Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö puolisosi jos saisit tietää hänen pettäneen sinua kolme vuotta sitten?
Kommentit (242)
Valheessa elänyt kolme vuotta. Jättäisin. Varsinkin jos ei alaikäisiä lapsia, ei tarvitsisi edes miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valheessa elänyt kolme vuotta. Jättäisin. Varsinkin jos ei alaikäisiä lapsia, ei tarvitsisi edes miettiä.
Tai ei ole miettinyt koko asiaa koko aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Ei se, että sanoo petäämistä virheeksi, tarkoita että asiaa ei käsiteltäisi. Ja jos se syy nyt sit on hetken hullaantuminen, niin väkisinkö pitäisi keksiä sulle premmin kelpaava syy? Ei kyse ole kuin seksistä ja halusta, se saattaa yllättää niin miehen kuin naisenkin eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä.
No kun sille toiselle sillä on.
Jos mun kumppani ei pysty pidättäytymään haluistaan, ei ole mulle sopiva kumppani. Niinhän itsekin teen enkä kulje halujeni vietävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?
Enpä enää kehuisi hyväksi puolisoksi.
Eli 25 vuotta hyvä, yksi moka, ei hyvä. Ok.
Mikä ihmeen yksi moka? Ei pettäminen ole mikään moka, vaan parisuhteen lopettamiseen johtava teko.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Miksi se on sinusta yksitotista, että jollain on erilaiset arvot kuin sinulla? Ei se tarkoita sitä, ettei antaisi mitään anteeksi tai hyväksyisi virheitä. Kaikista mahdollisista virheistä tämä on vaan joillekin yksi niistä, joita ei hyväksytä. Ehkä sitten hyväksytään joku niistä joita sinä et hyväksy. Ei minua esimerkiksi kumppanin epäsiisteys haittaa juurikaan. Se kuuluu minulla siihen pitkään listaan vikoja joita voin kumppanissa hyväksyä. Ei-hyväksyttävien lista taas on lopulta hyvin lyhyt ja uskottomuus ja epärehellisyys isoissa asioissa on yksi niistä.
Osa tuntuu täällä ihmettelevän, miksi juuri uskollisuus nostetaan niin tärkeään asemaan yli monen muun asian. Minä taas ihmettelen, miksi sen puute nostetaan tällaiseen erityisasemaan, että sitä ei saisi pitää deal breaker tason vikana suhteessa tai on mustavalkoinen ja lapsellinen. Jos joku toteaa vaikka, ettei halua elää täysin siivottoman ihmisen kanssa tai ihmisen kanssa joka ei osaa hoitaa raha-asioita, niin haukutaanko näitä ihmisiä? Ja käänteisesti, nostavatko laiskan, sottaisen tai tuhlaavan puolison ottaneet itsensä jotenkin jalustalle, ikäänkuin muita ylevämmiksi ja valaistuneemmiksi? No ei. Silloin ymmärretään, että eri ihmiset painottavat eri asioita ja hyvä niin löytyy paremmin kaikille omanlainen kumppani. Mutta jostain syystä tässä asiassa tuntuu olevan niin, että virhettä sietävät kokevat olevansa jotenkin parempia ja kypsempiä kuin ne jotka ajattelevat toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei se suhde ollut alun perinkään kovin kummoinen, pienikin syy riittää sen lopettamiseen. Jos taas on hyvä ja syvä suhde, voisin antaa anteeksi melkeinpä mitä tahansa, jos se toinen osapuoli vilpittömästi pyytää ja katuu tekoaan.
Olettaen, että aloituksessa oli kyse jostain yksittäisestä jutusta joka on jo aikaa sitten ohi.
Mieluiten olisin kyllä tietämättä koko asiasta, koska eihän sellaista ole kiva miettiä. Itse en kuitenkaan suhtaudu asioihin mustavalkoisesti. Kaikenlaista ehtii tapahtua kun tarpeeksi vanhaksi elää ja asioiden painoarvo itselle muuttuu.
Nuorena ja epävarmana olisin varmaan saattanut kokea pettämisen kauheana loukkauksena, uhkana tai petoksena itseäni kohtaan. Tässä iässä tajuaa jo, että uskottomuudessa on harvoin kyse sellaisesta.
Sillä ei ole väliä, mistä siinä on kyse pettäjän näkökulmasta. Se on väistämättä myös petos sinua kohtaan, ellet ole antanut siihen lupaa. Kyse on lisäksi itsekunnioituksesta, jotain periaatteita pitää olla siinä mitä on valmis hyväksymään ja mitä ei. Jos vastapuoli ei kykene edes sen verran sinua kunnioittamaan että pitää vehkeet housussa, niin silloinhan on aika selvää, ettei suhde hänelle ole merkannut juurikaan.
Jättäisin.
En halua olla ihmistä, joka ei halua olla minun kanssani, ja minusta pettäminen on aika selvä merkki siitä, että ihminen haluaa olla jonkun muun kuin minun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Ei se, että sanoo petäämistä virheeksi, tarkoita että asiaa ei käsiteltäisi. Ja jos se syy nyt sit on hetken hullaantuminen, niin väkisinkö pitäisi keksiä sulle premmin kelpaava syy? Ei kyse ole kuin seksistä ja halusta, se saattaa yllättää niin miehen kuin naisenkin eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä.
Tämä itseasiassa vaan vahvistaa ajatustani. En minä antaisi anteeksi ihmiselle, jonka ainut syy pettää on hullaantuminen seksistä ja halusta, koska eihän sellainen ihminen pysty lupaamaan uskollisuutta jatkossakaan. Jos ei itsehillintä toimi niin se ei toimi. Sama kun luottaisi alkoholistin lupauksiin raitistumisesta. Ainut skenaario missä on mitään järkeä luottaa on se että pettäminen on valinta jolle on syy, ja se syy kyetään käsittelemään pois. Kyvyttömyys pitää housuja jalassa houkutuksen tullen ei ole syy joka voidaan käsitellä pois vaan ihmisen ominaisuus joka ei lupailuilla muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Miksi se on sinusta yksitotista, että jollain on erilaiset arvot kuin sinulla? Ei se tarkoita sitä, ettei antaisi mitään anteeksi tai hyväksyisi virheitä. Kaikista mahdollisista virheistä tämä on vaan joillekin yksi niistä, joita ei hyväksytä. Ehkä sitten hyväksytään joku niistä joita sinä et hyväksy. Ei minua esimerkiksi kumppanin epäsiisteys haittaa juurikaan. Se kuuluu minulla siihen pitkään listaan vikoja joita voin kumppanissa hyväksyä. Ei-hyväksyttävien lista taas on lopulta hyvin lyhyt ja uskottomuus ja epärehellisyys isoissa asioissa on yksi niistä.
Osa tuntuu täällä ihmettelevän, miksi juuri uskollisuus nostetaan niin tärkeään asemaan yli monen muun asian. Minä taas ihmettelen, miksi sen puute nostetaan tällaiseen erityisasemaan, että sitä ei saisi pitää deal breaker tason vikana suhteessa tai on mustavalkoinen ja lapsellinen. Jos joku toteaa vaikka, ettei halua elää täysin siivottoman ihmisen kanssa tai ihmisen kanssa joka ei osaa hoitaa raha-asioita, niin haukutaanko näitä ihmisiä? Ja käänteisesti, nostavatko laiskan, sottaisen tai tuhlaavan puolison ottaneet itsensä jotenkin jalustalle, ikäänkuin muita ylevämmiksi ja valaistuneemmiksi? No ei. Silloin ymmärretään, että eri ihmiset painottavat eri asioita ja hyvä niin löytyy paremmin kaikille omanlainen kumppani. Mutta jostain syystä tässä asiassa tuntuu olevan niin, että virhettä sietävät kokevat olevansa jotenkin parempia ja kypsempiä kuin ne jotka ajattelevat toisin.
Ihan molemmin päin täällä ollaan ehdottomia. Kyse on nimenomaan mielipiteistä, ei mistään muusta. Minun mielestäni ihminen, joka laittaa kaiken arvon parisuhteessaan uskottomuudelle, on kapeakatseinen enkä ymmärrä, jonkun toisen mielestä se, että minä saisin asian selvitettyä ilman katkeruutta, osoittaa minut tyhmäksi ja toteaa ettei suhteeni voi olla hyvä eikä kumppanini arvosta sitä eikä minua.
Sitähän tässä kysyttiin, jättäisitkö vai et, se on keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. Luotto olisi mennyt. En alkaisi rasittaa itseäni sillä, että joutuisin pelkäämään uutta pettämistä. Ei pettäjä pääse tavastaan.
Jos olet parisuhteessa, pettämisen mahdollisuus on olemassa aina. Ihan aina.
Itse voin keksiä paljon pahempiakin asioita kuin kertaluonteinen uskottomuus. Se ei todellakaan ole minun suurin pelkoni eikä itsetuntoni ole sellaisesta riippuvainen.
Toki riski on aina, se on selvää. Kyse on luottamuksesta, siitä että olen vapaehtoisesti tuon ihmisen kanssa ja pidän kiinni sovituista asioista. Sen voi myös menettää, siinähän sen koko arvo on ja sitä enemmän osaa arvostaa uskollisuutta. Suhteesta pääsee aina pois, jos kumppani ei pysty antamaan sitä mitä haluaa.
En oikein ymmärrä että miten pettäjäkään pystyy enää sen jälkeen olemaan itsensä kanssa niin ettei suhde tunnu pilaaltuneelta.
Vaikeaa olisi jos on lapsia. Toisaalta jos en pystyisi enää luottamaan, epäluotettavan kumppanin kanssa en voisi elää. Ero siitä tulisi. Lapset kyllä sopeutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä edes haluaisi tuollaisesta edes tietää, enkä itsekään kertoisi. Eri asia jos on oikein asiakseen ruvennut tuollaiseen, mutta en näe siihen mahdollisuutta nykyisen mieheni taholta, hän kun yhtään ei ole sen tyyppinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Ei se, että sanoo petäämistä virheeksi, tarkoita että asiaa ei käsiteltäisi. Ja jos se syy nyt sit on hetken hullaantuminen, niin väkisinkö pitäisi keksiä sulle premmin kelpaava syy? Ei kyse ole kuin seksistä ja halusta, se saattaa yllättää niin miehen kuin naisenkin eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä.
Tämä itseasiassa vaan vahvistaa ajatustani. En minä antaisi anteeksi ihmiselle, jonka ainut syy pettää on hullaantuminen seksistä ja halusta, koska eihän sellainen ihminen pysty lupaamaan uskollisuutta jatkossakaan. Jos ei itsehillintä toimi niin se ei toimi. Sama kun luottaisi alkoholistin lupauksiin raitistumisesta. Ainut skenaario missä on mitään järkeä luottaa on se että pettäminen on valinta jolle on syy, ja se syy kyetään käsittelemään pois. Kyvyttömyys pitää housuja jalassa houkutuksen tullen ei ole syy joka voidaan käsitellä pois vaan ihmisen ominaisuus joka ei lupailuilla muutu.
Niin noh, tunne se on sekin, aika monen asian takana on ihan vaan tunne. Lähtökohtaisesti kukaan meistä ei voi luvata mitään, voi vaan tehdä parhaansa. Jos mun mies olisi 20 vuotta osannut toimia tunteensa kanssa (tai kokenut sen vain kerran) ja kerran ei, olisi tuo ihan riittävä syy ja aika nopeasti käsitelty. Jättäisitkö raittiin alkoholistin ekasta repsahduksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. Luottamuksen voi ansaita vain kerran.
Eikö sulle mikään muu ole luottamuksen osoitus kuin se, että makaa vaan sun kanssa?
Jättäisin, koska olen hänen taholtaan löytynyt aiheettomien epäilysten kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Jos perunoiden määräkin teillä käskytetään, niin olenpa iloinen etten ole kanssasi naimisissa. Tuolla asenteella se "luottamus" on tuomittu särkymään ennemmin tai myöhemmin.
t. uskollinen mies
Olet joko tyhmä tai sitten esität sellaista väittelyn vuoksi. En tiedä kumpiko on pahempi, mutta ei tarvitse pelätä että olisin kanssasi naimisissa muutenkaan, koska olen mies.
Saatan olla tyhmä, ainakaan en esitä mitään. En vain voi ymmärtää miten kenellekään voi tulla mieleen tuollainen "virhe", minkä annoit esimerkiksi. Kuulostaa aivan sairaalta kontrolloinnilta.
t. se uskollinen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Virhe ei tarkoita samaa kuin vahinko. Kaikki tekevät virheitä. Yleensä niistä opitaan. Virhe on väärä päätös tai virheellinen valinta jossain hetkessä tai tilanteessa. Minäkin olen tehnyt elämässäni monta virhettä ja väärää valintaa. En suhtaudu niihin hupsista, tässä vain kävi näin -mentaliteetilla vaan tunnistan, että olen valinnut huonon toimintatavan jossain tilanteessa ja kadun sitä jälkeenpäin.
Kukaan ei kaadu toisen vehkeen päälle, se on aina päätös. Joko pitkään harkittu prosessi tai sitten niin hetken mielijohde, että se hetken huvi on ollut arvokkaampi kuin luottamus kumppanin kanssa. Miltä se tuntuu, että toinen teki sen päätöksen ja ajatteli että paskat sinusta? Ihme selittelyä, mutta jos se sinulle riittää niin onneksi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todnäk petetty aavisti, näki sen pettäjästä - se näkyy, suhde, pettäjä ei tunne samalla tavalla enää.
Petetty yrittää nyt, vaikkei asiaa virallisesti ole nostettu käsittelyyn.
Joku etäännyttää, luottamuspula.
Rakkaus on rikki.
Lopulta hiipuu eroon.Mahdollisuus olisi korjata suhde, jos pettäjä itse kertoo asian perinpohjin.
Jaa kommenttiani ei julkaistu. Koitan uudelleen. Eli aavistin pettämisen kun mies alkoi sänkyhommissa tekemään juttuja joita ei ennen ollut tehnyt. Pikkuhiljaa selvisi että on saanut käytännön oppia muualta. Äijän kamat lensi heti pihalle äijän kanssa.
Kerroin tälle muijalle kenen kanssa oli pettänyt että meillä seksi jatkui heidän suhteen ajan. No sekin muija sitten heitti äijän pihalle.
Nyt en enää luota kehenkään. Pahat traumat pettäminen aiheutti.
Tuli paha olo puolestasi. Minäkään en luota yhteenkään mieheen tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Ei se, että sanoo petäämistä virheeksi, tarkoita että asiaa ei käsiteltäisi. Ja jos se syy nyt sit on hetken hullaantuminen, niin väkisinkö pitäisi keksiä sulle premmin kelpaava syy? Ei kyse ole kuin seksistä ja halusta, se saattaa yllättää niin miehen kuin naisenkin eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä.
Ei kai, jos ei ole mitään periaatteita vaan menee viettiensä perässä kuin eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. Luotto olisi mennyt. En alkaisi rasittaa itseäni sillä, että joutuisin pelkäämään uutta pettämistä. Ei pettäjä pääse tavastaan.
Jos olet parisuhteessa, pettämisen mahdollisuus on olemassa aina. Ihan aina.
Itse voin keksiä paljon pahempiakin asioita kuin kertaluonteinen uskottomuus. Se ei todellakaan ole minun suurin pelkoni eikä itsetuntoni ole sellaisesta riippuvainen.
Huomaatteko, että te olette aina te ymmärtäväisesti pettämiseen suhtautuvat jotka haluatte ottaa tämän itsetuntoasian esiin? Minusta on hieman hölmöä, ettei kyetä näkemään arvomaailmaeroja neutraalisti, erilaisten ihmisten poikkeavina ajatusmaailmoina, vaan aina pitää etsiä syytä sen eri mieltä olevan jonkinlaisesta huonommuudesta. Oli se sitten itsetunto-ongelmat, lapsellisuus, mustavalkoisuus tms.
Ihan hyvin minäkin voisin sanoa, etten minä ole niin epävarma ja läheisriippuvainen että pitäisi olla parisuhteessa pettäjän kanssa. Mutta en sano, koska tajuan, ettei ihmiset ole minua huonompia vaan siksi että ovat eri mieltä. Ja että hyvin monenlaiset ihmiset monenlaisella itsetunnolla, älykkyydellä ja henkisellä kypsyydellä voivat tulla uskottomuusasiassa(kin) erilaisiin lopputuloksiin.
Ei se, että sanoo petäämistä virheeksi, tarkoita että asiaa ei käsiteltäisi. Ja jos se syy nyt sit on hetken hullaantuminen, niin väkisinkö pitäisi keksiä sulle premmin kelpaava syy? Ei kyse ole kuin seksistä ja halusta, se saattaa yllättää niin miehen kuin naisenkin eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä.