Te jotka ette usko tunnekasvatukseen, oletteko sanoneet sen neuvolassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset usko? Taivaastako ajattelit, että lapsi oppii tunnistamaan tunnetilansa?

Ihmiset oppivat tunteisiin liittyvät  asiat ihan tarpeeksi hyvin ilman, että tarvitaan tällaista ideologiaa ja jalustalle nostoa. 99 prosenttia ihmisistä ei ole tunnekasvatettu ja heillä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Tärkeintä ovat faktat eikä mikään "sanoitettu" "tunne".

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kun ei osata käsitelläpettymystä tai vaikkapa mustasukkaisuutta, käytetään väkivaltaa. Näistä kyllä päästään eroonkin kun lapsen kanssa tunteista jutellaan. Kun itkettää voidaan jutella miksi itkettää ja jos on kyse vaikka siitä, että harmittaa kun toruttiin tai vastaavaa, voi jutella siitä harmituksesta lapsen kanssa. Lapsi ei jää yksin tunnetilojensa kanssa, joita ei käsitä eikä kykene pääsemään niistä ehkä pois. Sulle ei selvästikään paljoa juteltu kun olit pieni ja sellaiseksi haluat lapsesikin kasvattaa.

Lapsi on ihminen eikä mikään tunnetila.

Ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Myös lapsilla. Tunteiden kieltäminen johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. 

Ihmisen toiminnan yksinkertaistaminen joiksikin nimetyiksi tunnetiloiksi ja niihin reagoimiseksi johtaa vain ongelmiin.

Euroopassa olisi vähemmän ongelmia, jos joku olisi opettanut Putinille ja kumppaneille vähän tunnetaitoja.

Nyt sen ainoa tunne on pelko, ja reaktio siihen aggressiivinen hyökkäys naapurivaltioita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset usko? Taivaastako ajattelit, että lapsi oppii tunnistamaan tunnetilansa?

Ihmiset oppivat tunteisiin liittyvät  asiat ihan tarpeeksi hyvin ilman, että tarvitaan tällaista ideologiaa ja jalustalle nostoa. 99 prosenttia ihmisistä ei ole tunnekasvatettu ja heillä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Tärkeintä ovat faktat eikä mikään "sanoitettu" "tunne".

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kun ei osata käsitelläpettymystä tai vaikkapa mustasukkaisuutta, käytetään väkivaltaa. Näistä kyllä päästään eroonkin kun lapsen kanssa tunteista jutellaan. Kun itkettää voidaan jutella miksi itkettää ja jos on kyse vaikka siitä, että harmittaa kun toruttiin tai vastaavaa, voi jutella siitä harmituksesta lapsen kanssa. Lapsi ei jää yksin tunnetilojensa kanssa, joita ei käsitä eikä kykene pääsemään niistä ehkä pois. Sulle ei selvästikään paljoa juteltu kun olit pieni ja sellaiseksi haluat lapsesikin kasvattaa.

Lapsi on ihminen eikä mikään tunnetila.

Ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Myös lapsilla. Tunteiden kieltäminen johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. 

Ihmisen toiminnan yksinkertaistaminen joiksikin nimetyiksi tunnetiloiksi ja niihin reagoimiseksi johtaa vain ongelmiin.

Ahaa! Kyse onkin vain siitä, ettet ymmärrä termin "tunnetaito" merkitystä. No ei se mitään, google auttaa :)

Tunteet ovat aivan eri asia kuin tunnetaidot. Tunteet ovat yksi piirre ihmisissä. Tunnetaidot taas ovat kasvatusaate joka propagoi tietynlaista suhtautumista tunteisiin.

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta.

Eli jos tunnetaitoja ei opeteta (kuten käytännössä aina oli asian laita vielä viime vuosikymmenelläkin) niin itsetuntemus ja mielenterveys jäävät pahasti vajavaisiksi?

Ei välttämättä aina, mutta paljon todennäköisemmin, kuin jos ihminen opetetaan tunnistamaan tunteensa ja ilmaisemaan ja purkamaan ne järkevästi.

Tosiasia on, että valtaosa ihmisistä menee tunne-elämänsä osalta lapsen tasoisina hautaan asti. Just ne tuppusuu-juntit, jotka ei pysty puhumaan, mutta viinaa menee kurkusta alas, ettei tuntuisi pahalta. Mieti jos olisivatkin alusta asti osanneet käsitellä asiansa vähän toisella tavalla, eikä olisi opetettu häpeämään herkkyyttä, piilottamaan vihaisuutta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset usko? Taivaastako ajattelit, että lapsi oppii tunnistamaan tunnetilansa?

Ihmiset oppivat tunteisiin liittyvät  asiat ihan tarpeeksi hyvin ilman, että tarvitaan tällaista ideologiaa ja jalustalle nostoa. 99 prosenttia ihmisistä ei ole tunnekasvatettu ja heillä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Tärkeintä ovat faktat eikä mikään "sanoitettu" "tunne".

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kun ei osata käsitelläpettymystä tai vaikkapa mustasukkaisuutta, käytetään väkivaltaa. Näistä kyllä päästään eroonkin kun lapsen kanssa tunteista jutellaan. Kun itkettää voidaan jutella miksi itkettää ja jos on kyse vaikka siitä, että harmittaa kun toruttiin tai vastaavaa, voi jutella siitä harmituksesta lapsen kanssa. Lapsi ei jää yksin tunnetilojensa kanssa, joita ei käsitä eikä kykene pääsemään niistä ehkä pois. Sulle ei selvästikään paljoa juteltu kun olit pieni ja sellaiseksi haluat lapsesikin kasvattaa.

Lapsi on ihminen eikä mikään tunnetila.

Ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Myös lapsilla. Tunteiden kieltäminen johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. 

Ihmisen toiminnan yksinkertaistaminen joiksikin nimetyiksi tunnetiloiksi ja niihin reagoimiseksi johtaa vain ongelmiin.

Euroopassa olisi vähemmän ongelmia, jos joku olisi opettanut Putinille ja kumppaneille vähän tunnetaitoja.

Nyt sen ainoa tunne on pelko, ja reaktio siihen aggressiivinen hyökkäys naapurivaltioita kohtaan.

Mistä sitten johtuu, että väkivalta on tarhoissa niin yleistä vaikka kaikki tarhalapset tunnekasvatetaan? Monella tädillä on jalat koko ajan mustelmilla, kun mukulat ilmeisesti luulevat niitä jalkoja nyrkkeilysäkeiksi joita lyömällä ilmaistaan suuttumusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunkekaa perssiiseen kaikki nykyaikaiset kasvatusoppaat!

Lapsi tarvii sekä rakkautta että KURIA. Näkeehän sen näistä nykynuorista että sutta ja sekundaa tulee näillä nykyopeilla!

"Minä rakastan sinua"

Näin niitä tunteita sanoitetaan. Ei ole edes vaikeaa. 

Ja tämäkin osattiin jo 4000 vuotta sitten jopa Babylonissa joka oli sen aikaisen

maailman turmeltunein kolkka.

Tuo lässytys tunteiden sanoittamisesta ei tarkoita mitään.

Tarkoittaahan :D "Minä rakastan sinua". Siinä on tunne (rakkaus) sanoitettuna. Oliko liian vaikeaa?

On. Ei tarvi keksiä terminologiaa asioille mitkä on aina osattu.

Ja sadannen kerran se, että jos pikku jonnea jokin kismittää ja joku tulee siihen viereen lässyttämään että kyyläpäs nyt pikkujonnea ärsyttää ja sanoittaa loputtomasti pikkujonne tunteita niin se vasta ÄRSYTTÄÄA sitä pikkujonnea.

Jos sinä et osaa puhua lässyttämättä, niin älä kuvittele että muut eivät osaisi. Ei tunteista puhuminen tarkoita lässyttämistä.

Eikä niitä tilanteita kannata mennä purkamaan siinä hetkessä, missä lapsi on vielä ihan tiloissa. Ensin rauhoitutaan, sitten jutellaan.

Ja kyllä meillä vielä teinipojallekin oli hyvä juttu, kun hänelle kävi onnettomuus, josta tuli isohko ruumiinvamma, niin käydä läpi se, miltä se hänestä tuntui, ja löytää kaikki ne fiilikset ja se kaikkein perimmäisin myös, joka nimeäminen laukaisi hänestä stressin, ja auttoi ymmärtämään miksi onnettomuuden jälkeen toimi kuten toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset usko? Taivaastako ajattelit, että lapsi oppii tunnistamaan tunnetilansa?

Ihmiset oppivat tunteisiin liittyvät  asiat ihan tarpeeksi hyvin ilman, että tarvitaan tällaista ideologiaa ja jalustalle nostoa. 99 prosenttia ihmisistä ei ole tunnekasvatettu ja heillä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Tärkeintä ovat faktat eikä mikään "sanoitettu" "tunne".

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kun ei osata käsitelläpettymystä tai vaikkapa mustasukkaisuutta, käytetään väkivaltaa. Näistä kyllä päästään eroonkin kun lapsen kanssa tunteista jutellaan. Kun itkettää voidaan jutella miksi itkettää ja jos on kyse vaikka siitä, että harmittaa kun toruttiin tai vastaavaa, voi jutella siitä harmituksesta lapsen kanssa. Lapsi ei jää yksin tunnetilojensa kanssa, joita ei käsitä eikä kykene pääsemään niistä ehkä pois. Sulle ei selvästikään paljoa juteltu kun olit pieni ja sellaiseksi haluat lapsesikin kasvattaa.

Lapsi on ihminen eikä mikään tunnetila.

Ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Myös lapsilla. Tunteiden kieltäminen johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. 

Ihmisen toiminnan yksinkertaistaminen joiksikin nimetyiksi tunnetiloiksi ja niihin reagoimiseksi johtaa vain ongelmiin.

Ahaa! Kyse onkin vain siitä, ettet ymmärrä termin "tunnetaito" merkitystä. No ei se mitään, google auttaa :)

Tunteet ovat aivan eri asia kuin tunnetaidot. Tunteet ovat yksi piirre ihmisissä. Tunnetaidot taas ovat kasvatusaate joka propagoi tietynlaista suhtautumista tunteisiin.

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta.

Eli jos tunnetaitoja ei opeteta (kuten käytännössä aina oli asian laita vielä viime vuosikymmenelläkin) niin itsetuntemus ja mielenterveys jäävät pahasti vajavaisiksi?

Ei välttämättä aina, mutta paljon todennäköisemmin, kuin jos ihminen opetetaan tunnistamaan tunteensa ja ilmaisemaan ja purkamaan ne järkevästi.

Tosiasia on, että valtaosa ihmisistä menee tunne-elämänsä osalta lapsen tasoisina hautaan asti. Just ne tuppusuu-juntit, jotka ei pysty puhumaan, mutta viinaa menee kurkusta alas, ettei tuntuisi pahalta. Mieti jos olisivatkin alusta asti osanneet käsitellä asiansa vähän toisella tavalla, eikä olisi opetettu häpeämään herkkyyttä, piilottamaan vihaisuutta jne.

Meitä siis odottaa tulevaisuudessa uusi ja uljas yhteiskunta. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opettaa sille kakaralle niitä tunnetaitoja ettei siitä tule samanlaista ihmisperserauniota kuin minusta.

Se nähdään tulevaisuudessa, että millaisia aikuisia tunnekasvatetuista lapsista kehittyy. Itse en odottaisi tämän suhteen liikoja, ja varautuisin myös isoihin pettymyksiin.

Kaikki terveessä kodissa kasvaneet ovat tunnekasvatettuja. Kaikille meille on tavalla tai toisella opetettu, mitä tarkoittaa ilo, suru, viha, hämmennys, pelko jne. ja miten ne näkyvät ihmisessä ja miten niitä ilmaistaan. Ihan vaikka näin "Äitiä itkettää, koska äiti on surullinen mummon kuoleman vuoksi". Siinä oli yksi tunnekasvatuksen hetki. Se tunnekasvatus ei edelleenkään ole a) rakettitiedettä, b) mikään uusi ja ihmeellinen asia. 

Kaivapa esiin vaikka joku 10 vuotta vanha kasvatusopas tai opetussuunnitelma. Siellä ei mainita sanallakaan tunnekasvatusta tai tunnetaitoja. Eli selkeästi jokin muutos on tapahtunut sen jälkeen, ja johonkin tiettyyn suuntaan asioita pyritään muokkaamaan.

Sinä esitit väitteen, joten sinä kaivat esiin todisteet. Odotan innolla mistä löydät vuoden 2012 opetussuunnitelman, jossa ei sanallakaan mainita tunnetaitoja. 

Tässä olisi vaikka vuodelta 2007: https://www.julkari.fi/handle/10024/77129

(oli voimassa vielä 2012). Tunnetaitoja ei mainita kertaakaan ja tunteetkin vain yhden kerran.

Tunteet ovat osa tunnetaitoja. Eli sielläkin mainitaan tunnetaidot, vaikka ei täsmälleen tuolla termillä. Miksi yrität tehdä tunnetaidoista jotain ihmeellistä asiaa, mitä ei mitenkään voi tavalliseen elämään sisällyttää? 

Muistan hyvin millaista elämä päiväkodeissa oli tuohon aikaan. Tunnetaidoista ei piitattu eikä niistä kukaan puhunut. Jos lapsi ilmaisi tunteitaan ei-rakentavalla tavalla (eli tuon ajan terminologialla oli "tottelematon") niin hänet yleensä vietiin jäähylle tai palkittiin tottelemisesta esimerkiksi tarroilla.

T: eri

Tuoko oli sitten katastrofi ja ehdottomasti väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset usko? Taivaastako ajattelit, että lapsi oppii tunnistamaan tunnetilansa?

Ihmiset oppivat tunteisiin liittyvät  asiat ihan tarpeeksi hyvin ilman, että tarvitaan tällaista ideologiaa ja jalustalle nostoa. 99 prosenttia ihmisistä ei ole tunnekasvatettu ja heillä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Tärkeintä ovat faktat eikä mikään "sanoitettu" "tunne".

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kun ei osata käsitelläpettymystä tai vaikkapa mustasukkaisuutta, käytetään väkivaltaa. Näistä kyllä päästään eroonkin kun lapsen kanssa tunteista jutellaan. Kun itkettää voidaan jutella miksi itkettää ja jos on kyse vaikka siitä, että harmittaa kun toruttiin tai vastaavaa, voi jutella siitä harmituksesta lapsen kanssa. Lapsi ei jää yksin tunnetilojensa kanssa, joita ei käsitä eikä kykene pääsemään niistä ehkä pois. Sulle ei selvästikään paljoa juteltu kun olit pieni ja sellaiseksi haluat lapsesikin kasvattaa.

Lapsi on ihminen eikä mikään tunnetila.

Ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Myös lapsilla. Tunteiden kieltäminen johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. 

Ihmisen toiminnan yksinkertaistaminen joiksikin nimetyiksi tunnetiloiksi ja niihin reagoimiseksi johtaa vain ongelmiin.

Ahaa! Kyse onkin vain siitä, ettet ymmärrä termin "tunnetaito" merkitystä. No ei se mitään, google auttaa :)

Tunteet ovat aivan eri asia kuin tunnetaidot. Tunteet ovat yksi piirre ihmisissä. Tunnetaidot taas ovat kasvatusaate joka propagoi tietynlaista suhtautumista tunteisiin.

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta.

Eli jos tunnetaitoja ei opeteta (kuten käytännössä aina oli asian laita vielä viime vuosikymmenelläkin) niin itsetuntemus ja mielenterveys jäävät pahasti vajavaisiksi?

Ei välttämättä aina, mutta paljon todennäköisemmin, kuin jos ihminen opetetaan tunnistamaan tunteensa ja ilmaisemaan ja purkamaan ne järkevästi.

Tosiasia on, että valtaosa ihmisistä menee tunne-elämänsä osalta lapsen tasoisina hautaan asti. Just ne tuppusuu-juntit, jotka ei pysty puhumaan, mutta viinaa menee kurkusta alas, ettei tuntuisi pahalta. Mieti jos olisivatkin alusta asti osanneet käsitellä asiansa vähän toisella tavalla, eikä olisi opetettu häpeämään herkkyyttä, piilottamaan vihaisuutta jne.

Ei asia ole noin yksinkertainen kuin millaisena tunnetaitoihin uskovat pyrkivät sen esittämään. Tunnetaitoihmisten teesejä ovat ne, että ihmisen käytös pohjautuu johonkin tunteeseen ja sen ilmaisuun ja että tunteiden ilmaisun tulee olla avointa eikä sitä saa kieltää. Mutta ihmiselämä on todellisuudessa niin paljon monimutkaisempi eikä sitä voi tulkita vain tuolta pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset usko? Taivaastako ajattelit, että lapsi oppii tunnistamaan tunnetilansa?

Ihmiset oppivat tunteisiin liittyvät  asiat ihan tarpeeksi hyvin ilman, että tarvitaan tällaista ideologiaa ja jalustalle nostoa. 99 prosenttia ihmisistä ei ole tunnekasvatettu ja heillä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Tärkeintä ovat faktat eikä mikään "sanoitettu" "tunne".

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kun ei osata käsitelläpettymystä tai vaikkapa mustasukkaisuutta, käytetään väkivaltaa. Näistä kyllä päästään eroonkin kun lapsen kanssa tunteista jutellaan. Kun itkettää voidaan jutella miksi itkettää ja jos on kyse vaikka siitä, että harmittaa kun toruttiin tai vastaavaa, voi jutella siitä harmituksesta lapsen kanssa. Lapsi ei jää yksin tunnetilojensa kanssa, joita ei käsitä eikä kykene pääsemään niistä ehkä pois. Sulle ei selvästikään paljoa juteltu kun olit pieni ja sellaiseksi haluat lapsesikin kasvattaa.

Lapsi on ihminen eikä mikään tunnetila.

Ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Myös lapsilla. Tunteiden kieltäminen johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. 

Ihmisen toiminnan yksinkertaistaminen joiksikin nimetyiksi tunnetiloiksi ja niihin reagoimiseksi johtaa vain ongelmiin.

Euroopassa olisi vähemmän ongelmia, jos joku olisi opettanut Putinille ja kumppaneille vähän tunnetaitoja.

Nyt sen ainoa tunne on pelko, ja reaktio siihen aggressiivinen hyökkäys naapurivaltioita kohtaan.

Mistä sitten johtuu, että väkivalta on tarhoissa niin yleistä vaikka kaikki tarhalapset tunnekasvatetaan? Monella tädillä on jalat koko ajan mustelmilla, kun mukulat ilmeisesti luulevat niitä jalkoja nyrkkeilysäkeiksi joita lyömällä ilmaistaan suuttumusta.

Kodilla ja vanhemmilla on päävastuu lapsen kasvatuksesta, ei sitä voi ulkoistaa päiväkodin tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset usko? Taivaastako ajattelit, että lapsi oppii tunnistamaan tunnetilansa?

Ihmiset oppivat tunteisiin liittyvät  asiat ihan tarpeeksi hyvin ilman, että tarvitaan tällaista ideologiaa ja jalustalle nostoa. 99 prosenttia ihmisistä ei ole tunnekasvatettu ja heillä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Tärkeintä ovat faktat eikä mikään "sanoitettu" "tunne".

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kun ei osata käsitelläpettymystä tai vaikkapa mustasukkaisuutta, käytetään väkivaltaa. Näistä kyllä päästään eroonkin kun lapsen kanssa tunteista jutellaan. Kun itkettää voidaan jutella miksi itkettää ja jos on kyse vaikka siitä, että harmittaa kun toruttiin tai vastaavaa, voi jutella siitä harmituksesta lapsen kanssa. Lapsi ei jää yksin tunnetilojensa kanssa, joita ei käsitä eikä kykene pääsemään niistä ehkä pois. Sulle ei selvästikään paljoa juteltu kun olit pieni ja sellaiseksi haluat lapsesikin kasvattaa.

Lapsi on ihminen eikä mikään tunnetila.

Ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Myös lapsilla. Tunteiden kieltäminen johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. 

Ihmisen toiminnan yksinkertaistaminen joiksikin nimetyiksi tunnetiloiksi ja niihin reagoimiseksi johtaa vain ongelmiin.

Euroopassa olisi vähemmän ongelmia, jos joku olisi opettanut Putinille ja kumppaneille vähän tunnetaitoja.

Nyt sen ainoa tunne on pelko, ja reaktio siihen aggressiivinen hyökkäys naapurivaltioita kohtaan.

Mistä sitten johtuu, että väkivalta on tarhoissa niin yleistä vaikka kaikki tarhalapset tunnekasvatetaan? Monella tädillä on jalat koko ajan mustelmilla, kun mukulat ilmeisesti luulevat niitä jalkoja nyrkkeilysäkeiksi joita lyömällä ilmaistaan suuttumusta.

Kodilla ja vanhemmilla on päävastuu lapsen kasvatuksesta, ei sitä voi ulkoistaa päiväkodin tehtäväksi.

Pääosa päivän valveillaoloajasta vietetään yleensä tarhassa ja sitä paitsi kodeissakin tunnekasvatus on yleistynyt.

Kauhea lukea kuinka moni on hurahtanut näihin tunnehöpötyksiin.

Kuule AP ekalla sivulla 6&7 antoivat hyvät neuvot noudata niitä. Näkeehän sen tästä ketjustakin, ettei näiden fanaatikkojen kanssa saa olla eri mieltä.

Kasvata vaan lapsesi reippaasti täyspäiseksi, hänestä tulee onnellinen, kun kunnioitat hänen älyään. Tuppaa koulussakin menemään koko ajan enemmän aikaa siihen, että opetellaan tunteita ja vahvuuksia. Jotenkin vammaisia ilmeisesti kaikki ja jos eivät vielä ole, niin pupuleikkien jälkeen sitten viimeistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että uskot maalaisjärkeen sekä siihen, että rajat ja rakkaus on hyvät keinot lapsen kasvattamisessa. 

Arvaa mitä? Rajat ja rakkaus kuuluvat tunnetaitoihin. Rajat siten, että lapselle opetetaan, ettei suuttuessa saa paiskoa tavaroita tai lyödä pikkusiskoa tms. Rakkaus siten, että kerrotaan lapselle hänen olevan rakas ja näytetään rakkautta halailulla, suukoilla jne. 

Eikö olekin helppoa tämä "mystisten" tunnetaitojen opettelu?

Keskeistä lienee se, että mitä tapahtuu jos lapsi ylittää rajan. Perinteisessä rajat ja rakkaus -kasvatuksessa rajavartija tarttuu silloin kraivelista kiinni. Tunnekasvatuksessa taas käytössä ovat ihan muut menetelmät ja täysin toisenlainen suhtautuminen. :)

Vain jos aikuinen on mieleltään häiriintynyt. Kukaan tervejärkinen ei lasta retuuta. Aikuisuuteen kuuluu auktoriteetin käyttäminen, mutta ei välivalta. Tunnekasvatus nimenomaan tähtää siihen, että suuttumusta ei ilmaista väkivallalla (niin kuin sinä teet), vaan muilla keinoin. Minun lapsilleni on aina riittänyt väkivallaton rangaistus rajojen ylittämisestä. 

Rangaistukset eivät sisälly tunnekasvatukseen. Rankaisemalla lastasi vain heikennät lapsesi tunnetaitoja ja annat lapsellesi sen kuvan, että että et tue häntä.

https://positiivinenkasvatus.fi/kuinka-puuttua-lapsen-ei-toivottuun-kay…

Minkä takia lasta saati aikuistakaan pitäisi tukea, silloin kun se on toiminut ilmeisen väärin ja tietää sen itsekin?

Lapsen kohdalla: Jotta tapahtuisi oppimista ja ei-toivottu käytös saataisiin kitkettyä pois kuitenkaan antamatta viestiä, että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja. 

Aikuisen kohdalla: Jotta aikuinen oppisi virheistään ja korjaisi käytöstään. 

Vai saako teillä suoraan kenkää, jos teet yhdenkään virheen ilman, että asiasta edes yritetään keskustella?

Mikä juttu tämä on että pitää antaa viesti että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja? Miksi sitä on ruvettu hokemaan koko ajan?

No sitähän se lapselle viestii, jos piiskataan heti, kun lapsi suuttuu. Sitä on ruvettu hokemaan, kun on tajuttu, ettei se olekaan niin hyvä juttu että "lapset saavat näkyä, mutta eivät kuulua". Ajat muuttuu siskosein. Tervetuloa sieltä 1950-luvulta nykypäivään!

Eipä 50-luvullakaan piiskattu kun lapsi suuttui. Sen sijaan saatettiin kyllä piiskata jos tuntui, että käskyt menivät lapsella vaan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Suuttua=sanoa vastaan=niskoitella=käskyt eivät mene perille. 

Tässä näkyy se suhtautumistapojen ero. 50-luvun kasvattaja näkee omapäisen lapsen ja tunnekasvattaja taas näkee lapsen jolla on tunnetila X joka pitää sanoittaa ja johon sen jälkeen reagoidaan.

Siis meettekö te tosta noin vaan kertomaan lapsillenne, mitä ne tuntee jossakin tilanteessa?

Opettamaan.?

Onko kaikista vanhemmista, opettajista ja ohikulkijoista tullut psykologeja, valmiina diagnosoimaan toinen ihminen muutaman sanan perusteella parhaimmillaan ja neuvot kaupan päälle?

Pitäiskö nyt vähän ottaa etäisyyttä kuitenkin, kuulostaa jo ihan rajattomalla psyykkiseltä häirinnältä. Ja lapsiin kohdistuu vielä.. huhhuh

Lapsillakin pitää sitten olla aito hallintovalta omaan yksityisyyteen, varsinkin mitä isompi lapsi. Miltä se tuntuu, kun joku on koko ajan härkkimässä sun päätä ja säätä ja arvailemassa, mistä suunnasta nyt tuulee?

Ymmärrän aloittajaa. Minunkin mielestäni ihminen oppii tunteita ja niiden ilmaisemista sisäsyntyisesti, ellei niitä erikseen kielletä. Kukin omaan tahtiinsa, toiset lapset hitaammin, toiset nopeammin. Poikkeuksena sitten esim autistit, jotka varmaan hyötyvätkin tunteiden tunnistamisesta ulkopuolisen voimin.

Vierailija kirjoitti:

Ap siis kuuluu uskonlahkoon, joka kieltää tunteet. Pelottavaa....

Jos sanoituskykysi johtaa tuollaiseen epäjohdonmukaisuuteen, niin kannattaako sitä opetella?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Minunkin mielestäni ihminen oppii tunteita ja niiden ilmaisemista sisäsyntyisesti, ellei niitä erikseen kielletä. Kukin omaan tahtiinsa, toiset lapset hitaammin, toiset nopeammin. Poikkeuksena sitten esim autistit, jotka varmaan hyötyvätkin tunteiden tunnistamisesta ulkopuolisen voimin.

Minunkin mielestäni aloittaja tarkoittaa tätä, että "vouhkaus" tunnetaidoista ja tunteiden sanoittamisesta on jälleen yksi muodissa oleva kasvatusmenetelmä, joka on nostettu jalustalle ja joka on erillisenä terminä turha hyvän kasvatuksen perheessä (jossa tunteet ja niihin liittyvä kasvatus on aina ollut osa normaalia elämää), ja jossa on normaalisti kehittyvä lapsi.

Tunnetaidoista "vouhkaus" tuntuu ainakin minusta suunnatulla huonon kasvatuksen perheisiin ja/tai tilanteisiin, jossa lapsella on vaikeuksia asiassa. Itsekin vierastan "ällöjä" termejä, joilla ilmeisesti pyritään tekemään normaalista asiasta hienomman kuuloinen ja jotenkin ihmeellinen. Samaahan esiintyy mm. työelämässä, jossa konsulttien jargon on vitsien aihe.

Tunnekasvatus on tapa käsittää maailmaa. Tavallinen kasvattaja (tai pitäisikö sanoa vanhanaikainen kasvattaja) näkee teon, mutta tunnekasvattaja näkee tunteen.

Nykypenskoista kyllä näkee, että on tunnekasvatettu. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Eihän niitten kanssa pärjää kukaan, sietämättömiä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekasvatus on tapa käsittää maailmaa. Tavallinen kasvattaja (tai pitäisikö sanoa vanhanaikainen kasvattaja) näkee teon, mutta tunnekasvattaja näkee tunteen.

Lässyn lässyn.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekasvatus on tapa käsittää maailmaa. Tavallinen kasvattaja (tai pitäisikö sanoa vanhanaikainen kasvattaja) näkee teon, mutta tunnekasvattaja näkee tunteen.

Eikö oikeasti kannattaisi nähdä molemmat? On toki normaalia, järkevää vanhemmuutta kasvattaa lapsi ymmärtämään tunteita (sekä omia että muiden) ja puhumaan niistä jne. Viimeistään aikuisena seuraukset kuitenkin tulevat nimenomaan niistä teoista, eikä siinä vaiheessa liiemmin välitetä enää siitä, millaiset tunteet tekojen taustalla olivat.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekasvatus on tapa käsittää maailmaa. Tavallinen kasvattaja (tai pitäisikö sanoa vanhanaikainen kasvattaja) näkee teon, mutta tunnekasvattaja näkee tunteen.

Juu, näitä tunnekasvatettuja on luokat täynnä, kukaan ei opi mitään kun tunnekasvatetut penskat häiriköi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että uskot maalaisjärkeen sekä siihen, että rajat ja rakkaus on hyvät keinot lapsen kasvattamisessa. 

Arvaa mitä? Rajat ja rakkaus kuuluvat tunnetaitoihin. Rajat siten, että lapselle opetetaan, ettei suuttuessa saa paiskoa tavaroita tai lyödä pikkusiskoa tms. Rakkaus siten, että kerrotaan lapselle hänen olevan rakas ja näytetään rakkautta halailulla, suukoilla jne. 

Eikö olekin helppoa tämä "mystisten" tunnetaitojen opettelu?

Keskeistä lienee se, että mitä tapahtuu jos lapsi ylittää rajan. Perinteisessä rajat ja rakkaus -kasvatuksessa rajavartija tarttuu silloin kraivelista kiinni. Tunnekasvatuksessa taas käytössä ovat ihan muut menetelmät ja täysin toisenlainen suhtautuminen. :)

Vain jos aikuinen on mieleltään häiriintynyt. Kukaan tervejärkinen ei lasta retuuta. Aikuisuuteen kuuluu auktoriteetin käyttäminen, mutta ei välivalta. Tunnekasvatus nimenomaan tähtää siihen, että suuttumusta ei ilmaista väkivallalla (niin kuin sinä teet), vaan muilla keinoin. Minun lapsilleni on aina riittänyt väkivallaton rangaistus rajojen ylittämisestä. 

Rangaistukset eivät sisälly tunnekasvatukseen. Rankaisemalla lastasi vain heikennät lapsesi tunnetaitoja ja annat lapsellesi sen kuvan, että että et tue häntä.

https://positiivinenkasvatus.fi/kuinka-puuttua-lapsen-ei-toivottuun-kay…

Minkä takia lasta saati aikuistakaan pitäisi tukea, silloin kun se on toiminut ilmeisen väärin ja tietää sen itsekin?

Lapsen kohdalla: Jotta tapahtuisi oppimista ja ei-toivottu käytös saataisiin kitkettyä pois kuitenkaan antamatta viestiä, että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja. 

Aikuisen kohdalla: Jotta aikuinen oppisi virheistään ja korjaisi käytöstään. 

Vai saako teillä suoraan kenkää, jos teet yhdenkään virheen ilman, että asiasta edes yritetään keskustella?

Mikä juttu tämä on että pitää antaa viesti että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja? Miksi sitä on ruvettu hokemaan koko ajan?

No sitähän se lapselle viestii, jos piiskataan heti, kun lapsi suuttuu. Sitä on ruvettu hokemaan, kun on tajuttu, ettei se olekaan niin hyvä juttu että "lapset saavat näkyä, mutta eivät kuulua". Ajat muuttuu siskosein. Tervetuloa sieltä 1950-luvulta nykypäivään!

Eipä 50-luvullakaan piiskattu kun lapsi suuttui. Sen sijaan saatettiin kyllä piiskata jos tuntui, että käskyt menivät lapsella vaan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Suuttua=sanoa vastaan=niskoitella=käskyt eivät mene perille. 

Tässä näkyy se suhtautumistapojen ero. 50-luvun kasvattaja näkee omapäisen lapsen ja tunnekasvattaja taas näkee lapsen jolla on tunnetila X joka pitää sanoittaa ja johon sen jälkeen reagoidaan.

Ainoa ongelma on se, että tunnekasvattajan jäljiltä lapsi tekee edelleen kamaluuksiaan, koska tunnekasvattaja on kertonut, että on ihan OK ilmaista tunteitaan eli hakata pikkusiskoa, kun suuttuu, kun se on se tunne! 50-luvun kasvattaja taas ilmoitti napakasti, että jos vielä toistat tuon, niin saat kokea saman ja todella toteutti lupauksensa.

Me voimme antaa tunnetilalle nimen, mutta se ei auta, jos samalla lapselle ei tehdä selväksi, mikä teko on oikein tai väärin. Kaiken lisäksi lapselle voidaan selittää jotain suuttumuksesta, vaikka lapsi on oikeasti kateellinen, mutta emmehän me voi aikuisena olettaa, että lapsella nyt niin ikävä ja alhainen tunnetila voisi olla.