Miksi lääkärit arvostelee potilaan ulkonäköä omakantaan?

Tämmöinen asia on mysteeri ainoastaan läskeille ja sen sellaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lukenu että aina huoliteltu :D

Kas kun ei pantavan näköinen.

Aika kaukana mistään pantavuudesta, jos mainitaan olemuksen olevan huoliteltu.

Kertoo, että potilas jaksaa/häntä kiinnostaa kiinnittää huomiota ulkonäköönsä ja siisteyteensä. Ihan merkittävää esim. mielenterveyttä arvioitaessa.

Joskus voisi käyttää ihan maalaisjärkeä. Kun itse hakeuduin katkolle a-klinikan kautta niin oli kantaan kirjoitettu että potilas "epäsiisti"

Veikkaan että aika harva kun tärisevin jaloin raahautuu sinne katkolle niin jaksa

käydä suihkussa ja laittaa sitä 500€ puvuntakkia päälleen...

Ei arvostele, vaan luo kokonaiskuvan potilaasta. Onhan siinä iso ero jos menee paskaisissa vaatteissa pesemättömänä pyytämään rauhoittavia vs. menee siistinä pyytämään rauhoittavia.  Noin esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

Ikävä kyllä faktat eivät poistu alapeukuttamalla. 

Kyllä on kaukana Kanta-palvelujen kirjaukset siitä mitä laki sanoo asiakaskirjauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.

Enpä nyt tiedä, mikä ongelma siinä on jos siellä lukee "hoikka, siisti nainen" esimerkiksi. Kyllähän vartalon koko ja ulkoasun siisteyskin ihmisen terveydestä kielivät hyvinkin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.

Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.

Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla. 

Usein se kokonaiskuvan selvittäminen tarkoittaa ohjausta psykiatriselle sairaanhoitajalle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.

Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla. 

Iso osa autisteista ei ole diagnosoituja, niin mitenhän se lukisi siellä papereissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.

Tietyllä tasolla on. Sekä poliisi että lääkäri pyrkii "kuulustelun" (älä takerru sanavalintaani) avulla ratkaisemaan kyseessä olevan tapauksen. Poliisi sen, onko tapahtunut rikosta ja lääkäri sen, tarvitaanko toimenpiteitä, kuten lääkitystä. Molemmissa tilanteissa on tarkoitus saada mahdollisimman kattava ja totuudenmukainen kuva tapauksesta, jotta tuomio/hoito voidaan määrätä perustellusti eikä vain olettamien pohjalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.

Tietyllä tasolla on. Sekä poliisi että lääkäri pyrkii "kuulustelun" (älä takerru sanavalintaani) avulla ratkaisemaan kyseessä olevan tapauksen. Poliisi sen, onko tapahtunut rikosta ja lääkäri sen, tarvitaanko toimenpiteitä, kuten lääkitystä. Molemmissa tilanteissa on tarkoitus saada mahdollisimman kattava ja totuudenmukainen kuva tapauksesta, jotta tuomio/hoito voidaan määrätä perustellusti eikä vain olettamien pohjalta. 

Aika "mutulta" on tuntunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.

Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla. 

Iso osa autisteista ei ole diagnosoituja, niin mitenhän se lukisi siellä papereissa?

No kyllä ne piirteet ilman diagnoosiakin näkyvät, joten todennäköisesti siellä lukee kuvaus niistä piirteistä, jotka on havaittu tyypilliseksi ko. ihmisellä. Kun ne lukevat siellä "papereissa" lääkäri toteaa, että ahaa tämä äänen tärinä (yksi esimerkki) onkin tälle henkilölle tyypillinen piirre, joten se ei ole oire mistään sairaudesta. Sama muidenkin seikkojen suhteen. Jos ihmisellä tärisee aina kädet vastaanotolla se on hyvä laittaa merkinnäksi, jottei ruveta epäilemään parkinsonin tautia tms. turhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.

Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla. 

Usein se kokonaiskuvan selvittäminen tarkoittaa ohjausta psykiatriselle sairaanhoitajalle..

Tämä varmasti sinulle tyypillinen tilanne. Itse en ole koskaan sellaista ohjausta saanut. En ole ilmeisesti vaikuttanut olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.

Tietyllä tasolla on. Sekä poliisi että lääkäri pyrkii "kuulustelun" (älä takerru sanavalintaani) avulla ratkaisemaan kyseessä olevan tapauksen. Poliisi sen, onko tapahtunut rikosta ja lääkäri sen, tarvitaanko toimenpiteitä, kuten lääkitystä. Molemmissa tilanteissa on tarkoitus saada mahdollisimman kattava ja totuudenmukainen kuva tapauksesta, jotta tuomio/hoito voidaan määrätä perustellusti eikä vain olettamien pohjalta. 

Poliisi pyrkii siihen, että todetaan, että todisteita ei ole riittävästi joten rikosta ei ole ehkä tapahtunut, jotta keissin voi laittaa "esitutkinta lopetetaan" mappiin. Lääkäri pyrkii siihen, että hoitoa ei tarvita/potilas suurentelee, niin että ylemmältä taholta ei valiteta että liikaa on laitettu lähetteitä tutkimuksiin - ohjeiden mukaanhan säästää pitää kaikessa mahdollisessa, kun kerran "ilmaista" on tämä terveydenhuolto.

Hoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa lukea "puhuu kokonaisia lauseita", se kertoo että hengittää normaalisti.

Höpsis,esim aivotapahtuman vuoksi joku ei alkuun kykene puhumaan lausetasoisesti, niin tämä on tärkeä tieto häntä hoitaville. On riski saada uusi kohtaus ja sitä voi seurata mm. puheesta

Totta tuokin, mutta myös hengenahdistusta valittavalta tuo on oleellinen tieto.

Mt-potilaat taas seonneet siitä, kun lääkäri on kirjoittanut vain rehellisiä havaintojaan potilaasta. Minulla ei kannassa lue koskaan muuta kuin kyseiseen oirehdintaani liittyviä asioita. Ei ole ollut kuvaus ulkonäöstä kertaakaan. Johtunee siitä, ettei minulla on ollut tarvetta psykiatriselle hoidolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.

Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.

Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on. 

Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.

Tietyllä tasolla on. Sekä poliisi että lääkäri pyrkii "kuulustelun" (älä takerru sanavalintaani) avulla ratkaisemaan kyseessä olevan tapauksen. Poliisi sen, onko tapahtunut rikosta ja lääkäri sen, tarvitaanko toimenpiteitä, kuten lääkitystä. Molemmissa tilanteissa on tarkoitus saada mahdollisimman kattava ja totuudenmukainen kuva tapauksesta, jotta tuomio/hoito voidaan määrätä perustellusti eikä vain olettamien pohjalta. 

Poliisi pyrkii siihen, että todetaan, että todisteita ei ole riittävästi joten rikosta ei ole ehkä tapahtunut, jotta keissin voi laittaa "esitutkinta lopetetaan" mappiin. Lääkäri pyrkii siihen, että hoitoa ei tarvita/potilas suurentelee, niin että ylemmältä taholta ei valiteta että liikaa on laitettu lähetteitä tutkimuksiin - ohjeiden mukaanhan säästää pitää kaikessa mahdollisessa, kun kerran "ilmaista" on tämä terveydenhuolto.

Miksi käyt vain ammattitaidottomilla lääkäreillä? Ei minulle ole tuollaista koskaan kohdalle sattunut. Aina olen saanut tarvitsemaani hoitoa ilman mutinoita.