Sairaalassa olevat/olleet potilaat. Mikä kiire teillä on?

Kiitos. En ymmärrä miksi on normaalia kohdella hoitajaa huonosti. Millä tahansa muulla alalla vastaava käytös ei olisi hyväksyttävää. Meitä ei nähdä ammattilaisina, jotka tekevät työtään vaan jonain... en edes tiedä minä. Ei kai minään? 

Ap[/quote]

Onko sulla mitään käsitystä mitä esim. opettajat, vartijat tai poliisit kohtaa työssään? Erona on vain se että ne ei voi lääkitä asiakkaita hiljaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. En ymmärrä miksi on normaalia kohdella hoitajaa huonosti. Millä tahansa muulla alalla vastaava käytös ei olisi hyväksyttävää. Meitä ei nähdä ammattilaisina, jotka tekevät työtään vaan jonain... en edes tiedä minä. Ei kai minään? 

Ap

Onko sulla mitään käsitystä mitä esim. opettajat, vartijat tai poliisit kohtaa työssään? Erona on vain se että ne ei voi lääkitä asiakkaita hiljaisiksi.

Opettajat, vartijat, lääkärit ja poliisit eivät joudu työssään panostamaan omaa empatiaansa. Riittää kunhan eivät kyynisty liiaksi.

Empatiatyö on vaativaa ihan omalla tavallaan. Onneksi en ole hoitoalalla, eikä minä sinne soveltuisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. En ymmärrä miksi on normaalia kohdella hoitajaa huonosti. Millä tahansa muulla alalla vastaava käytös ei olisi hyväksyttävää. Meitä ei nähdä ammattilaisina, jotka tekevät työtään vaan jonain... en edes tiedä minä. Ei kai minään? 

Ap

Onko sulla mitään käsitystä mitä esim. opettajat, vartijat tai poliisit kohtaa työssään? Erona on vain se että ne ei voi lääkitä asiakkaita hiljaisiksi.

Poliisi voi viedä lyöjän putkaan ja antaa tuomion virkavallan vastustamisesta.

Myös opettaja voi soittaa poliisin ja tehdä rikosilmoituksen.

Vartijat saavat poliisien lisäksi käyttää fyysisiä hallintaotteita saadakseen tilanteen hallintaan ja myös tehdä rikosilmoituksen.

Hoitaja ei saa puolustautua, ei tehdä rikosilmoitusta eikä edes määrätä lääkkeitä. Aggressiiviselle potilaalle voi joku suopea lääkäri määrätä rauhoittavaa, mutta usein potilas ei tätä edes suostu ottamaan. Ja sekö on sinusta väärin, että aggressiivinen potilas ei saa riehua vapaasti ja hakata hoitajia?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei yleensä viihdy vieraissa nurkissa kovin pitkään, varsinkaan sairaalassa joka ei ole luontainen ympäristö. En ole ikinä yötä ollut, mutta kyllä minulle olisi ihan tuskaa jo pelkästään se siellä lojuminen kun ei voi kotona olla omassa rauhassa ja omien viihdykkeiden parissa.

Maallikolle tietysti herää myös kysymyksiä lääkkeiden ottamisesta, onko se jotenkin yllätys? Varsinkin kun paljon pauhtaan siitä miten hoitajilla on kiire ja aika ei riitä, niin voi tulla mieleen että meneekö tässä nyt kaikki oikein jos on tyhjä tippapussi kädessä kiinni tai lääkkeet viipyvät.

Kun sairaala ei ole hotelli niin ei siellä tarkoitus varsinaisesti ole viihtyä vaan saada sairaalahoitoa.

Jos jokaisella potilaalla olisi oma hoitajansa niin sitten se tippa voitaisiin varmasti ottaa pois samalla sekunnilla, kun se on tippunut. Mutta tuo 5 minuutin viime ei kenenkään henkeä vie. Lääkkeetkin jaetaan siinä 15 minuutin sisällä, mutta millään niitä ei voida kaikille tasan kello 12 antaa.

Ap

Tässä aiemmin jouduin olemaan kahdessa eri sairaalassa vähän päälle kuusi viikkoa. Parista ensimmäisestä viikosta en muista kuin palasia mutta tyttäreni mukaan en ollut mikään helppo potilas. Kuitenkin kaikki ymmärsivät että olin tosi huonossa kunnossa (paha keuhotulehdus, nestettä keuhkoissa, hyponatremi, sydän kenkkuili, sepsis, tulppia keuhkoissa, onneksi olivat pieniä,,ja vielä mitä muuta,,) ja minua hoidettiin todella viimeisen päälle ja henkiin jäin :) . Ainut asia mistä 'riitelin' sitten kun jaksoin oli että olisin halunnut enemmän kipuja liventäviä ja oli vaikea hyväksyä että niitä annettiin jo max. Toinen keskustelun aihe oli rauhoittavat, kun kuolemanpelko iski päälle olisin mielellään halunnut pari enemmän kuin ne jota harvakseen sain. Muistan että kähisin sieltä sängyn pohjalta lääkäreille että se on minun ihmisoikeuteni olla kivuton ja rauhallinen :) . En kuitenkaan koskaan kiusannut hoitajia tällä asialla koska lääkärithän siitä päättivät. Ei sairaalassa kaikki asiat aina mene minuutilleen, voin ajatella että muutamat joutuivat  odottelemaan kun minulla esim. verenpaine laski vaarallisen alas ja happi ei enää kulkenut, siinä oli jo monta hoitajaa tekemässä töitä että saivat minut vakautettua,,

Mä ole ollut sairaalassa vain synnytyksissä ja viimeisimmän jälkeen piti mennä parin viikon päästä uudestaan kaavintaan. Eli siis 4krt. Joka kerta olen halunnut asap pois, koska sairaalat on ihan hirveitä paikkoja. Ja olen joka päivä kysynyt joko saa poistua. Ihan ajatuksella että nopeammin pääsee pois kun ei edes esitä viihtyvänsä. Varsinkin kun ollaan jouduttu jäämään vauvan kanssa yöksi ihan turhista syistä. Esim siksi että lääkäri ei kierrollaan ehtinyt kuin naapurihuoneeseen asti.

Oli sekin ärsyttävää odottaa sitä kaavintaa, mutta ymmärrän etten ollut kiireellisin. En kyllä hoitajille kiukutellutkaan siitä odottamisesta. Yhdessä tuhahdettiin kun kävi ilmi, että jonkun sekaannuksen vuoksi nimeni yli oli hypätty vahingossa ja sitten unohdettu laittaa takaisin listaan. Mutta sattuuhan sitä.

Mitä se teitä hoitajia haittaa jos potilaat haluaa lähteä? Nehän on vain tiellä siellä muutenkin.

Potilaita ohjeistamallahan tuosta ongelmasta pääsee, ellei sitten ole sellainen tapaus, joka ei pysty asioita sisäistämään. Itse yleensä kerron kun esim jotain iv antibioottia laitan, että se tippuu noin puolessa tunnissa ja tulen sitten jossain vaiheessa ottamaan sen pois. Jos on kotiutuminen tiedossa niin kerron potilaalle, että lääkärit aloittavat kierron osastolla yleensä aamupäivästä ja kotiutuspapereita voi joutua odottamaan iltapäivään asti.

Ei ole ollut minulla kiire siellä. Monta kertaa ovat huomauttaneet, että voisin joskus pyytääkin jotain ja että siinä on soittokello sitä varten.

Kyllä jo ekan sivun jälkeen alkaa haiskahtaa siltä, ettei aloittaja ole sairaalaa nähnytkään.

Opettajat, vartijat, lääkärit ja poliisit eivät joudu työssään panostamaan omaa empatiaansa. Riittää kunhan eivät kyynisty liiaksi.

Empatiatyö on vaativaa ihan omalla tavallaan. Onneksi en ole hoitoalalla, eikä minä sinne soveltuisikaan.

Selvästikään et tiedä mitään esim. opettajan työstä. En osaa edes kuvitella, mitä siitä tulisi ilman empatiaa. Ja ei kuule opettajat mitään poliiseja saa paikalle, ellei ole oikeasti vaarallisesta tilanteesta kyse, ja silloin saa kyllä hoitajatkin. Lisäksi opettajien asiakkaat ovat yleensä alaikäisiä, eli edes pahoinpitelyistä ei tule tuomioita, epäkunnioittavaa käytöstä kuuntelee päivittäin ja lisäksi on vielä vastuussa siitä etteivät asiakkaat tapa toisiaan vahingossa tai tahallaan, ai niin ja ne pitäisi vielä saada oppimaankin jotain. Hoitajan tehtävä on hoitaa, ei mitään muuta, ja sinusta se on jotenkin pahempi paikka? Tervemenoa kouluttautumaan opettajaksi, ainakin matemaattisten alojen opettajista on jatkuva pula. Eipähän tarvitse sitten enää potilaille "osoittaa empatiaa", mikä on kyllä viesteistäsi ollut harbinaisen kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Noh, siksi, että sairaalassa on epämiellyttävää vaikka kipuja ei olisikaan. Ei mitään yksityisyyttä, ei mitään sananvaltaa omista asioista, vieraiden ihmisten keskellä ja parhaassa tapauksessa sulle tehdään intiimejä ja kivuliaitakin toiminpiteitä jonku kälyisen verhon takana.

Et voi päättää mitä milloinkin teet, mitä ruokaa on tarjolla, koska sitä tarjotaan.

Siellä sinulla ei ole sananvaltaa asioistasi, vaan olet täysin riippuvainen toisten ihmisten hoivasta.

Eniten inhotti se yksityisyyden täysi puuttuminen. Mulle laitettiin katetri isossa tilassa ohkaisen verhon takana ja siinä samalla keskustelivat mun ohi mun meneillään olevista kuukautisista reippaalla puheäänellä.

Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisi olla yksityishuoneet. Vessa voi olla jaettu. Mä kun olin sairaalassa ja aloin syömään lounasta, tuki lääkäri kierrokselle ja teki jonkun anaalinsorkkimisen naapurin rouvalle. Siinä sitten keskustelivat rouvan ulosteen koostumuksesta paskan ja kusen löyhkätessä. Hyvää ruokahalua vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei yleensä viihdy vieraissa nurkissa kovin pitkään, varsinkaan sairaalassa joka ei ole luontainen ympäristö. En ole ikinä yötä ollut, mutta kyllä minulle olisi ihan tuskaa jo pelkästään se siellä lojuminen kun ei voi kotona olla omassa rauhassa ja omien viihdykkeiden parissa.

Maallikolle tietysti herää myös kysymyksiä lääkkeiden ottamisesta, onko se jotenkin yllätys? Varsinkin kun paljon pauhtaan siitä miten hoitajilla on kiire ja aika ei riitä, niin voi tulla mieleen että meneekö tässä nyt kaikki oikein jos on tyhjä tippapussi kädessä kiinni tai lääkkeet viipyvät.

Kun sairaala ei ole hotelli niin ei siellä tarkoitus varsinaisesti ole viihtyä vaan saada sairaalahoitoa.

Jos jokaisella potilaalla olisi oma hoitajansa niin sitten se tippa voitaisiin varmasti ottaa pois samalla sekunnilla, kun se on tippunut. Mutta tuo 5 minuutin viime ei kenenkään henkeä vie. Lääkkeetkin jaetaan siinä 15 minuutin sisällä, mutta millään niitä ei voida kaikille tasan kello 12 antaa.

Ap

Montako potilasta per hoitaja vaikka jollain sisätautiosastolla?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut minulla kiire siellä. Monta kertaa ovat huomauttaneet, että voisin joskus pyytääkin jotain ja että siinä on soittokello sitä varten.

Mä erehdyin kerran soittamaan, mutta hoitaja tuli niin vihaisena etten sen jälkeen uskaltanut sitä soitella.

Hoitaja sanoi, että käy nopeasti kansliassa, ja tulee sitten katsomaan lähettämään minut kotiin. Ei näkynyt eikä kuulunut, niin menin sitten itse kansliaan, kun kerran hakijakin oli jo paikalla odottamassa. Hoitaja oli unohtanut minut kokonaan, eikä johtunut kiireestä. Höpisivät kollegan kanssa omiaan. Kyseessä pieni ja rauhallinen yksikkö.

Änkytti sitten, että oli ollut ihan juuri tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, siksi, että sairaalassa on epämiellyttävää vaikka kipuja ei olisikaan. Ei mitään yksityisyyttä, ei mitään sananvaltaa omista asioista, vieraiden ihmisten keskellä ja parhaassa tapauksessa sulle tehdään intiimejä ja kivuliaitakin toiminpiteitä jonku kälyisen verhon takana.

Et voi päättää mitä milloinkin teet, mitä ruokaa on tarjolla, koska sitä tarjotaan.

Siellä sinulla ei ole sananvaltaa asioistasi, vaan olet täysin riippuvainen toisten ihmisten hoivasta.

Eniten inhotti se yksityisyyden täysi puuttuminen. Mulle laitettiin katetri isossa tilassa ohkaisen verhon takana ja siinä samalla keskustelivat mun ohi mun meneillään olevista kuukautisista reippaalla puheäänellä.

Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisi olla yksityishuoneet. Vessa voi olla jaettu. Mä kun olin sairaalassa ja aloin syömään lounasta, tuki lääkäri kierrokselle ja teki jonkun anaalinsorkkimisen naapurin rouvalle. Siinä sitten keskustelivat rouvan ulosteen koostumuksesta paskan ja kusen löyhkätessä. Hyvää ruokahalua vaan.

Minullakin vieruskaverille, varsin kunnioitettavan ikäiselle mummolle, tehtiin sama.

Oltiin oikein hyvissä jutteluväleissä ja hän vain lääkärin poistuttua kuivakasti totesi, että olisi nyt edes pyyhkinyt.

Kun olin sairaalassa niin eniten siellä tosiaan vaivasi se tylsyys. Kyllä sitä odotti aina että tuli joku ateria tai vaikka edes lääkkeen aika niin oli edes jotain ajankulua. Kivutkin kun oli aika kovat niin pelkäsi että jos ei saa ajoissa kipulääkettä niin kivut iskee kahta kauhiammin. Ihmettelen kun ei oikein meinannut saada millään tarpeeksi kipulääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksänkymppinen äitini oli taannoin sairaalassa 1,5 vkoa. Kaikki hoidot toteutettiin hienosti, lääkitys säädettiin kohdilleen ja äidillä kävi jumppari, jonka kanssa treenattiin kävelyä ja seurattiin lääkkeiden vaikutusta. Erinomaista suorastaan. Ainut mihin olimme pettyneitä oli tiedon kulku. Äiti ei jo korkean ikänsäkään vuoksi muista kaikkea eikä ymmärrä kaikkea lääketieteen termistöä. Oli todella vaikeaa saada selville, mikä käytännössä äitiä vaivasi ja mitä sille tehdään / miten toimimme jatkossa, tarvitseeko äiti kotiapua jne. Soittelin hoitajille, mutta heitä ei saanut kiinni tai heidän tietämyksensä oli vähäinen. Samoin kotiuttamisen ajankohdan suhteen oli epäselvyyksiä. Toivoisin, että myös omaiset pyrittäisiin ottamaan mukaan näissä tilanteissa. Nyt meillä oli koko ajan hirvittävä stressi, vaikka äitimme olikin hyvässä hoidossa.

Meillä oli vähän samanlainen tilanne.

Mutta tietoa sain hyvin, kun olin äidin luona käymässä. Hoitajan käydessä huoneessa, kysyin, että mihin aikaan sopisi käydä kysymässä äidin labratulojset yms, että ehditte katsoa koneelta.

Hoitaja asiallisesti vastasi, että puolen tunnin päästä on tauko, että tule kansliaan.

Kävin siellä ja hän katsoi koneelta viimeiset tiedot.

Asiallista ja hyvää toimintaa. Ei mitään moitittavaa.

Ei kyllä itse potilaanakaan. Useasti olen ollut sairaalassa ja homma on toiminut hyvin. Lääkkeet ja tipat tulleet ja ruoka kannettu eteen. Kotiutua hoidettu sinä päivänä, kun luvattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, siksi, että sairaalassa on epämiellyttävää vaikka kipuja ei olisikaan. Ei mitään yksityisyyttä, ei mitään sananvaltaa omista asioista, vieraiden ihmisten keskellä ja parhaassa tapauksessa sulle tehdään intiimejä ja kivuliaitakin toiminpiteitä jonku kälyisen verhon takana.

Et voi päättää mitä milloinkin teet, mitä ruokaa on tarjolla, koska sitä tarjotaan.

Siellä sinulla ei ole sananvaltaa asioistasi, vaan olet täysin riippuvainen toisten ihmisten hoivasta.

Eniten inhotti se yksityisyyden täysi puuttuminen. Mulle laitettiin katetri isossa tilassa ohkaisen verhon takana ja siinä samalla keskustelivat mun ohi mun meneillään olevista kuukautisista reippaalla puheäänellä.

Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisi olla yksityishuoneet. Vessa voi olla jaettu. Mä kun olin sairaalassa ja aloin syömään lounasta, tuki lääkäri kierrokselle ja teki jonkun anaalinsorkkimisen naapurin rouvalle. Siinä sitten keskustelivat rouvan ulosteen koostumuksesta paskan ja kusen löyhkätessä. Hyvää ruokahalua vaan.

Minullakin vieruskaverille, varsin kunnioitettavan ikäiselle mummolle, tehtiin sama.

Oltiin oikein hyvissä jutteluväleissä ja hän vain lääkärin poistuttua kuivakasti totesi, että olisi nyt edes pyyhkinyt.

Tuosta olen tosiaan täysin samaa mieltä. Laivallakin on enemmän yksityisyyttä kuin sairaalassa.

Tuo kotiuttaminen on kyllä hidasta..toisaalta päivystyksessä yms odottaa porukkaa että pääsisi osastolle..oon monesti miettinyt eikö mitenkään voi hommaa tehostaa. Viimeksi miehelle sanottiin aamu 9 että pääsee kotiin kun lääkäri käynyt..lääkäri tuli 15aikaan..mitä järkeä tuossa, että koko päivä odotetaan lääkäriä. Noi lääkkeet yms niin on se minusta vähän outoa myös, että sanotaan iltalääkjeen olevan 20.00 ja se tuodaan 23. Pahin on ollut vauvan kanssa kun ruokia ja maitoja oikeasti on joutunut käydä kyselemässä monta kertaa, ei vauva ymmärrä että nyt on kiire ja maito tulee kun tulee.