Lue keskustelun säännöt.
lasten isä ei tänäkään vuonna pidä yhtään yhteistä lomaa lasten kanssa
21.06.2022 |
Ollaan erottu jo useampi vuosi sitten, eli pahimmat höyryt on jo päästelty ja molemmilla uudet kumppanit.
Miehen naisystävä asuu kuitenkin kauempana ja mies on tässä nyt muutaman vuoden pitänyt lomansa siten, että ottaa ne silloin kun lapset (jo teinejä) silloin, kun lapset ovat minulla. Eli käytännössä isä ei ole koskaan lomalla silloin kun lapset ovat hänellä, vaan hän tekee silloin pitkää päivää jotta saa vapaata lapsivapaille viikoille. Meillä siis viikko viikko systeemi.
Surettaa lasten puolesta, että isänsä on tuollainen, mutta eihän asialle mitään voi. Yritän itse järjestää lasten kanssa jotain kivaa, mutta olisi mukavaa, että lapsille tulisi isänsäkin kanssa vahva suhde.
Olen joskus yrittänyt puhua miehelle, mutta se oli täysin tuloksetonta, ymmärään kyllä, ettei asia minulle kuulu ollenkaan. Anteeksi avautuminen, tuli vaan surullinen olo kun kahvipöydässä puhuttiin kesälomista ja isät kertoivat mitä lastensa kanssa aikovat tehdä..
Surettaa lasten puolesta.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau. Tulee lapsille varmaan tosi haluttu ja rakastettu olo isänsä luona :(
Itsehän he sinne haluavat, joten vaikuttaa kyllä enemmän apn ongelmalta kuin heidän.
Mitäs ap tekee teinien kanssa lomallaan? Miksi eivät valinneet sua ja sun reissua?
Miten niin valinneet? Yhteishuollossa on vanhempien välillä sovittu, missä lapset millonkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ne teinitkään nyt ihan tyhmiä ole. Kyllä he jossain vaiheessa ymmärtävät ettei isää kiinnosta heidän olemassa olo ja toivottavasti kohtelevat isää samalla mitalla, kuin ilmaa.
Minä en ole ollut kuin kerran isäni kanssa reissussa, enkä ole pitänyt sitä koskaan mitenkään ihmeellisenä. En ole tullut edes ajatelleeksi että tätäkin olisi pitänyt surra. Ymmärrän että Ap:ta harmittaa, mutta onko nyt ihan varma että tämä isän töissäolo on niille lapsillekin suuri pettymys? Vai onko tässä vähän turhan puolestaloukkaantumisen makua ja ongelma on enemmänkin Ap:lla kuin lapsilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau. Tulee lapsille varmaan tosi haluttu ja rakastettu olo isänsä luona :(
Itsehän he sinne haluavat, joten vaikuttaa kyllä enemmän apn ongelmalta kuin heidän.
Mitäs ap tekee teinien kanssa lomallaan? Miksi eivät valinneet sua ja sun reissua?
Miten niin valinneet? Yhteishuollossa on vanhempien välillä sovittu, missä lapset millonkin on.
12 vuotiasta tulee jo kuulla asiassa. Miehen lapsi on nyt 15v ja tulee omien aikataulujensa mukaan, eikä vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne teinitkään nyt ihan tyhmiä ole. Kyllä he jossain vaiheessa ymmärtävät ettei isää kiinnosta heidän olemassa olo ja toivottavasti kohtelevat isää samalla mitalla, kuin ilmaa.
Aika tyhmiltä ap teinit vaikuttaa mennessään isälle vaikka kärsivät.🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kans miettiny, että mitä aattelee ne naiset jotka seurustelee tai tekee lapsia sellaisen miehen kanssa joka on "hylännyt" omat lapsensa.
Itse naisena en vois olla sellaisen miehen kanssa..Kai sekin vaan käännetään jotenki ex-vaimon, lasten äidin viaksi.
Se on just niin kuin lopussa kirjoitat. Esim. minä olen ehdottanut, että lasten isäviikonloppuja voisi puolestani pidentää, mutta lasten isä ei halua lapsia yhtään enempää kuin joka toinen viikonloppu. Olen lähes varma, että uusille naisystävilleen selittää, etten suostu antamaan lapsia hänelle enempää.
Tosin ei ole kyllä kukaan nainen pitkään häntä katsellut, eli onhan se totuuskin voinut paljastua.
Eniten ihmettelin, kun edellisellä naisystävällään oli itselläänkin lapsi, että miten joku äiti-ihminen tuollaista lastenhylkääjää katselisi. Ei se kyllä pitkään jatkunutkaan se heidän juttunsa.
5 v olin kun näin isäni viimeksi. 35 kun tuli soitto että kuollut. Ei tullut edes mieleen että olisin mennyt hautajaisiin, vuosia sen jälkeen juolahti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit vaihtaisi vuoroviikoin kotia, jos asiat isällä olisi heistä jotenkin huonosti? Epäilen.
Vierailija kirjoitti:
5 v olin kun näin isäni viimeksi. 35 kun tuli soitto että kuollut. Ei tullut edes mieleen että olisin mennyt hautajaisiin, vuosia sen jälkeen juolahti mieleen.
Nyt ei ole kyse sinusta. Lapset on vuoroviikoin isällään eli vanhemmuus on jaettu. Olisitko sinä mennyt isällesi joka toinen viikko, jos hänen luona olisi asiat huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ollut kuin kerran isäni kanssa reissussa, enkä ole pitänyt sitä koskaan mitenkään ihmeellisenä. En ole tullut edes ajatelleeksi että tätäkin olisi pitänyt surra. Ymmärrän että Ap:ta harmittaa, mutta onko nyt ihan varma että tämä isän töissäolo on niille lapsillekin suuri pettymys? Vai onko tässä vähän turhan puolestaloukkaantumisen makua ja ongelma on enemmänkin Ap:lla kuin lapsilla?
Samaa mietin. Äiti saa helposti myös omalla käytöksellään lapset ajattelemaan näin, jos ääneen harmittelee tai muuten käytöksellään tuo ilmi, että häntä tämä asia harmittaa. Lapset ei välttämättä olisi ilman äidin esimerkkiä yhtään surreet asiaa.
Ymmärrän myös hyvin isää, jos naisystävä asuu kaukana, niin aivan varmasti haluaa yrittää järjestää aikaa, että ehtisi myös naisystävän kanssa olla. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikko kokonaisen viikon putkeen, mutta naisystävän kanssa tapaaminen voi olla jopa vähäisempää tai ainakaan viikonloppua pidemmät pätkät ei onnistu, jos molemmilla työt tahoillaan.
Kyllä monille kuitenkin oma kumppani on elämässä merkityksellisin ihminen, jonka kanssa jakaa asioita aivan eri tasolla kuin kenenkään muun ja viettää (toivottavasti) koko loppuelämänsä. Lapsetkin kuitenkin kasvaa ja itsenäistyy ja vanhempien merkitys vähenee. Mies ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole lapsiaan hylännyt vaan vaikuttaa ihan riittävällä tasolla kantavansa vastuunsa. Hyvin todennäköisesti myös eri tavoin osoittaa lapsilleen, että he ovat myös tärkeitä, vaikkei priorisoikaan heitä kaikessa ensimmäiseksi. Se on ihan tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ollut kuin kerran isäni kanssa reissussa, enkä ole pitänyt sitä koskaan mitenkään ihmeellisenä. En ole tullut edes ajatelleeksi että tätäkin olisi pitänyt surra. Ymmärrän että Ap:ta harmittaa, mutta onko nyt ihan varma että tämä isän töissäolo on niille lapsillekin suuri pettymys? Vai onko tässä vähän turhan puolestaloukkaantumisen makua ja ongelma on enemmänkin Ap:lla kuin lapsilla?
Minä elin ihan kahden vanhemman perheessä, eikä me käyty lomilla kuin korkeintaan naapurikaupungissa. Ei aloittajalla ole mitään oikeutta määritellä millaista sen isyyden tulisi olla. Tuon ikäiset osaa jo ajatella itse ja varmasti sanoisivat ainakin äidilleen etteivät enää halua isälleen mennä. Ap pitäisi itse irroittaa se napanuora ja alkaa pikku hiljaa hyväksymään, että lapset on irtautumassa vanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ne lapset nyt sitten pitäisi viedä? Linnanmäelle?🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, isä tulee myöhemmin kärsimään teoistaan, usko pois
Juuri näin. Isä on jossain vaiheessa vanha ja raihnainen. Jos ei ole pitänyt kunnossa suhteitaan lapsiinsa, niin miksi lasten pitäisi huolehtia sitten hänestä? Osat vaihtuvat, se kannattaa aina muistaa.
Tehdäänkö sinun mielestäsi lapsia vaan sen takia että lapset pitäisi vanhemmistaan huolta kun vanhemmat ovat vanhoja? Ajatteletko myös, että vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset tulevat kärsimään siitä teostaan, että päättivät olla hankkimatta lapsia? Ajatteletko, että tahtomattomattaan lapsettomilla on kaiken muun kurjan lisäksi tiedossa vielä kurja raihnainen vanhuuskin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau. Tulee lapsille varmaan tosi haluttu ja rakastettu olo isänsä luona :(
Itsehän he sinne haluavat, joten vaikuttaa kyllä enemmän apn ongelmalta kuin heidän.
Mitäs ap tekee teinien kanssa lomallaan? Miksi eivät valinneet sua ja sun reissua?
Miten niin valinneet? Yhteishuollossa on vanhempien välillä sovittu, missä lapset millonkin on.
Yli 12-vuotiaat päättää kyllä ihan itse.
Omat lapseni ovat vasta alakouluikäisiä, eli meidän lomatekemiset ovat nimenomaan Puuhamaata ja Hugoparkia. Surettaa, kun työpaikan vaihdom vuoksi tänä vuonna mulla on vain viikko kesälomaa, lasten isä kikkaili itselleen 3vk kesälomat joista vaim yhden viikon lapset ovat isällään.
Kuulemma se kesälomaviikko menee pleikkaria hakatessa, kuten kaikki viikot muutenkin. Mikään ei lapsissa saisi maksaa eikä minkään eteen viitsisi nähdä vaivaa. Harmittaa lasten puolesta.
Eron jälkeen yhteydenpito lapseen väheni koko ajan, sitten ei enää ottanut edes luokseen käymään ja nykyään soittaa noin kerran vuodessa hyvin lyhyesti ja on puolet ajasta puhelimessa hiljaa, kun ei ole mitään sanottavaa. Aiemmin oli lapsi pahoillaan siitä, kun ei isää kiinnosta, mutta on nyt jo siihen tottunut.
Hei isän ymmärtäjät, huomaattehan, että ap kertoi, että isällä on vuosilomaa 7 viikkoa vuodessa. Noista viikoista ei lasten kanssa halua viettää yhtäkään. On siinä joku vähän vinossa.
Ja joo, kaikissa perheissä ei ole tapana reissata lomilla, mutta kai niissäkin perheissä nyt jollakin tavalla vietetään edes joku lomapäivä yhteistä laatuaikaa?
Tuo isä ei vaikuta ollenkaan olevan kiinnostunut lastensa seurasta ja se on kyllä paheksuttavaa. Juhannuskin vielä ja lapset keskenään (ja joo, vietin kyllä itsekin teininä juhannukset kavereiden kanssa, mutta kyllä vanhempani olivat joko kyyditsemässä juhlapaikalta kotiin tai ainakin kotona varmistamassa, että tulen kotiin ja missä kunnossa).
En lukenut kuin ekan sivun mutta miksi ihmeessä lapset eivät tule sinun kanssasi lomalle juhannuksena? Mitä seurauksia siitä voisi olla että toimitte niin. En ikinä jättäisi omaa teiniäni isänsä kaksioon ihanilla ilmoilla yksin hikoilemaan vaan tekisimme yhdessä mökkireissun tai muun kivan retken ja lapset voivat palata isälle kun se työvuoro on tehty.
Olisin enemmän huolissani, jos lapset haluaisi viettää juhannuksen vanhempien kanssa kotona, eikä kavereiden kanssa. Ja vähän pitäisi myös luottaa siihen mitä on kasvatuksellaan lapsille periyttänyt.
Itse ainakin olisin tietysti halunnut aina mennä sinne, missä ei ole mitään rajoja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi teinin edun mukaista. Aikuisena vasta ymmärtävät, että olivat heitteillä ja osaavat olla kiitollisia rajoja asettaneelle vanhemmalle.