Kertokaa pahimmasta häirikkölapsesta, jonka olette nähneet

juoksee ruokalassa, hyppii pöydillä, nauraa ivallisesti kun huomatetutetaan

Vierailija kirjoitti:

juoksee ruokalassa, hyppii pöydillä, nauraa ivallisesti kun huomatetutetaan

Hyppii pöydillä? Eihän tuollaista voi pitää koulussa. Mitä sitten tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

juoksee ruokalassa, hyppii pöydillä, nauraa ivallisesti kun huomatetutetaan

Nykylapset tietävät, että aikuiset eivät mahda heille mitään, joten käytös on sen mukaista. Jälki-istuntojenkin katsotaan nykyään rikkovan lasten oikeuksia, muista rangaistuksista puhumattakaan.

Sisaruksen tytär. Pahoinpiteli jo alle kouluikäisenä vuotta vanhemman sisarensa ja kaikissa juhlissa riehui aivan raivokkaasti. Jos joku erehtyi kieltämään sai täyden kilarin ja saattoi tarjoilut heittää lattialle tai yrittää lyödä ketä tahansa jne. Jäi varasteluista ensimmäisen kerran kiinni kun 7v. Karkaili ensin päiväkodista ja myöhemmin koulusta aina kun mahdollista. Hakkasi luokkakaverinsa. Hajotti naapurin autoa jne jne jne. 

8v ja sijoitus kodin ulkopuolelle ja sen jälkeen laitoksissa ja sairaalakouluissa ynnä muualla. Nyt teini-iässä ja teot vain pahenevat. Viimeiset viikot ollut ties missä karattuaan laitospaikastaan. Toivottavasti ymmärtää kuitenkin olla tulematta kotinurkille sillä täydellinen hirviö ympärillä oleville ihmisille ja heidän terveydelleen. 

Häirikkölapsia, ovatko pahimmasta päästä, sitä ei voi tietää.

Nää ilmiselvästi mielisairaan ja päihdeongelmaisen jätkän johdatuksessa olevat kakarat jotka potkivat ja hakkaavat yhden asukkaan asunnon ovea, riekkuvat älyttömyyksiään. Siinä on sen kaupungin nouseva voima!

Kaikki kondiksessa?

Suoraan sanoen, toivon että se jätkä kohtais tiensä pään jo pikapuoliin. Jätkä muuten esittelee valtiotieteellisen tiedekunnan sormusta sormessaan, noin niin kuin sivistyksensä merkkinä! Saakohan niitä sormuksia kierrätyskeskuksesta ta varastettuna käsiinsä?

Häirikkö, ongelma!

Ketä syyttää?? Vanhemmat vois katsoa peiliin sieltä se kaikki kumpuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juoksee ruokalassa, hyppii pöydillä, nauraa ivallisesti kun huomatetutetaan

Hyppii pöydillä? Eihän tuollaista voi pitää koulussa. Mitä sitten tapahtui?

kun ei saa huomioo istui alas

Vierailija kirjoitti:

Ketä syyttää?? Vanhemmat vois katsoa peiliin sieltä se kaikki kumpuaa.

Tietämättömyys puhuu.

Onneksi näitä ei ole sattunut kuin pari kohdalle. Yläasteella luokalle muutti tällainen. Kiusasi kaikkia ja oppitunneilla häiriköi minkä ehti. Onneksi oli vielä tarkkikset ja siirtyi sinne aika nopeasti. Päätyi vankilaan tapon yrityksestä.

Toisesta en niin tarkkaan tiedä, mutta exän sisko. Oli sijoituksessa ja alaikäisenä hu'umeringeissä ja taisi olla osallisena jonkun kuolemaankin. Vanhempansa kertoivat kun oli kotilomalla samaan aikaan kun käytiin siellä.

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juoksee ruokalassa, hyppii pöydillä, nauraa ivallisesti kun huomatetutetaan

Nykylapset tietävät, että aikuiset eivät mahda heille mitään, joten käytös on sen mukaista. Jälki-istuntojenkin katsotaan nykyään rikkovan lasten oikeuksia, muista rangaistuksista puhumattakaan.

  Huh, ota yhteyttä ammattikasvattajaan jos "ei mahda lapselle mitään". Omani alkaa itkeä lohduttomasti jo pienestä torusta (siis EI!, ei mikään haukkuminen) ja innostuu kaikesta, mistä todetaan "kyllä, hyvä!". Terve lapsi haluaa miellyttää ja olla samanmukainen (saan estää, ettei yritä ajella sääriään kun minäkin niin teen). Nykylapsi rakastaa vanhempiaan jotka eivät lyö (toisin kuin omana lapsuusaikanani), yrittää olla mieliksi ja kuulua jengiin. Häntä pitää ennemmin rohkaista olemaan vähän itsetietoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Toivottavasti olet tehnyt lasun tuosta nro 2., jos vamhemmat eivät ymmärrä hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on tullut vastaan. Sillä on kuitenkin eroa, onko lapsella selkeästi jokin nepsy vai onko toiminta seurausta jostain määrittelemättömästä. Suuri vaikutus on myös sillä, halutaanko lapselle apua.

Viime lukuvuonna ihan tavallisessa ekaluokassani oli yksi, joka teki housuun päivittäin sekä pissoja että kakkoja, mutta ei suostunut myöntämään tätä tai vaihtamaan vaatteita. Hän vahingoitti itseään (tahallaan), karkaili, jumitti tekemään ainoastaan mieluisia asioita, saattoi mm. päättää, että käyttää vain keltaista väriä. Hän oli myös väkivaltainen muita kohtaan etenkin jos leikki ei sujunut täsmälleen hänen toivomallaan tavalla. Lapsi kävi myös minun päälleni nyrkein ja nipistelemällä. Anteeksipyyntö tai minkäänlainen empatia oli mahdottomuus. Lapsi pääsi onneksi erityisryhmään ja sai vuoden mittaan adhd-diagnoosin ja lääkityksen, autismin pisteet jäivät yhden päähän. Lapsen toiminta johtui hyvinkin selkeästi näistä sairauksista ja hän saa kaikkeen tähän nyt onneksi apua.

Samassa, ihan tavallisessa, ainoastaan kantasuomalaisista koostuvassa ekaluokassa oli toinenkin haastava lapsi, jolla ei ole diagnooseja eikä kodin mielestä edes tarvetta tarkemmille selvittelyille. Tämä lapsi myös jumitti ja mökötti kaiken epämieluisan edessä, pahimmillaan jopa tunteja. Aikuisten pientenkin ohjeiden noudattaminen (ota kirja esille, älä juokse, pitää syödä muutakin kuin leipää) oli usein mahdotonta ilman ikävää pakottamista ja yksilöllistä valvontaa. Hänkin vahingoitti itseään etenkin konflikteissa mm. kaivamalla kynällä vertavuotavia jälkiä käteensä tai lyömällä päätä seinään. Hän sai raivareita myös toisille lapsille, yksi uhri joutui tekemään rikosilmoituksenkin pahoinpitelystä. Lapsi manipuloi aikuisia, myös minua. Hän mm. kertoili, että hän ei koe koskaan iloa ja molemmissa (ero)kodeissa eläminen on kamalaa, koskaan ei tehdä mitään kivaa eikä hän pysty nukkumaan. Huolestuin kovasti ja soitin tietenkin kotiin, jossa lapsen jutut kuitattiin höpötyksenä. Seuraavana päivänä lapsi tunnustikin virnuillen, että valehteli, koska häntä tympäisi kyselyni. Isän mielestä lapsi oli toiminut oikein, itsekin isä olisi kuulemma keksinyt mitä vain päästäkseen äkkiä pois, jos olisi kyselty tunteista tai henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä 2. lapsi on minusta se haastavampi, sillä aivan rikkihän tuokin lapsiparka on, mutta apukeinot ovat vähissä. Koti syyttää koulua lapsen silmätikuksi ottamisesta ja kiusaamisesta. Lapsi todennäköisesti manipuloi myös vanhempiaan ja kertoilee sielläkin tarinoita omaksi edukseen. Ilman vanhempien mukaan tuloa en pysty lasta auttamaan.

Ope

Opeillakin lienee vaitiolovelvollisuus oppilaistaan ja ja heidän perheistään?

Olisipa varsin ikävää tunnistaa lapsen opettaja keskustelupalstalla kirjoittelemassa perheeni asioista.

Jos kertoisi nimien yms tunnistustietojen kanssa niin siinä rikottaisiin vaitiolovelvollisuutta. Tässä kerrotaan anonyymisti ketään mainitsematta eikä mennä tarkkoihin yksityiskohtiin (esim. asuinpaikkaa) niin saa vapaasti kertoa. Ehkä joku saattaa tunnistaa, mutta kun tällä alustalla on käyttäjiä ympäri Suomea ja ulkomaillakin niin hyvin harva.

Jos lapsi sikailee niin sitä lasta halutaan auttaa ja tukea. Vaikka oikeasti se sikailijalapsi tarvitsisi yleensä vaan kuria, eli jonkun "kersantin" joka komentaa sille, että asento ja juoksuttaa 50 kertaa talon ympäri jos ei ensimmäisestä käskystä tottele. Ne jotka apua ja tukea tarvitsevat ovat sen sikailijalapsen uhrit.

Ystäväni lapsella on käytöshäiriö, joka liittyy jotenkin moro-hermoon tai refleksiin (sen häiriöön tm?)..En muista tarkkaan. Perheen vanhempi lapsi on käytökseltään normaali.

Tuo häirikkölapsi hakkasi jo aivan pienenä toisia lapsia ilman syytä, saattoi iskeä Isolla kivellä toista kasvoihin tai heitellä kiviä pienempien lasten päällle.

Kouluikisenä hän saattoi hermostua niin kovasti jos ei esim saanut toista jäätelöä, että potki täysiä, kengät jalassa äitiään. Kerran mieheni joutui menemään väliin, kun poika alkoi potkimaan äitiään päähän.

Poika pysyy rauhallisena vain lääkityksen kanssa ja kun hänelle lukee kirjoja.

Joskun olen (salaa mielessäni) miettinyt, miksi pojan pahimmat aggressiot kohdistuvat aina äitiin tai vanhempaan sisarukseen tai tämän kavereihin... Eikä koskaan perheen isään tai toisiin aikuisiin..?

Hammashoitolassa töissä ollessa törmää ajoittain rasittaviin lapsiin jotka vetää vanhempiaan höplästä kuin pässiä narussa. Vanhemmuus hukassa -> kauhukakara.

Esimerkiksi lapsi päättää harjataanko hampaita, mitä syödään (siis syödäänkö herkkuja,juodaanko vettä vai limsaa), hoidetaanko mätäisiä hampaita kuntoon...

Vanhemmat antaa lasten päättää sellaisista asioista, jotka kuuluu aikuisten päätettäviksi ja 'neuvottelee' näistä asioista lastensa kanssa.

Sääliksi käy näiden lasten opettajia ja lastentarhahenkilökuntaa. Onneksi joudun kärsimään näistä max 30 min ajan.

Töissä on ollut mm. 14-vuotias joka luokassa ryömi pulpettien alla ja haukkui, söi monisteensa, kiipesi kaapin päälle, heitteli tavaroita ja kalusteita jne. Ihan tavallisella luokalla. Siirtyi pienryhmään vasta kun oli pahoinpidellyt opettajan. (Ei muita seuraamuksia, koska ei rikosoikeudellista vastuuta ja rehtori halusi "ymmärtää" ongelmalasta.)

Vierailija kirjoitti:

Hammashoitolassa töissä ollessa törmää ajoittain rasittaviin lapsiin jotka vetää vanhempiaan höplästä kuin pässiä narussa. Vanhemmuus hukassa -> kauhukakara.

Esimerkiksi lapsi päättää harjataanko hampaita, mitä syödään (siis syödäänkö herkkuja,juodaanko vettä vai limsaa), hoidetaanko mätäisiä hampaita kuntoon...

Vanhemmat antaa lasten päättää sellaisista asioista, jotka kuuluu aikuisten päätettäviksi ja 'neuvottelee' näistä asioista lastensa kanssa.

Sääliksi käy näiden lasten opettajia ja lastentarhahenkilökuntaa. Onneksi joudun kärsimään näistä max 30 min ajan.

Jos lapsen hampaat ovat mädät niin hammaslääkäri tekee lasun. Ja jos taas käy ilmi, että vanhemmat ovat kurittaneet lasta saadakseen lapsen suostumaan hampaidenpesuun niin taas hammaslääkäri tekee lasun. Vanhemmuus on aika vaikeaa tasapainottelua, että ei ole liian lepsu eikä liian ankara, koska molemmat ovat kiellettyjä. Ymmärrän hyvin, että erityisesti lujatahtoisten lasten vanhemmat usein epäonnistuvat kasvatustyössä eli onnistu täyttämään heille asetettuja vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni lapsella on käytöshäiriö, joka liittyy jotenkin moro-hermoon tai refleksiin (sen häiriöön tm?)..En muista tarkkaan. Perheen vanhempi lapsi on käytökseltään normaali.

Tuo häirikkölapsi hakkasi jo aivan pienenä toisia lapsia ilman syytä, saattoi iskeä Isolla kivellä toista kasvoihin tai heitellä kiviä pienempien lasten päällle.

Kouluikisenä hän saattoi hermostua niin kovasti jos ei esim saanut toista jäätelöä, että potki täysiä, kengät jalassa äitiään. Kerran mieheni joutui menemään väliin, kun poika alkoi potkimaan äitiään päähän.

Poika pysyy rauhallisena vain lääkityksen kanssa ja kun hänelle lukee kirjoja.

Joskun olen (salaa mielessäni) miettinyt, miksi pojan pahimmat aggressiot kohdistuvat aina äitiin tai vanhempaan sisarukseen tai tämän kavereihin... Eikä koskaan perheen isään tai toisiin aikuisiin..?

Äitiin ja sisaruksiin kohdisuu siksi kun se on turvallista, nämä eivät kosta hänelle. Itse antaisin hänelle korvatillikan, se on joskus paikallaan.