Lue keskustelun säännöt.
lasten isä ei tänäkään vuonna pidä yhtään yhteistä lomaa lasten kanssa
21.06.2022 |
Ollaan erottu jo useampi vuosi sitten, eli pahimmat höyryt on jo päästelty ja molemmilla uudet kumppanit.
Miehen naisystävä asuu kuitenkin kauempana ja mies on tässä nyt muutaman vuoden pitänyt lomansa siten, että ottaa ne silloin kun lapset (jo teinejä) silloin, kun lapset ovat minulla. Eli käytännössä isä ei ole koskaan lomalla silloin kun lapset ovat hänellä, vaan hän tekee silloin pitkää päivää jotta saa vapaata lapsivapaille viikoille. Meillä siis viikko viikko systeemi.
Surettaa lasten puolesta, että isänsä on tuollainen, mutta eihän asialle mitään voi. Yritän itse järjestää lasten kanssa jotain kivaa, mutta olisi mukavaa, että lapsille tulisi isänsäkin kanssa vahva suhde.
Olen joskus yrittänyt puhua miehelle, mutta se oli täysin tuloksetonta, ymmärään kyllä, ettei asia minulle kuulu ollenkaan. Anteeksi avautuminen, tuli vaan surullinen olo kun kahvipöydässä puhuttiin kesälomista ja isät kertoivat mitä lastensa kanssa aikovat tehdä..
Surettaa lasten puolesta.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Teinit on siis isällään tämän viikon ja sen sijaan että olisivat lähteneet näillä helteillä mökille, niin exä otti juhannukseksi oikein ylimääräisen vuoron, jotta saa sitten vapaata lapsivapaalle viikolle. Ja teinit nyhjää sitten kerrostalossa juhannuksen keskenään. Nice.
AP.
käyttääkö sun "teinit" vielä vaippoja? Eli eivät osaa itse tehdä mitään? Mun nuoruudessa viimeinen asia mitä nuoret halusi juhannuksena tehdä oli olla vanhempien kanssa. Sillon mentiin mopoajelulle, bileisiin, hakeuduttiin muiden nuorten seuraan vaikka kylille, ikää oli m 12-13. Eikä se tarkottanut mitään pahantekoa. Hengailua vaan. Tuossa iässä ei paljon kiinnosta vanhempien seura enää, tai sitten on kasvun paikka. Jätät ne kahden kesken ja sanot menkää katsomaan kokkoa. Tai siten pistä ne näille seurakuntien leireille, harrastusleireille, ym. Tai kielikursseille ulkomaille, itsenäistyisivät vähän kun ovat noin äitinsä varassa. Ihan tolkutonta menoa. Istuuvat kotonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akkamaisia, vastuuta karttavia miehen kuvatuksia hankkiutuu isäksi koko ajan. Olisihan sinun pitänyt tunnistaa tyyppi jo ennen lasten hankkimista.
"Akkamaisia"? Kyllä on melko "äijämäistä" tämän miehen vastuun karttelu. Kaukana naisten tavoista. Naiset kantavat vastuun ja siivoavat näiden mieslasten jäljet.
Mikään ei ole niin naisvihamielistä kuin haukkua miehiä naisiin viittaavalla käsitteellä ajatellen, että se olisi miehelle jotenkin häpeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän ihan avoimesti olevani katkera. Vanhemmat erosi kun olin 7-vuotias, ensimmäiset kolme vuotta pyöräilin ehkä noin kerran kuukaudessa 15km isän luo joka ei sitten kotonaan käynyt kuin syömässä, muuten palasi aina ruuvailemaan autojaan.
Kerran haki minut itse autolla silloisen naisystävänsä kanssa, muistan sen hyvin koska sain olla automatkan ajan asuntoauton yläpedissä.
Viimeisen 21-vuoden aikana soittanut minulle kaksi kertaa, kertoakseen että mummu tai pappa on kuollut. Kerran 2-3 vuoden välein käyn moikkaamassa missä hän asuu 50km päässä, aina silloin tällöin ajelee kuulemma meidän talon vierestä mutta ei pysähdy hänellä on kiire tansseihin. Olen sanonut usein että hänen pitäisi tulla käymään, mutta ei ole koskaan käynyt luonani sen 13 vuoden ajan kun olen asunut omillani.
Toukokuussa oli meidän kihlajaiset, ei tullut koska hän oli päättänyt viikko aikaisemmin että menisi mielummin tansseihin 200km päähän. Hänellä on kaikenkaikkiaan yhteensä 7 lastenlasta, mutta ollut vain kolmen ristiäisissä.
Viimeksi kun näin niin hän mainitsi että hänen mielestään meidän pitäisi olla häneen enemmän yhteydessä, kun hänkin niin paljon yrittää olla meihin yhteydessä. Milloin? No hän laittaa oma-aloitteisesti kaksi kertaa vuodessa viestiä: syntymäpäivänä ja jouluna, ei tosin enää.
Katkerako? Kyllä. Teki nauraa päin naamaa kun hän muutama vuosi sitten sanoi että hänen olisi tehnyt mieli hakata (entisen) alkoholisoituneen isäpuoleni. Just, ai sen isäpuolen, joka alkoholista huolimatta lohdutteli kun oma isä ei ole suorittanut ns. velvollisuuttaan moneen kymmeneen vuoteen. Niinkin simppeli velvollisuus kuin että pitää tyttärestään huolen kun olisi sitä tarvinnut.
oisiko mahdollista että tuo isäsi on aloitekyvytön? Teidän suhde tarvitsee toimiakseen sinun aloitteellisuutta. Se on surullista, mutta ainoa keino joissain tapauksissa. Hän ei vaan osaa paremmin Ota se mitä on otettavissa suhteenne kannalta, ja ala mennä itse käymään lupia kysymätää, hän on isäsi. Älä odota hänen aloitteellisuutta, hänhän on jo maininnut että teidän pitäisi tavata useemmin...Älä jää paitsi isäsuhteestasi hänen aloitekyvyttömyytensä takia. Ei voi kauhalla ottaa jos ei ole kuin lusikalla annettu, eli hän ei osaa parempaa. voi olla omaa vähättelyä, epävarmuutta isyydessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, isä tulee myöhemmin kärsimään teoistaan, usko pois
Ikävä kyllä en usko tuollaiseen myöhemmin tulevaan kärsimykseen tai katumiseen. Mikä häntä asiassa surettaisi? Itsekkyys ei vähene iän mukana, päinvastoin.
Noo, tulee ero naisystävän kanssa tavalla tai toisella.
Lapset eivät piittaa ja alkaa yksinäisyys vaivata.
Toiset miehet puhuvat aikuisista lapsistaan melko eri tavalla kuin aiemmin, moni viettää aikaa mielenkiintoisten yhteisten harrastusten parissa .
Tai ainakin silloin tällöin käyvät lastensa kanssa jossain matsissa tai konsertissa.
Kyllä siinä voi tulla monenlaisia ajatuksia.Tai sitten ei tule eroa naisystävän kanssa. Ja lisäksi monilla on (ja kannattaakin olla) elämässä muutakin kuin parisuhde ja lapset - molemmat kun voivat lähteä alta. On ystävät ja omat harrastukset. On myös täysin elämäänsä tyytyväisiä lapsettomia ihmisiä.
Ihmeellinen ajatusmalli joillain, että lapset ovat se elämän ainoa suola ja pitää elää heitä varten ja heidän kauttaan. Jos joku haluaa niin tehdä, niin antaa mennä, mutta muistakaa hyvät ihmiset, etteivät todellakaan kaikki elä siten.
AP ja häntä kovasti puolustavat ihmiset vaikuttavat ainoastaan siltä, että heitä ärsyttää se että eksä priorisoi uutta naisystäväänsä eikä laita lapsia kaiken edelle. Vaikka te elätte niin, niin kaikki eivät elä. Eikä se silti tarkoita, että olisi huono vanhempi, ihan sama vaikka te täällä niin väittäisitte.
Kyllä ne lapset vaan normaalille vanhemmalle ovat kaikki kaikessa. Viimeistään alkaa ruikutus lasten perään kuolinvuoteella ja ollaan pahoillaan, ettei ollut sellainen vanhempi kuin olisi pitänyt olla... Toki joo on olemassa niin tunnekylmiä ihmisiä, ettei heitä vaan kiinnosta ja on "tärkeämpääkin tekemistä", kuten sinä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, jos sinulle ne eivät ole kaikki kaikessa.
En osaa tähän suhtautua oikein mitenkään. Minulle on ihan normaalia ettei vanhemmat lomaile lastensa kanssa sillä näin oli omassa lapsuudessani 90-luvulla. Äiti yrittäjänä oli aina töissä (matalapalkkainen) ja isä reissutyöläisenä ulkomailla rakennusalalla (kesät kiihkeintä aikaa rakentaa). En koe yhtään jääneeni mistään paitsi, mulle tuo oli normaalia. Itseasiassa teininä kesäviikonloppu just oli parhaita kun sai olla yksin ja nukkua/touhuta mitä halusi.
Viikonloput (tai äiti oli aina la töissä tieten) sitten vietettiin perheen kesken mutta ei mitään reissuja koskaan ehditty tekemään. Eikä sitä rahaakaan kyllä ylimääräistä ollut.
Nykyään en raahaa edes omaa lastani (tosin on vasta 3,5v) niille lomareissuilla, joita teemme sillä ne ovat viikon,parin reissuja erämaahan. Ehkä sitten isompana jos osoittaa kiinnostusta eräilyyn.
Mieheni teini-tytöt todellakaan eivät edes halua minnekään muualle kuin kaupunkiin - ovat 100% kaupunkilaisia ja viikko mökillä on aina ollut niille selvästi pelkkää tuskaa. Me taas ei haluta missään nimessä kaupunkilomia; mikä sirkustoimisto aikuiset nyt pitää olla eikä kaikilla edes sellaiseen lomailuun varaakaan. Joten iskäviikoilla miehen lapset vain ovat meillä, mies sekä töissä että joskus lomalla itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oisiko mahdollista että tuo isäsi on aloitekyvytön? Teidän suhde tarvitsee toimiakseen sinun aloitteellisuutta. Se on surullista, mutta ainoa keino joissain tapauksissa. Hän ei vaan osaa paremmin Ota se mitä on otettavissa suhteenne kannalta, ja ala mennä itse käymään lupia kysymätää, hän on isäsi. Älä odota hänen aloitteellisuutta, hänhän on jo maininnut että teidän pitäisi tavata useemmin...Älä jää paitsi isäsuhteestasi hänen aloitekyvyttömyytensä takia. Ei voi kauhalla ottaa jos ei ole kuin lusikalla annettu, eli hän ei osaa parempaa. voi olla omaa vähättelyä, epävarmuutta isyydessään.
Suoraan sanottuna hänen luonteensa tuntien tämä ei lainkaan kuvaa häntä. Hän on sellainen ihminen joka kehuu itseään ja saavutuksiaan jatkuvalla syötöllä, ja kertoo avoimesti naisvalloituksistaan. Hän haukkuu herkästi muita jotka eivät hänen mielestään onnistu jossain asiassa yhtä hyvin kuin hän. Kerran eron jälkeen pyysin hänen apuaa matikan läksyissä ja se meni niin että hän huusi vieressä istuen kuinka en voi ymmärtää näin simppeliä asiaa. Lähdin hänen luotaan itkien.
Ennen vanhempien eroa isäni oli se joka piti minusta huolen jotta äiti pääsi takaisin koulunpenkille. Silloin hänellä oli vielä maatila, joten roikuin hänen mukaan kaikkialla. Pian eron jälkeen hän myi tilan ja jäi sairaseläkkeelle. Minulla on kolme vanhempaa sisarusta joita isä kohtelee samoin tavoin. Yhdelle tosin soitti yhtäkkiä huutaakseen kun kuuli että siskoni ei ollut ottanut rokotetta ja että sisko on vaaraksi muille, eikö häntä hävetä.
Ihan mahdollista tuo sinun vaihtoehto voi olla, mutta näiden vuosien jälkeen oon vaan todennut että en mä henkisesti vaan jaksa enää. Kyllä se jatkuvasti surettaa mutta mä oon täysin luovuttanut asian suhteen.
Oman mieheni isä niittää nyt mitä on kylvänyt. Soittelevat kyllä silloin tällöin, mutta ei ole koskaan nähnyt lapsenlapsiaan.
Ei silloin ehtinyt olla isä, oli menoa ja meininkiä. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun jätti hakematta ja miehen äidin uusi perhe ( isäpuoli ja kaksi pienempää (puoli)sisarusta ) olivat lähdössä ennakkoon varattuun reissuun. Mihinkä poika sitten..no jonnekin kaverille tai sukulaiselle tungettiin.
Kun saimme oman perheen ja kodin mieheni sanoi että hänellä on ensimmäitä kertaa koti ja perhe, ensimmäistä kertaa hän tuntee kuuluvansa johonkin.
Aika surullinen olo siitä tuli itselle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Teen lapsia, mutta en välitä niistä" Vieläkö naiset uskovat, että miehet jaksaisi kantaa vastuunsa?
Höpö höpöä taas. Tämä ei ole sukupuoli asia vaan yksilö-asia!
Meillä esimerkiksi ex-vaimon kanssa teinit nyhjäisivät rivitalo-kolmiossa, mutta lähtevät minun kanssa mieluummin mökille Saimaan rannalle, vaikka olisi ns. "äiti-Juhannus". Käydään veneilemässä, pelaillaan ja samoillaan läheisellä patikointi-alueella. Talvisin ollaan usein lapin mökillä laskettelukeskuksen lähellä. Kelpaa paljon paremmin kuin äitin tarjoama etelän "laskettelukeskus". Ja tämäkään ei ole sukupuoli asia, ollaan vaan ex-vaimon kanssa aika erilaisia senkin suhteen mitä muksuille on mukava tarjota.
M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit on siis isällään tämän viikon ja sen sijaan että olisivat lähteneet näillä helteillä mökille, niin exä otti juhannukseksi oikein ylimääräisen vuoron, jotta saa sitten vapaata lapsivapaalle viikolle. Ja teinit nyhjää sitten kerrostalossa juhannuksen keskenään. Nice.
AP.
käyttääkö sun "teinit" vielä vaippoja? Eli eivät osaa itse tehdä mitään? Mun nuoruudessa viimeinen asia mitä nuoret halusi juhannuksena tehdä oli olla vanhempien kanssa. Sillon mentiin mopoajelulle, bileisiin, hakeuduttiin muiden nuorten seuraan vaikka kylille, ikää oli m 12-13. Eikä se tarkottanut mitään pahantekoa. Hengailua vaan. Tuossa iässä ei paljon kiinnosta vanhempien seura enää, tai sitten on kasvun paikka. Jätät ne kahden kesken ja sanot menkää katsomaan kokkoa. Tai siten pistä ne näille seurakuntien leireille, harrastusleireille, ym. Tai kielikursseille ulkomaille, itsenäistyisivät vähän kun ovat noin äitinsä varassa. Ihan tolkutonta menoa. Istuuvat kotonaan?
Minkä ikäisiä sinun lapset nyt on? Juurikin tuon 12-13-vuotiaita? Kyllä se on surkean näköistä, kun tuon ikäiset lapset riekkuvat vieraiden humalaisten aikuisten kanssa ulkona yömyöhään. Ei ne kaikki aikuiset ole kivoja tyyppejä, lapset joutuvat helposti tilanteisiin, joista he eivät selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän ihan avoimesti olevani katkera. Vanhemmat erosi kun olin 7-vuotias, ensimmäiset kolme vuotta pyöräilin ehkä noin kerran kuukaudessa 15km isän luo joka ei sitten kotonaan käynyt kuin syömässä, muuten palasi aina ruuvailemaan autojaan.
Kerran haki minut itse autolla silloisen naisystävänsä kanssa, muistan sen hyvin koska sain olla automatkan ajan asuntoauton yläpedissä.
Viimeisen 21-vuoden aikana soittanut minulle kaksi kertaa, kertoakseen että mummu tai pappa on kuollut. Kerran 2-3 vuoden välein käyn moikkaamassa missä hän asuu 50km päässä, aina silloin tällöin ajelee kuulemma meidän talon vierestä mutta ei pysähdy hänellä on kiire tansseihin. Olen sanonut usein että hänen pitäisi tulla käymään, mutta ei ole koskaan käynyt luonani sen 13 vuoden ajan kun olen asunut omillani.
Toukokuussa oli meidän kihlajaiset, ei tullut koska hän oli päättänyt viikko aikaisemmin että menisi mielummin tansseihin 200km päähän. Hänellä on kaikenkaikkiaan yhteensä 7 lastenlasta, mutta ollut vain kolmen ristiäisissä.
Viimeksi kun näin niin hän mainitsi että hänen mielestään meidän pitäisi olla häneen enemmän yhteydessä, kun hänkin niin paljon yrittää olla meihin yhteydessä. Milloin? No hän laittaa oma-aloitteisesti kaksi kertaa vuodessa viestiä: syntymäpäivänä ja jouluna, ei tosin enää.
Katkerako? Kyllä. Teki nauraa päin naamaa kun hän muutama vuosi sitten sanoi että hänen olisi tehnyt mieli hakata (entisen) alkoholisoituneen isäpuoleni. Just, ai sen isäpuolen, joka alkoholista huolimatta lohdutteli kun oma isä ei ole suorittanut ns. velvollisuuttaan moneen kymmeneen vuoteen. Niinkin simppeli velvollisuus kuin että pitää tyttärestään huolen kun olisi sitä tarvinnut.
oisiko mahdollista että tuo isäsi on aloitekyvytön? Teidän suhde tarvitsee toimiakseen sinun aloitteellisuutta. Se on surullista, mutta ainoa keino joissain tapauksissa. Hän ei vaan osaa paremmin Ota se mitä on otettavissa suhteenne kannalta, ja ala mennä itse käymään lupia kysymätää, hän on isäsi. Älä odota hänen aloitteellisuutta, hänhän on jo maininnut että teidän pitäisi tavata useemmin...Älä jää paitsi isäsuhteestasi hänen aloitekyvyttömyytensä takia. Ei voi kauhalla ottaa jos ei ole kuin lusikalla annettu, eli hän ei osaa parempaa. voi olla omaa vähättelyä, epävarmuutta isyydessään.
Höpsistä. Yhteydenpito ja sen rakentaminen on vanhemman tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teen lapsia, mutta en välitä niistä" Vieläkö naiset uskovat, että miehet jaksaisi kantaa vastuunsa?
Höpö höpöä taas. Tämä ei ole sukupuoli asia vaan yksilö-asia!
Meillä esimerkiksi ex-vaimon kanssa teinit nyhjäisivät rivitalo-kolmiossa, mutta lähtevät minun kanssa mieluummin mökille Saimaan rannalle, vaikka olisi ns. "äiti-Juhannus". Käydään veneilemässä, pelaillaan ja samoillaan läheisellä patikointi-alueella. Talvisin ollaan usein lapin mökillä laskettelukeskuksen lähellä. Kelpaa paljon paremmin kuin äitin tarjoama etelän "laskettelukeskus". Ja tämäkään ei ole sukupuoli asia, ollaan vaan ex-vaimon kanssa aika erilaisia senkin suhteen mitä muksuille on mukava tarjota.
M45
Eli ostat rahalla lasten suosion?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esimerkiksi ex-vaimon kanssa teinit nyhjäisivät rivitalo-kolmiossa, mutta lähtevät minun kanssa mieluummin mökille Saimaan rannalle, vaikka olisi ns. "äiti-Juhannus". Käydään veneilemässä, pelaillaan ja samoillaan läheisellä patikointi-alueella. Talvisin ollaan usein lapin mökillä laskettelukeskuksen lähellä. Kelpaa paljon paremmin kuin äitin tarjoama etelän "laskettelukeskus". Ja tämäkään ei ole sukupuoli asia, ollaan vaan ex-vaimon kanssa aika erilaisia senkin suhteen mitä muksuille on mukava tarjota.
M45
Eli ilman rahalla saatavia aktiviteetteja sinulla olisi tarjota heille... Mitä?
Minä ihan odotan, että saan lomailla teinien kanssa. Ehkä lapseni ovat poikkeuksellisia, mutta he haluavat tehdä kanssani asioita, olla mökillä, käydä pyöräilemässä ja uimassa... en tiedä millainen vanhempi järjestää lomansa tarkoituksella niin, että hänellä ei ole kiireetöntä aikaa lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ex vähän samanlainen. Pitänyt sentään yhden viikon lomaa lasten kanssa, muuten pitää ne, kun lapset on taas koulussa. Sitten omilla viikoillaan vie lapset äitinsä luo hoitoon, ovat siellä koko viikon. Vaikka kaikki ollaan samassa kaupungissa, eli lapset voisi olla siellä mummolassa vain päivät. Toisaalta ehkä sitten parempi niin, mummo kyllä onneksi huolehtii hyvin. Lapset vielä alle 10v, joten yksin eivät päiviä vielä ole, kuin joskus muutamia tunteja.
Itse olen koko kesän kotona ja ehdotin kyllä että voisi ne lapset tähänkin tulla välillä hänen työpäiviensä ajaksi. Kun lähekkäin asutaan ja lapset itse osaisi kyllä kulkea. Mutta ei käy.. Harmittaa lasten puolesta.
Me sovittiin erotessa, että toinen vanhempi on aina ensisijainen hoitaja, jos omalla viikolla ei voi lapsista huolehtia. Tällä vältetään hölmöt tilanteet, joissa lapset viedään toiselle puolelle pk-seutua keskellä kouluviikkoa tms. Halutessan lapset voi tietysti mennä mummulaan yökylään ja nyt isompana pärjäävät usein yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ollut kuin kerran isäni kanssa reissussa, enkä ole pitänyt sitä koskaan mitenkään ihmeellisenä. En ole tullut edes ajatelleeksi että tätäkin olisi pitänyt surra. Ymmärrän että Ap:ta harmittaa, mutta onko nyt ihan varma että tämä isän töissäolo on niille lapsillekin suuri pettymys? Vai onko tässä vähän turhan puolestaloukkaantumisen makua ja ongelma on enemmänkin Ap:lla kuin lapsilla?
Samaa mietin. Äiti saa helposti myös omalla käytöksellään lapset ajattelemaan näin, jos ääneen harmittelee tai muuten käytöksellään tuo ilmi, että häntä tämä asia harmittaa. Lapset ei välttämättä olisi ilman äidin esimerkkiä yhtään surreet asiaa.
Ymmärrän myös hyvin isää, jos naisystävä asuu kaukana, niin aivan varmasti haluaa yrittää järjestää aikaa, että ehtisi myös naisystävän kanssa olla. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikko kokonaisen viikon putkeen, mutta naisystävän kanssa tapaaminen voi olla jopa vähäisempää tai ainakaan viikonloppua pidemmät pätkät ei onnistu, jos molemmilla työt tahoillaan.
Kyllä monille kuitenkin oma kumppani on elämässä merkityksellisin ihminen, jonka kanssa jakaa asioita aivan eri tasolla kuin kenenkään muun ja viettää (toivottavasti) koko loppuelämänsä. Lapsetkin kuitenkin kasvaa ja itsenäistyy ja vanhempien merkitys vähenee. Mies ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole lapsiaan hylännyt vaan vaikuttaa ihan riittävällä tasolla kantavansa vastuunsa. Hyvin todennäköisesti myös eri tavoin osoittaa lapsilleen, että he ovat myös tärkeitä, vaikkei priorisoikaan heitä kaikessa ensimmäiseksi. Se on ihan tervettä.
Kyllä teinit ottaa vähän muualtakin vaikutteita kuin äidiltä, ajattelevat jopa omilla aivoilla. Isän olisi ollut mahdollista lomailla juhannuksen aikaan ja viedä lapset mökille (mikä ainakin omien ja muiden tuntemieni teinien mielestä kuuluu juhannukseen), mutta VALITSI tehdä töitä.
Voiko konkreettisemmin osoittaa, että seura ei kiinnosta?
no mitä ne lapset siellä keskenään tekee??? eikö voi tulla äidin luo ja teette yhdessä jotakin? mikä hitto sitä miestäkin vaivaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei isän ymmärtäjät, huomaattehan, että ap kertoi, että isällä on vuosilomaa 7 viikkoa vuodessa. Noista viikoista ei lasten kanssa halua viettää yhtäkään. On siinä joku vähän vinossa.
Ja joo, kaikissa perheissä ei ole tapana reissata lomilla, mutta kai niissäkin perheissä nyt jollakin tavalla vietetään edes joku lomapäivä yhteistä laatuaikaa?
Tuo isä ei vaikuta ollenkaan olevan kiinnostunut lastensa seurasta ja se on kyllä paheksuttavaa. Juhannuskin vielä ja lapset keskenään (ja joo, vietin kyllä itsekin teininä juhannukset kavereiden kanssa, mutta kyllä vanhempani olivat joko kyyditsemässä juhlapaikalta kotiin tai ainakin kotona varmistamassa, että tulen kotiin ja missä kunnossa).
Edelleen ymmärrän isää, jos nuo 7 viikkoa vuodessa on ainoat kokonaiset viikot, jotka voi viettää kauempana asuvan naisystävänsä luona.
Kyllähän isällä kuitenkin on (hyvin todennäköisesti) joka viikko vähintään kaksi vapaapäivää, jolloin voi viettää lasten kanssa laatuaikaa. Lisäksi lapsiviikkojen illat. En ymmärrä AP:n valitusta, ettei isä vietä ikinä aikaa lasten kanssa. Johan tuosta tulee valtavasti enemmän kuin esimerkiksi isillä, jotka näkee lapsia vain joka toinen vkl.
Kukaan ei ole myöskään sanonut, että isä olisi juhannuksen 24/7 töissä, vaan otti yhden ylimääräisen vuoron. Siitä huolimatta saattaa olla vaikka kaksi tai yhden päivän kokonaan vapaallakin. Sekä lisäksi illan/yön, jolloin voi niitä lapsia kuskata ja varmistaa, että kaikki pääsee turvallisesti kotiin.
Sairasta ajatella, että vanhemman pitäisi uhrata kaikki omat tarpeensa ja halunsa lasten takia.
Kaikkea tarpeita ei tarvitse uhrata, mutta muutama vuosi omien, rakkaisen lasten priorisointia on suurimmalle osalle vanhempia ihan itsestäänselvä valinta.
Voin esimerkiksi omalta osaltani sanoa, että en missään nimessä aloittaisi kaukosuhdetta. Ei minulla ole siihen aikaa.
Mä myönnän ihan avoimesti olevani katkera. Vanhemmat erosi kun olin 7-vuotias, ensimmäiset kolme vuotta pyöräilin ehkä noin kerran kuukaudessa 15km isän luo joka ei sitten kotonaan käynyt kuin syömässä, muuten palasi aina ruuvailemaan autojaan.
Kerran haki minut itse autolla silloisen naisystävänsä kanssa, muistan sen hyvin koska sain olla automatkan ajan asuntoauton yläpedissä.
Viimeisen 21-vuoden aikana soittanut minulle kaksi kertaa, kertoakseen että mummu tai pappa on kuollut. Kerran 2-3 vuoden välein käyn moikkaamassa missä hän asuu 50km päässä, aina silloin tällöin ajelee kuulemma meidän talon vierestä mutta ei pysähdy hänellä on kiire tansseihin. Olen sanonut usein että hänen pitäisi tulla käymään, mutta ei ole koskaan käynyt luonani sen 13 vuoden ajan kun olen asunut omillani.
Toukokuussa oli meidän kihlajaiset, ei tullut koska hän oli päättänyt viikko aikaisemmin että menisi mielummin tansseihin 200km päähän. Hänellä on kaikenkaikkiaan yhteensä 7 lastenlasta, mutta ollut vain kolmen ristiäisissä.
Viimeksi kun näin niin hän mainitsi että hänen mielestään meidän pitäisi olla häneen enemmän yhteydessä, kun hänkin niin paljon yrittää olla meihin yhteydessä. Milloin? No hän laittaa oma-aloitteisesti kaksi kertaa vuodessa viestiä: syntymäpäivänä ja jouluna, ei tosin enää.
Katkerako? Kyllä. Teki nauraa päin naamaa kun hän muutama vuosi sitten sanoi että hänen olisi tehnyt mieli hakata (entisen) alkoholisoituneen isäpuoleni. Just, ai sen isäpuolen, joka alkoholista huolimatta lohdutteli kun oma isä ei ole suorittanut ns. velvollisuuttaan moneen kymmeneen vuoteen. Niinkin simppeli velvollisuus kuin että pitää tyttärestään huolen kun olisi sitä tarvinnut.