Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....

Tiibetinspanielit ovat ihania :)

Vierailija kirjoitti:

Ota seropi. Nyt on muutenki muotia ottaa hylkykoira (idiooteimmat käyttävät sanaa "rescue" kuin se olisi joku pyhimyksen sädekehä, koiran pitää olla siis jostain espanjasta raahattu, että se kelpaa.).

Menkää käymään Hesyllä ja ottakaa sieltä jonkun hylkäämä koira. Vaikka ne eivät hallitsemattomasti kaduilla lisäännykään, ovst nekin "rescue".

Rescue koirilla on sairauksia tai sitten niitä ei ole kasvatettu ollenkaan. Purevat omistajaansa ja muita kunnes ne joudutaan lopettamaan. Koko rescue koiratouhu pitäisi kieltää ja tehdä rangaistavaksi. Suuret rahat liikkuvat näitten elinkelvottomien yksilöiden kaupassa.

Vältän suosittelemasta rescue-koiraa kenellekään, koska niitä on niin erilaisia ja eri taustoilla. Myös koiria välittävissä yhdistyksistä varmasti löytyy kaikenlaista toimijaa.

Itsellä ollut espanjalainen rescue ja parempaa koiraa saa hakea. Historiaa ei tiedetty. Oli löytynyt kadulta nälkäisenä ja janoisena. Aluksi ei osannut mitään, vaan veti hihnassa, hyppi vasten ja teki tarpeet sisälle ja sotki paikat esim. penkomalla roskapussin ja pyykkikorin.

Tätä kesti pari kuukautta ja oppi talon tavoille. Koira oli todella koirasosiaallinen ja ystävällinen ihmisille, eikä haukkunut juuri ollenkaan. Se oli helpoin koira mikä minulla on ollut. Huono puoli on se, että se oli sekarotuinen. Jos olisi edustanut jotain rotua, niin olisin hankkinut toisen samanlaisen ja sit toisen ja sit toisen...

Muitakin kodinvaihtajia on ollut hoidossa, eivätkä ne ole mitään koiramaailman jätettä.

Mutta tarkkana pitää olla mistä hankkii ja itsekritiikkiä oman osaamisen kanssa.

Perhoskoira, villakoira, beagle.

Ottakaa American Bully, suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

ootko miettiny rescueta tai kodinvaihtajaa?

Toi nimitys "rescue" on kyllä niin läpimätä, se on ihan vain tietämättömien harhaanjohtamiseksi keksitty. Niitä otuksia rahdataan, jopa salakuljetetaan maahan rokottamattomina pentuina, jotka ovat aivan liian nuoria rehelliseen myyntiin. Niillä voi hyvinkin olla penikkatauti, sillä voi olla pitkä itämisaika, puolikin vuotta. Osta koirasi kunnon kenneliltä, jos raha ei riitä siihen, ole ostamatta koiraa. Muista, kyse ei ole vanhasta autosta, tai vanhoista osista kasatusta autosta.

Mieti, mitä haluat, pelkkä "seurakoira" ei riitä. oikeassa seurassa ja oikealla omistajalla koirasta on lähes aina seuraa. Toinen omistaja tykkää sohvaperunakoirasta, toinen aktiivisesta, kolmas siltä väliltä.

Entäs miten on koiran suhtautuminen ventovieraisiin koiriin tai ihmisiin, miten suhtautuminen omistajaperheeseen, onko koko perheen koira vai yhden uskollinen seuralainen?

Mieti, ja kysele neuvoa kokeneilta koiranomistajilta, samoin kenneleistä, uskoisin että koira-ammattilaiset auttavat, neuvovat ja opastavat mielellään! 

Villakoira. Vanha rotu, jota löytyy useassa koossa (pieni, keskikokoinen tai suuri) ja koska rotu on jalostettu kauan sitten, se on kohtalaisen terveeksi vakiintunut rotu. Jopa värissä on valinnan varaa. Villakoirat ovat myös älykkäitä ja kauniita koiria, jotka saisivat tulla muotiin chihujen ja pomskujen tilalle.

Kommentoin vähän esille nostettuja rotuja ja vähän muitakin.

Tiibetinterrieri on oikeasti kriteereihisi sopiva, jos jaksat sen turkin tai leikkaat sen pois. Se on oikeasti kiva rotu. Cairnterrieriä kannattaa myös oikeasti harkita. Voisi sopia. Australianterrierit myös, tosin terveyttä en niin tunne. Entäs parson? Terveystilannetta en siltäkään tunne, mutta rakenteeltaan ja luonteeltaan kivempi kuin jackrusseli.

Pienemmät rodut seisojista, ajokeista ja spanieleista? Walesin springer? Pienimünsterinseisoja? Beagle? Näidenkään terveyttä en tunne, mutta tietoa varmaan löytyy. Harmi, että cavalierit on niin sairaita. Luonteen ja koon puolesta olisi oivallinen. Sama koskee tolleria. Ihan liian sisäsiittoinen rotu, vaikka muuten mutkaton ja mukava, ja nartut vielä suht pieniä. Bretoneissa ainakin uros voi olla jo melkoisen kookas enkä nyt muutenkaan oikein tiedä.

Villakoiralle peukkua myös, samoin muita vesikoiria kannattaa tutkia.

Lagottojen terveyttä en tunne, mutta hyväluonteiset yksilöt on kivoja, huonot hirveitä.

Pystykorvat yleisesti suht terveitä, mutta aika itsenäisiä ja itsepäisiä. Pohjanpystykorva voisi toimia. Samoin norjanharmaa, mutta se on jo isompi ja niilläkin on jo aika monenlaista vaivaa, kun on jalostettu pelkkä metsästys mielessä ja määrät on suuria. Suomenpystykorva sen sijaan on edellisiä paljon pahempi haukkumaan ja ainakin epilepsia ja polviviat riesana. Kaikki pystykorvat karkailevat helposti riistalle, mutta ei ole välttämättä kaupungissa ongelma.

Lapinkoira myös on jo isompi ja ihmisillä on rodusta usein ihan vääriä käsityksiä niin hyvässä kuin pahassakin. Nartut kuitenkin keskimäärin reilusti pienempiä kuin urokset. Hajonta niissä on niin suurta, että parin koiran perusteella ei voi tehdä päätelmiä, varsinkin kun paljon on hihnan toisesta päästä kiinni. Tunnen karmeita räksyttäjiä ja täysin hiljaisia yksilöitä. Siihen todellakin voi vaikuttaa. Riistavietti, sukuvietti ja itsenäisyys voi yllättää. Ruotsinlapinkoirat räksyttää yleisesti enemmän, mutta eiköhän siihen päde ihan sama juttu.

Mittelit ihan jees, mutta polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, valtava turkki monella. Sen pienempään pystykorvaan en lähtisi. Göötti ja schipperke ihan kivoja.

Karvattomat huonoja Suomen oloissa. Niillä on aina kylmä, vaikka miten pukisi.

Paimenryhmässä taitaa olla uusiakin, ihan kivoja rotuja. En tunne niitä vielä niin hyvin. Vanhoista uskoisin, että shelteissä on vielä hyviäkin, jos löytää oikean suvun. Corgit erittäin kasvuhäiriöisiä rotuja, joskin perusterveys kaiketi ihan ok, kuten luonteetkin. Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni cardeilla parempi terveys kuin bemuilla. Tosin nämähän eivät oikeastaan ole pieniä koiria, vaan keskikokoisia, mutta tappijaloilla. Lancashire heeleriä ei kai ole vielä mainittu? Terveystilanne käsittääkseni maltillinen ja luonne kelvollinen.

Kaikki varsinaiset kääpiökoirat jättäisin pois laskuista. Tai mikähän on apsojen tilanne?

Mitään pientä vinttikoiraa en ottaisi, mutta keskikokoisia voisi miettiä.

Ja ne pihakoirat on kai ihan hyviä myös.

T. Kehäsihteeri ja aktiiviharrastaja

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vähän esille nostettuja rotuja ja vähän muitakin.

Tiibetinterrieri on oikeasti kriteereihisi sopiva, jos jaksat sen turkin tai leikkaat sen pois. Se on oikeasti kiva rotu. Cairnterrieriä kannattaa myös oikeasti harkita. Voisi sopia. Australianterrierit myös, tosin terveyttä en niin tunne. Entäs parson? Terveystilannetta en siltäkään tunne, mutta rakenteeltaan ja luonteeltaan kivempi kuin jackrusseli.

Pienemmät rodut seisojista, ajokeista ja spanieleista? Walesin springer? Pienimünsterinseisoja? Beagle? Näidenkään terveyttä en tunne, mutta tietoa varmaan löytyy. Harmi, että cavalierit on niin sairaita. Luonteen ja koon puolesta olisi oivallinen. Sama koskee tolleria. Ihan liian sisäsiittoinen rotu, vaikka muuten mutkaton ja mukava, ja nartut vielä suht pieniä. Bretoneissa ainakin uros voi olla jo melkoisen kookas enkä nyt muutenkaan oikein tiedä.

Villakoiralle peukkua myös, samoin muita vesikoiria kannattaa tutkia.

Lagottojen terveyttä en tunne, mutta hyväluonteiset yksilöt on kivoja, huonot hirveitä.

Pystykorvat yleisesti suht terveitä, mutta aika itsenäisiä ja itsepäisiä. Pohjanpystykorva voisi toimia. Samoin norjanharmaa, mutta se on jo isompi ja niilläkin on jo aika monenlaista vaivaa, kun on jalostettu pelkkä metsästys mielessä ja määrät on suuria. Suomenpystykorva sen sijaan on edellisiä paljon pahempi haukkumaan ja ainakin epilepsia ja polviviat riesana. Kaikki pystykorvat karkailevat helposti riistalle, mutta ei ole välttämättä kaupungissa ongelma.

Lapinkoira myös on jo isompi ja ihmisillä on rodusta usein ihan vääriä käsityksiä niin hyvässä kuin pahassakin. Nartut kuitenkin keskimäärin reilusti pienempiä kuin urokset. Hajonta niissä on niin suurta, että parin koiran perusteella ei voi tehdä päätelmiä, varsinkin kun paljon on hihnan toisesta päästä kiinni. Tunnen karmeita räksyttäjiä ja täysin hiljaisia yksilöitä. Siihen todellakin voi vaikuttaa. Riistavietti, sukuvietti ja itsenäisyys voi yllättää. Ruotsinlapinkoirat räksyttää yleisesti enemmän, mutta eiköhän siihen päde ihan sama juttu.

Mittelit ihan jees, mutta polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, valtava turkki monella. Sen pienempään pystykorvaan en lähtisi. Göötti ja schipperke ihan kivoja.

Karvattomat huonoja Suomen oloissa. Niillä on aina kylmä, vaikka miten pukisi.

Paimenryhmässä taitaa olla uusiakin, ihan kivoja rotuja. En tunne niitä vielä niin hyvin. Vanhoista uskoisin, että shelteissä on vielä hyviäkin, jos löytää oikean suvun. Corgit erittäin kasvuhäiriöisiä rotuja, joskin perusterveys kaiketi ihan ok, kuten luonteetkin. Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni cardeilla parempi terveys kuin bemuilla. Tosin nämähän eivät oikeastaan ole pieniä koiria, vaan keskikokoisia, mutta tappijaloilla. Lancashire heeleriä ei kai ole vielä mainittu? Terveystilanne käsittääkseni maltillinen ja luonne kelvollinen.

Kaikki varsinaiset kääpiökoirat jättäisin pois laskuista. Tai mikähän on apsojen tilanne?

Mitään pientä vinttikoiraa en ottaisi, mutta keskikokoisia voisi miettiä.

Ja ne pihakoirat on kai ihan hyviä myös.

T. Kehäsihteeri ja aktiiviharrastaja

Eli mistään terveysasioista et yhtään mitään tiedä, mutta halusit listata kivoja rotuja.

Hyvä esimerkki miten näyttelyihmisiltä ei ikinä pidä ottaa mitään neuvoja!!

Non niinpä, aloittaja!

Syy miksi en ikinä enää itse ota yhtään koiraa - kaikista on jalostettu riittämättömän geenipoolin puuttuessa enemmän tai vähemmän sairaita eläimiä. En halua nähdä kotonani eläimen kärsimistä ruoka-aineallergioiden vuoksi, enkä tietää pentua hankkiessa sen saavan erittäin kivuliaita ja halvaukseen lopulta johtavia selkäkipuja kenties vain vääränlaisesta hypystä.

Nykyinen eriytetty koiranjalostus on ollut tekohengitystä roduille jo vuosikymmeniä, eikä siihen auta enää kuin vastakkaisten geenien omaavien rotujen tietoinen yhdistäminen uusiksi roduiksi.

Millainen koulutettavuus tiibetinterriereillä on? Onko keskimääräisestä tibestä kaveriksi rallytokoon tai tokoon?

Oma tibbe kisaa rallya avoimessa luokassa, alo meni heittämällä läpi. Kun löytää motivaattorin, niin sanoisin, että tekee kivasti. Toistoja ei oikein siedä.

Entä soveltuuko rotu kaverikoiratoimintaan?

Nykyään tibbet on hurjann ystävällisiä, tiedän tibben, joka on töissäm koulukoirana, ihan testattu ja kaikea. Kävin kerran katsomassa tyyppiä töissä ja siellä se meni tosi hienosti.

Onko luonne enemmän itämaisen itsenäinen ja itsepäinen vaiko yhteistyöhaluinen ja miellyttämishaluinen?

Molempia, pentuna aloitettu koulutus ja esim naksulle opetus varmasti auttaa.

Minkä verran rodussa esiintyy arkuutta, terävyyttä tai aggressiivisuutta? Onko tibbe keskimäärin avoin ja rento vai varautunut ja varppeillaan oleva, ehkä vähän säikkykin? Entä ovatko ne kovin vilkkaita tai sähliä paimenkoiramaiseen tyyliin?

Nykyään on hyvin saatu tuo arkuus ja terävyys jalostettua pois. Lamleh-linjaiset ovat minusta keskimääräistä terävämpiä. Keskimäärin rauhallisia perhekoiria. 

Mitkä ovat terveyspuolen tyypillisimmät ja yleisimmät ongelmat?

Sanoisin, että lonkat, silmät ja ehkä selkä. Rotu menee ensi vuonna Pevisaan, jolloin kaikki em. pitää olla tutkittu. Valtaosa kasvattajista tekee sen jo nyt.

Irtoaako tiibetinterrierin pohjavilla normaaliin tapaan kuten vaikka pystykorvilla vai onko se harjattava ja kammattava föönin kanssa irti ennen kuin se muodastaa takkuja ja huopalönttejä samalla tavalla kuten monissa ns. allergiaystävällisemmissä roduissa?

Alusvilla tekee just noita takkuja. Minulla menee noin 1,5h viikossa aikuisen tibben turkinlaittoon, eli pesu ja föönaus kerran viikossa.

Turkkia en koe ongelmaksi sillä olen omistanut turkkirotuja, mutta tiibetinterrierin luonne mietityttää kun en tunne rotua ollenkaan. Tämä on varmasti yksi roduista joihin tulen tutustumaan jatkossa perusteellisimmin.

Ap

Kannattaa AP käydä vaikka muutamankin kasvattajan luona katsomassa rotua! Ite suosuttelen lämpimästi <3

Pieni amerikan paimenkoira

Täällä sama tilanna kuin aloittajalla.

Aikaisemmin ollut isoja sekarotuisia ja nyt haluaisin pienen koiran, mutta pienissä roduissa ei löydy mitään sopivaa. On älyttömästi turkkia, haukkuherkkyyttä, hentoja luita, sisäsiittoisuutta, valtavasti terveysongelmia, lyhyitä kuonoja ja töppöjalkoja.

Ainoat järkevän näköiset koirat on terrieri-ryhmässä, mutta terrieriä en halua.

Pienet sekarotuiset ovat järjestään kaikki pentutehtailun tuotoksia, vaikka myyjä kirkkain silmin muuta väittäisi.

^ Just näin, sama tuska täälläkin. Haluaisin pienen koiran mutta kaikki pienet rodut näyttävät terveystilanteensa puolesta ihan mahdottomilta.

Ja pienten sekarotuisten tehtailu oksettaa. (Edellinen)

Älkää ottako koiria.

Toivottavasti ensi vuonna voimaan tuleva uusi eläinsuojelulaki laittaa jotakin rotia koirajalostukseen.

sekarotuinen tietysti jos ei halua sairasta elämän irvikuvaa lemmikiksi.

Mä yrittäisin saada koiraa jostain virallisesta roturisteytysprojektista! Näissä on erittäin tarkkaan terveystestatut suvut takana ja sekarotuisen geenit.

Minä myös kannatan virallisia roturisteytysprojekteja! Niissä koirien terveydet tutkitaan erittän huolellisesti. Myös pennun ottajat sitoutuvat tutkituttamaan koiran terveyttä perusteellisesti.

Mielestäni nämä viralliset rotuyhdistysten roturisteytysprojektit ovat ainoa keino millä koiria saadaan oikeasti terveemmiksi.

Iso peukku tälle ja kovasti toivoisi näitä projekteja lisää!