Kertokaa pahimmasta häirikkölapsesta, jonka olette nähneet

En ole koskaan tavannut häirikkölasta. Mutta en asu Suomessa.

Häirikköaikuisia kyllä, ja valitettavasti liikaakin.  Sitä kun lähdetään oman maan rajojen ulkopuolelle, sitä ikäänkuin saadaan vapaus ja oikeus käyttäytyä miten tahansa. Ja sitten käyttäydytään.

Onkohan nämä sitten olleet niitä ns. häirikkölapsia aikoinaan? Jos, niin sitten teillä on todellinen ongelma siellä.  Taitaa olla normaali kotikasvatus, huomioon ottaminen ja rajat täysin hukassa? Miksi?

Sitä suomalaista "hyvinvointia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Nimeä ja asuinpaikkaa ei mainittu, mutta muuten aika paljon yksityiskohtia, ja myös täsmennettiin että nämä kaksi lasta ovat samalla luokalla ja viime vuoden ekaluokkalaisia. (Näitä viimeksimainittuja tietoja ei olisi ollut mikään pakko antaa tarinan ymmärrettävyyden kannalta!) Kyllä tuossa on tunnistamisen ainekset kasassa. En yleensä komppaa näitä nettipalstojen vaitiolovelvollisuus-huutelijoita, jotka joskus nillittävät täydellisen tunnistamattomistakin tarinoista, mikäli ne liittyvät kirjoittajan työhön jotenkin. Tämä tarina oli paljon yksityiskohtaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Ai jaa. No, tuosta tekstistä ei ketään voi tunnistaa henkilöllisyyden kannalta, sillä näitä vastaavankaltaisia on vaikka kuinka paljon. Tiedäthän toki, että jo pitkät ajat on ollut erilaisia tarkkailuluokkia, erityisluokkia, erityisen tuen vaativia oppilaita jne. Tosin tuossa jälkimmäisessä ei välttämättä ole kyse häiriköivästä, vaan voi olla kyse myös aivan perusterveyteen liittyvästä asiasta.

Tiedätkö sinä, mistä paikkakunnasta on kyse, mistä koulusta jne.? Johan tämä maailma olisi kummallinen, jos ei asioista voisi kirjoittaa, puhua jne. Ja juu, vaitiolovelvollisuus... ootas, tuollaisessa luokassa on muitakin lapsia, kuinkahan moni heistä kertoo kotonaan jonkun häirikkölapsen tekemisistä ihan nimeltä mainiten, kuinka moni aikuinen levittelee kuulemaansa....

Vähän sama kuin jos kirjoittaa jonkun häiriköivän tekemisistä paikkoja, nimiä mainitsematta ja kuvia lisäämättä, niin tota, sitten sitä itketään, kun kertoi. No, itke ennemmin sitä, että menit häiriköimään, etenkin jos täysin tiedät, että se mitä olet tekemässä ei ole oikein!

Mitä????? Kato, nää oven potkijatkin, he hakevat oikeutusta teoilleen jollakin syyllä, että se on oikein että he yrittävät hajottaa oven! Minkähänlainen ajatusvirhe tuossa on kyseessä? 

Kasvakaa aikuisiksi ja yrittäkää edes vähän käyttää niitä aivoja, jotka teillä todennäköisesti on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Nimeä ja asuinpaikkaa ei mainittu, mutta muuten aika paljon yksityiskohtia, ja myös täsmennettiin että nämä kaksi lasta ovat samalla luokalla ja viime vuoden ekaluokkalaisia. (Näitä viimeksimainittuja tietoja ei olisi ollut mikään pakko antaa tarinan ymmärrettävyyden kannalta!) Kyllä tuossa on tunnistamisen ainekset kasassa. En yleensä komppaa näitä nettipalstojen vaitiolovelvollisuus-huutelijoita, jotka joskus nillittävät täydellisen tunnistamattomistakin tarinoista, mikäli ne liittyvät kirjoittajan työhön jotenkin. Tämä tarina oli paljon yksityiskohtaisempi.

No, jos joku on tunnistavinaan, niin viekööt käräjille, sittenhän saadaan tietää, mitä mieltä se on se tuomari sananvapauden käytöstä!

Tiedätkö, lääkärikin voi kertoa potilastapauksista yleisellä tasolla... Voi kertoa, että oli kerran raitiovaunupysäkillä sitä ja tätä, ja toimimme niin ja näin. Ei siinä rikota vaitiolovelvollisuutta millään lailla, mun kerrotaan tapauksesta. Kenenkään potilaan nimeä ei mainita ja niin edespäin.

Poliisi kertoo rikosasioista lehtiin, mitä.... Saako kertoa.... Siinähän rikotaan yksityisyyden suojaa... Älä ihmeessä, kenenkään nimiä ei kuitenkaan kerrottu!

Meidän koulussamme (yläkoulu) viimeisen neljän vuoden aikana poliisit on kutsuttu 50 kertaa oppilaiden välisten tappeluiden takia. Lisäksi opettajien kimppuun on käyty kymmenen kertaa vakavasti (opettajat saaneet luunmurtumia) ja monta kymmentä kertaa opettajat ovat päässeet pienemmillä vammoilla. Opettajiin käsiksi käymisistä ei ikinä kutsuta poliisia, kuuluu kuulemma työhön.

Emme ole mikään erityiskoulu, ihan tavallisen luokan oppilaat kyseessä, osa kanttiksia ja osa ei. Moni vanhempi yllättyisi, kun tietäisi, miten usein koulussa on vakavia tappeluita. Meidänkään tapauksista yksikään ei ole päätynyt mediaan saakka.

Rangaistuksia ei vain ole olemassa, eikä mitään vastuuta nuorille tule, varsinkaan alle 15-vuotiaille. Lapset saavat mellastaa. Edes koulusta ei voi erottaa, kun koulun johtokunnan pitäisi kokoontua ja päättää asiasta. Ilmeisesti tähän tulee syksyllä muutos, ja rehtori voi tehdä päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Nimeä ja asuinpaikkaa ei mainittu, mutta muuten aika paljon yksityiskohtia, ja myös täsmennettiin että nämä kaksi lasta ovat samalla luokalla ja viime vuoden ekaluokkalaisia. (Näitä viimeksimainittuja tietoja ei olisi ollut mikään pakko antaa tarinan ymmärrettävyyden kannalta!) Kyllä tuossa on tunnistamisen ainekset kasassa. En yleensä komppaa näitä nettipalstojen vaitiolovelvollisuus-huutelijoita, jotka joskus nillittävät täydellisen tunnistamattomistakin tarinoista, mikäli ne liittyvät kirjoittajan työhön jotenkin. Tämä tarina oli paljon yksityiskohtaisempi.

Minä en ainakaan tiedä kenestä on kyse. 

En tiedä kuka kirjoitti, en tiedä missä ollaan kun kertomus soljuu eteenpäin, en tiedä lasten nimiä, en tiedä...

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussamme (yläkoulu) viimeisen neljän vuoden aikana poliisit on kutsuttu 50 kertaa oppilaiden välisten tappeluiden takia. Lisäksi opettajien kimppuun on käyty kymmenen kertaa vakavasti (opettajat saaneet luunmurtumia) ja monta kymmentä kertaa opettajat ovat päässeet pienemmillä vammoilla. Opettajiin käsiksi käymisistä ei ikinä kutsuta poliisia, kuuluu kuulemma työhön.

Emme ole mikään erityiskoulu, ihan tavallisen luokan oppilaat kyseessä, osa kanttiksia ja osa ei. Moni vanhempi yllättyisi, kun tietäisi, miten usein koulussa on vakavia tappeluita. Meidänkään tapauksista yksikään ei ole päätynyt mediaan saakka.

Rangaistuksia ei vain ole olemassa, eikä mitään vastuuta nuorille tule, varsinkaan alle 15-vuotiaille. Lapset saavat mellastaa. Edes koulusta ei voi erottaa, kun koulun johtokunnan pitäisi kokoontua ja päättää asiasta. Ilmeisesti tähän tulee syksyllä muutos, ja rehtori voi tehdä päätöksen.

Kyllähän perusopetuslaki antaa rangaistusvallan ihan niin kuin se antaa erottamisvallankin. Aivan samat rangaistukset voisi antaa kuin vaikka vielä parikymmentä vuotta sittenkin, eikä siis tarvitsisi kutsua poliisia selvittämään tavallisia lasten tappeluita.

Päiväkodissa oli "kuntoutumassa" poika, jota piti vahtia läheltä ihan_koko_ajan. Siis yhden hoitajan piti olla aivan jatkuvasti sen lapsen kintereillä, ettei se pääse toisten lasten kimppuun. Hoitajan ainoa tehtävä oli sen yhden lapsen vahtiminen. Hetkeksikään ei saanut huomio herpaantua. Se lapsi kirjaimellisesti meni pitkin seiniä ja heitteli kaikkea mitä ei oltu kiinnitetty. Ja oli jatkuvasti äänessä, pelkkää älämölöä, itkua, vinkua, narinaa, huutoa, raivoa.

Ei enää pikkulapsi, vaan alaikäinen ammattikoululainen. Yritti tupakansytyttimellä sytyttää vieruskaverinsa hiukset tuleen oppituntini aikana.

ei antanut sytytintä pois hain rehtorin luokkaan. Rehtori puhutti poikaa käytävässä. Puhuttelun pääteeksi poika palasi luokkaan rinta rottingilla ja ilmoitti" mulle ei tullut tosta mitään, koska rehtori tuntee mun isän".

Kun huono käytös jatkui seuraavallakin oppitunnilla, kerroin asiasta osastonjohtajalle, lähiesimiehelleni, joka piti rehtorille "puhuttelun".

Naapurissa asustaa vielä hetken aikamoinen apina lapseksi, tämä tyttö on muunmuassa valehdellut, satuttanut, sotkenut, sysännyt syyllisyyttä muiden harteille, pölliny äitinsä sähkötupakit, jollain ilveellä saanut ostettua energiajuomaa kaupasta, tehnyt tyyliin ekaluokkalaisena jotain perseen esittelyvideoita tiktokiin, pakottanut lapseni syvään veteen tietäen ettei tämä osaa uida kunnolla, tonkinut jääkaappeja luvatta, huijannut pienempää raha-asioissa... eikä tässä ole edes kaikki sen touhut, vain ne mitä nyt mieleen tulee.

Onneksi ei asu enää kauaa täällä kun muuttavat kohta kuulemma toiselle paikkakunnalle vaikka samapa tuo tässä vaiheessa on, kun on ollut jo hyvän tovin mustalla listalla.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussamme (yläkoulu) viimeisen neljän vuoden aikana poliisit on kutsuttu 50 kertaa oppilaiden välisten tappeluiden takia. Lisäksi opettajien kimppuun on käyty kymmenen kertaa vakavasti (opettajat saaneet luunmurtumia) ja monta kymmentä kertaa opettajat ovat päässeet pienemmillä vammoilla. Opettajiin käsiksi käymisistä ei ikinä kutsuta poliisia, kuuluu kuulemma työhön.

Emme ole mikään erityiskoulu, ihan tavallisen luokan oppilaat kyseessä, osa kanttiksia ja osa ei. Moni vanhempi yllättyisi, kun tietäisi, miten usein koulussa on vakavia tappeluita. Meidänkään tapauksista yksikään ei ole päätynyt mediaan saakka.

Rangaistuksia ei vain ole olemassa, eikä mitään vastuuta nuorille tule, varsinkaan alle 15-vuotiaille. Lapset saavat mellastaa. Edes koulusta ei voi erottaa, kun koulun johtokunnan pitäisi kokoontua ja päättää asiasta. Ilmeisesti tähän tulee syksyllä muutos, ja rehtori voi tehdä päätöksen.

Palkkaisin teidän kouluun pari vartijaa ja asentaisin kutsunapit, jos voisin. Kuulostaa karsealta työpaikalta. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työturvallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa oli "kuntoutumassa" poika, jota piti vahtia läheltä ihan_koko_ajan. Siis yhden hoitajan piti olla aivan jatkuvasti sen lapsen kintereillä, ettei se pääse toisten lasten kimppuun. Hoitajan ainoa tehtävä oli sen yhden lapsen vahtiminen. Hetkeksikään ei saanut huomio herpaantua. Se lapsi kirjaimellisesti meni pitkin seiniä ja heitteli kaikkea mitä ei oltu kiinnitetty. Ja oli jatkuvasti äänessä, pelkkää älämölöä, itkua, vinkua, narinaa, huutoa, raivoa.

Eikö ollut pandatuolia tms. mihin sen lapsen olisi voinut kiinnittää?

Rikkoi kaiken, ihan vain huvikseen. Omat ja muiden sekä yhteiset tavarat. Varasti. Oli väkivaltainen muita lapsia ja aikuisia kohtaan. Sai raivokohtauksia, heitteli tavaroita, uhkaili tappaa. Manipuloi muita. Kaiken olisi aina pitänyt mennä just niinkuin hän haluaa tai helvetti oli irti. Kiisti kaiken, vaikka jäi rysän päältä kiinni. Ei kyennyt koskaan näkemään toiminnassaan mitään väärää. Kävi jatkuvaa valtataistelua aikuisen kanssa, silloinkin kun siihen ei edes olisi ollut aihetta. Käyttäytyi huonosti myös täysin vieraita aikuisia kohtaan, jotka vaikka kysyivät kuulumisia. Esimerkiksi kiroili ja huusi heille vastaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Nimeä ja asuinpaikkaa ei mainittu, mutta muuten aika paljon yksityiskohtia, ja myös täsmennettiin että nämä kaksi lasta ovat samalla luokalla ja viime vuoden ekaluokkalaisia. (Näitä viimeksimainittuja tietoja ei olisi ollut mikään pakko antaa tarinan ymmärrettävyyden kannalta!) Kyllä tuossa on tunnistamisen ainekset kasassa. En yleensä komppaa näitä nettipalstojen vaitiolovelvollisuus-huutelijoita, jotka joskus nillittävät täydellisen tunnistamattomistakin tarinoista, mikäli ne liittyvät kirjoittajan työhön jotenkin. Tämä tarina oli paljon yksityiskohtaisempi.

Utelias ihminen rupeaa tapauskertomusta miettimään, kukahan tässä on kyseessä ja missä tämä tapahtui. Eli mahtaako olla niin, että sinä haluaisitkin tietää nimet ja nähdä naamakuvat!

Karatekierähdyspotkuja hevi-osastolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussamme (yläkoulu) viimeisen neljän vuoden aikana poliisit on kutsuttu 50 kertaa oppilaiden välisten tappeluiden takia. Lisäksi opettajien kimppuun on käyty kymmenen kertaa vakavasti (opettajat saaneet luunmurtumia) ja monta kymmentä kertaa opettajat ovat päässeet pienemmillä vammoilla. Opettajiin käsiksi käymisistä ei ikinä kutsuta poliisia, kuuluu kuulemma työhön.

Emme ole mikään erityiskoulu, ihan tavallisen luokan oppilaat kyseessä, osa kanttiksia ja osa ei. Moni vanhempi yllättyisi, kun tietäisi, miten usein koulussa on vakavia tappeluita. Meidänkään tapauksista yksikään ei ole päätynyt mediaan saakka.

Rangaistuksia ei vain ole olemassa, eikä mitään vastuuta nuorille tule, varsinkaan alle 15-vuotiaille. Lapset saavat mellastaa. Edes koulusta ei voi erottaa, kun koulun johtokunnan pitäisi kokoontua ja päättää asiasta. Ilmeisesti tähän tulee syksyllä muutos, ja rehtori voi tehdä päätöksen.

Kyllähän perusopetuslaki antaa rangaistusvallan ihan niin kuin se antaa erottamisvallankin. Aivan samat rangaistukset voisi antaa kuin vaikka vielä parikymmentä vuotta sittenkin, eikä siis tarvitsisi kutsua poliisia selvittämään tavallisia lasten tappeluita.

En ole tuo, kenelle vastasit, mutta ainakin meillä rehtori on sanonut, että vain koulun johtokunta voi erottaa oppilaan. En tiedä, onko jotain vastuunpakoilua sitten. Lisäksi poliisit kannattaa soittaa, kun vanhemmat haluavat todisteet ja vievät itse asian poliisille myös. Lisäksi suurin osa kuumakalleista alkaa rauhoittua vasta poliisin ja ambulanssin tullessa. Meillä ainakin ihan kunnon tappelut, joissa lentää veri, ovat tavallisia.

T. Itä-Helsinki, opettaja 40 v

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Epäammatillista. Vaitiolovelvollisuus. Luottamus. Aiheesta voi kirjoittaa yleisellä tasolla tuomatta esiin yhteyttä omiin oppilaisiin. 

"25-vuotta erityisopetusta"

Taisi jonkun kauhukakaran vanhempi löytää paikalle kun menee tarinat noin tunteisiin ja penää vaitiolovelvollisuutta, vaikka tapaukset on tarpeeksi ympäripyöreitä ettei ole sen piirissä.

Naapurustossa on n. 10v lapsi, joka voi huutaa parikin tuntia putkeen jos ei saa tahtoaan läpi. Voin vain kuvitella millainen on suljettujen ovien takana kun julkisilla paikoilla huutaa noin paljon.

Ekaluokkalainen erityislapsi. Hakkasi muita esineillä, yhden lapsen pelasti vastaantullut aikuinen koulumatkalla. Hyppi autojen päällä. Toisaalta saattoi tulla halaamaan toisia, tosin voimakkain ottein. Vanhemmallaan oli mustelmia hänen jäljiltään, kuskasi kaupassa ostoskärryjen sisällä tuota isokokoista lasta. Siirrettiin kai johonkin erityiskouluun ensimmäisten koulupäivien jälkeen.