Kertokaa pahimmasta häirikkölapsesta, jonka olette nähneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Toivottavasti kukaan ei tunnista näistä yksityiskohtaisista kuvauksista omaa lastaan tai tuttua lasta.

Lopeta jo jankkaaminen, keskustellaan itse aiheesta.

Mielen sairaus voi olla olemassa jo lapsena, esimerkiksi sosiopatia tai narsismi. Vanhemmat voivat yrittää auttaa, mutta kaikkiin ei mikää tepsi.

Samoin erilaiset haasteet kuten adhd voivat vaikuttaa lapsen käytökseen, vaikka koti olisikin rakastava. Kaikki vika ei aina ole vanhemmissa.