lasten isä ei tänäkään vuonna pidä yhtään yhteistä lomaa lasten kanssa
Ollaan erottu jo useampi vuosi sitten, eli pahimmat höyryt on jo päästelty ja molemmilla uudet kumppanit.
Miehen naisystävä asuu kuitenkin kauempana ja mies on tässä nyt muutaman vuoden pitänyt lomansa siten, että ottaa ne silloin kun lapset (jo teinejä) silloin, kun lapset ovat minulla. Eli käytännössä isä ei ole koskaan lomalla silloin kun lapset ovat hänellä, vaan hän tekee silloin pitkää päivää jotta saa vapaata lapsivapaille viikoille. Meillä siis viikko viikko systeemi.
Surettaa lasten puolesta, että isänsä on tuollainen, mutta eihän asialle mitään voi. Yritän itse järjestää lasten kanssa jotain kivaa, mutta olisi mukavaa, että lapsille tulisi isänsäkin kanssa vahva suhde.
Olen joskus yrittänyt puhua miehelle, mutta se oli täysin tuloksetonta, ymmärään kyllä, ettei asia minulle kuulu ollenkaan. Anteeksi avautuminen, tuli vaan surullinen olo kun kahvipöydässä puhuttiin kesälomista ja isät kertoivat mitä lastensa kanssa aikovat tehdä..
Surettaa lasten puolesta.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ollut kuin kerran isäni kanssa reissussa, enkä ole pitänyt sitä koskaan mitenkään ihmeellisenä. En ole tullut edes ajatelleeksi että tätäkin olisi pitänyt surra. Ymmärrän että Ap:ta harmittaa, mutta onko nyt ihan varma että tämä isän töissäolo on niille lapsillekin suuri pettymys? Vai onko tässä vähän turhan puolestaloukkaantumisen makua ja ongelma on enemmänkin Ap:lla kuin lapsilla?
Samaa mietin. Äiti saa helposti myös omalla käytöksellään lapset ajattelemaan näin, jos ääneen harmittelee tai muuten käytöksellään tuo ilmi, että häntä tämä asia harmittaa. Lapset ei välttämättä olisi ilman äidin esimerkkiä yhtään surreet asiaa.
Ymmärrän myös hyvin isää, jos naisystävä asuu kaukana, niin aivan varmasti haluaa yrittää järjestää aikaa, että ehtisi myös naisystävän kanssa olla. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikko kokonaisen viikon putkeen, mutta naisystävän kanssa tapaaminen voi olla jopa vähäisempää tai ainakaan viikonloppua pidemmät pätkät ei onnistu, jos molemmilla työt tahoillaan.
Kyllä monille kuitenkin oma kumppani on elämässä merkityksellisin ihminen, jonka kanssa jakaa asioita aivan eri tasolla kuin kenenkään muun ja viettää (toivottavasti) koko loppuelämänsä. Lapsetkin kuitenkin kasvaa ja itsenäistyy ja vanhempien merkitys vähenee. Mies ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole lapsiaan hylännyt vaan vaikuttaa ihan riittävällä tasolla kantavansa vastuunsa. Hyvin todennäköisesti myös eri tavoin osoittaa lapsilleen, että he ovat myös tärkeitä, vaikkei priorisoikaan heitä kaikessa ensimmäiseksi. Se on ihan tervettä.
Lapsen suhtautuminen isään peilautuu peilautuu pitkälti äidin suhtautumisen kautta. Omalla kohdalla lapsen äiti joka pyynnöistä huolimatta ei ole pitänyt yhteyttä isäänsä vuosikymmeniin toimii esimerkkinä lapsellemme. En väitä että kieltäisi pitämästä, mutta omalla toiminnallaan osoittaa mallia. On ikävä tilanne. Olen ja olin mielestäni hyvä isä ja hyvä aviopuoliso. Uuden työpaikkaromanssin arkea myös säröttäisi lapsen isä joka pitäisi huomioida jollain tavoin. Raha kelpaa.
Lasten isä on viisas. Pääsee vähemmällä ja helpolla. Lapset ei kiukuttele ja ole vaatimassa joka hetki jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin ekan sivun mutta miksi ihmeessä lapset eivät tule sinun kanssasi lomalle juhannuksena? Mitä seurauksia siitä voisi olla että toimitte niin. En ikinä jättäisi omaa teiniäni isänsä kaksioon ihanilla ilmoilla yksin hikoilemaan vaan tekisimme yhdessä mökkireissun tai muun kivan retken ja lapset voivat palata isälle kun se työvuoro on tehty.
Jos on isäviikko ja aloittaja tiesi olevansa yksin eli varasi reissun yhdelle/reissaa aikuisseurassa...?
Aivan. Ap saa haluta aikuisseuraa, isä ei. Just just
Isällä on joka toinen viikko ja 7 lomaviikkoa omaa aikaa. Äidillä ilmeisesti vain arkiviikot, koska kai jonkun nyt on lastenkin kanssa lomailtava. Ei taida äiti saada viettää 7 lomaviikkoa miesseurassa?
Ihan samalla tavalla voi äiti halutessaan ottaa lomaviikkonsa lapsivapaille viikoille. Minulle tämä kysymys ei ole ollenkaan sidoksissa vanhemman sukupuoleen.
Jos lapset ovat jo teinejä (veikkaisin jotain 14-15v jos ovat ap:n arvion mukaan 5 vuoden sisään muuttamassa pois kotoa), niin ei kai sen ikäisille enää ole välttämättömyys viettää vanhempien kanssa yhteisiä lomaviikkoja. Itse ja omat kaverit ei ainakaan tuon ikäisinä kaivanneet mitään pitkiä yhteisiä lomaviikkoja vanhempien kanssa, vaan mentiin omissa menoissa ja oltiin vaan tyytyväisiä kun vanhemmat oli päivät töissä ja sai rauhassa viettää lomapäivänsä miten halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin ekan sivun mutta miksi ihmeessä lapset eivät tule sinun kanssasi lomalle juhannuksena? Mitä seurauksia siitä voisi olla että toimitte niin. En ikinä jättäisi omaa teiniäni isänsä kaksioon ihanilla ilmoilla yksin hikoilemaan vaan tekisimme yhdessä mökkireissun tai muun kivan retken ja lapset voivat palata isälle kun se työvuoro on tehty.
Jos on isäviikko ja aloittaja tiesi olevansa yksin eli varasi reissun yhdelle/reissaa aikuisseurassa...?
Aivan. Ap saa haluta aikuisseuraa, isä ei. Just just
Isällä on joka toinen viikko ja 7 lomaviikkoa omaa aikaa. Äidillä ilmeisesti vain arkiviikot, koska kai jonkun nyt on lastenkin kanssa lomailtava. Ei taida äiti saada viettää 7 lomaviikkoa miesseurassa?
Ihan samalla tavalla voi äiti halutessaan ottaa lomaviikkonsa lapsivapaille viikoille. Minulle tämä kysymys ei ole ollenkaan sidoksissa vanhemman sukupuoleen.
Jos lapset ovat jo teinejä (veikkaisin jotain 14-15v jos ovat ap:n arvion mukaan 5 vuoden sisään muuttamassa pois kotoa), niin ei kai sen ikäisille enää ole välttämättömyys viettää vanhempien kanssa yhteisiä lomaviikkoja. Itse ja omat kaverit ei ainakaan tuon ikäisinä kaivanneet mitään pitkiä yhteisiä lomaviikkoja vanhempien kanssa, vaan mentiin omissa menoissa ja oltiin vaan tyytyväisiä kun vanhemmat oli päivät töissä ja sai rauhassa viettää lomapäivänsä miten halusi.
Koululaisten kesäloma on jotain 10 viikkoa. Kyllä normaaliperheissä noista edes yksi viikko vietetään laatuaikaa vanhempienkin kanssa. Olin itse aika yltiösosiaalinen raggariteini, mutta kyllä silti oli kiva käydä vanhempienkin kanssa reissussa jossain välissä. Olen edelleen tosi läheinen vanhempieni kanssa ja väitän, että nuo yhteiset lomareissut teininä olivat merkittävä tekijä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin ekan sivun mutta miksi ihmeessä lapset eivät tule sinun kanssasi lomalle juhannuksena? Mitä seurauksia siitä voisi olla että toimitte niin. En ikinä jättäisi omaa teiniäni isänsä kaksioon ihanilla ilmoilla yksin hikoilemaan vaan tekisimme yhdessä mökkireissun tai muun kivan retken ja lapset voivat palata isälle kun se työvuoro on tehty.
Jos on isäviikko ja aloittaja tiesi olevansa yksin eli varasi reissun yhdelle/reissaa aikuisseurassa...?
Kun mainitsee, että äidillä voisi olla myös oma meno, kun lapsille on sovittu isäviikko, niin alapeukku napsahtaa. Samaan aikaan isää puolustellaan, kun ei halua yhtään vapaapäivää 7:stä viikosta viettää lasten kanssa, kun isillä on omia menoja. Reilu peli. Ei ole tasa-arvosta tietoakaan tässä yhteiskunnassa ainakaan, mitä vanhemmuuden vastuuseen tulee.
Haistakaa nyt jo paska. Ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista että vanhemmalla saa ja pitääkin olla jotain omaa eikä elää vain niiden lasten kautta. Ja teineilläkin on jo oikeus siihen omaan aikaan jota vanhemmat ei koko aikaa ohjaa ja säätele.
Ja kun se teini löytyy kuolleena vasta vuorokauden päästä, kun huomataan puuttuminen, onkin ihan toinen ääni kellossa.
Kenen työvuoro kestää vuorokauden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, isä tulee myöhemmin kärsimään teoistaan, usko pois
Ikävä kyllä en usko tuollaiseen myöhemmin tulevaan kärsimykseen tai katumiseen. Mikä häntä asiassa surettaisi? Itsekkyys ei vähene iän mukana, päinvastoin.
Noo, tulee ero naisystävän kanssa tavalla tai toisella.
Lapset eivät piittaa ja alkaa yksinäisyys vaivata.
Toiset miehet puhuvat aikuisista lapsistaan melko eri tavalla kuin aiemmin, moni viettää aikaa mielenkiintoisten yhteisten harrastusten parissa .
Tai ainakin silloin tällöin käyvät lastensa kanssa jossain matsissa tai konsertissa.
Kyllä siinä voi tulla monenlaisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin ekan sivun mutta miksi ihmeessä lapset eivät tule sinun kanssasi lomalle juhannuksena? Mitä seurauksia siitä voisi olla että toimitte niin. En ikinä jättäisi omaa teiniäni isänsä kaksioon ihanilla ilmoilla yksin hikoilemaan vaan tekisimme yhdessä mökkireissun tai muun kivan retken ja lapset voivat palata isälle kun se työvuoro on tehty.
Jos on isäviikko ja aloittaja tiesi olevansa yksin eli varasi reissun yhdelle/reissaa aikuisseurassa...?
Aivan. Ap saa haluta aikuisseuraa, isä ei. Just just
Isällä on joka toinen viikko ja 7 lomaviikkoa omaa aikaa. Äidillä ilmeisesti vain arkiviikot, koska kai jonkun nyt on lastenkin kanssa lomailtava. Ei taida äiti saada viettää 7 lomaviikkoa miesseurassa?
Ihan samalla tavalla voi äiti halutessaan ottaa lomaviikkonsa lapsivapaille viikoille. Minulle tämä kysymys ei ole ollenkaan sidoksissa vanhemman sukupuoleen.
Jos lapset ovat jo teinejä (veikkaisin jotain 14-15v jos ovat ap:n arvion mukaan 5 vuoden sisään muuttamassa pois kotoa), niin ei kai sen ikäisille enää ole välttämättömyys viettää vanhempien kanssa yhteisiä lomaviikkoja. Itse ja omat kaverit ei ainakaan tuon ikäisinä kaivanneet mitään pitkiä yhteisiä lomaviikkoja vanhempien kanssa, vaan mentiin omissa menoissa ja oltiin vaan tyytyväisiä kun vanhemmat oli päivät töissä ja sai rauhassa viettää lomapäivänsä miten halusi.
Koululaisten kesäloma on jotain 10 viikkoa. Kyllä normaaliperheissä noista edes yksi viikko vietetään laatuaikaa vanhempienkin kanssa. Olin itse aika yltiösosiaalinen raggariteini, mutta kyllä silti oli kiva käydä vanhempienkin kanssa reissussa jossain välissä. Olen edelleen tosi läheinen vanhempieni kanssa ja väitän, että nuo yhteiset lomareissut teininä olivat merkittävä tekijä siinä.
Mikä sinä olet määrittelemään normaaliperhettä? Minunkin mielestäni meillä oli ihan normaali perhe emmekä me enää teineinä viettäneet vanhempien kanssa yhteisiä lomaviikkoja vaan vanhemmat puuhaili omiaan ja teinit oli omien kavereiden kanssa. Tosin 15-vuotiaana ja siitä eteenpäin olin jo töissä koko kesän, että eipä olisi voinut senkään puolesta viettää 24/7 aikaa lomallaan vanhempien kanssa. Ja olen myös edelleen erittäin läheinen vanhempieni kanssa ja se läheisyys on muodostunut ihan muiden asioiden summana kuin teini-ikäisenä yhdessä vietettyjen lomareissujen. Ja samalla tavalla on käynyt kaikilla sisaruksillani ja ystävälläni, joten ei tämä mikään ihan poikkeuksellinen malli ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, isä tulee myöhemmin kärsimään teoistaan, usko pois
Ikävä kyllä en usko tuollaiseen myöhemmin tulevaan kärsimykseen tai katumiseen. Mikä häntä asiassa surettaisi? Itsekkyys ei vähene iän mukana, päinvastoin.
Noo, tulee ero naisystävän kanssa tavalla tai toisella.
Lapset eivät piittaa ja alkaa yksinäisyys vaivata.
Toiset miehet puhuvat aikuisista lapsistaan melko eri tavalla kuin aiemmin, moni viettää aikaa mielenkiintoisten yhteisten harrastusten parissa .
Tai ainakin silloin tällöin käyvät lastensa kanssa jossain matsissa tai konsertissa.
Kyllä siinä voi tulla monenlaisia ajatuksia.
Tai sitten ei tule eroa naisystävän kanssa. Ja lisäksi monilla on (ja kannattaakin olla) elämässä muutakin kuin parisuhde ja lapset - molemmat kun voivat lähteä alta. On ystävät ja omat harrastukset. On myös täysin elämäänsä tyytyväisiä lapsettomia ihmisiä.
Ihmeellinen ajatusmalli joillain, että lapset ovat se elämän ainoa suola ja pitää elää heitä varten ja heidän kauttaan. Jos joku haluaa niin tehdä, niin antaa mennä, mutta muistakaa hyvät ihmiset, etteivät todellakaan kaikki elä siten.
AP ja häntä kovasti puolustavat ihmiset vaikuttavat ainoastaan siltä, että heitä ärsyttää se että eksä priorisoi uutta naisystäväänsä eikä laita lapsia kaiken edelle. Vaikka te elätte niin, niin kaikki eivät elä. Eikä se silti tarkoita, että olisi huono vanhempi, ihan sama vaikka te täällä niin väittäisitte.
No kyllä ne lapset vaan menee uusien kumppanien edelle. Ei tulisi mieleenkään että ekaksi ajattelisin vapaa-aikaani jonkun miehen kanssa ja sitten vasta lapsien. Tosi itsekästä ja oksettavaa että joku nainen/mies on tärkeämpi kuin oma lapsi!
Erosin exästä 15 vuotta sitten. Tytär ei ole tuona aikana ollut neljän kesälomaviikon aikana ollut kuin max 3pv/loma isällään, vaikka nimenomaan erotessa sovittiin, että molemmilla on vko omaa lomaa, muu aika vietetään lapsen kanssa. Olen sanonut asiasta kymmeniä kertoja, mutta vastaus on aina sama; minkä hän mahtaa sille, ettei tytär viihdy luonaan?? Ei varmaan viihdykään, kun koko loma vietetään kotona, kumpikin omassa huoneessaan. Ei retkiä huvipuistoon, ei risteilyjä, ei kotimaan matkoja, ulkomaista puhumattakaan. Koska kaikki tuo maksaa, nekin rahat voi kaataa kurkusta alas tai polttaa savuna ilmaan. Ja koska minä vien ja olen vienyt lasta kaikkiin noihin ja moniin muihin huvituksiin, hänen ei tarvitse. Viimeiseen kolmeen vuoteen nyt jo liki täysi-ikäinen tytär ei ole tavannut isäänsä kuin muutaman kerran vuodessa. Ja luonnollisesti sekin on minun syyni. Mutta itsepä on exä kuoppansa kaivanut ja pesänsä pskonut.
Tämä on hyvin poikkeava ketju siinä mielessä, että tässä nimen omaan kannatetaan sitä, että lapset saa jättää ihan oman onnensa nojaan ja vanhempi voi keskittyä omiin asioihinsa (esim. uuteen suhteeseen). Ilmeisesti juuri lapsettomat ovat tätä mieltä.
Hyvin erikoista, kun yleensä menee juuri toisin päin, että ajatellaan, että kerran teit lapsia, niin ole sitten niiden kanssa aina ja hirveä vanhemman sättiminen, jos ei kokoajan ole lapsiaan vahtimassa ja ojentamassa. Yleinen (myös virheellinen) ajatus on, ettei vanhemmilla kuulu olla mitään omaa.
Totuus on, että tasapaino pitäisi löytyä. Aikaa ja läsnäoloa lapsille, mutta tietysti vanhemmallekin omaa aikaa. Vuoroviikkovanhemmuudessa tuon tasapainon luulisi toteutuvan aika hyvin. Ihan tasapainossa se ei ole, jos 7:stä lomaviikosta ei lapsille riitä yhtään aikaa. Kyllä itse olisin ollut teininä ihmeissään, jos vanhempani olisivat 7 viikkoa lomailleet omilla menoillaan, eivätkä mua olisi halunneet mihinkään mukaan.
Kyllä sivistyskasvatukseen kuuluu tarjota uusia elämyksiä ja kokemuksia lapsille esim. kesälomareissun avulla. Ei koko 10 kesäviikkoa tarvi tietenkään vanhempien kanssa olla, eikä budjetin tarvi olla suuri. Voihan sitä mennä vaikka kansallispuistoon telttailemaan, kalastamaan tai mummolaan pikkupaikkakunnalle ja siellä kesäteatteriin, mitä nyt kukakin lapsilleen haluaa opettaa/tarjota. Jotain yhteistä luulisi kuitenkin kesälomaankin mahtuvan.
Jee, työ ja raha on tärkeintä!
Ja OMA AIKA tulee sitten.
Onneksi lapsilla on sinut, vastuullinen ja välittävä aikuinen. Hyvin usein näkee lapsia, joilla ei ole koskaan lomaa, koska molemmat vanhemmat ovat samanlaisia, eli pitävät lomat lapsivapaalla viikollaan. Se on hyvin yleistä.
Luin aloituksen ja jäin ihmettelemään sitä,että jos lapset on isällään joka toinen viikko, niin eikö kesän aikana muka satu yhtään isäviikkoa niin ettei isä olisi myös lomalla? Siis pitääkö isä kesälomansa aina viikko kerrallaan vai miten? Kuulostaa oudolta.
On tosi sääli.
Meillä on ex.n kanssa viikko viikko ja ex tekee kaupparatsun töitä.
Asutaan n 15 km päässä toisistaan.
Selkeää missä lapset ovat milloinkin, mutta tarvittaessa kumpikin joustaa.
Korona, kun iski, vei ex lapset ulkomaille, mökille. Olivat kolmisin 3 kk ja tämä teki heille kolmelle hyvää.
Tänä päivänä on tilanne se, että kumpikin alaikäisistä lapsista on muuttanut pois luotani, juuri äsken.
Nyt minä olen se, joka ei saa viettää lomaa lasten kanssa. Vanhempi muutti tyttöystävän kanssa yhteen ja nuorempi isän uuden naisystävän luo, vieressä hevostallit,
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lasten puolesta, että isänsä on tuollainen, mutta eihän asialle mitään voi. Yritän itse järjestää lasten kanssa jotain kivaa, mutta olisi mukavaa, että lapsille tulisi isänsäkin kanssa vahva suhde.
Kyllä se oikea vahva suhde muodostuu nimenomaan arjessa. Sirkustemput on sirkustemppuja, ei niillä mitään ihmissuhdetta rakenneta. Juhannustyövuorot lienee rahakkaita ja kuulostaa siltä että AP on täysin joustamiskyvytön, kun ei ole suostunut vaihtamaan viikkoja niin että isä saisi illa lasten kanssa muulloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, isä tulee myöhemmin kärsimään teoistaan, usko pois
Ikävä kyllä en usko tuollaiseen myöhemmin tulevaan kärsimykseen tai katumiseen. Mikä häntä asiassa surettaisi? Itsekkyys ei vähene iän mukana, päinvastoin.
No en tiedä exän ajatuksia, sureeko vai ei mutta meillä oli sama juttu. Kun oltiin erottu, toi joskus lapset kesken viikonlopun kotiin, varmistamatta olenko edes kotona. Tiputti kerran portille ja lähti, en ollut kotona. Ex on nyt 71-vuotias, vähän sairastelee, joutui aikanaan onnettomuuteen ja sitä kautta eläkkeelle, asuu yksin homeisessa mökissään. On vähän vaikea tapaus, useimmat kaverit on kaikonneet, eivät jaksa sitä katkeruutta kuunnella. Kyllä kovasti on lastensa perään nyt mutta lapsilla on omat kiireensä, perheensä ja reissunsa (ovat 30-40 v). Minusta tuntuu, että vanhempaa lasta jotenkin isä säälittää ja käy välillä isää moikkamassa, nuorempi suhtautuu kuin mielenvikaiseen. Ja tottakai kaikki on minun syytäni miehen mielestä, aina ollut. Ei moikkaakaan minua. Onneksi.
AP tässä.
Tosiaan exän työ on sellainen, että hän voi tosiaan lomailla viikon kerrallaan. Sen lissäki voi junailla itselleen pitempiä vuoroja (kuten on tehynytkin) niille viikoille, kun lapset ovat hänellä jotta saa sitten vapaapäiviä lapsivapaille viikoille. ( hänellä siis vuorotyö vielä)
Tosiaan, kun teinit ovat koulussa, niin onhan se ihan sama, onko isä kotona päivän vai tekemässä työtunteja vapaapäiväpankkiin, mutta koska vuorotyö, niin tosiaan välillä on sitten viikonloppuja ja iltoja töissä. Kuten esim. nyt juhannuksena. Ja ei työvuoro kestä kuin sen 8-10 tuntia, eli on hän seillä kotonakin välillä.
Mutta tosiaan se mun purkausken aihe oli, ettei ole lapsille sitten aikaa lomalle, tosiaan luulisi, että edes yhden viikon kesällä pitäisi. Ja on totta, että teinit nukkuu pitkään, eivätkä kaipaa välttämättä mitään erityistä, mutta vaikka vaan ihan perusoleilua, ulkonasyömistä tai jotain kiireetöntä.
Ja kivittäkää mut nyt, olen menossa miesystäväni kanssa reissuun, koska isäviikko. Ja myönnetään, että en minäkään kaikkia lomaviikkoja pidä lasten kanssa yhtä aikaa, eli saatan jättää talvelle viikon lomaa esim. jotain reissua varten. Mutta kesällä lomailen kyllä yhtä aikaa lasteni kanssa.
Exä on kyllä ihan hyvä isä, mutta tämä loma-asia minua vain alkoi surettaa kun töissä puhuttiin lomasuunnitelmista. Onneksi mulla on ihan miesystävä, jonka kanssa pojat ovat käyneet kalassa, rassanneet mopoa jne, mutta eihän se ihan samaa ole kuin oman isän kanssa.
AP.
Vierailija kirjoitti:
MInä en ole vastuussa exän tekemisistä ja olen sen teineillekin sanonut. Isäviikkoja ei enää ole, koska isä ei isäviikolla ollut kotona. Nyt exä valittaa, että vika on minussa.
Tietenkin se on sun vika, mites muuten? Ja sitten joskus vuosien myötä kuullaan nyyhkytarinaa miten isukki olisi kyllä halunnut olla lasten kanssa omalla miehisellä tavallaan mutta se exä!!
Turha kyllä taas ihmetellä, miksi miehet usein häviävät huoltajuuskiistat. Tähänkin ketjuun löytyi useita tarinoita miehistä, joita ei pätkääkään kiinnosta panostaa lapsiinsa (vain yhden muunlaisen esimerkin huomasin). Äidit sentään useimmiten laittavat lapsensa etusijalle. Ja joo, poikkeuksia on, mutta tyypillisintä se on just näin, että naiset kantaa vastuun lapsista ja miehet keskittyy naisseikkailuihinsa.