Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusia ystäviä aikuisena, kun oikeasti yrittää ja ei vaan löydä?
Minulla on taustalla tavallinen tarina, kuten monella muullakin: aikuisena ystävyyssuhteet ovat olleet yksipuolisia ja pysyneet hengissä niin kauan, kun itse otan yhteyttä tai menin käymään. Väsyin tuohon ja annoin yksipuolisten ihmissuhteiden lopahtaa. Muuttaminen töiden perässä on tehnyt sen, että asun nytkin vieraalla paikkakunnalla, josta en tunne ketään. Lapsen saaminen näivetti osan ystävyyssuhteista, kun osa ei halunnut enää olla tekemisissä. Olen etsinyt uusia ystäviä, mutta on monesta syystä vaikeaa:
1. Todella moni sanoo, että "Mulla on jo tarpeeksi ystäviä, en kaipaa enää enempää". "Mulla on jo läheiset ystävät, niin enää ei ole aikaa muille ihmissuhteille." Eli vaikka yrittäisit tutustua, niin osa ihan suoraan tekee selväksi, ettei aikaa sinulle ole. Monilla on jo omalla paikkakunnallaan ystävät ja ulkopuolisena et pääse mukaan. Päädyt kaveriasteelle, jossa toisella on aikaa kerran vuodessa käydä kanssani kahvilla ja vastata viesteihisi parin päivän/parin viikon viiveellä, jos hän muistaa.
2. Jos tutustut jonkun kanssa, heti ei voi päästä kovin syvälliselle asteelle, vaan tutustuminen vie aikaa. Tämän ymmärrän. Tutustut uuteen ihmiseen ja kaikki vaikuttaa kivalta. Herkästi käy kuitenkin niin, että käytät aikaa ja vaivaa toiseen tutustumiseen ja yhtäkkiä toinen ghostaa sinut. Mitään syytä et saa kuulla. Tämä voi käydä melko pitkänkin tutustumisvaiheen jälkeen. Joudut taas aloittamaan tutustumisen johonkin toiseen alusta.
3. Löydät itsellesi ystävän, jonka kanssa yhteydenpito sujuu tasapuolisesti. Ystävä löytääkin itselleen uuden kumppanin ja katoaa seurustelun uumeniin. Ystävä ei enää ota yhteyttä, eikä hänellä ole sinulle aikaa, kun kaikki aika menee uuden kumppanin kanssa. Ei ole mitään takeita, että muutamassa vuodessa ystävä palautuisi itsekseen, kun rakastumisvaihe menee ohi.
4. Olen yrittänyt taaperon kautta tutustua muihin perheellisiin. Välit ovat todella pintapuolisia, eikä syvempää yhteyttä löydy. Näkeminen jää, kun joku ryhmä lakkaa kokoontumasta. Osa äideistä ei edes suostu juttelemaan, vaan pitäytyvät omassa porukassaan. Se, että meillä on suunnilleen saman ikäiset lapset ei ole riittävä yhdistävä tekijä. Kaipaisin trendilastenvaatteista keskustelun sijaan syvällisempää keskustelua ja elämässäni on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin vanhemmuus.
Olen oikeasti yrittänyt tutustua ihmisiin. Olen pyytänyt tuntemattomia/puolituttuja ihmisiä kahville ja ollaan nähty. Nämä jäävät aina yksittäiseen kertaan, emmekä enää tapaa. Juttelen rohkeasti vieraille ihmisille, olen ystävällinen ja kiinnostunut muiden kuulumisista. Alan olla väsynyt siihen, miten vaikeaa uusien ystävyyssuhteiden löytäminen on aikuisena. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, minulla on peruskäytöstavat kunnossa ja elän tavallista elämää (on puoliso, pieni lapsi, käyn töissä jne). En ole mikään räväkkä tai erikoinen, vaan tosi tavallinen. Arjessa ei valitettavasti ole aikaa siihen, että voisin joka päivä käyttää tuntikausia uusien ystävien etsimiseen, uusien harrastusten kokeilemiseen yms, koska aika on rajallista.
Miten ihmeessä te muut olette löytäneet aikuisena uusia ystäviä?
Kommentit (752)
Jatkoa
Uusi harrastus, jossa käydään samalla porukalla viikoittain tanssimassa, tai ompelemassa, maalaamassa, voimistelemassa, harrastamassa teatteria, soittamassa bändissä.
Aloin nelikymppisenä pelata yhtä peliä, että voin pelata lapsen kanssa. Kokeilin sitten toista online-peliä, ja joku tarvisi chatissa yhtä tyyppiä mukaan kampanjaan. Lähdin mukaan, ja tutustuin näihin tyyppeihin nimillä. Sovittiin viikon päästä seuraava peli, ja sitä seuraava, ja kuukausien aikana pelasin aina iltaisin ehkä tunnin, kun sain lapset nukkumaan.
Pelaamisen lomassa puhuttiin vähän muustakin, ja lisää, ja sitten jo jaettiin huolia ja neuvoja. Olen luotettava ja ystävällinen ihminen, minulle uskaltaa puhua.
Sitten olimmekin jo ystäviä, ja osasimme kysyä ja kertoa kuulumisia.
Nyt viisikymppisenä minulla on jo paljon aikaa. Tarjouduin veljen tytärtä auttamaan, kun hän sai vauvan. Voi jo sanoa, että olemme ystäviä.
Yksi tuttu auttoi minua juhlien järjestämisessä. Puhelimme siinä samalla kaikkea muutakin. Juhlien jälkeen olimme ystäviä, ja jatkoimme reseptien jakamista, ja vinkkejä kivoista teattereista.
En osaa sanoa muuta, kuin että pitää olla aikaa käytettäväksi olla jouten ja höpötellä ihmisten kanssa. Ja jos joku kysyy sinua mukaan tekemään jotain, yrittää sanoa, että no miksi ei. Olla ystävällinen ja utelias. Eikä ajattele, että en voi käyttää tähän ja tähän aikaa, kun entä jos teen tätä vuoden, eikä sittenkään ole ystävää. Ettei tee asioita vain saadakseen ystävän. Vaan koska on siellä jostain muusta syystä, mutta avoin juttelemaan ihmisten kanssa siinä sivussa.
Sikäli on sama kuin puolison hakemisessa. Epätoivoinen tarkoitushakuinen metsästys vain tuntuu toisesta oudolta ja tunkeilevalta. Jos joku tulee samalle tanssikurssille, mutta ei siksi että on kiinnostunut siitä tanssista, vaan etsii tyttöystävää, niin eihän siinä synny ajatusta, että molemmat olemme täällä rakkaudesta tanssiin, ja meillä nyt sattuu vain klikkaamaan. Italian tunnilla, onhan se kiinnostavampi puhella ihmisen kanssa, jolla on intohimo Italiaan, ja on vaikka ollut siellä viisi kertaa. Kun että "jossain pitää käydä, että tapaa ihmisiä". Kumpaa kutsuisit laittamaan italialaista ruokaa ystäviesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä löydy. Nuoria palkataan yrityksiin juuri siksi että heillä on kaveripiiri ja ns. bailut. Vahoilla kaveripiiri kutistuu ja bailut vähenee.
Aivan totta, syvien ihmissuhteiden muodostaminen on hankalaa. Entäpä jos muuttaisitkin asennettasi: älä yritä löytää heti suoriltaan ystävää, vaan etsi laajemmin kavereita. Kun on useita (helppoja, ei sitovia) kaverisuhteita, niin hyvällä tuurilla jonkun kanssa natsaakin niin hyvin, että kaverisuhde syvenee ystävyydeksi.
Itselleni tuntuisi todella raskaalta, jos vieras ihminen tahtoisi suoriltaan alkaa ystäväksi (eli pitäisi viettää melko paljon aikaa ihmisen kanssa, josta ei edes tiedä vielä, kohtaako kemiat). Älä siis aseta isoja vaatimuksia ja odotuksia toisille, vaan anna heille vain mahdollisuus nähdä millainen olet.
Ystävyys on asia, joka vain joko tulee tai ei tule. Sitä ei voi pakottaa. Ja usein sen tietää vasta vuoden-parin jälkeen.
Jos sen sijaan, että hakisit ystävää, hakisit vain seuraa. Monesti voi sopia vaikka kimppakyydin jonnekin festareille, teatteriin tai konserttiin, tai matsiin. Joku esimerkiksi tarjoaa, että meillä on yksi ylimääräinen lippu, kun yksi kaveri perui, haluaako joku ostaa?
Johonkin tapahtumaan voi kysyä vieraampaakin ihmistä mukaan jakamaan bensat, kun molemmat haluavat päästä samoille messuille tai konserttiin. Sitten siinä autossa tulee juteltua siitä molempia kiinnostavasta asiasta, ja ehkä vähän muustakin, jos on mukava ihminen.
Voihan olla, ettei teistä tule ystävät, mutta onhan kiva konsertti, ja tunnet taas yhden mukavan ihmisen lisää. Kun sitten näet häntä vaikka torilla, on mukava voida tervehtiä, tai vaikka vaihtaa pari sanaa.
Tämän takia pienellä paikkakunnalla on kiva asua. On todennäköistä, että törmää näihin ihmisiin toistekin, vaikka ei ystävystyiskään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Jos sen sijaan, että hakisit ystävää, hakisit vain seuraa. Monesti voi sopia vaikka kimppakyydin jonnekin festareille, teatteriin tai konserttiin, tai matsiin. Joku esimerkiksi tarjoaa, että meillä on yksi ylimääräinen lippu, kun yksi kaveri perui, haluaako joku ostaa?
Johonkin tapahtumaan voi kysyä vieraampaakin ihmistä mukaan jakamaan bensat, kun molemmat haluavat päästä samoille messuille tai konserttiin. Sitten siinä autossa tulee juteltua siitä molempia kiinnostavasta asiasta, ja ehkä vähän muustakin, jos on mukava ihminen.
Voihan olla, ettei teistä tule ystävät, mutta onhan kiva konsertti, ja tunnet taas yhden mukavan ihmisen lisää. Kun sitten näet häntä vaikka torilla, on mukava voida tervehtiä, tai vaikka vaihtaa pari sanaa.Tämän takia pienellä paikkakunnalla on kiva asua. On todennäköistä, että törmää näihin ihmisiin toistekin, vaikka ei ystävystyiskään enempää.
Tällä lailla ihmiset tapaa puolisonsa. Mennään festarille porukalla, ja joku porukasta tuo pyytää mukaan kaverinsa, jota muut ei ole ennen tavanneet.
Minulla oli ystävä eri paikkakunnalla opiskelemassa, joka tarvitsi tyyppiä tekemään yhden homman heidän opiskeluporukalle. Minä tiesin mun opiskelukaverin, joka osaa tehdä sitä, ja annoin nimen. Niin sitten mun opiskelukaveri löysi puolison siitä mun vanhan ystävän opiskeluporukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman että monilla ystävät omassa piirissä täynnä. Ei ole kiinnostusta hankkia uusia tai tutustua. Hirveän suppea mielistä minusta.👎
Mikä siinä on suppeamielistä, että haluaa pitää huolta jo olemassa olevista ystävyyssuhteistaan eikä haalia jatkuvaati uusia ihmisiä elämäänsä? Tässäkin ketjussa on puhuttu - kuten monissa muissakin vastaavissa - ystävyyden syvällisyydestä. Miten syntyy ja/tai säilyy syvällinen ystävyys, jos ystävälle ei ole aikaa, koska aikaa pitäisi käyttää jatkuvasti uusiin ihmisiin tutustumiseen?
Lapsena ja teininä oli helppo ystävystyä, koska elämässä ei ollut muita velvollisuuksia kuin koulu ja silloin tällöin oman huoneen siivous. Aikuisena on paljon muitakin velvoitteita. Ei ole enää äiti tai isä hoitamassa kaiken muun. Lisäksi aikuisena on usein vastuussa muistakin ihmisistä kuin vain itsestään. Ei voi enää vain käydä töissä ja hengailla lopun aikaa ystävien kanssa.
Lisäksi nuorena ihminen on tavallaan joustavampi. Oma luonne ei ole niin muotoitunut, joten kenen kanssa hyvänsä voi hengailla.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä yksilöllisemmäksi ihminen muuttuu. Jordan Peterson kirjoitti tästä kirjassaan hyvin, tosin parisuhteeseen liittyen. Että yli 40-vuotiaana on merkittävästi vaikeampaa pariutua kuin parikymppisenä, koska ihminen on nuorena joustava ja muotoutumaton, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä yksilöllisemmäksi sitä muuttuu.
Itse lisäisin että kun vanhemmiten se hyväksynnän tarve muilta häviää lähes täysin, sitä muuttuu siinä mielessä joustamattomammaksi, että ei oikein jaksa ystäviltä mitään mikä ei sovi omaan arvomaailmaan jne. Töissä joutuu jo sietämään niin paljon erilaisia ihmisiä, että en minä ainakaan vapaa-ajalla enää viitsi. En olisi huolinut mieheksi ketään, joka ei täytä standardejani täysin arvomaailman ja elämäntavan suhteen, joten miksi ihmeessä huolisin sellaisen ystäväkseni?
Varsinkin kun seurankaipuu tuntuu vanhemmiten vähenevän radikaalisti. Melkein aina kun olen tehnyt jotain ystävien kanssa, huomaan että olisi oikeastaan ollut hauskempaa yksin. Minusta on ihanaa olla yksin retkellä, tai yksin kahvilassa, tai yksin treenaamassa. Ja jos tahdon syvällisiä keskusteluita, minulla on mies, sisarukset ja vanhemmat sitä varten. Jos taas tahdon kuunnella jutustelua omasta arjesta, työkaverit, anoppi ja appiukko hoitavat sen puolen.
Tässä iässä (43) uudet ystävät eivät yksinkertaisesti toisi elämääni mitään lisäarvoa. Eivät mitään. Eli ystävystyminen olisi pelkkää hyväntekeväisyyttä minun puoleltani.
On todella rasittavaa, kun minun neutraali peruskohteliaisuuteni saa kaikenlaiset ihmiset pyrkimään hyväntekeväisyysystäväkseni. Sitten jos menen kohteliaisuuttani kahville, ne oksentavat minulle koko elämäntarinansa ja epäilemättä jälkeenpäin ihmettelevät, miksen esitä vastakutsua...
Eli teidän ystävää kaipaavien kannattaa miettiä, mitä annettavaa TEILLÄ on sille toiselle. Ihan sama kuin parisuhteessakin. Jos tahdot kumppanin, sinulla pitää olla sille jotain annettavaa.
Niin, me taidamme olla erilaisia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin vain pysähtyä hetkeen mukavassa seurassa. Mielelläni esim kutsun ihmisiä istumaan iltaa, ihan vain koska kylläiset ihmiset ja puheensorina on niin onnellista. Ei tarvitse olla sydänystävä heidän kanssa, koska muutkin tykkäävät tällaisista hetkistä, kunhan on mukavaa ja rentoa porukkaa.
Minulla on mielestäni kyllä annettavaa, ihmettelen vähän tuota kommenttia. Sellaiselle, jos on kyllä parisuhteessa, mutta lapset esim on jo teinejä. Siinä on jo paljon aikaa tapettavaksi, ja on kiva leipoa tai järjestää piknikkiä yhdessä. Keskusteluakin on tarjolla asioista, mitkä ei sitä omaa miestä niin kiinnosta.
Muutaman vuoden elämässä toki se mies ja lapset täyttää koko vuorokauden. Mutta sitä kestää aikansa, ja tulee aika, jolloin on aika tylsää istua kotona kädet sylissä, kun kukaan ei tarvitse mitään. Ja sen mieskin tuntuu välillä tarvitsevan omaa aikaa.
Mulla ei ole ollut ystäviä koskaan. Olen jo 52 v. Minulla on kuitenkin mies ja lapset. Ystäviä ei ole. Pärjään ookein hyvin ilman ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävätoimintaan mukaan. Harrastuksiin. Opiskelemaan kursseja. Pitää olla aktiivinen, mutta ei epätoivoinen. Siitä tulee todella kreepy fiilis jos joku oikein yrittämällä yrittää tunkea itseään toisen elämään.
Älä yritä etsiä ystäviä vaan etsi itseäsi kiinnostavaa sisältöä elämään harrastusten, kurssien ja vaikka koulutuksen puolelta. Ystävyydet luodaan yhteisen tekemisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä rinnastus tuo parisuhde vs ystävä, ettei pidä olla liian tarvitseva. Pitäisin pelottavana, jos joku uusi, mukavakin ihminen, alkaisi jatkuvasti olemaan yhteydessä, kutsumaan kahville jne, jos emme vielä tunne hyvin. Se vertautuisi vähän jonkun ihastuksen rakkauspommitukseen. Eli se ihminen on tehnyt minusta itselleen liian tärkeän siihen nähden, miten vähän vielä toisiamme tunnemme.
mitä ihmeen ystävää sellainen ihminen tarvitsee jos on vaimo tai mies rinnallaan.
moni todella yksinäinen ihminen on aivan yksin eikä ole yhtään ystävää.
miettikää sitä valittajat.
ei kaikilla ole edes aviopuolisoa tai lapsia eikä yhtään ystävää käy kylässä tai pidä mitään yhteyttä ei edes sukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut ystäviä koskaan. Olen jo 52 v. Minulla on kuitenkin mies ja lapset. Ystäviä ei ole. Pärjään ookein hyvin ilman ystävää.
Olen tällaisen ihmisen puoliso, ja minulla kyllä on ystäviä.
On tosi raskasta olla puolison ainoa ihminen. Hän haluaisi, että kuuntelen häntä jatkuvasti, ja teemme kaiken yhdessä. Meidän pitäisi katsoa kaikki ohjelmat yhdessä, lukea lehti yhdessä, syödä kaikki ateriat yhdessä, mennä nukkumaan yhdessä ja herätä yhdessä. On aika raskasta.
Mä muutin uudelle paikkakunnalle ja ihan puolivahingossa sain naapurista uusia ystäviä. Nykyään tuntuu etten muita edes perheen lisäksi näe kuin näitä naapureita, omat vanhat kaverit ovat jääneet välimatkan ja menojen yhteensovittamisen takia lähes kokonaan pois, naapureita voi treffata koska tahansa ex-tempore.
Ilman tätä naapurustoa olisin yksinäinen, koska sitä se on nykyään, että kaikkien kalenterit ovat täynnä menoja, myös mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut ystäviä koskaan. Olen jo 52 v. Minulla on kuitenkin mies ja lapset. Ystäviä ei ole. Pärjään ookein hyvin ilman ystävää.
Olen tällaisen ihmisen puoliso, ja minulla kyllä on ystäviä.
On tosi raskasta olla puolison ainoa ihminen. Hän haluaisi, että kuuntelen häntä jatkuvasti, ja teemme kaiken yhdessä. Meidän pitäisi katsoa kaikki ohjelmat yhdessä, lukea lehti yhdessä, syödä kaikki ateriat yhdessä, mennä nukkumaan yhdessä ja herätä yhdessä. On aika raskasta.
Sama homma. Puolisoni näkee kavereitaan vaan jollain yhteisillä ryyppyreissuilla ehkä kerran vuodessa, jos edes niinkään usein. Mitenkään muuten eivät osaa aikaa viettää näemmä yhdessä, joten hän on kuin pallo jalassani. Ja syyllistää kun itse haluan välillä mennä omia menojani.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ketään haittaa jos on sellaista "nuoruuden ystävyyttä" aikuisena ja se pitää sitten tuomita? Selvästi sellaistakin kaipaavia ihmisiä on. Kaikkia ei kiinnosta parisuhteilut ja perheilyt.
Näiden ihmisten täytyy keksiä keino, miten kohtaavat. Pistää vaikka oma keskustelu- ja seuranhakupalsta pystyyn. Ei tarvitsisi "tuhlata aikaa" esim. harrastuksissa sellaisiin ihmisiin tutustumiseen, joiden kohdalla ystävyydestä ei ole mitään takeita.
Itse olen löytänyt aikuisena kavereita kirjekavereista. Laitoin nettiin hakusanoiksi aikuiset kirjekaverit, ja sitä kautta sitten löysin useammankin ihmisen jolle kirjoittaa. Muutaman kanssa kirjekaveruus muuttui sitten ihan live-kaveruudeksi kun asuivat sen verran lähellä ja yhdestä kirjekaverista tuli ystävä jonka kanssa voi puhua syvällisiä asioita. Hän asuu sen verran kaukana että tapaamme pari kertaa vuodessa, muuten viestittelemme ja kirjoitamme sähköpostia.
Joten tätä kannattaa kokeilla jos yhtään tykkää kirjoittamisesta :)
Kaikissa uusissa paikoissa tutustuin helposti uusiin ystäviin, sitten sairastuin vaikeaan masennukseen, ihanista ystävistänikin kolme kuoli.
On enää yksi ystävä iäkkäämpi jonka kanssa enää olen tekemisissä ja pelkään että hänkin kuolee.
Yhteen toiseen ystävääni otin yhteyttä vuosien jälkeen juttelimme puhelimessa pitkään, niin että uuvuin täysin.
Mun on niin vaikeaa ottaa yhteyttä kehenkään. Kuitenkin ylitunnollisena ihmisenä kaipaan ystävyyttä.
Ajattelin melkein tarjota, että oltaisiin ystäviä, itsellänikin olisi useammalle käyttöä, lapsi on, pelkkä vanhemmuus ei riitä jne. Vaan ...joskus väsyttää, joskus masentaa, ja joskus vaan ei voi, introvertti kun olen. "Tosiystävinä" pidän niitä, joille voin todeta "hups, tässä meni kaksi vuotta, rakastan sinua silti". Toki sellaisille vastaan vaikka kolmelta yöllä jos heillä oikeasti on jotain tekeillä mihin tarvitaan ystävää nyt eikä kohta, mutta jos pitäisi sopia joka kolmas tiistai varmat treffit niin ei tule mitään. En vaan veny sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut ystäviä koskaan. Olen jo 52 v. Minulla on kuitenkin mies ja lapset. Ystäviä ei ole. Pärjään ookein hyvin ilman ystävää.
Olen tällaisen ihmisen puoliso, ja minulla kyllä on ystäviä.
On tosi raskasta olla puolison ainoa ihminen. Hän haluaisi, että kuuntelen häntä jatkuvasti, ja teemme kaiken yhdessä. Meidän pitäisi katsoa kaikki ohjelmat yhdessä, lukea lehti yhdessä, syödä kaikki ateriat yhdessä, mennä nukkumaan yhdessä ja herätä yhdessä. On aika raskasta.
Parisuhteessa pitää osata ottaa omaa aikaa ja tilaa, olipa toisella 10 ystävää ja ei ollenkaan ystäviä. Jos toinen ei ymmärrä oman tilan tarvetta, asiasta pitää keskustella. Eipä se sen vaikeampaa ole. Turha tuollaisesta on rasittua.
Missä olen löytänyt ystävän:
Lapsena naapurista. Lapsia oli useampia, yksi jäi ystäväksi aikuisuuteen asti. Hän oli meillä yökylässä, äiti oli ystävällinen ihminen ja jaksoi kertoa illalla meille juttuja. Tämä ystävä viihtyi meillä, kiitos äidille tästä ystävästä. Hänen perhe otti koiran, ja kävimme aika ulkoiluttamassa sitä ja puhuimme paljon.
Hän lähti eri puolelle Suomea opiskelemaan, ja muutamaan vuoteen emme tavanneet. Mutta sitten hän jäi erossa yksin vauvan kanssa, ja muutti minun lähelle. Oli mukavaa kun vietimme kolmisin aikaa. Olin lapseton sinkku opiskelija. Istuin heillä kun hän touhusi, puhuimme samalla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Myöhemmin minäkin sain perheen, ja vietimme aikaa perheinä.
Seuraava löytyi lukiosta. Meitä oli muutaman tytön porukka samalla luokalla, jotka vietettiin aikaa välitunneilla. Opiskelemaan lähtiessä muiden kanssa katkesi yhteys, yhden kanssa nähtiin joskus ja kirjoiteltiin joskus. Jotenkin vain se ystävyys kesti pitkät erot, aina oli yhtä kivaa taas tavatessa. Nyt jo 40 vuotta nähty ehkä pari kertaa vuodessa ja soitellaan muutaman kuukauden välein, silti aina kuin olisi juuri lopetettu edellinen keskustelu. Ollaan toistemme lasten kummeja.
Opiskeluissa oli taas porukka, joka vietti aikaa yhdessä. Hengasin reunalla. Yhden kanssa meistä tuli paremmat ystävät. Hän piti yhteyttä ja taaskin olemme nähneet muutaman kuukauden välein ja käydään silloin kävelylenkillä ja puhutaan.
Näitä on eri elämänvaiheissa. Aluksi ne ovat kavereita jossain porukassa, ja siinä vietetään aikaa ja puuhataan ja tutustutaan. Ei voi tietää, kenestä niistä tulee pitkän ajan ystävä. Kyllä sä on paljon sitä, että kuka heistä myös pitää yhteyttä minuun. Olen aina ollut iloinen jos joku pitää, ja yritän järjestää aikaa heille ja kuunnella heitä. Siitä ajan käyttämisestä se sitten syntyy, ja vaivannäöstä. Ymmärrän että ruuhka vuosina aikaa ei riitä kuin perheelle, mutta jos edes kolme kertaa vuodessa näkee jotain vanhaa kaveria, pitäisi yrittää järjestää se.
Monella eri ole kauhean hyvä parisuhde, ja naiset helposti alistuu sille, ettei heillä ole omaa aikaa.
Kannattaa olla ystävä myös niin päin että itsellä on lapsi mutta toisella ei, tai itsellä ei ole lasta mutta toisella on
.
Olen huomannut, että kun itse on hyvä ystävä, on todennäköisempää että toinen on ystävä sinulle takaisin. Kun pitää jostain ihmisestä ja viihtyy hänen seurassa, niin on itse aktiivinen ja kysyy lenkille, tai kutsuu kahville, tai tarjoutuu auttamaan jossain asiassa
Jatkuu
Jatkoa
Näitähän ei tule vastaan, ellei ole jo valmiiksi jossain porukassa kuulemassa heidän juttuja. Välitunti. Opiskelijaruokala. Työpaikan kahvitunt. Puisto, hiekkalaatikko, avoin päiväkoti. Koirapuisto. Urheilukentän reuna, kun molempien lapset urheilee. Musiikkiopiston aula, kun molempien lapset on tunnilla aina samaan aikaan. Synnytyslaitoksen oleskeluhuone. Naapurit kohtaa aina samaan aikaan aamulla postilaatikolla ja iltaisin lumitöissä.
Mikä vaan paikka, missä samoja ihmisiä on toistuvasti paikalla kuluttamassa aikaa.
Työpaikan urheiluporukka. Opiskellessa joku tietty kurssi. Töissä työpari.
Jatkuu