Lue keskustelun säännöt.
Miksi lääkärit arvostelee potilaan ulkonäköä omakantaan?
19.06.2022 |
Esim. Urheilullinen, lihaksikas. Voiko noin muka kirjoittaa, lihaksikas?? Entä jos potilas on seksikäs. Kirjoittaako lääkäri omakantaan potilas oli seksikäs. Entä jos potilas oli huonokuntoinen, raihnainen vanhus joka saisee viinalle. Kirjoittaako lääkäri omakantaan, potilas oli epäsiisti ja haisi viinalle.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kaukana Kanta-palvelujen kirjaukset siitä mitä laki sanoo asiakaskirjauksista.
Miksi et tee niistä rikosilmoitusta tai edes kantelua potilasasiamiehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti oikein mennä tutustumaan tähän paljon mainostettuun arvosteluun Kannassa. Voi, mikä pettymys, kun en löytänyt mitään tuollaista :( Pahin oli "puhuu hiljaisella äänellä ja on voipuneen oloinen". Tämä päivältä, jolloin hain sairauslomaa lähiomaisen kuoleman vuoksi. Aivan varmasti olin voipuneen oloinen, kun nipin naipin pystyin sinne lääkärille menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.
Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla.
Iso osa autisteista ei ole diagnosoituja, niin mitenhän se lukisi siellä papereissa?
No kyllä ne piirteet ilman diagnoosiakin näkyvät, joten todennäköisesti siellä lukee kuvaus niistä piirteistä, jotka on havaittu tyypilliseksi ko. ihmisellä. Kun ne lukevat siellä "papereissa" lääkäri toteaa, että ahaa tämä äänen tärinä (yksi esimerkki) onkin tälle henkilölle tyypillinen piirre, joten se ei ole oire mistään sairaudesta. Sama muidenkin seikkojen suhteen. Jos ihmisellä tärisee aina kädet vastaanotolla se on hyvä laittaa merkinnäksi, jottei ruveta epäilemään parkinsonin tautia tms. turhaan.
Kun moni lääkäri ei nimenomaan tiedä mitä autismin piirteet ovat ja miten ne voivat näkyä. Sen takia vaikka katsekontaktin välttelyä ja vähäistä puhumista voidaan virheellisesti tulkita vaikka masennuksen oireeksi tai mahdolliseksi valehteluksi. Usein autistin tyyli kommunikoida on neurotyypilliselle outoa tai epäilyttävää tavalla, josta ei saa oikein kiinni. On ironista, että autistinen ihminen liiottelee tai valehtelee neurotyypillistä epätodennäköisemmin, mutta vaikuttaa muita ihmisiä useammin epäilyttävältä.
Lisäksi moni autisti osaa esittää tavallista todella hyvin, mutta ei jaksa enää silloin kun voi todella huonosti psyykkisesti tai
"Asiallinen" on sairaalaslangia. Se kertoo meille siellä hoitotyötä tekeville enemmän kuin potilaalle. Kuvaa lähinnä orientaatiota.
"Puhuu kokonaisia lauseita" kuvaa lääkärissä/sairaalassa juurikin hengitystä. En ole tainnut ikinä nähdä sitä kuvattaessa mahdollisesta aivoverenkiertohäiriöstä kärsivää potilasta.
Ulkoista habitusta pitäisi kuvata vain sen verran kuin se hoidon kannalta on merkityksellistä. Mm. paino usein on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.
Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla.
Usein se kokonaiskuvan selvittäminen tarkoittaa ohjausta psykiatriselle sairaanhoitajalle..
Tämä varmasti sinulle tyypillinen tilanne. Itse en ole koskaan sellaista ohjausta saanut. En ole ilmeisesti vaikuttanut olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Oli joo. Reumaoireet ja allergia oli "epämääräistä psykiatrista oirehdintaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.
Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla.
Iso osa autisteista ei ole diagnosoituja, niin mitenhän se lukisi siellä papereissa?
No kyllä ne piirteet ilman diagnoosiakin näkyvät, joten todennäköisesti siellä lukee kuvaus niistä piirteistä, jotka on havaittu tyypilliseksi ko. ihmisellä. Kun ne lukevat siellä "papereissa" lääkäri toteaa, että ahaa tämä äänen tärinä (yksi esimerkki) onkin tälle henkilölle tyypillinen piirre, joten se ei ole oire mistään sairaudesta. Sama muidenkin seikkojen suhteen. Jos ihmisellä tärisee aina kädet vastaanotolla se on hyvä laittaa merkinnäksi, jottei ruveta epäilemään parkinsonin tautia tms. turhaan.
Kun moni lääkäri ei nimenomaan tiedä mitä autismin piirteet ovat ja miten ne voivat näkyä. Sen takia vaikka katsekontaktin välttelyä ja vähäistä puhumista voidaan virheellisesti tulkita vaikka masennuksen oireeksi tai mahdolliseksi valehteluksi. Usein autistin tyyli kommunikoida on neurotyypilliselle outoa tai epäilyttävää tavalla, josta ei saa oikein kiinni. On ironista, että autistinen ihminen liiottelee tai valehtelee neurotyypillistä epätodennäköisemmin, mutta vaikuttaa muita ihmisiä useammin epäilyttävältä.
Lisäksi moni autisti osaa esittää tavallista todella hyvin, mutta ei jaksa enää silloin kun voi todella huonosti psyykkisesti tai
Sinusta ainakin selkeästi huomaa, että autismin kirjoon kuulut. Kuvittelet, että maailma pyörii vain sinun napasi ympärillä ja kaikki tapaukset liittyvät juuri sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.
Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla.
Iso osa autisteista ei ole diagnosoituja, niin mitenhän se lukisi siellä papereissa?
No kyllä ne piirteet ilman diagnoosiakin näkyvät, joten todennäköisesti siellä lukee kuvaus niistä piirteistä, jotka on havaittu tyypilliseksi ko. ihmisellä. Kun ne lukevat siellä "papereissa" lääkäri toteaa, että ahaa tämä äänen tärinä (yksi esimerkki) onkin tälle henkilölle tyypillinen piirre, joten se ei ole oire mistään sairaudesta. Sama muidenkin seikkojen suhteen. Jos ihmisellä tärisee aina kädet vastaanotolla se on hyvä laittaa merkinnäksi, jottei ruveta epäilemään parkinsonin tautia tms. turhaan.
Kun moni lääkäri ei nimenomaan tiedä mitä autismin piirteet ovat ja miten ne voivat näkyä. Sen takia vaikka katsekontaktin välttelyä ja vähäistä puhumista voidaan virheellisesti tulkita vaikka masennuksen oireeksi tai mahdolliseksi valehteluksi. Usein autistin tyyli kommunikoida on neurotyypilliselle outoa tai epäilyttävää tavalla, josta ei saa oikein kiinni. On ironista, että autistinen ihminen liiottelee tai valehtelee neurotyypillistä epätodennäköisemmin, mutta vaikuttaa muita ihmisiä useammin epäilyttävältä.
Lisäksi moni autisti osaa esittää tavallista todella hyvin, mutta ei jaksa enää silloin kun voi todella huonosti psyykkisesti taiSinusta ainakin selkeästi huomaa, että autismin kirjoon kuulut. Kuvittelet, että maailma pyörii vain sinun napasi ympärillä ja kaikki tapaukset liittyvät juuri sinuun.
Tämä oli keskustelun sivuhaara. Autismi oli yksi esimerkeistä, vastapuolihan siinä alkoi vängätä autismista, mihin vastasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla luki: Kaunis, hoikka ja puoleensavetävä nainen. Missiainesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.
Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla.
Iso osa autisteista ei ole diagnosoituja, niin mitenhän se lukisi siellä papereissa?
No kyllä ne piirteet ilman diagnoosiakin näkyvät, joten todennäköisesti siellä lukee kuvaus niistä piirteistä, jotka on havaittu tyypilliseksi ko. ihmisellä. Kun ne lukevat siellä "papereissa" lääkäri toteaa, että ahaa tämä äänen tärinä (yksi esimerkki) onkin tälle henkilölle tyypillinen piirre, joten se ei ole oire mistään sairaudesta. Sama muidenkin seikkojen suhteen. Jos ihmisellä tärisee aina kädet vastaanotolla se on hyvä laittaa merkinnäksi, jottei ruveta epäilemään parkinsonin tautia tms. turhaan.
Kun moni lääkäri ei nimenomaan tiedä mitä autismin piirteet ovat ja miten ne voivat näkyä. Sen takia vaikka katsekontaktin välttelyä ja vähäistä puhumista voidaan virheellisesti tulkita vaikka masennuksen oireeksi tai mahdolliseksi valehteluksi. Usein autistin tyyli kommunikoida on neurotyypilliselle outoa tai epäilyttävää tavalla, josta ei saa oikein kiinni. On ironista, että autistinen ihminen liiottelee tai valehtelee neurotyypillistä epätodennäköisemmin, mutta vaikuttaa muita ihmisiä useammin epäilyttävältä.
Lisäksi moni autisti osaa esittää tavallista todella hyvin, mutta ei jaksa enää silloin kun voi todella huonosti psyykkisesti tai
No eipä se yleislääkärin koulutukseen kuulukaan olla perillä autismin piirteistä. Jos sellaista epäillään, se on neurologin tms. homma selvittää, onko kyse siitä tai jostain muusta. Yleislääkäri kirjoittaa lähetteen tietenkin jatkotutkimuksiin, jos epäilee jotain, mistä itse ei ole tarpeeksi tietoinen. Näin ainakin ammattitaitoiset lääkärit toimivat. Minulle annettiin lähete pään kuvauksiin, kun puhe tuppasi puuroutumaan. Sieltähän se syy sitten löytyikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.
Tietyllä tasolla on. Sekä poliisi että lääkäri pyrkii "kuulustelun" (älä takerru sanavalintaani) avulla ratkaisemaan kyseessä olevan tapauksen. Poliisi sen, onko tapahtunut rikosta ja lääkäri sen, tarvitaanko toimenpiteitä, kuten lääkitystä. Molemmissa tilanteissa on tarkoitus saada mahdollisimman kattava ja totuudenmukainen kuva tapauksesta, jotta tuomio/hoito voidaan määrätä perustellusti eikä vain olettamien pohjalta.
Poliisi pyrkii siihen, että todetaan, että todisteita ei ole riittävästi joten rikosta ei ole ehkä tapahtunut, jotta keissin voi laittaa "esitutkinta lopetetaan" mappiin. Lääkäri pyrkii siihen, että hoitoa ei tarvita/potilas suurentelee, niin että ylemmältä taholta ei valiteta että liikaa on laitettu lähetteitä tutkimuksiin - ohjeiden mukaanhan säästää pitää kaikessa mahdollisessa, kun kerran "ilmaista" on tämä terveydenhuolto.
Miksi käyt vain ammattitaidottomilla lääkäreillä? Ei minulle ole tuollaista koskaan kohdalle sattunut. Aina olen saanut tarvitsemaani hoitoa ilman mutinoita.
Missä kohtaa kerroin, että käyn vain ammattitaidottomilla lääkäreillä?
Minulla lukee joka kerta: Panisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.
Tietyllä tasolla on. Sekä poliisi että lääkäri pyrkii "kuulustelun" (älä takerru sanavalintaani) avulla ratkaisemaan kyseessä olevan tapauksen. Poliisi sen, onko tapahtunut rikosta ja lääkäri sen, tarvitaanko toimenpiteitä, kuten lääkitystä. Molemmissa tilanteissa on tarkoitus saada mahdollisimman kattava ja totuudenmukainen kuva tapauksesta, jotta tuomio/hoito voidaan määrätä perustellusti eikä vain olettamien pohjalta.
Poliisi pyrkii siihen, että todetaan, että todisteita ei ole riittävästi joten rikosta ei ole ehkä tapahtunut, jotta keissin voi laittaa "esitutkinta lopetetaan" mappiin. Lääkäri pyrkii siihen, että hoitoa ei tarvita/potilas suurentelee, niin että ylemmältä taholta ei valiteta että liikaa on laitettu lähetteitä tutkimuksiin - ohjeiden mukaanhan säästää pitää kaikessa mahdollisessa, kun kerran "ilmaista" on tämä terveydenhuolto.
Miksi käyt vain ammattitaidottomilla lääkäreillä? Ei minulle ole tuollaista koskaan kohdalle sattunut. Aina olen saanut tarvitsemaani hoitoa ilman mutinoita.
Missä kohtaa kerroin, että käyn vain ammattitaidottomilla lääkäreillä?
Tässä kohtaa:
Lääkäri pyrkii siihen, että hoitoa ei tarvita/potilas suurentelee, niin että ylemmältä taholta ei valiteta että liikaa on laitettu lähetteitä tutkimuksiin
Lääkärit on nykyään niin paskoja ettei sinne edes kannata mennä arvosteltavaksi. Kaikkea paskaa paljastuu joka hetki ja jokapuolelta. Sitten niiden paskoja toimintatapoja puolustellaan lehtiä myöten en tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
En tiedä mitä nämä tietyt asiat ovat, mutta potilaan kanssakäyminen voi olla "epäilyttävää" esimerkiksi kovan väsymyksen, jännittämisen, autismin tai traumojen takia. Ja suuri osa lääkäreistä ei ole asiantuntija em. ongelmissa jotka voivat aiheuttaa huonoa tai epätavallista kommunikaatiota.
Arvaa mitä? Se, että lääkäri havaitsee "epäilyttävän" piirteen, ei automaattisesti tarkoita, että hän lyö leiman "tämä valehtelee" ja asia on sillä selvä. Tietenkin selvitetään, mistä se asia johtuu ja voisiko siihen olla tarvetta saada hoitoa. Juuri sitä se KOKONAISKUVAN selvittäminen tarkoittaa, että huomioidaan muutkin asiat kuin vain se, minkä potilas itse kertoo ongelmaksi. Näin potilaalle voidaan tarvittaessa tarjota hoitoa, jota hän ei välttämättä olisi itse osannut edes pyytää. Väsymyskin on oire ja sen syy pitää selvittää. Jos taasen kyse on autismista, se kyllä lukee siellä papereissa jo valmiiksi ja lääkäri suhtautuu asiaan eri tavalla.
Iso osa autisteista ei ole diagnosoituja, niin mitenhän se lukisi siellä papereissa?
No kyllä ne piirteet ilman diagnoosiakin näkyvät, joten todennäköisesti siellä lukee kuvaus niistä piirteistä, jotka on havaittu tyypilliseksi ko. ihmisellä. Kun ne lukevat siellä "papereissa" lääkäri toteaa, että ahaa tämä äänen tärinä (yksi esimerkki) onkin tälle henkilölle tyypillinen piirre, joten se ei ole oire mistään sairaudesta. Sama muidenkin seikkojen suhteen. Jos ihmisellä tärisee aina kädet vastaanotolla se on hyvä laittaa merkinnäksi, jottei ruveta epäilemään parkinsonin tautia tms. turhaan.
Kun moni lääkäri ei nimenomaan tiedä mitä autismin piirteet ovat ja miten ne voivat näkyä. Sen takia vaikka katsekontaktin välttelyä ja vähäistä puhumista voidaan virheellisesti tulkita vaikka masennuksen oireeksi tai mahdolliseksi valehteluksi. Usein autistin tyyli kommunikoida on neurotyypilliselle outoa tai epäilyttävää tavalla, josta ei saa oikein kiinni. On ironista, että autistinen ihminen liiottelee tai valehtelee neurotyypillistä epätodennäköisemmin, mutta vaikuttaa muita ihmisiä useammin epäilyttävältä.
Lisäksi moni autisti osaa esittää tavallista todella hyvin, mutta ei jaksa enää silloin kun voi todella huonosti psyykkisesti tai
Kuule kyllä ne nepsyt erottuvat normaaleista aina. Ei ole pelkoa, että menisi sekaisin.
Voi luoja. Käyn yksityislääkärillä diabeteskontrolleissa. Ikinä hän ei ole kirjoittanut mitään ulkonäkööni tai pukeutumiseen viitaten. Uskomatonta skeidaa. Neutraalisti kirjoittaa esim vaihdettu toinen lääke tms. Olen ihan normaalisti pukeutuva ym. Mitä hemmetin merkitystä jollain vaatteilla on sairauden hoidossa. Lähteekö arvauskeskuslääkäri olettamuksesta että kaikki potilaat ovat jotain mt-ongelmaisia tms.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Käyn yksityislääkärillä diabeteskontrolleissa. Ikinä hän ei ole kirjoittanut mitään ulkonäkööni tai pukeutumiseen viitaten. Uskomatonta skeidaa. Neutraalisti kirjoittaa esim vaihdettu toinen lääke tms. Olen ihan normaalisti pukeutuva ym. Mitä hemmetin merkitystä jollain vaatteilla on sairauden hoidossa. Lähteekö arvauskeskuslääkäri olettamuksesta että kaikki potilaat ovat jotain mt-ongelmaisia tms.
No sanopa mitä ajattelet kun sinne vastaanotolle tulee ihminen, jolla on tukka paskainen ja vaatteissa kahden viikon ruokalista ja kertoo, että väsyttää ja masentaa?
Minulle kirjattiin hontelo nuori nainen. Olin hoikka 18 v kylläkin ryhdikäs, joten ihmettelin ilmaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lukenu että aina huoliteltu :D
Kas kun ei pantavan näköinen.
Aika kaukana mistään pantavuudesta, jos mainitaan olemuksen olevan huoliteltu.
Kertoo, että potilas jaksaa/häntä kiinnostaa kiinnittää huomiota ulkonäköönsä ja siisteyteensä. Ihan merkittävää esim. mielenterveyttä arvioitaessa.Joskus voisi käyttää ihan maalaisjärkeä. Kun itse hakeuduin katkolle a-klinikan kautta niin oli kantaan kirjoitettu että potilas "epäsiisti"
Veikkaan että aika harva kun tärisevin jaloin raahautuu sinne katkolle niin jaksa
käydä suihkussa ja laittaa sitä 500€ puvuntakkia päälleen...
Kyse ei edelleenkään ole arvostelusta vaan todellisuuden toteamisesta. Epäsiisti olemus on todiste siitä, että oireita on ja hoitoa tarpeen. Ei oireiden kirjaamisen tarkoitus ole vihjata, että sairaan pitäisi laittautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä näkee paljon ja kun sitä verrataan potilaan omiin kertomuksiin voidaan päätellä puhuuko potilas totta vai suurenteleeko asioita.
Minkä takia potilas suurentelisi asioita? Aika pieni prosentti potilaista taitaa olla saikun perässä terveenä tai hakemassa jotain huumelääkkeitä. Onko lääkärin ihan pakko aina epäillä, että potilas valehtelee? Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas puhuu todennäköisesti totta, koska suurin osa niin pääasiassa tekee.
Lähtökohta onkin, että potilas puhuu totta. Mutta tietyistä asioista voi päätellä, että niin ei ole ja tilanteeseen suhtaudutaan silloin eri tavalla kuin sellaisessa tilanteessa, jossa kertomusta ei ole syytä epäillä valheelliseksi. Vähän samaan tapaan kuin poliisikin lähtökohtaisesti olettaa kuulusteltavan puhuvan totta, mutta tietty ele, sanavalinta tms. voi muuttaa sitä olettamaa. Ja ei, en vertaa lääkärin vastaanottoa poliisikuulusteluun ainakaan suoraan. Tiettyjä samoja piirteitä niissä kyllä on.
Poliisikuulustelussa ei ainakaan lähdetä siitä, että kuultava puhuisi todennäköisesti totta, vaan päinvastoin. Poliisikuulustelussa onkin hirveän todennäköistä, että kuultava valehtelee varsinkin mikäli on syyllinen, koska itsekriminointisuojan takia valehteleminen ja kertomatta jättäminen kuulustelussa on sallittua. Lääkärissä sellaista taas ei millään lailla suositella. En sanoisi että kyseessä on ollenkaan samanlainen tapahtuma, ei ainakaan pitäisi olla.
Tietyllä tasolla on. Sekä poliisi että lääkäri pyrkii "kuulustelun" (älä takerru sanavalintaani) avulla ratkaisemaan kyseessä olevan tapauksen. Poliisi sen, onko tapahtunut rikosta ja lääkäri sen, tarvitaanko toimenpiteitä, kuten lääkitystä. Molemmissa tilanteissa on tarkoitus saada mahdollisimman kattava ja totuudenmukainen kuva tapauksesta, jotta tuomio/hoito voidaan määrätä perustellusti eikä vain olettamien pohjalta.
Poliisi pyrkii siihen, että todetaan, että todisteita ei ole riittävästi joten rikosta ei ole ehkä tapahtunut, jotta keissin voi laittaa "esitutkinta lopetetaan" mappiin. Lääkäri pyrkii siihen, että hoitoa ei tarvita/potilas suurentelee, niin että ylemmältä taholta ei valiteta että liikaa on laitettu lähetteitä tutkimuksiin - ohjeiden mukaanhan säästää pitää kaikessa mahdollisessa, kun kerran "ilmaista" on tämä terveydenhuolto.
Miksi käyt vain ammattitaidottomilla lääkäreillä? Ei minulle ole tuollaista koskaan kohdalle sattunut. Aina olen saanut tarvitsemaani hoitoa ilman mutinoita.
Missä kohtaa kerroin, että käyn vain ammattitaidottomilla lääkäreillä?
Tässä kohtaa:
Lääkäri pyrkii siihen, että hoitoa ei tarvita/potilas suurentelee, niin että ylemmältä taholta ei valiteta että liikaa on laitettu lähetteitä tutkimuksiin
Se oli yleistys. Käytän eniten julkisen puolen palveluita, joten siksi on tullut tutuksi, että kaikki mahdollinen koitetaan evätä. Nyt olen muistaakseni neljästi kertonut samasta oireesta, ja ilmeisesti viimeisin lääkäri nyt ymmärsi lähetteen tarpeen ja kertoi laittavansa sen ilman muuta. Näin ollen siis 3/4 lääkäristä esimerkiksi tässä tapauksessa eivät ole reagoineet asiaan, joka on kyllä ihan todellinen ja tarvitsee huomiota.
Kyse ei varsinaisesti myöskään ole lääkärin ammattitaidottomuudesta, enkä nimitellyt itse lääkäreitä, vaan kyse on faktasta että lääkäri on siinä potilaan ja systeemin välissä. Hän ei voi kaikkea potilaan tarvitsemaa tai mahdollisesti tarvitsemaa tutkimusta suoriltaan antaa, koska lääkäreille oikeasti annetaan joku suositus-maksimimäärä, minkä verran saisi lähetteitä tiettyyn paikkaan laittaa. Eli lääkäri ihan ohjeiden mukaan saattaa odottaa, että potilas tulisi saman ongelman kanssa monta kertaa, että voi perustella lähetteen tarpeellisuuden. Potilaan kannalta se on raskasta eikä mitenkään mieltä ylentävää, että asian on oltava niin pitkällinen ja vaikea. Sitäkin kannattaa miettiä, että jos yksi vaiva vaatii 3-4 lääkärikäyntiä plus yhden erikoislääkärin käynnin, niin aikaa on kulunut helposti jo vuosi ja rahaa n. 200 euroa. Onko tämä sitä maailman parasta terveydenhuoltoa? Joskus saman homman olisi saattanut saada yksityisellä nopeammin ja halvemmalla, jopa Suomen kalliilla taksoilla.
Ne, jotka hakeutuvat hoitoon aidosta tarpeesta, saavat kyllä asianmukaista hoitoa. Te tapavalittajat saikun vinkujat olette syystäkin hieman erilaisen kohtelun piirissä.