Sairaalassa olevat/olleet potilaat. Mikä kiire teillä on?

Asiakaspalvelualoilla kohtaa myös väkivaltaa, enemmän toki henkistä sellaista. Eipä ole kukaan puolustelemassa ja huuto vain kovenee, jos öykkäri ei saa tahtoaan läpi.

Mitä niihin sairaaloiden patjoihin yms tulee, niin niiden tarkoitus on kestää ensinnäkin runsasta käyttöä ja sitä, että ihmisestä voi tulla siihen patjalle ihan kaikki mitä ihmisestä irtoaa. Samaten niiden tyynyjen ja peittojen on kestettävä satoja pesukertoja (ne on pystyttävä pesemään riittävän korkeissa lämpötiloissa riittävän vahvoilla pesuaineilla) sekä oltava paloturvallisia. Hotellilaatuisia niistä ei saa, eikä sairaala mikään hotelli olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei sori, en ole käynyt koulutusta potilaana olemisesta. Koeta kestää.

Joo

Pitkälle pääset jo muistamalla, että hoitajalla ja lääkärillä on sinun lisäksesi monta muutakin potilasta hoidettavana eli kohtele työntekijöitä asiallisesti, äläkä soita soittokelloa huvin vuoksi. Noudata myös annettuja ohjeita.

Itse muutaman kerran potilaana olleensa sanoisin kyllä, että ihmiset ihan liiaksi pelkäävät olevansa vaivaksi eivätkä soita kelloa vaikka olisi oikeasti syytä soittaa jo aikaisemmin. Henkilön lökunta on palkattu sinne hoitamaan ja se ei ole koskaan potilaan ongelma jos on kiire.

Vastaan omalla sairaalassaolokokemuksella. Tipan loppuminen aiheutti niin järkyttävän kovan piippausäänen, joka pahensi jo muutenkin oksettavan kovaa päänsärkyäni. Siksi painoin kutsunappia, kun tippa loppui. Kyllä siinä tilanteessa oli kiire saada meteli pois.

Vaihda ammattia. Työ ei sovi sinulle. Voisit ryhtyä tarjoilijaksi, pääsisit aukomaan päätäsi känniläisille. Sepä vasta mukavaa olisi eikä kukaan valittaisi mistään, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Potilaita ohjeistamallahan tuosta ongelmasta pääsee, ellei sitten ole sellainen tapaus, joka ei pysty asioita sisäistämään. Itse yleensä kerron kun esim jotain iv antibioottia laitan, että se tippuu noin puolessa tunnissa ja tulen sitten jossain vaiheessa ottamaan sen pois. Jos on kotiutuminen tiedossa niin kerron potilaalle, että lääkärit aloittavat kierron osastolla yleensä aamupäivästä ja kotiutuspapereita voi joutua odottamaan iltapäivään asti.

Samaa olin tulossa sanomaan, että pitäisi panostaa tuohon potilaiden ohjaamiseen.

Totta kai aina on näitä kellonrimputtajia, niitä joille ei ohjeistus tehoa, ärsyttäviä vänkyröitä, epäasiallisia.... mutta ikävä kyllä ihan todella usein nykyisin potilaana huomaa, että asioita unohtuu ja jää hoitohenkilökunnalta tekemättä. En väitä että näin tehdään tahallaan, ja ymmärrän työn kiireyden ja paineet, mutta itselläni kun on ollut omasta takaa ja lähipiiristä niin ikäviä kokemuksia kun asioita unohdetaan, että ikävä kyllä olen nykyisin se pikkuasioista kelloa rimputtava potilas, ennemmin kuin se potilas joka unohdetaan esim. kivuissaan kokonaan. Mä en yksinkertaisesti luota siihen, että saan asianmukaista hoitoa ja apua, siksi on varmisteltava ja kyseltävä, kun kukaan ei yleensä kerro vapaaehtoisesti mitään! Ja kun ei kaikkea tajua kysyä silloin kun se hoitaja siinä ensimmäisen kerran pyörähtää, sitten pitää soittaa kelloa perään.

Ja tämähän on ihan typerää, hoitajan työajan hukkakäyttöä, että pitää juosta potilaan luona kerta toisensa jälkeen. Paljon helpompaa olisi, kun esim. sitä tippaa laittaessa sanottaisiin kauanko tippuu, suurinpiirtein milloin tullaan ottamaan pois, saako ruokaa, suurinpiirtein monelta, onko lääkäri tulossa käymään, tiedetäänkö jo lisäkokeista... Kun potilas tietää mitä odottaa, ja mikä on normaalia, ei tarvitse jatkuvasti häiritä hoitajia. esim. "Saat kipulääkettä, kohta helpottaa" - ei järkevä tapa, potilas soittaa perään 10min kuluttua "tuli hirveä väsymys, mikähän on?"(pelottaa) tai "ei tämä lääke auta, yhä koskee!" (turhautuminen) tai myöhemmin "olen odottanut jo 45min, tuleeko lääkäri vai mitä nyt tapahtuu?"(epävarmuus)

Paljon järkevämpää olisi HETI sanoa: "tämä kipulääke auttaa viimeistään puolen tunnin kuluessa, jos ei puolen tunnin päästä ole helpottanut tai kipu pahenee, soita kelloa. Lääke voi väsyttää, se on normaalia. Lääkäri tulee kun ehtii, voi mennä useampi tunti, nyt on kiirettä"- pienellä lisäselityksellä potilas ei niin todennäköisesti soittele heti perään. Pitää toki muistaa olla selkeä ja lyhytsanainen! "joo saat nyt tätä lääkettä, Kipuvexhuspoxia, sen vaikuttava aine on idiootixselittäxixpitkästix, terapeuttinen leveys plääplääplää, puoliintumisaika läpläpläp, lääkäri Huttunen, joka muuten on ennen ollut Onnenkantamoisen aseman ylilääkäri, pätevä tyyppi siis, on nyt palaverissa laitetoimittaja Vauhtimummoxin kanssa ja sitten jaadijaadijaa...." - ei tuollaisesta kukaan mitään muista, ja kohta kello soi taas.....

Väittäisin, että se kiire ja hätäily johtuu potilailla isolta osin tietämättömyydestä ja sen tuomasta epävarmuudesta ja luottamattomuudesta. Kyllä ne potilaat näkee sen kiireen missä työtä tehdään, ymmärtää sen kuormittavuuden ja huonot työolosuhteet. Ja tietää mitä siitä seuraa, virheiden riski kasvaa, unohdusten riski kasvaa... Siksi, vaikka tietääkin sen kuormittavan lisää, on häirittävä niitä hoitajia, ja se sitten näyttäytyy teille että potilas hätäilee ja hoputtaa teitä. Mulla olisi pyyntö kaikille hoitajille: yrittäkää ymmärtää, että se potilaiden epäluottamus teitä kohtaan ei ole mitään henkilökohtaista, vaan he ovat huolissaan siitä, saavatko riittävää ja asianmukaista hoitoa. Potilaat ovat syystäkin huolissaan, terveydenhuolto on kiristetty äärimmilleen. Älkää lietsoko potilaan epävarmuutta, pelkoja ja epäluottamusta, vaan hälventäkää niitä ohjeistamalla ja neuvomalla selkeästi ja kattavasti. Tämä helpottaa omaa työtännekin, jo pari kellonrimputtajaa vuorossa vähemmän antaa kummasti lisäaikaa varsinaisen työn tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. En ymmärrä miksi on normaalia kohdella hoitajaa huonosti. Millä tahansa muulla alalla vastaava käytös ei olisi hyväksyttävää. Meitä ei nähdä ammattilaisina, jotka tekevät työtään vaan jonain... en edes tiedä minä. Ei kai minään? 

Ap

Onko sulla mitään käsitystä mitä esim. opettajat, vartijat tai poliisit kohtaa työssään? Erona on vain se että ne ei voi lääkitä asiakkaita hiljaisiksi.

Poliisi voi viedä lyöjän putkaan ja antaa tuomion virkavallan vastustamisesta.

Myös opettaja voi soittaa poliisin ja tehdä rikosilmoituksen.

Vartijat saavat poliisien lisäksi käyttää fyysisiä hallintaotteita saadakseen tilanteen hallintaan ja myös tehdä rikosilmoituksen.

Hoitaja ei saa puolustautua, ei tehdä rikosilmoitusta eikä edes määrätä lääkkeitä. Aggressiiviselle potilaalle voi joku suopea lääkäri määrätä rauhoittavaa, mutta usein potilas ei tätä edes suostu ottamaan. Ja sekö on sinusta väärin, että aggressiivinen potilas ei saa riehua vapaasti ja hakata hoitajia?

Paitsi että näin yksioikoista se ei ole.

Poliisi ei jakele tuomioita. Oikeus jakaa tuomiot.

Jos poliisi, vartija tai opettaja käyttää voimaa, pääsee äkkiä itse käräjille liiasta voimankäytöstä. Sen aikana et sitten olekaan töissä vaan hyllytettynä. Se on hyvin rajallista millaisia keinoja saat väkivaltatilanteessa käyttää. Opettaja noin lähtökohtaisesti ei yhtään mitään.

Minulla fysioterapeutti katosi yli 4,5 tunniksi, kun odotin ortoosia päästäkseni liikkumaan. Oli kuulemma kiire "passittaa potilaita kotiin". Muuten ihan kiva, mutta en ollut käynyt vessassa yli 14 tuntiin ja tunne alkoi olla melkoinen. Ja tosiaan olin liikuntakyvytön. Kyllä se vähän kiukutti, mutta ystävällinen siivoja auttoi viemään sanaa eteenpäin. 

Sairaalassa on kamalaa. Siksi sieltä halutaan pois. Mistään et tiedä mitään, asiat tapahtuu jos tapahtuu jne. Juurikin tuota että "ruuan jälkeen pääset pois". Soitat hakijalle 2h ajomatkan päähän että ruoka on klo 12 ja sen jälkeen päästetään pois ja sitten se hakija saa hengailla sairaalassa neljään asti kun lääkäriä ei näy.

Ja jos poistut omine lupinesi niin tulee valitusta. Itse lähdin viimeksi ihan keskenäni pois. Huikkasin kansliaan heipat ja kävelin pihalle. Olin odottanut lääkäriä kotiuttamaan 5h siinä vaiheessa ja hoitaja kävi sanomassa että menee varmaan seuraavaan päivään kotiutus.

Ainoa positiivinen asia sairaalassa on ruoka. Se on mainettaan parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda ammattia. Työ ei sovi sinulle. Voisit ryhtyä tarjoilijaksi, pääsisit aukomaan päätäsi känniläisille. Sepä vasta mukavaa olisi eikä kukaan valittaisi mistään, eihän?

Miksi haluaisin aukoa päätäni känniläisille? Olen hakemassa yliopistoon. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaita ohjeistamallahan tuosta ongelmasta pääsee, ellei sitten ole sellainen tapaus, joka ei pysty asioita sisäistämään. Itse yleensä kerron kun esim jotain iv antibioottia laitan, että se tippuu noin puolessa tunnissa ja tulen sitten jossain vaiheessa ottamaan sen pois. Jos on kotiutuminen tiedossa niin kerron potilaalle, että lääkärit aloittavat kierron osastolla yleensä aamupäivästä ja kotiutuspapereita voi joutua odottamaan iltapäivään asti.

Samaa olin tulossa sanomaan, että pitäisi panostaa tuohon potilaiden ohjaamiseen.

Totta kai aina on näitä kellonrimputtajia, niitä joille ei ohjeistus tehoa, ärsyttäviä vänkyröitä, epäasiallisia.... mutta ikävä kyllä ihan todella usein nykyisin potilaana huomaa, että asioita unohtuu ja jää hoitohenkilökunnalta tekemättä. En väitä että näin tehdään tahallaan, ja ymmärrän työn kiireyden ja paineet, mutta itselläni kun on ollut omasta takaa ja lähipiiristä niin ikäviä kokemuksia kun asioita unohdetaan, että ikävä kyllä olen nykyisin se pikkuasioista kelloa rimputtava potilas, ennemmin kuin se potilas joka unohdetaan esim. kivuissaan kokonaan. Mä en yksinkertaisesti luota siihen, että saan asianmukaista hoitoa ja apua, siksi on varmisteltava ja kyseltävä, kun kukaan ei yleensä kerro vapaaehtoisesti mitään! Ja kun ei kaikkea tajua kysyä silloin kun se hoitaja siinä ensimmäisen kerran pyörähtää, sitten pitää soittaa kelloa perään.

Ja tämähän on ihan typerää, hoitajan työajan hukkakäyttöä, että pitää juosta potilaan luona kerta toisensa jälkeen. Paljon helpompaa olisi, kun esim. sitä tippaa laittaessa sanottaisiin kauanko tippuu, suurinpiirtein milloin tullaan ottamaan pois, saako ruokaa, suurinpiirtein monelta, onko lääkäri tulossa käymään, tiedetäänkö jo lisäkokeista... Kun potilas tietää mitä odottaa, ja mikä on normaalia, ei tarvitse jatkuvasti häiritä hoitajia. esim. "Saat kipulääkettä, kohta helpottaa" - ei järkevä tapa, potilas soittaa perään 10min kuluttua "tuli hirveä väsymys, mikähän on?"(pelottaa) tai "ei tämä lääke auta, yhä koskee!" (turhautuminen) tai myöhemmin "olen odottanut jo 45min, tuleeko lääkäri vai mitä nyt tapahtuu?"(epävarmuus)

Paljon järkevämpää olisi HETI sanoa: "tämä kipulääke auttaa viimeistään puolen tunnin kuluessa, jos ei puolen tunnin päästä ole helpottanut tai kipu pahenee, soita kelloa. Lääke voi väsyttää, se on normaalia. Lääkäri tulee kun ehtii, voi mennä useampi tunti, nyt on kiirettä"- pienellä lisäselityksellä potilas ei niin todennäköisesti soittele heti perään. Pitää toki muistaa olla selkeä ja lyhytsanainen! "joo saat nyt tätä lääkettä, Kipuvexhuspoxia, sen vaikuttava aine on idiootixselittäxixpitkästix, terapeuttinen leveys plääplääplää, puoliintumisaika läpläpläp, lääkäri Huttunen, joka muuten on ennen ollut Onnenkantamoisen aseman ylilääkäri, pätevä tyyppi siis, on nyt palaverissa laitetoimittaja Vauhtimummoxin kanssa ja sitten jaadijaadijaa...." - ei tuollaisesta kukaan mitään muista, ja kohta kello soi taas.....

Väittäisin, että se kiire ja hätäily johtuu potilailla isolta osin tietämättömyydestä ja sen tuomasta epävarmuudesta ja luottamattomuudesta. Kyllä ne potilaat näkee sen kiireen missä työtä tehdään, ymmärtää sen kuormittavuuden ja huonot työolosuhteet. Ja tietää mitä siitä seuraa, virheiden riski kasvaa, unohdusten riski kasvaa... Siksi, vaikka tietääkin sen kuormittavan lisää, on häirittävä niitä hoitajia, ja se sitten näyttäytyy teille että potilas hätäilee ja hoputtaa teitä. Mulla olisi pyyntö kaikille hoitajille: yrittäkää ymmärtää, että se potilaiden epäluottamus teitä kohtaan ei ole mitään henkilökohtaista, vaan he ovat huolissaan siitä, saavatko riittävää ja asianmukaista hoitoa. Potilaat ovat syystäkin huolissaan, terveydenhuolto on kiristetty äärimmilleen. Älkää lietsoko potilaan epävarmuutta, pelkoja ja epäluottamusta, vaan hälventäkää niitä ohjeistamalla ja neuvomalla selkeästi ja kattavasti. Tämä helpottaa omaa työtännekin, jo pari kellonrimputtajaa vuorossa vähemmän antaa kummasti lisäaikaa varsinaisen työn tekemiseen.

Juurikin tämä, että sairaalassa tuollainen kelloaikataulun mukaan eläminen ei yksinkertaisesti toimi. Potilaita tulee koko ajan lisää ja tilanteet muuttuvat. Siksi en itsekään lupaile mitään tiettyjä kellojenaikoja. Saattaa tulla esimerkiksi elvytystilanne ennen kuin ehtii hakemaan toiselle potilaalle paidan. Joku potilas kaatuu, kun hakemassa jotain muuta jne. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vastaan omalla sairaalassaolokokemuksella. Tipan loppuminen aiheutti niin järkyttävän kovan piippausäänen, joka pahensi jo muutenkin oksettavan kovaa päänsärkyäni. Siksi painoin kutsunappia, kun tippa loppui. Kyllä siinä tilanteessa oli kiire saada meteli pois.

Minä tarkoitin lähinnä niitä tippatelineissä olevia pulloja. Se infuusiopumpun piipitys kuuluu hyvin kansliaankin niin tullaan kyllä heti ottamaan se pois, kun ehditään. Tuo tosin on hieman liioittelua tuo sen aiheuttaman äänen kuvaus. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä se teitä hoitajia haittaa jos potilaat haluaa lähteä? Nehän on vain tiellä siellä muutenkin.

En missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että potilaat haluaisivat lähteä vaan sen, että heti kukonlaulun aikaan ruvetaan kyselemään, että milloin pääsee kuin pieni lapsi, joka jatkuvasti toistelee milloin ollaan perillä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Opettajat, vartijat, lääkärit ja poliisit eivät joudu työssään panostamaan omaa empatiaansa. Riittää kunhan eivät kyynisty liiaksi.

Empatiatyö on vaativaa ihan omalla tavallaan. Onneksi en ole hoitoalalla, eikä minä sinne soveltuisikaan.

Selvästikään et tiedä mitään esim. opettajan työstä. En osaa edes kuvitella, mitä siitä tulisi ilman empatiaa. Ja ei kuule opettajat mitään poliiseja saa paikalle, ellei ole oikeasti vaarallisesta tilanteesta kyse, ja silloin saa kyllä hoitajatkin. Lisäksi opettajien asiakkaat ovat yleensä alaikäisiä, eli edes pahoinpitelyistä ei tule tuomioita, epäkunnioittavaa käytöstä kuuntelee päivittäin ja lisäksi on vielä vastuussa siitä etteivät asiakkaat tapa toisiaan vahingossa tai tahallaan, ai niin ja ne pitäisi vielä saada oppimaankin jotain. Hoitajan tehtävä on hoitaa, ei mitään muuta, ja sinusta se on jotenkin pahempi paikka? Tervemenoa kouluttautumaan opettajaksi, ainakin matemaattisten alojen opettajista on jatkuva pula. Eipähän tarvitse sitten enää potilaille "osoittaa empatiaa", mikä on kyllä viesteistäsi ollut harbinaisen kaukana.

Tuo vastaaja ei ollut ap. Sinusta taas hoitajan ammatti on helppo homma? Vaihdetaanko paikkoja niin saat kokeilla mitä on "vain hoitaa". Kuvittelisin, että välittömästi opettaja soittaisi poliisit, mikäli oppilas käy kimppuun. Ja kun hyökkääjä on huomattavasti pienempi niin on helpompi puolustautuakin. Lisäksi kouluissa on käytössä erilaiset kurinpitotoimenpiteet, mitä sairaaloissa ei ja aina voi ottaa yhteyttä oppilaan vanhempiinkin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaita ohjeistamallahan tuosta ongelmasta pääsee, ellei sitten ole sellainen tapaus, joka ei pysty asioita sisäistämään. Itse yleensä kerron kun esim jotain iv antibioottia laitan, että se tippuu noin puolessa tunnissa ja tulen sitten jossain vaiheessa ottamaan sen pois. Jos on kotiutuminen tiedossa niin kerron potilaalle, että lääkärit aloittavat kierron osastolla yleensä aamupäivästä ja kotiutuspapereita voi joutua odottamaan iltapäivään asti.

Samaa olin tulossa sanomaan, että pitäisi panostaa tuohon potilaiden ohjaamiseen.

Totta kai aina on näitä kellonrimputtajia, niitä joille ei ohjeistus tehoa, ärsyttäviä vänkyröitä, epäasiallisia.... mutta ikävä kyllä ihan todella usein nykyisin potilaana huomaa, että asioita unohtuu ja jää hoitohenkilökunnalta tekemättä. En väitä että näin tehdään tahallaan, ja ymmärrän työn kiireyden ja paineet, mutta itselläni kun on ollut omasta takaa ja lähipiiristä niin ikäviä kokemuksia kun asioita unohdetaan, että ikävä kyllä olen nykyisin se pikkuasioista kelloa rimputtava potilas, ennemmin kuin se potilas joka unohdetaan esim. kivuissaan kokonaan. Mä en yksinkertaisesti luota siihen, että saan asianmukaista hoitoa ja apua, siksi on varmisteltava ja kyseltävä, kun kukaan ei yleensä kerro vapaaehtoisesti mitään! Ja kun ei kaikkea tajua kysyä silloin kun se hoitaja siinä ensimmäisen kerran pyörähtää, sitten pitää soittaa kelloa perään.

Ja tämähän on ihan typerää, hoitajan työajan hukkakäyttöä, että pitää juosta potilaan luona kerta toisensa jälkeen. Paljon helpompaa olisi, kun esim. sitä tippaa laittaessa sanottaisiin kauanko tippuu, suurinpiirtein milloin tullaan ottamaan pois, saako ruokaa, suurinpiirtein monelta, onko lääkäri tulossa käymään, tiedetäänkö jo lisäkokeista... Kun potilas tietää mitä odottaa, ja mikä on normaalia, ei tarvitse jatkuvasti häiritä hoitajia. esim. "Saat kipulääkettä, kohta helpottaa" - ei järkevä tapa, potilas soittaa perään 10min kuluttua "tuli hirveä väsymys, mikähän on?"(pelottaa) tai "ei tämä lääke auta, yhä koskee!" (turhautuminen) tai myöhemmin "olen odottanut jo 45min, tuleeko lääkäri vai mitä nyt tapahtuu?"(epävarmuus)

Paljon järkevämpää olisi HETI sanoa: "tämä kipulääke auttaa viimeistään puolen tunnin kuluessa, jos ei puolen tunnin päästä ole helpottanut tai kipu pahenee, soita kelloa. Lääke voi väsyttää, se on normaalia. Lääkäri tulee kun ehtii, voi mennä useampi tunti, nyt on kiirettä"- pienellä lisäselityksellä potilas ei niin todennäköisesti soittele heti perään. Pitää toki muistaa olla selkeä ja lyhytsanainen! "joo saat nyt tätä lääkettä, Kipuvexhuspoxia, sen vaikuttava aine on idiootixselittäxixpitkästix, terapeuttinen leveys plääplääplää, puoliintumisaika läpläpläp, lääkäri Huttunen, joka muuten on ennen ollut Onnenkantamoisen aseman ylilääkäri, pätevä tyyppi siis, on nyt palaverissa laitetoimittaja Vauhtimummoxin kanssa ja sitten jaadijaadijaa...." - ei tuollaisesta kukaan mitään muista, ja kohta kello soi taas.....

Väittäisin, että se kiire ja hätäily johtuu potilailla isolta osin tietämättömyydestä ja sen tuomasta epävarmuudesta ja luottamattomuudesta. Kyllä ne potilaat näkee sen kiireen missä työtä tehdään, ymmärtää sen kuormittavuuden ja huonot työolosuhteet. Ja tietää mitä siitä seuraa, virheiden riski kasvaa, unohdusten riski kasvaa... Siksi, vaikka tietääkin sen kuormittavan lisää, on häirittävä niitä hoitajia, ja se sitten näyttäytyy teille että potilas hätäilee ja hoputtaa teitä. Mulla olisi pyyntö kaikille hoitajille: yrittäkää ymmärtää, että se potilaiden epäluottamus teitä kohtaan ei ole mitään henkilökohtaista, vaan he ovat huolissaan siitä, saavatko riittävää ja asianmukaista hoitoa. Potilaat ovat syystäkin huolissaan, terveydenhuolto on kiristetty äärimmilleen. Älkää lietsoko potilaan epävarmuutta, pelkoja ja epäluottamusta, vaan hälventäkää niitä ohjeistamalla ja neuvomalla selkeästi ja kattavasti. Tämä helpottaa omaa työtännekin, jo pari kellonrimputtajaa vuorossa vähemmän antaa kummasti lisäaikaa varsinaisen työn tekemiseen.

Juurikin tämä, että sairaalassa tuollainen kelloaikataulun mukaan eläminen ei yksinkertaisesti toimi. Potilaita tulee koko ajan lisää ja tilanteet muuttuvat. Siksi en itsekään lupaile mitään tiettyjä kellojenaikoja. Saattaa tulla esimerkiksi elvytystilanne ennen kuin ehtii hakemaan toiselle potilaalle paidan. Joku potilas kaatuu, kun hakemassa jotain muuta jne. 

Ap

No mutta jos edellisessä vuorossa joku lupasi jotain niin minkäs teet. Ja ihan tolkuttoman pitkiä nuo odotusajat on. Kun usein pitää olla se hakija, niin olisi nyt ihan kiva ettei se kotiutus esim heittäisi 5h tai että sieltä saisi sitten vain poistua ihan keskenään kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei yleensä viihdy vieraissa nurkissa kovin pitkään, varsinkaan sairaalassa joka ei ole luontainen ympäristö. En ole ikinä yötä ollut, mutta kyllä minulle olisi ihan tuskaa jo pelkästään se siellä lojuminen kun ei voi kotona olla omassa rauhassa ja omien viihdykkeiden parissa.

Maallikolle tietysti herää myös kysymyksiä lääkkeiden ottamisesta, onko se jotenkin yllätys? Varsinkin kun paljon pauhtaan siitä miten hoitajilla on kiire ja aika ei riitä, niin voi tulla mieleen että meneekö tässä nyt kaikki oikein jos on tyhjä tippapussi kädessä kiinni tai lääkkeet viipyvät.

Kun sairaala ei ole hotelli niin ei siellä tarkoitus varsinaisesti ole viihtyä vaan saada sairaalahoitoa.

Jos jokaisella potilaalla olisi oma hoitajansa niin sitten se tippa voitaisiin varmasti ottaa pois samalla sekunnilla, kun se on tippunut. Mutta tuo 5 minuutin viime ei kenenkään henkeä vie. Lääkkeetkin jaetaan siinä 15 minuutin sisällä, mutta millään niitä ei voida kaikille tasan kello 12 antaa.

Ap

En sanonutkaan että siellä tulisi viihtyä, vastasin ihmettelyysi siitä että miksi potilaat kokevat sairaalan niin kuin kokevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet haluan ajallaan, jottei esim. Leikkauksen jälkeen särky pääse alkamaan. Jätä lääkkeet yöpöydän laatikkoon niin pistän itse. Ylipäätään haluan ripeästi pois sairaalasta ennenkuin saan sieltä kuolemantaudin tai vähintään sairaalabakteerin. Kotiin halutaan nopeasti myös sen vuoksi, että saa rauhassa nukkua ja herätä. Ja ja kerta sieltä potilas huoneesta löytyy yksi sekava ja levoton vanhus, joka estää muiden levon.

Yleensä leikkauksessakin saadut kipulääkkeet vielä vaikuttavat ja heräämössäkin saa jo lääkettä, jos kivut ovat sellaiset. Sen ymmärrän, että sairaalasta halutaan nopeasti pois ja se on tavoiteltavaa, vaikka toisilla se tuntuu olevan juuri päinvastoin. Tuo viimeinen virke on täysin totta ja valitettavaa. Joskushan häiritsevä potilas siirretään kylppäriin tai siivouskomeroon, mikä ei sekään kovin eettiseltä tunnu.

Ap

Miehen ystävä oli sairaalassa vasta vähän aikaa sitten, ei pystynyt itse liikkumaan. Samassa huoneessa oli vanhempi mies joka mölysi ja möykkäsi koko ajan. Kaveri antoi meidän kuunnella sitä hetken aikaa ja se oli jotain ihan älytöntä, aaahöööhälämölömölö...vaikea kuvailla, mutta kovalla äänella. Eikö tuollainen kuuluisi johonkin psykiatriselle osastolle? Pari päivää kaveri joutui sitä kuuntelemaan kunnes tää möykkääjä kärrättiin muualle. Ei ollut kuulemma tilaa missään aikaisemmin. 

Hoitajien palkkoihin en ota kantaa, mutta resursseistahan tuossa on kyse eli rahasta. Rahaa tarvittaisiin joka puolella terveydenhoitoa ja paljon! Eihän päättäjiä tämä kiinnosta puoluekannasta riippumatta. He sairastavat yksityisissä sairaaloissa. 

köhkah kirjoitti:

Yli-kireä hoitsu näemmä. Tuliko ongelmapotilas eteen? Lääkeet meni väärin vai? Ja lääkärikin potkastiin pois virheiden vuoksi. AVI on kuulemma saanut ylisuuren määrän kanteluita.

Tuo hoitaja varmaan odottelee ammattiliittonsa organisoimaa irtisanoutumista ja muuhun duuniin pääsyä. Sitten ei toivottavasti ärsytä noin rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kotiuttaminen... kerran minulle sanottiin että ruuan jälkeen pääsen, mies tuli odottamaan ja lähti lopulta ärtyneenä takaisin kotiin  kun mitään ei tapahtunut. Minullakin oli jo takki päällä. Lopulta se "ruuan jälkeen" olikin  8 tuntia. 

Ruuan jälkeen oli, kuten luvattu. Osastotyö menee omaa rytmiään, ja jonkun paperit käsitellään aina viimeisenä. Useimmiten ennen päivävuoron loppua, jos kaikki on paikalla ja mitään päivystysluonteista ei tule väliin. Kellonaikaa ei voi yleensä luvata.

Normijärjellä voi tuon ymmärtää, kunhan seuraa ja pohtii miten osaston työrytmi menee.

Sulla oli vaan ylioptimistiset odotukset. Ei ole osastoilla löysiä resursseja, joten saat vastaisuudessakin odotella, kunnes joku ehtii.

Normaalille ihmiselle "ruuan jälkeen" tarkoittaa yleensä aika pian sen ruuan jälkeen. Jos nyt ei ihan 10 minuutissa, niin tyypillisesti vähintäänkin ennen seuraavaa ruokaa. Miksi sanoa edes "ruuan jälkeen", jos kerran mitään kellonaikaa ei voi luvata? Miksei voi sanoa, että tämän päivän aikana, mutta todennäköisemmin vasta iltapäivällä, kun saadaan paperit kuntoon lääkärin kierrettyä?

Tää on just sellainen asia, mikä aiheuttaa potilailta sitä "väärää" toimintaa, kun kuvitellaan, että potilaat "osaston työryhmiä pohtimalla" mystisesti tietää, mitä milloinkin tapahtuu. Ei siellä sairaalassa kipeänä pysty niin tarkkaan seuraamaan ja pohtimaan, että oikeasti pystyisi jotain analyysiä tekemään siitä, millainen osaston työrytmi on. Mä en edelleenkään ymmärrä, miksei potilashuoneiden seinällä ole osaston päivärytmiä, siis esim. ruoka-aikoja, hoitajien raportteja yms. joka päivä samoihin aikoihin toistuvia asioita. Kun sit kuitenkin oletetaan, että potilas osaa olla soittamatta kelloa raportin aikana tai hakea ruokansa oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä niihin sairaaloiden patjoihin yms tulee, niin niiden tarkoitus on kestää ensinnäkin runsasta käyttöä ja sitä, että ihmisestä voi tulla siihen patjalle ihan kaikki mitä ihmisestä irtoaa. Samaten niiden tyynyjen ja peittojen on kestettävä satoja pesukertoja (ne on pystyttävä pesemään riittävän korkeissa lämpötiloissa riittävän vahvoilla pesuaineilla) sekä oltava paloturvallisia. Hotellilaatuisia niistä ei saa, eikä sairaala mikään hotelli olekaan.

Eiköhän tämän nyt tajua tyhmempikin ihan selvittämättä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että sairaalan sängyssä on ihan todella, todella epämukavaa nukkua ja maata. Mä olen ollut sairaalassa pariin otteeseen noin viikon, ja mun vointiin on kyllä ihan selkeästi vaikuttanut ne sängyt. Siis ihan sillä tasolla, että esim. kerran, kun olin muutaman päivän ihan petipotilas, niin sit, kun aloin pystyä istumaan, piti aamulääkkeet ottaa välittömästi, kun ne tuotiin, että kipulääke ehti vaikuttaa sen verran, että pystyin syömään aamiaiseni istuen. Yksi yö kotona, ja ei ollut mitään vaikeutta istua. Valittamätta (ainakaan paljoa, ja missään tapauksessa tarkoitukseni ei ollut antaa ymmärtää, että vika johtui hoitajista) kärsin sen viikon, mutta oli se ihan kamalaa.