Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joillakin sota menossa paimenkoirista...

Oma mielipide kaikista käyttökoiraroduista on, että niille on pystyttävä tarjoamaan tekemistä, joka vastaa sitä niiden käyttötarkoitusta tai edes tekemistä, joka on muuta kuin peruslenkkeilyä.

Paimenkoira esimerkiksi voi muodostua todella rasittavaksi asuinkumppaniksi, jollei pääse purkamaan toimintatarmoaan johonkin rodunomaiseen tekemiseen. Toki yksilöissä on eroja. Kaikilla paimenilla ei ole paimennusviettiä, eikä kaikilla metsästyskoirilla metsästysviettiä.

Silti rodunvalinnan tulee aina lähteä siitä, mihin "käyttöön" koira otetaan. Jos halutaan seurakoira, rajataan ensin pois kaikki, paitsi seurakoirarodut. Sitten aletaan niiden joukosta etsiä sitä omia muita mieltymyksiä eniten vastaavaa.

Ap vaikuttaa erittäin fiksulta tulevalta koiranomistajalta! Harmi, että moni muu ei mieti tippaakaan, vaan ottaa koiran ulkonäön perusteella, vaikkapa huskyn kerrostaloon, koska "mä niin tykkään tollasista suden näköisistä koirista".

Juuri näin! Tosi hyvin sanottu. 

Tämä, ettei mietitä tarpeeksi, voi johtua yksinomaan siitä, etteivät kaikki tiedä, mitä pitäisi miettiä! Aina hoetaan, että pitäisi ottaa selvää. Jos minun pitäisi ottaa selvää, mikä auto sopisi minulle parhaiten, en osaisi automaattisesti hakea oikeaa tahoa sen tiedon kaivamiseen (meillä ei siis mitään autoa). Koiran omistamiseen pitäisi olla ns. koiranajokortti. Ennenkuin saa ostaa koiran, pitäisi joku kysymyspatteri käydä läpi ja osata vastata kysymyksiin. Samassa voisi olla näitä perusasioita mietittäväksi. Ainakin annettaisi mahdollisuus oikeiden asioiden miettimiseen.

Nykyään ei mikään ole helpompaa kuin tiedon löytäminen. Jollei ole mitään käsitystä autoista/koirista/akvaariokaloista -mitä ikinä onkin hankkimassa- voi tehdä juuri niin kuin ap teki ja kysyä jollain keskustelupalstalla, mikä asia x minulle näillä spekseillä parhaiten sopisi.

Ihan yhtä lailla moni, joilla on ennestään kokemusta koirista, joutuu miettimään asioita, jos on vaikkapa vaihtamassa rotua tai ottamassa ihka ensimmäistä ikiomaa koiraa. Ei se tieto kenelläkään valmiiksiasennettuna ole, että mikä rotu olisi itselle sopivin, vaan sitä lähdetään hakemaan netistä, kirjoista, koiratapahtumista...

Kaikella ystävyydellä, mutta jos on niin laiska/kiireinen, ettei viitsi/ehdi tehdä taustatutkimusta, on liian laiska/kiireinen omistamaan koiraa.

Juu, tietoa on ja paljon. Kuten tästäkin ketjusta voi lukea juupas eipäs väitteitä eri roduista ja siitä käykö vai eikö kerrostaloon ja onko vai eikö sairas rotu. Ikäni koirien ollut tekemisissä ja tämän ketjun perusteella en kyllä viisastunut mihinkään.

Koirakortti olisi minusta todella hyvä idea, ihan riippumatta siitä, minkärotuista koiraa aikoo ottaa!! Ja se, että olisi joku selkeä tietopankki, jonka mukaan sitä kaikkea voi sitten miettiä. Ettei se "tieto" olis ihmisten mielikuvien varassa (russeli ihana vs. russelia en ikinä). Eikä myöskään kasvattajien, jotka varauksetta saattavat omaa rotuaan ylistää mihin käyttöön tahansa, jos pentukauppa on ainoa motiivi. Omalla kohdalla aikoinaan kävi tuuri, kun rotu oli aika harvinainen ja kasvattaja oli todella tarkka, kenelle myy. Asiaa puitiin ja harkittiin puolin ja toisin useamman viikon.

Englanninbulldoggi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun varauksella näihin, jotka sanovat koiraansa niin terveiksi, että ei tarvitse käydä eläinlääkärillä kuin rokotuksilla. Kaikki omistajat eivät tunnista koiran kipuoireita ja koirat yrittävät peittää ne parhaansa mukaan.

Varmasti niitäkin koiria on, mutta jos ei ole oikeita terveystodistuksia, niin asia on vain koiranomistajan sanan varassa.

Itse en ole ikinä päässyt koirien kanssa pelkillä rokotuksilla. Eläinlääkärillä on käyty hakemassa antibioottikuuri punkin puremaan ja tulehtuneeseen haavaan tassussa, sekä hammaskiven poistot. Iäkkäiltä koirilta on otettu verikokeita ja hampaita poistettu, sekä poistettu rasvapatti.

Ja ennen kaikkea se, että ei oo mitään käryä koiran todellisesta terveydestä - eli luustosta, silmistä jne. Tutkimatonta koiraa ei voi todellakaan sanoa terveeksi, eikä sitäkään, joka käy eläinlääkärissä vain rokotuksilla.

Olisi hyvä, jos rokotusten yhteydessä lääkäri tekisi aina perusterveystarkastuksen ja määrävuosin vähintään labrat.

Minustakin oikeaa, todellista tietoa eri rotujen sairauksista on vaikea saada. Kaikenlaista "tietoa" on toki paljon, mutta oikeaa, laajapohjaista varmaa tietoa suhteellisen vähän.

Jaksaako bolognese lenkkeillä 5-10 km luontopolkulenkkejä? Onko rakenne terve?

Eikö rodun geneettinen populaatiokoko ole todella pieni rodun pienuuden takia? Sen pohjalta en osaa mieltää bolognesea lähimainkaan terveimmän pään roduksi roduksi.

Ota seropi. Nyt on muutenki muotia ottaa hylkykoira (idiooteimmat käyttävät sanaa "rescue" kuin se olisi joku pyhimyksen sädekehä, koiran pitää olla siis jostain espanjasta raahattu, että se kelpaa.).

Menkää käymään Hesyllä ja ottakaa sieltä jonkun hylkäämä koira. Vaikka ne eivät hallitsemattomasti kaduilla lisäännykään, ovst nekin "rescue".

No on se nyt ihan törkeetä kutsua miehiä rikkijalostetuiksi seurakoiriksi. Ei se kuulkaa ole helppoa lyhytjalkaisen ja pottunenäisen miehen elämä muutenkaan korkean verenpaineen aiheuttaman impotenssin kanssa, niin voisitte vähän vähentää noita ulkoisten piirteiden arvostelua jättää vähemmälle.

shetlanninlammaskoira

Kukka717 kirjoitti:

Kääpiösnautseri on virkeä, innokas lenkkeilijä ja oppivainen rotu. Karvaa ei lähde, trimmausta vaatii muutaman kerran vuodessa. Meidän käppänän eli 13v, oli terve ja hauska tapaus. Suosittelen.

Hirveitä räksyttäjiä, ja tämä rotu räksyttää nimenomaan vieraille ihmisille, todella ärsyttävä piirre koirassa.

Mieluummin kissa

Vierailija kirjoitti:

Ota seropi. Nyt on muutenki muotia ottaa hylkykoira (idiooteimmat käyttävät sanaa "rescue" kuin se olisi joku pyhimyksen sädekehä, koiran pitää olla siis jostain espanjasta raahattu, että se kelpaa.).

Menkää käymään Hesyllä ja ottakaa sieltä jonkun hylkäämä koira. Vaikka ne eivät hallitsemattomasti kaduilla lisäännykään, ovst nekin "rescue".

En suosittele, parempi ottaa koira vastuulliselta kasvattajalta.

Vierailija kirjoitti:

Kukka717 kirjoitti:

Kääpiösnautseri on virkeä, innokas lenkkeilijä ja oppivainen rotu. Karvaa ei lähde, trimmausta vaatii muutaman kerran vuodessa. Meidän käppänän eli 13v, oli terve ja hauska tapaus. Suosittelen.

Hirveitä räksyttäjiä, ja tämä rotu räksyttää nimenomaan vieraille ihmisille, todella ärsyttävä piirre koirassa.

Kääpiösnautseri voi olla pahemman luokan luupää ja ns. hermoheikko, itselleni osui pentulotossa tälläinen yksilö..eli ei kyllä heittämällä käy kaikilla ensimmäiseksi koiraksi. Käppänähän pääsi jossakin tutkimuksessa vihaisimmaksi koiraroduksi. Monet käppänät ovat suolistoltaan todella herkkiä.

Mulla oli vehnäterrieri. Oli terve, kiltti, ei haukkunut, rakasti kaikkea ja kaikkia. Voisin ottaa toisenkin. Mutta toki kaikki ovat yksilöitä. Seuraava koirani onkin todennäköisesti sekarotuinen jonka haen shelteristä (en asu Suomessa ja täällä on tosi paljon kodittomia). Kaverini ovat jo koiria adoptoineet ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Yhtään kauhutapausta ei ole sattunut kenenkään kohdalle ja terveinäkin ovat pysyneet.

Äidillä ja mulla oli kääpiövillikset, jotka elivät 15 ja 16-vuotiaiksi ilman sairauksia, mitä nyt pari hammasta vedettiin (normaalia).

Trimmasin itse turkin sportti-lookkiin n. 4 krt vuodessa, kunnes luovutin homman ammattilaiselle.

Villis on aivan valloittava persoona!

Otin sen jälkeen vanhemman resque-koiran Romaniasta ja hän oli aivan ihana tyyppi, mutta monisairas.

Lonkka ja takatassut pettivät, eikä päässyt ok-talon portaita kävelemällä ylös tai alas, vain kantamalla.

Koira kai vaistosi, että on luopumisen aika, ja kakkasi edellisenä päivänä olohuoneen matolle.

Mulla tuli isot itkut,  mutta oli parasta olla pitkittämättä koiran kipuja.

Otin sitten resque-kissan, josta on tullut aivan mahtava kotikisuli ja paljon helppohoitoisempi kuin koira.

Trimmautan "hänet" pari kertaa vuodessa, joten karvaongelmia ei ole.

Saa tulla ja mennä vapaasti tontilla, joten pääasiassa pää on kunnossa. Mahtava katti!

Kuka jalostaisi kissoista ihmisrakkaampia otuksia, eikä sellaisia omahyväisiä egoisteja, jotka raapivat kädet verille

Suomenlapinkoira?

Vierailija kirjoitti:

Kuka jalostaisi kissoista ihmisrakkaampia otuksia, eikä sellaisia omahyväisiä egoisteja, jotka raapivat kädet verille

Kissojakin on eri rotuja joilla on eroja. Maine coon-kissasta on sanottu, että se on koira valepuvussa. Käsittääkseni myös ragdoll on seurallinen.

Itsellä on villakoira. On ollut terve, jo 13v. .uuta kuin karvan hoito. Karva kasvaa nopeasti täytyy itse osata leikata tai käyttää trimmaajalla. Ei myöskään kaikkea ruokaa saa antaa. Koiran muonaa ja broileria ja riisiä syö. Käy lenkillä ja on hyvä seurakoira. Ei ole lonkkaongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ap unohda ainakin metsästysrodut (onneksi vaikuttaa että näin olet tehnytkin), vaikka yleisesti ottaen liioittelemattomien ulkonäköjen vuoksi ovatkin melko terveitä. En ymmärrä näiden ehdottamista "tavallisiin" metsästystä harrastamattomiin kotiin. Eihän hintelälle mummollekaan ehdoteta malinoisia, joten miksi metsästysrotuja tyrkytetään seurakoiriksi?

Mielestäni on enemmänkin kerrottu, että metsästyskoirarodut ovat aikuisina kodinvaihtajina hyviä ehdokkaita. Koska koira on todennäköisesti terve, vain vähän perinnöllisiä sairauksia ja samalla saa tarjota hyvän kodin. Kaikki metsästyskoirarodut eivät ole myöskään isoja kuten esimerkiksi bretoni, pohjanpystykorva tai suomenpystykorva.

Esimerkki jostain myynti-ilmoituksesta:

'Käytetty hirvimetsällä, mutta ei ole siellä oikein toiminut. Viime syksynä koiralle ammuttu hirvi.

Tykkää olla ihmisten kanssa ja on hyväluontoinen, joten tästä saa myös hyvän seurakoiran itselle. Metsästävä koti ei siis ole pakollinen.

Tärkeintä on, että koira saa uuden kodin, jossa sille olisi antaa enemmän aikaa."

Eli koira ei ole mikään riistatykki, voi sitä kokeilla, mutta ei kärsi myöskään sohvanreunalla olemisesta. Riistavietin puuttuminen koirasta on ihan aito juttu ja tällöin koira on vähän "turha" aktiivimetsästäjälle. Eikä niitä koiria voi ihan päämäärättömästi hankkia tontille, koska koirat ansaitsevat kumminkin aikaa ja panostusta omistajilta. Tällöin metsästykseen kelpaamaton, mutta muuten luonteeltaan ja terveydeltään kunnollinen yksilö annetaan eteenpäin.

Joku mainitsikin suomenpystykorvan, jonka metsästys perustuu haukkumiseen. Jos koira ei hauku riistaa, voi olla että se ei hauku muutenkaan mitään. Tällöin koira voi olla kelpo yksilö myös sinne kerrostaloon.

Toivottavasti nyt ymmärrät, miksi näitä on ehdotettu.

Hyviä koiria ovat noutajat kuten labradorin noutaja tai kultainen noutaja. Rescue koiraa ei kannata hankkia koska ne ovat pääsääntöisesti sairaita ja rokottamattomia.