Kertokaa pahimmasta häirikkölapsesta, jonka olette nähneet

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Toivottavasti kukaan ei tunnista näistä yksityiskohtaisista kuvauksista omaa lastaan tai tuttua lasta.

Yhden puolitutun tyypin poika vääntelee vieläkin munkkeja housuun vaikka on jo ainakin kolmannella vähintään, kiljuu kun ei saa tahtoaan läpi, suostuu syömään vaan mäkkipäkkiä ja muuta semmoista, pelailee pleikkarilla yötä myöten yms.

Entisessä naapuristossa alakerran poika. Juoksi rappukäytävässä jonkinlainen pitkä kettinki kädessä hakaten sillä seiniä, porraskaiteita ja lattiaa. Kun asiaan puututtiin, haistatteli. Lopulta siirtyi ulos heilumaan ketjuineen. Kiusasi ja pelotteli pienempiä. Mummonsa mukaan  vain  leikki, välillä kyllä kuului kun mummo määki ponnettomasti parvekkeella " Aleksi, anna niiden lasten olla! Aleksi lopeta!" (nimi muutettu). Poika asui siis mummonsa luona.  Kun puhuin yhdelle naapurille lasun tekemisestä, vastaus oli kyllästyneeseen sävyyn " on niitä kuule tehty!"  

Kun muutin pois, poika heilui talon edessä olutölkin kanssa ja teeskenteli juovansa ja olevansa kännissä. Näki selvästi ettei tölkki koskettanut huulia, varmaan löytänyt tyhjän tölkin ja päätti pitää showta nyt kun oli yleisöä. 

Vierailija kirjoitti:

Yhden puolitutun tyypin poika vääntelee vieläkin munkkeja housuun vaikka on jo ainakin kolmannella vähintään, kiljuu kun ei saa tahtoaan läpi, suostuu syömään vaan mäkkipäkkiä ja muuta semmoista, pelailee pleikkarilla yötä myöten yms.

Tulisikohan lasu jos testaisi, että jättääkö lapsi oikeasti syömättä jos ei saa mäkkipäkkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden puolitutun tyypin poika vääntelee vieläkin munkkeja housuun vaikka on jo ainakin kolmannella vähintään, kiljuu kun ei saa tahtoaan läpi, suostuu syömään vaan mäkkipäkkiä ja muuta semmoista, pelailee pleikkarilla yötä myöten yms.

Tulisikohan lasu jos testaisi, että jättääkö lapsi oikeasti syömättä jos ei saa mäkkipäkkiä?

Tuskinpa, kyseisen pojan isukki kun on erittäin äveriään suvun vesa, rikkaiden tunaroinnit painetaan aina viimeseen asti villasella.

Jo noin 500 vuotta sopeutumista vaatineiden kakarat kävivät kusemassa työntekijöiden ulkokenkiin kun käskivät kakaroiden mennä muualle riehumaan kirjastosta.

No niitä on ollut historiassa että puree toisia lapsia ja itseään. On jouduttu lopulta vetämään hampaat pois kokonaan itsensä vanhingoittamisen takia kertakaikkiaan. Hirveitä raivokohtauksia ja hakkaa päätä seinään veri lentää iho rikki.Yksi ahmi ruuat kerralla niin että melkein tukehtui.Söi ulkona ruohoa. Vähän kuin riivattuja.Yksi söi vaippoja vielä 5-6 vuotiaana vaipat autisti ei osannut puhua.Uskontolahkosta oli.Yksi raapi ihoaan rikki väriseksi kun pääsi ulos kiipeili kuusessa verisenä paljain jaloin otti kengät pois.Nää on pakko sulkea laitokseen missä valvonta ei niitä kukaan jaksa hoitaa muuten.Juoksevat ikkunoista läpi ja lyövät päätään.Sitten on niitä huumeperheiden lapsia joita huumataan että on hiljaa.Niillä on tajuttomuus kohtauksia huumeista.

Jumala auta yksikin tyttö kun ei osannut itse edes kusta ulkona jo 5-6 vuotias sentään sitten äiti nurmikolla pissattaa näitä kehitysvammaisia on vaipat jalassa vielä 5-10 vuotiaina. Ne kuuluu laitoshoitoon missä eivät vahingoita muita lapsia eikä aikuisia.Eivät käy itse potalla ei vessassa.Eivät opi puhumaan tai vain vähän. Itseään purevilla voi olla myös vieroitus oireet huumeista. Huumeet aiheuttaa kouristuksia ja tajuttomuutta.Kyse ei aina ole siis sairaudesta.6 vuotias poika kerjäämässä tupakkaa....

No, yhdet sisarukset  tuossa naapurirapussa . Pyydän anteeksi jos äiti palstailee ja tunnistaa itsensä. 

Tyttö kulki jo  alakoululaisena meikit naamassa, lyhyt hame päällä ja korkkarit jalassa. Usutti muita lapsia varastamaan vanhemmiltaan rahaa jotta saisivat karkkia. Änkesi toisten luokse ja varasteli leluja sekä meni lupaa kyselemättä keittiön kaapeille herkkuja etsimään. Kerran tuli meidän autoomme istumaan, kysyi mihin ollaan menossa ja ilmoitti tulevansa mukaan. Kun ei päässyt (apteekkiin!) jäi itkemään tekoitkua.

Poika taas heitteli lintuja kivillä,  juoksi keppi kädessä pitkin korttelia ja mölysi. Pojan puhetyylistä tuli  mieleen se Poliisiopistojen rääkyvä punkkari,  puhui hirmu epäselvästi ja väliin  kauheaa ulvomista ja kiekumista.  Kerran tuli selittämään minulle että ei ole koulussa kun muut lähti luokkaretkelle mutta hän ei päässyt mukaan.

Nyt kun ovat noin 12vuotiaita (en tiedä ovatko kaksoset vai pieni ikäero) näyttävät siirtyneen hengailemaan keskustaan.  Tyttö koetti yhtenä päivänä pummia minulta euroa Mäkkärissä.

Äiti möllöttää vuodesta toiseen  parvekkeella tupakka kädessä ja näyttää olevan pihalla kuin lintulauta. Lasten isästä ei ole tietoa  mutta kai nämä siellä käyvät kun katoavat välillä johonkin tai sitten heillä on tukiperhe. 

Vammaisia ja huumejengiä liikkuu lähiöissä niin että on ulostetta rapussa on varastettua ruokaa ja tavaraa ne pyytää päästä yöksi NE ON JONKUN SYNNYTTÄMIÄ LAPSIA nekin jotka piikittää itseään varastaa kaupoista ja myy varastettua.On niitä jotka ryöstää jääkaapista ruokaa ja viiltelee ihoaan.Joku ei opi lukemaan joku ei osaa tehdä ruokaa.Joku taas ei ole koskaan syönyt haarukalla.Joku varastelee kaupoista tavaroita siis LAPSI tai lyhytkasvuinen.Ne on jonkun lapsia.Narkomaanin lapsella ei välttämättä ole koskaan muuta kuin varastetut vaatteet päällä väärää kokoa.Tai rikollisen lapsella.On merkkivaatteita varastettua.Tai huumerahalla ostettua.Lapset juoksee myymässä huumeita vanhemmat kerää rahat.

Vaparihellareuden ja arabien lapsia on asemilla huumepiikkiä vaihtamassa tai piikittämässä vessoissa.

Sekin on outoa että koiranpentu oppii sisäsiistiksi ja kissa nopeasti mutta 5 vuotias ihmislapsi kusee housuun.

Synnytyskoneet ei ehdi opettaa lapsilleen mitään muuta kuin tissi imetys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Kyllä kuvaus oli aivan liian tarkka. Tuosta pystyy hyvin tunnistamaan lapsen ainakin lapsen luokkalaiset ja vanhemmat. Tässä ei ope ei ole ammattilainen. ja rikkoo lakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Kyllä kuvaus oli aivan liian tarkka. Tuosta pystyy hyvin tunnistamaan lapsen ainakin lapsen luokkalaiset ja vanhemmat. Tässä ei ope ei ole ammattilainen. ja rikkoo lakia.

Luuletko, etteivät he jo tiedä noista ongelmista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammashoitolassa töissä ollessa törmää ajoittain rasittaviin lapsiin jotka vetää vanhempiaan höplästä kuin pässiä narussa. Vanhemmuus hukassa -> kauhukakara.

Esimerkiksi lapsi päättää harjataanko hampaita, mitä syödään (siis syödäänkö herkkuja,juodaanko vettä vai limsaa), hoidetaanko mätäisiä hampaita kuntoon...

Vanhemmat antaa lasten päättää sellaisista asioista, jotka kuuluu aikuisten päätettäviksi ja 'neuvottelee' näistä asioista lastensa kanssa.

Sääliksi käy näiden lasten opettajia ja lastentarhahenkilökuntaa. Onneksi joudun kärsimään näistä max 30 min ajan.

Jos lapsen hampaat ovat mädät niin hammaslääkäri tekee lasun. Ja jos taas käy ilmi, että vanhemmat ovat kurittaneet lasta saadakseen lapsen suostumaan hampaidenpesuun niin taas hammaslääkäri tekee lasun. Vanhemmuus on aika vaikeaa tasapainottelua, että ei ole liian lepsu eikä liian ankara, koska molemmat ovat kiellettyjä. Ymmärrän hyvin, että erityisesti lujatahtoisten lasten vanhemmat usein epäonnistuvat kasvatustyössä eli onnistu täyttämään heille asetettuja vaatimuksia.

Semmoiseksi se on maailma muuttunut, voi kauhia. Nykyään ei enää saa pahoinpidellä lasta ei paitsi suoraan eikä edes välillisesti antamalla hänen kärsiä kipeistä, märkivistä hampaista. Jos tästä vielä pahenee, kohta ei varmaan saa enää edes jättää omaa lastaan pakkasella yöksi pihalle 🤔 Eiku sekin on jo kiellettyä, kyllä on tasapainoilua lepsuilun ja ankaruudestaan välillä tämä vanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Nimeä ja asuinpaikkaa ei mainittu, mutta muuten aika paljon yksityiskohtia, ja myös täsmennettiin että nämä kaksi lasta ovat samalla luokalla ja viime vuoden ekaluokkalaisia. (Näitä viimeksimainittuja tietoja ei olisi ollut mikään pakko antaa tarinan ymmärrettävyyden kannalta!) Kyllä tuossa on tunnistamisen ainekset kasassa. En yleensä komppaa näitä nettipalstojen vaitiolovelvollisuus-huutelijoita, jotka joskus nillittävät täydellisen tunnistamattomistakin tarinoista, mikäli ne liittyvät kirjoittajan työhön jotenkin. Tämä tarina oli paljon yksityiskohtaisempi.

Kannattaa myös ammattilaisten muistaa jotka palstoilla virkansa puolesta tietävät perheiden asioista, että vaikka kukaan muu ei tapausta osaisi yhdistää kehenkään, voi perhe itse hyvinkin tunnistaa oman elämäntilanteensa ammattihenkilön vuodatuksesta. Miltähän sellainen mahtaa perheen jäsenistä tuntua? Oman lapsen opettaja puhuu esim.alentavaan sävyyn lapsestani? Itsellä ainakin luottamus kärsisi. Enkä usko että ammattihenkilön esihenkilölläkään olisi hyvää sanottavaa, mikäli asiaa eteenpäin veisi. Ammattihenkilöiden kannattaisi miettiä ehdottomasti vaitiolovelvolisuuttaan myös oman ammatillisen uskottavuutensa ja maineensa näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi sikailee niin sitä lasta halutaan auttaa ja tukea. Vaikka oikeasti se sikailijalapsi tarvitsisi yleensä vaan kuria, eli jonkun "kersantin" joka komentaa sille, että asento ja juoksuttaa 50 kertaa talon ympäri jos ei ensimmäisestä käskystä tottele. Ne jotka apua ja tukea tarvitsevat ovat sen sikailijalapsen uhrit.

Tämä. Just taannoin mietin, että onko olemassa mitään niin pahaa syytä, että lapsi ansaitsisi saada selkäänsä, niin tämä. Muiden kiusaaminen ja tahallinen oikeasti vakava häiriköinti täydessä ymmärryksessä. Häirikköä ei pidä ymmärtää ja palkita huonosta käytöksestä, vaan nimenomaan rangaista sen verran kovaa, että saa häiriökäyttäytymisen kitkettyä pois. Eri asia sitten nämä selkeät diagnoositapaukset, joihin ei tepsi edes selkäsauna. Heille lääkkeet vaikka sitten lasun avulla.

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Voi taivas, sua on viety kuin pässiä narussa! Lapsen jutut kuitattiin höpötyksinä ja sinä uskoit silmää räpäyttämättä, että lapsi on manipulatiivinen. Olet niin ammattitaidoton, että hirvittää. Kukahan täsää manipuloi ja valehtelee ja pistää lapsen muuttamaan juttunsa, jos kerran uskalsi puhua totta. Tee ystävällisesti lasu isän luona olemisista, lue oma viestisi uudelleen, jos et ymmärrä miksi.

1. luokkalainen poika hävisi keilapelin 4-vuotiaalle pojalle ja pyysi isäänsä lyömään tätä tuntematonta poikaa. No ei lyönyt. Olimme hotellireissulla jossa tämä samainen perhe oli. Poika häiritsi muita ravintolassa, käveli jalkojen päältä, haukkui viereisessä pöydässä istuvia. Pojan äiti alkoi tästä mäkättää näille viereisen pöydän ihmisille ja käski heitä poistumaan. Koko tämän muutaman päivän ajan poika häiritsi ja yhden ainoan kerran näin äitinsä häntä kieltäneen. Vaikka kuinka on erityislapsi, niin jotain rajaa nyt sentään. Eniten häiritsi vanhempien puuttumattomuus tilanteisiin.