa vaativa asia.

Olen jyrkästi eri mieltä. Mitä suurempi luottamus, sitä syvemmän särön voi yksittäinen petos siihen tehdä, sitä syvemmät on haavat ja sitä tuskallisempaa on toipuminen. Jos ei luota ei ole mitään luottamusta rikottavanakaan.

Mä ajattelen juuri päinvastoin. Mitä syvempi kiintymys ja luottamus, sitä vähemmän yksittäiset asiat sitä venettä horjuttaa. Epäluottamusta täynnä olevassa suhteessa jo väärän merkkisen tupakan tuonti on maailman loppu.

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta salailua?? On muuten henkisesti rankkaa salailla. Kyllä pitää pettäjällä olla pokkaa ja narsistinen luonne, jos jaksaa kolme vuotta elää valheessa!!! Hyi helvetti.

Epäilen myös niitä, jotka tunnustaa. Haluavat vain helpottaa omaa oloaan välittämättä siitä, kuinka paljon se toista loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika paha. Todennäköisesti jättäisin.

Se tossukka petti minun kanssa. Aavistin tilanteen mutta saipa maistaa omaa lääkettään. Nimim. Itsekin varattu.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean mustavalkoisesti tunnutaan ajattelevan vaikka pettäjiä on ihan tilastollisestikin ihan valtava määrä. Tiedän myös useita henkilöitä jotka ovat kerran hairahtaneet pitkässä suhteessa, puoliso ei asiasta tiedä eikä tule ikinä tietämäänkään ja hyvä niin, koska suhde vaikuttaa olevan onnellinen. Itse pitkässä parisuhteessa (jossa myös lapsia) tuskin jättäisin, mutta en kyllä katsoisi sormien läpikään heppoisesti. JOS olisi varmaa että on tapahtunut vain kerran vuosia sitten, todennäköisesti antaisin miehen tuntea syyllisyyden nahoissaan, mutta katsoisin pystyykö luottamuksen vielä rakentamaan uudestaan. Olisi liian helppo sanoa että heivaa se pihalle tai että hyväksyn pettämisen, ei ole todellakaan noin yksinkertaista vastausta tähän. 

Minä olen yksi niistä joka sanoi eroavansa. Enpä ole kovinkaan mustavalkoinen ihminen ja on paljon asioita, joissa teen kompromisseja suhteessa, tulen puoliväliin vastaan tai katson sormien läpi. Mutta uskollisuus ei ole sellainen asia vaan yksi (harvoista) ehdottomista vaatimuksista mitä minulla on. Ellei miehelle tämä sopisi, hän ei olisi mulle oikea. Meillä kaikilla on omat deal breakerimme. 🤷

Meillä vallitsee yhteinen ymmärrys siitä, että liittomme on ehdottomasti ohi, jos kumpikaan pettää toista, eli kyllä jättäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin. Luottamuksen voi ansaita vain kerran.

Eikö sulle mikään muu ole luottamuksen osoitus kuin se, että makaa vaan sun kanssa?

Ainakaan se ei ole luottamuksen osoitus, että tehdään selän takana asioita joita ei pitäisi tehdä, ellei ole sovittu vapaasta suhteesta.

-eri

No ei tietenkään olisi, mutta aika pieni se luotto on ollut, jos se tolla tuhoutuu.

Voi kuule, se tuhoutuisi jo paljon pienemmästäkin, ja se kertoo päinvastoin juurikin siitä miten suuri se luotto on. Jos se on alunperinkin pieni, niin siinä varmaan kestää vähän mokaillakin, mutta jos se on suuri, niin pienikin moka särkee sitä.

Särkee sitä, mutta ei tuhoa. Jos luotto on suuri, säröjä mahtuu enemmän. Luottamus on eri asia kuin yksittäinen usko ja luottoa vaativa asia.

Olen jyrkästi eri mieltä. Mitä suurempi luottamus, sitä syvemmän särön voi yksittäinen petos siihen tehdä, sitä syvemmät on haavat ja sitä tuskallisempaa on toipuminen. Jos ei luota ei ole mitään luottamusta rikottavanakaan.

Mä ajattelen juuri päinvastoin. Mitä syvempi kiintymys ja luottamus, sitä vähemmän yksittäiset asiat sitä venettä horjuttaa. Epäluottamusta täynnä olevassa suhteessa jo väärän merkkisen tupakan tuonti on maailman loppu.

Minusta taas kiintymys ja luottamus on eri asioita. Syvä kiintymys nostaa kyllä kynnystä lähteä, mutta luottamuksen pettäminen sattuu sitä enemmän mitä enemmän on luottanut. Jos ei petos tunnu missään, niin ei silloin minusta ole juuri luottanutkaan.

Väärän merkkinen tupakka taas ei minusta liity luottamukseen ollenkaan. Ihmiset tuntuu pitävän luottamuksena aika erilaisia asioita. Ei kaikki mikä ärsyttää tai edes kaikki mikä satuttaa ole minusta luottamuksen pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean mustavalkoisesti tunnutaan ajattelevan vaikka pettäjiä on ihan tilastollisestikin ihan valtava määrä. Tiedän myös useita henkilöitä jotka ovat kerran hairahtaneet pitkässä suhteessa, puoliso ei asiasta tiedä eikä tule ikinä tietämäänkään ja hyvä niin, koska suhde vaikuttaa olevan onnellinen. Itse pitkässä parisuhteessa (jossa myös lapsia) tuskin jättäisin, mutta en kyllä katsoisi sormien läpikään heppoisesti. JOS olisi varmaa että on tapahtunut vain kerran vuosia sitten, todennäköisesti antaisin miehen tuntea syyllisyyden nahoissaan, mutta katsoisin pystyykö luottamuksen vielä rakentamaan uudestaan. Olisi liian helppo sanoa että heivaa se pihalle tai että hyväksyn pettämisen, ei ole todellakaan noin yksinkertaista vastausta tähän. 

Minä olen yksi niistä joka sanoi eroavansa. Enpä ole kovinkaan mustavalkoinen ihminen ja on paljon asioita, joissa teen kompromisseja suhteessa, tulen puoliväliin vastaan tai katson sormien läpi. Mutta uskollisuus ei ole sellainen asia vaan yksi (harvoista) ehdottomista vaatimuksista mitä minulla on. Ellei miehelle tämä sopisi, hän ei olisi mulle oikea. Meillä kaikilla on omat deal breakerimme. 🤷

Juuri tämä. Itse olen antanut anteeksi valtavia asioita, jopa sellaisia joita ei jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt edes antaa. Joten ei ole siitä kiinni että olisin jotenkin erityisen vaativa tai pitkävihainen. Tämä vaan sattuu olemaan minulle tärkeä arvo. Miksei sitä voi kunnioittaa ilman tällaisia mustavalkoisuusjankkauksia? Miten mustavalkoista se on, että kutistaa ihmisen kokonaan tämän yhden arvon ja mielipiteen ympärille, jos olet tästä "väärää" mieltä niin olet mustavalkoinen ja jos "oikeaa" mieltä niin olet avarakatseinen ja ymmärtäväinen.

En välttämättä.

Riippuu pitkälti elämäntilanteesta ja mikä meidän suhde on ja mitä on tehnyt ja kenen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin. Luottamuksen voi ansaita vain kerran.

Eikö sulle mikään muu ole luottamuksen osoitus kuin se, että makaa vaan sun kanssa?

Ainakaan se ei ole luottamuksen osoitus, että tehdään selän takana asioita joita ei pitäisi tehdä, ellei ole sovittu vapaasta suhteesta.

-eri

No ei tietenkään olisi, mutta aika pieni se luotto on ollut, jos se tolla tuhoutuu.

Voi kuule, se tuhoutuisi jo paljon pienemmästäkin, ja se kertoo päinvastoin juurikin siitä miten suuri se luotto on. Jos se on alunperinkin pieni, niin siinä varmaan kestää vähän mokaillakin, mutta jos se on suuri, niin pienikin moka särkee sitä.

Särkee sitä, mutta ei tuhoa. Jos luotto on suuri, säröjä mahtuu enemmän. Luottamus on eri asia kuin yksittäinen usko ja luottoa vaativa asia.

Olen jyrkästi eri mieltä. Mitä suurempi luottamus, sitä syvemmän särön voi yksittäinen petos siihen tehdä, sitä syvemmät on haavat ja sitä tuskallisempaa on toipuminen. Jos ei luota ei ole mitään luottamusta rikottavanakaan.

Mä ajattelen juuri päinvastoin. Mitä syvempi kiintymys ja luottamus, sitä vähemmän yksittäiset asiat sitä venettä horjuttaa. Epäluottamusta täynnä olevassa suhteessa jo väärän merkkisen tupakan tuonti on maailman loppu.

Minusta taas kiintymys ja luottamus on eri asioita. Syvä kiintymys nostaa kyllä kynnystä lähteä, mutta luottamuksen pettäminen sattuu sitä enemmän mitä enemmän on luottanut. Jos ei petos tunnu missään, niin ei silloin minusta ole juuri luottanutkaan.

Väärän merkkinen tupakka taas ei minusta liity luottamukseen ollenkaan. Ihmiset tuntuu pitävän luottamuksena aika erilaisia asioita. Ei kaikki mikä ärsyttää tai edes kaikki mikä satuttaa ole minusta luottamuksen pettämistä.

Minusta kertahairahdus satuttaisi vähemmän nyt, kuin heti suhteen alussa. Silloin se olisi ollut loppu ja olisin ollut todella rikki. Nyt kun suhdetta on takana toista vuosikymmentä, ajattelen, että kaiken muun rinnalla tuo olisi pieni virhe ja siitä päästäisiin yli. Luottamus on kasvanut vuosien mittaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä voi ikinä luottaa. Tai ainakaan minä en saanut luottoa ikinä takaisin, vaikka kuinka yritin. Ja 20 vuotta oltiin yhdessä eli parikymppisestä nelikymppikseks. Kyllä yritin!

Mikä luottokysymys tuo edes on? Ette te toisianne ja toustenne kroppia omista.

Ei, mutta yleensä parisuhteessa sovitaan että peuhataan vain keskenään ja se perustuu luottamukseen.

J*malauta kuinka tylsä ajatus. Tollasta jaksaa uskotella itselleen ekat pari vuotta rakkauden ja ihastuksen kiihkoissa, mutta rehellisyyden nimissä; kuinka moni jaksaa noudattaa koko loppuelämänsä?

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Itselleni "hyvä puoliso" on mm. rehellinen ja minua kunnioittava.

Pettäjä ei ole näitä kumpaakaan eli en laskisi hyväksi puolisoksi.

Kyllä, jättäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Itselleni "hyvä puoliso" on mm. rehellinen ja minua kunnioittava.

Pettäjä ei ole näitä kumpaakaan eli en laskisi hyväksi puolisoksi.

Kyllä, jättäisin.

Vaikka kaiken muun ajan olisi juuri tuota, kolme vuotta sitten yhden kerran ei, ei olisi kumpaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Itselleni "hyvä puoliso" on mm. rehellinen ja minua kunnioittava.

Pettäjä ei ole näitä kumpaakaan eli en laskisi hyväksi puolisoksi.

Kyllä, jättäisin.

Vaikka kaiken muun ajan olisi juuri tuota, kolme vuotta sitten yhden kerran ei, ei olisi kumpaakaan?

Tässä on kaksi katsantokantaa. Toiset hahmottaa asian yksittäisten tekojen ja tilanteiden kautta, toiset kokonaisuutena.

Onko puoliso/ihminen yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko suhde yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko elämä kasautuvia tilanteita vai jatkumo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Itselleni "hyvä puoliso" on mm. rehellinen ja minua kunnioittava.

Pettäjä ei ole näitä kumpaakaan eli en laskisi hyväksi puolisoksi.

Kyllä, jättäisin.

Vaikka kaiken muun ajan olisi juuri tuota, kolme vuotta sitten yhden kerran ei, ei olisi kumpaakaan?

Olen eri, mutta miten niin kerran kolme vuotta sitten? Kyllä hän on nimenomaan ollut koko ne kolme vuotta epärehellinen ja epäkunnioittava, kun on salannut asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Itselleni "hyvä puoliso" on mm. rehellinen ja minua kunnioittava.

Pettäjä ei ole näitä kumpaakaan eli en laskisi hyväksi puolisoksi.

Kyllä, jättäisin.

Vaikka kaiken muun ajan olisi juuri tuota, kolme vuotta sitten yhden kerran ei, ei olisi kumpaakaan?

Tässä on kaksi katsantokantaa. Toiset hahmottaa asian yksittäisten tekojen ja tilanteiden kautta, toiset kokonaisuutena.

Onko puoliso/ihminen yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko suhde yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko elämä kasautuvia tilanteita vai jatkumo?

Ehkei ole kovin hedelmällistä keskustelua tunkea sanoja jonkun toisen suuhun. Kyllä se kokonaisuus voi olla tärkeä niillekin, joilla on hyvin kriittinen suhtautuminen uskottomuuteen. He eivät vaan näe sitä uskottomuutta sellaisena yksittäisenä pikku virheenä kuin te, vaan asiana joka vaikuttaa oleellisesti siihen muuhunkin kokonaisuuteen. Kuten kirjoitin toisessa kommentissa, minusta kolmen vuoden viiveellä paljastuvassa uskottomuudessa ei ole niinkään kyse siitä kertapanosta silloin kolme vuotta sitten, vaan siitä kolme vuotta jatkuneesta pimityksestä jolla kumppani on ikäänkuin katsonut oikeudekseen ylittää minun päätösvaltani parisuhteen jatkumisesta. Minusta se on kestämättömässä ristiriidassa sekä kunnioituksen että rehellisyyden kanssa. Eikä pelkästään sen viiden minuutin ohikiitävän hetken ajan vaan vuosien ajalta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Itselleni "hyvä puoliso" on mm. rehellinen ja minua kunnioittava.

Pettäjä ei ole näitä kumpaakaan eli en laskisi hyväksi puolisoksi.

Kyllä, jättäisin.

Vaikka kaiken muun ajan olisi juuri tuota, kolme vuotta sitten yhden kerran ei, ei olisi kumpaakaan?

Tässä on kaksi katsantokantaa. Toiset hahmottaa asian yksittäisten tekojen ja tilanteiden kautta, toiset kokonaisuutena.

Onko puoliso/ihminen yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko suhde yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko elämä kasautuvia tilanteita vai jatkumo?

Ehkei ole kovin hedelmällistä keskustelua tunkea sanoja jonkun toisen suuhun. Kyllä se kokonaisuus voi olla tärkeä niillekin, joilla on hyvin kriittinen suhtautuminen uskottomuuteen. He eivät vaan näe sitä uskottomuutta sellaisena yksittäisenä pikku virheenä kuin te, vaan asiana joka vaikuttaa oleellisesti siihen muuhunkin kokonaisuuteen. Kuten kirjoitin toisessa kommentissa, minusta kolmen vuoden viiveellä paljastuvassa uskottomuudessa ei ole niinkään kyse siitä kertapanosta silloin kolme vuotta sitten, vaan siitä kolme vuotta jatkuneesta pimityksestä jolla kumppani on ikäänkuin katsonut oikeudekseen ylittää minun päätösvaltani parisuhteen jatkumisesta. Minusta se on kestämättömässä ristiriidassa sekä kunnioituksen että rehellisyyden kanssa. Eikä pelkästään sen viiden minuutin ohikiitävän hetken ajan vaan vuosien ajalta.

-eri

Tai korjaan vielä, että ei niinkään uskottomuus muuta sitä kokonaisuutta, kuin paljastaa siitä kokonaisuudesta jotain olennaista tietoa jota ei aiemmin ollut käytössään. Toisen ihmisen tunteista ja ajatuksista kun ei koskaan ole 100% varmuutta vaan kaikki on lopulta tekoihin perustuvaa tulkintaa. Jotkut teot ovat merkitykseltään niin suuria, että yksikin sellainen voi muuttaa jotain olennaista siitä, miten tulkitsee kyseisen ihmisen tuntevan ja ajattelevan, jos tällainen teko on kestämättömässä ristiriidassa sen kanssa mitä on tästä ihmisestä aiemmin kuvitellut.