Sairaalassa olevat/olleet potilaat. Mikä kiire teillä on?

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa oleminen on tylsää, masentavaa ja tekee hulluksi. Siellä ei pysty nukkumaan, kun naapuripedin mummo kälättää, yskii, aivastelee, oksentaa, piereskelee, valittaa ja painelee soittokelloa. Siihen päälle vielä joku piipittävä masiina ja öisinkin huoneissa ravaavat hoitajat. Hulluksihan siinä tulee. Tarvitsen omaa rauhaa, mahdollisuuden nukkua kipeänä ainakin klo 9 asti ilman keskeytyksiä. Niin ja sängyssä on hiostavat muovipäällysteiset patjat. Viikko tuota valvomista ja hullujen mummeleitten kälätystä riitti mulle.

Ja sidenote: hoitajat olivat ihania (paitsi yksi) ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! Huonekavereista ja muista olosuhteista en nauttinut. Enkä unettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

ap väärällä alalla kirjoitti:

ap ilmeisesti narkki joka syö potilaiden lääkkeet ja vittuilee potilaille ei ihme jos kotiin tekee mieli.

Olen aina ystävällinen ja ammattimainen työssäni. Nämä ovat niitä asioita, joita ei voi ääneen sanoa töissä. Montaa asiaa koko sairaalatouhussa ihmettelen. Älä kuitenkaan huoli. Olen jo etsimässä uutta alaa itselleni. 

Ap

Moni ei ymmärrä kuinka rasittavaa ja epäkiitollista hoitotyö voi olla. Hankalat potilaat on vaan hankalia. Olen useampaan otteeseen ollut sairaalahoidossa, ja yritän kyllä olla mahdollisimman vähän hankala. Aina en onnistu. En kuitenkaan koskaan ole ilkeämielistä hoitajaa tavannut, vaikka eivät aina jaksakaan ottaa vastaan ihan mitä tahansa. Ihan oma lukunsa ovat nuo hoitajia läksyttävät tökerökäytöksiset tyypit. Myötähäpeä on kiusallista

Ihmetellään, miksi hoitoalan koulutukseen ei ole enää tulijoita. Johtuisiko se siitä, että hoitajat vain narisevat, valittavat ja haukkuvat potilaita? Te hoitajat annatte itsestänne todella ikävän kuvan näillä ulostuloillanne. Muutkin työt ovat raskaita ja asiakkaat toisinaan rasittavia, mutta se on työtä ja siitä maksetaan. Kunnioittakaa itse työtänne, ehkä muutkin alkavat kunnioittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap väärällä alalla kirjoitti:

ap ilmeisesti narkki joka syö potilaiden lääkkeet ja vittuilee potilaille ei ihme jos kotiin tekee mieli.

Olen aina ystävällinen ja ammattimainen työssäni. Nämä ovat niitä asioita, joita ei voi ääneen sanoa töissä. Montaa asiaa koko sairaalatouhussa ihmettelen. Älä kuitenkaan huoli. Olen jo etsimässä uutta alaa itselleni. 

Ap

Moni ei ymmärrä kuinka rasittavaa ja epäkiitollista hoitotyö voi olla. Hankalat potilaat on vaan hankalia. Olen useampaan otteeseen ollut sairaalahoidossa, ja yritän kyllä olla mahdollisimman vähän hankala. Aina en onnistu. En kuitenkaan koskaan ole ilkeämielistä hoitajaa tavannut, vaikka eivät aina jaksakaan ottaa vastaan ihan mitä tahansa. Ihan oma lukunsa ovat nuo hoitajia läksyttävät tökerökäytöksiset tyypit. Myötähäpeä on kiusallista

Kiitos. En ymmärrä miksi on normaalia kohdella hoitajaa huonosti. Millä tahansa muulla alalla vastaava käytös ei olisi hyväksyttävää. Meitä ei nähdä ammattilaisina, jotka tekevät työtään vaan jonain... en edes tiedä minä. Ei kai minään? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmetellään, miksi hoitoalan koulutukseen ei ole enää tulijoita. Johtuisiko se siitä, että hoitajat vain narisevat, valittavat ja haukkuvat potilaita? Te hoitajat annatte itsestänne todella ikävän kuvan näillä ulostuloillanne. Muutkin työt ovat raskaita ja asiakkaat toisinaan rasittavia, mutta se on työtä ja siitä maksetaan. Kunnioittakaa itse työtänne, ehkä muutkin alkavat kunnioittaa sitä.

En rupea valehtelemaan ja kiillottamaan kuvaa. Tätä tämä on. Miksi se on työtämme ottaa vastaa asiakkaan haukut ja lyönnit? Minusta työni on hoitaa asiakas kuntoon. Auttaa kuntouttamisessa, jakaa ja antaa lääkkeet, ohjeistaa toimenpiteisiin jne. Jos muut kunnioittaisivat minua sen takia, että kääntäisin toisenkin poskeni ja ottaisin vain iskut hiljaa ja mutisematta vastaan niin en halua sitä. Se ei ole kunnioitusta. Ainakaan siinä muodossa, missä itse sanan käsitän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai sä oot se hoitaja, joka sanoi mulle silmiään pyöritellen "kyllähän tippatelineen kanssa pääsee vessaan!" kun pyysin, että tyhjänä roikkuva tippapussi otettaisiin irti, kun lääke oli jo tippunut.

Ethän sinäkään tee töitä tippuletku käteen kiinnitettynä. Se jonkin verran haittaa käden käyttämistä.

En ole, vaikka väite on totta. En tee etkä tee sinäkään, mutta sinä oletkin sairaalassa hoidettavana etkä töissä. Silmien pyörittely ei kuitenkaan ole asiallista. Lähinnä pointti tässä on se, että kun hoitaja laittaa tipan niin hän kyllä tietää milloin se on tippunut ja tulee sen sitten ottamaan pois, mutta kun siellä on kymmenen muutakin potilasta, jolla se tippaa menee. 

Ap

Itsellä tiputettiin nestettä suoneen vuodeosastolla. Kun pussi oli tyhjä, alkoi veri nousta putkea pitkin kohti pussia. Itse oli lähdettävä etsimään hoitajaa, kun kukaan ei aikoihin käynyt huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetellään, miksi hoitoalan koulutukseen ei ole enää tulijoita. Johtuisiko se siitä, että hoitajat vain narisevat, valittavat ja haukkuvat potilaita? Te hoitajat annatte itsestänne todella ikävän kuvan näillä ulostuloillanne. Muutkin työt ovat raskaita ja asiakkaat toisinaan rasittavia, mutta se on työtä ja siitä maksetaan. Kunnioittakaa itse työtänne, ehkä muutkin alkavat kunnioittaa sitä.

Kyllä on realiteetit hakusessa eikä mitään käsitystä hoitotyöstä. Jos olet vuodepotilas ja pidät itseäsi asiakkaana niin pitää hakeutua semmoiseen hoitolaitokseen jossa tarjotaan asiakaspalvelua ja maksat siitä. Ei sellaisia sairaaloita taida Suomesta löytää, yksityispotilaana voi saada hiukan palveluakin hoidon lisäksi. Lisäksi on hyvä käsittää että hyvä hoito ei pidä sisällään hyvää palvelua, ja hyvä palvelu ei takaa hyvää hoitoa.

En ole hoitotyössä, potilaskokemusta on turhankin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tippa on tippunut niin heti sillä sekunnilla pitäisi jonkun tulla se vaihtamaan

Kommentoin vain tuota kohtaa. Minä ainakaan potilaana en tiedä, kuinka tärkeää on, että siitä tippaletkusta koko ajan tippuu jotakin. Voin vaikka luulla, että suunnilleen kuolen, jos niin ei ole, ja siksi olen hädissäni.

Pari kertaa olen joutunut olemaan sairaalassa, ja ennen muuta sain todella huonot ohjeistukset siihen, miten siellä nyt pitää olla. Esim. kaipasin vähän jaloittelua ja lähdin käytäville kävelemään, niin siitähän häly nousi. Mutta ei kukaan ollut kertonut, että ei niin tietenkään saa tehdä. Tai että pitäisi vain maata sängyssä. Tai että on pakko käyttää niitä rumia sairaalavaatteita, jotka jo ulkonäöllään saavat tuntemaan itsensä sairaaksi. 

Kyllähän käytävillä saa kävellä ja se on erittäin suositeltavaakin ELLEI ole jotain syytä pysyä vuoteessa, kuten vuodelepo tai eristyksissä olo yms. Sairaalavaatteethan annetaan sen takia, että omat vaatteenne eivät sotkeutuisi. Esimerkiksi, jos hoitaja laittaa tippaa ja roiskuisi lääkettä vaatteille niin mikä häly siitäkin nousisi, kun oma lempipusero sotkeentuisi? Tai laitoshuoltaja vahingossa kaataa mehut päälle tai miksei hoitajakin. Me emme välitä tippaakaan minkälaiset rytkyt potilaalla on päällä. Eivätkä sairaat ihmiset kyllä yleensä jaksa välittää miltä näyttävät, kunhan nyt selviäisivät tästä hengissä. 

Ap

No, minulle ei kerrottu mitään tuollaista. Ehkä kävelyni ajankohta sitten vain oli väärä (taisi olla yöaikaan, mutta olen luonnostaan yökyöpeli). En ollut mitenkään henkihieverissä silloin. Se oli ennen LYHKI-aikaa, eli meitä aika hyväkuntoisiakin potilaita pidettiin osastolla pitkään.

Viimeksi halusin nopeasti kotiin ihan vaan sen takia, että jouduin viettämään yöni samassa huoneessa agressiivisen sekakäyttäjän kanssa. Sänkyni vieressä oli vaatekaapit ja tyyppi ravas koluamassa kaapiltaan röökejä vartin välein ja pyllisteli siinä naamani edessä niin, että finnipaiseinen persus oli kosketusetäisyydellä, koska hyypiön housut oli puolitangossa. Olin ainoa nainen huoneessa, toinen potilaista oli nuori mies, jonka vieraina kävi pitkin päivää sairaalan rakennustyömaalla työskentelevät raksaäijät, kun tämä miekkonen oli ko. työmaalla ollut töissä aiemmin. Ihan hirveetä toi, että on sekahuoneet ja samassa voi olla joitain sellaisia, joita saa oikeasti pelätä. Että siksi kiire kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kotiinlähdössä on sekin, että monella potilaalla on pitkä kotimatka. Olisi hyvä päästä ajoissa lähtemään, kun pitää vielä käydä apteekissakin ja ehkä se jääkaappi kotona pitää täyttää. Kurjaa, jos vasta iltamyöhään on kotona. Yleensä itselle on sairaalassa sanottu, että ruuan jälkeen kotiutetaan, kun lääkäri on hoidellut reseptit ja antanut ohjeet jatkohoitoon. Sitten kun se ruoka tulee, pukeudutaan. Sitten saattaa mennä monta hermostuttavaa tuntia ennenkuin tapahtuu mitään ja jos joku on tullut hakemaan sairaalasta ja olen hänelle sanonut: pääsen ruuan jälkeen, kun saan ensin reseptit yms. ja tämä henkilö on paikalle tullut, tulee kärsimättömäksi jo hänenkin puolestaan. 

Tuosta tipasta joku aiemmin kirjoittikin. Olen itsekin ajatellut, että voiko se tyhjä putelli siinä roikkua ilman, että sieltä tulee ainetta. Onko siitä joku haitta?

Tätä lääkkeiden täsmällistä ottoa en aluksi ymmärtänyt, mutta toinen kirjoittaja selvensi asiaa, eli tarkoittaako ap, että potilaalla on kotona jo ollut tietty lääkitys, joka otetaan tiettyyn aikaan. Eikö ole ymmärrettävää, että potilas on asiasta huolissaan. Itselläni on mm. silmälääkitys, josta kysyin silmäkirurgilta. Hän sanoi, että ei nyt tunnin heitto vielä maalta merelle heitä, mutta hyvä olisi aina samaan aikaan laittaa se. 

Voin luvata, että kukaan hoitaja ei aamuseitsemältä rupea niitä papereita väsäämään, kun siinä on vähän muutakin hommaa. 

Yleensäkin sairaalassa on ne tietyt ajat ottaa lääkkeitä ja usein määrätty eri lääkkeitäkin kuin kotona. Mieti nyt, mitä siitä tulisi, jos kaikilla potilailla olisi omat lääkkeiden ottoajat ja vielä usemmassa lääkkeessä? Tietysti on joitain poikkeuksia, mutta ne on sitten jo painavia syitä. Jotain peruslääkkeitä, kun ruvettaisiin jakamaan yksitellen... Ja harva oikeasti kotonakaan täysin minuutin tarkkuudella niitä lääkkeitä ottaa. Sairaalassakin se oli täysin mahdotonta toteuttaa, koska jaat lääkkeet 30 potilaalle. Se ei millään onnistu minuutissa. 

Ap

Mitä sinä sekoilet nyt?

Missä kohtaa olen sanonut, että hoitajan pitäisi alkaa aamulla seitsemältä laittamaan papereita kuntoon? Kerroin omista tuntemuksista, miten odotan kyllä rauhassa sinne ruokailuun saakka, mutta sitten tulee usein monen tunninkin katko, että papereita ei tule, enkä pääse lähtemään sairaalasta. 

Olenko pyytänyt jokaiselle potilaalle omat lääkkeiden antoajat? En ole. Kerroin, miten potilas saattaa olla huolissaan jostakin lääkkeestä, jos on tottunut saamaan sen tiettyyn aikaan. Uskon, että potilas rauhoittuu, kun hänelle kertoo, ettei se haittaa, vaikka lääke hiukan viivästyisikin. 

Sinä vedät nyt mutkia suoraksi. Jos käytöksesi on yhtä kulmikasta työpaikallasi, en ihmettele, jos saat kielteistä palautetta. Itse olen aina saanut hyvääkin kohtelua sairaalassa. Yhden kerran olisi ollut huomauttamista, mutta en jaksanut, olin niin sairas. 

Jos parantaisit hieman omaa käyttäytymistäsi, voisi asiat sujua huomattavasti paremmin. 

Minä puhuin aloituksessa jo ihmisistä, jotka odottavat papereita aamuseitsemältä. 

Jos sinä haluat jonkin lääkkeen siihen aikaan, mitä olet kotona tottunut ottamaan ja se eroaa osaston antoajaoista niin silloin se on yksilöllinen antoaika. 

Varmaan sinua yllättääkin, että saan positiivista palautetta potilailta, sillä kuten sanoin niin työpaikalla olen ammattimainen ja ystävällinen. Nyt minun ei tarvitse olla ammattiroolissani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä, joka makaa sängyssä liikkumattomana, on TYLSÄÄ!

Ai että nauttisin. Ei tarvitse muuta kuin maata ja ruokakin tuodaan nenän eteen. Voin kuvitella kuinka ihanan rentouttava loma pieni sairaalareissu olisi. En ole ikinä ollut sairaalahoidossa.

On kuule kaukana rentouttavasta kun olet niin kipeä ettet pysty edes kylkeä kääntämään.

Ja vaikka pystyisikin ,sänky on niin kapea ettei uskalla .

Sängyistäkin valitetaan muuten todella usein. En tiedä mitä potilaat odottavat meidän hoitajien tekevän asialle. Meidän palkalla ei sinne ainakaan parempia ostella. 

Ap

Ehkä ne odottaa että potilaiden viesti vietäisiin eteenpäin, kun eivät he yleensä hankintaosaston henkilöstön kanssa siellä sairaalassa tekemisissä ole?

Meniköhän hotelli ja sairaala nyt sekaisin? Sairaaloissa ja laitoksissa ei viihtyvyys ja mukavuus ole pääasia. Rahat ei meinaa riittää edes välttämättömyyksiin.

Varmasti väestön ikääntyessä, persoonallisuutta ja käytöstä muuttavien muisti- ynnä muiden sairauksien lisääntyessä yhä suuremmasta osasta potilaita on tullut hankalampia hoitaa.

Tuntuisi luontevalta ja tarpeelliselta, että sairaanhoitajien perus- ja täydennyskoulutuksessa tällainen asia kuin potilaan (eri syistä) haastava käytös olisi aivan olennainen asia huomioida ja siihen hoitajille työkaluja antaa.

Monikaan ihminen ei ole tahallaan hankala vaan sairautensa vuoksi. Kuitenkin se hankaluuden tuottama ärsyttävyys, turhautuminen, ahdistus ja pelko ovat samoja, olipa henkilö tahtoen tai tahtomattaan vaikeasti hoidettava.

Nopeita ratkaisujaei ole eikä tähän auta edes palkka. Tietysti hoitajien määrän lisäys on enemmän kuin ne eurot tilillä, mutta se tulee talolle vielä kalliimmaksi kuin palkankorotus.

Parempi työhyvinvointi, keveämpi työtahti, koulutusmahdollisuudet, laadukas työnohjaus, yhteinen virkistäytyminen ynnä muu mahdollistuvat vain rahalla.

Mutta ei näitä niin saada, että se vähä raha menisi suoraan henkilökohtaisille tileille. Verojen jälkeen korotukset ovat melko mitätön apu kun työ säilyy samanlaisena.

Suosittelen hoitajille kuten ihan kaikille muillekin asioiden parannusyrityksiin yhteisöllisempää ja pitkänäköisempää ajatusta. Toivon myötäisiä tuulia ja kovaa sinnikkyyttä.

Mitään parannuksia muillakaan työpaikoilla ei tahdo saada ilman vaivannäköä ja vaatimista. Jostain syystä se tavallinen työntekijä, joka sen organisaation perustehtävän faktisesti tekee, tuntuu olevan näille vain se välttätön paha ja hirveä kuluerä.

Monenlaisia kovapalkkaisia ylä- ja väliportaan johtajia ja päälliköitä kyllä piisaa kaikissa organisaatioissa ja nämä palkintovirkahimmelithän työllistävät kyllä jäsenensä ihan vain olemassaolollaan.

Tämän kaiken kalleudesta sekä tehottomuudesta suhteessa perustehtävän hoitamiseen ei tietenkään saa puhua. Hyshys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä en halua, mutta kiire on sieltä pois parempien ruokien ääreen kotiin. En halua sairastuttaa itseäni laitosruoalla. Viimeksi kun olin sairaalassa työtapaturman jälkeen mies toi minulle ruokaa ja paastosin lopun ajan. Myös v*ttumaiset, yksinkertaiset ja typerät hoitajat ovat niin vastenmielistä porukkaa, että haluan kotiin heti kun se on mahdollista.

Tätäkin olen ihmetellyt, kun siellä ollaan vaan hoitamassa teitä ja tehdään kaikkemme teidän eteen niin kuitenkin meitä vihataan ja halveksitaan. Ei uskota, kun sanotaan jotain terveyteen liittyvää. Samat sanat, kun sanoo lääkäri niin kyllähän se silloin totta on, mutta tyhmä hoitaja ei tiedä mistään mitään. Sama omaiset soittavat osastolle ja suuttuvat, kun eivät kuule mitä haluavat ja vaativat puhua lääkärin kanssa vain, jotta hän sanoo sen saman mitä mekin ja sitten uskotaan?

Ap

Minusta aloituksesi oli kovin alentuva. Et näköjään yhtään osaa asettua potilaan asemaan, vaan hoidat tehtäväsi kuon robotti. Sitten vielä ihmettelet, kun nämä liukuhihnapotilaat eivät ylistä saamaansa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kotiinlähdössä on sekin, että monella potilaalla on pitkä kotimatka. Olisi hyvä päästä ajoissa lähtemään, kun pitää vielä käydä apteekissakin ja ehkä se jääkaappi kotona pitää täyttää. Kurjaa, jos vasta iltamyöhään on kotona. Yleensä itselle on sairaalassa sanottu, että ruuan jälkeen kotiutetaan, kun lääkäri on hoidellut reseptit ja antanut ohjeet jatkohoitoon. Sitten kun se ruoka tulee, pukeudutaan. Sitten saattaa mennä monta hermostuttavaa tuntia ennenkuin tapahtuu mitään ja jos joku on tullut hakemaan sairaalasta ja olen hänelle sanonut: pääsen ruuan jälkeen, kun saan ensin reseptit yms. ja tämä henkilö on paikalle tullut, tulee kärsimättömäksi jo hänenkin puolestaan. 

Tuosta tipasta joku aiemmin kirjoittikin. Olen itsekin ajatellut, että voiko se tyhjä putelli siinä roikkua ilman, että sieltä tulee ainetta. Onko siitä joku haitta?

Tätä lääkkeiden täsmällistä ottoa en aluksi ymmärtänyt, mutta toinen kirjoittaja selvensi asiaa, eli tarkoittaako ap, että potilaalla on kotona jo ollut tietty lääkitys, joka otetaan tiettyyn aikaan. Eikö ole ymmärrettävää, että potilas on asiasta huolissaan. Itselläni on mm. silmälääkitys, josta kysyin silmäkirurgilta. Hän sanoi, että ei nyt tunnin heitto vielä maalta merelle heitä, mutta hyvä olisi aina samaan aikaan laittaa se. 

Voin luvata, että kukaan hoitaja ei aamuseitsemältä rupea niitä papereita väsäämään, kun siinä on vähän muutakin hommaa. 

Yleensäkin sairaalassa on ne tietyt ajat ottaa lääkkeitä ja usein määrätty eri lääkkeitäkin kuin kotona. Mieti nyt, mitä siitä tulisi, jos kaikilla potilailla olisi omat lääkkeiden ottoajat ja vielä usemmassa lääkkeessä? Tietysti on joitain poikkeuksia, mutta ne on sitten jo painavia syitä. Jotain peruslääkkeitä, kun ruvettaisiin jakamaan yksitellen... Ja harva oikeasti kotonakaan täysin minuutin tarkkuudella niitä lääkkeitä ottaa. Sairaalassakin se oli täysin mahdotonta toteuttaa, koska jaat lääkkeet 30 potilaalle. Se ei millään onnistu minuutissa. 

Ap

Mitä sinä sekoilet nyt?

Missä kohtaa olen sanonut, että hoitajan pitäisi alkaa aamulla seitsemältä laittamaan papereita kuntoon? Kerroin omista tuntemuksista, miten odotan kyllä rauhassa sinne ruokailuun saakka, mutta sitten tulee usein monen tunninkin katko, että papereita ei tule, enkä pääse lähtemään sairaalasta. 

Olenko pyytänyt jokaiselle potilaalle omat lääkkeiden antoajat? En ole. Kerroin, miten potilas saattaa olla huolissaan jostakin lääkkeestä, jos on tottunut saamaan sen tiettyyn aikaan. Uskon, että potilas rauhoittuu, kun hänelle kertoo, ettei se haittaa, vaikka lääke hiukan viivästyisikin. 

Sinä vedät nyt mutkia suoraksi. Jos käytöksesi on yhtä kulmikasta työpaikallasi, en ihmettele, jos saat kielteistä palautetta. Itse olen aina saanut hyvääkin kohtelua sairaalassa. Yhden kerran olisi ollut huomauttamista, mutta en jaksanut, olin niin sairas. 

Jos parantaisit hieman omaa käyttäytymistäsi, voisi asiat sujua huomattavasti paremmin. 

Minä puhuin aloituksessa jo ihmisistä, jotka odottavat papereita aamuseitsemältä. 

Jos sinä haluat jonkin lääkkeen siihen aikaan, mitä olet kotona tottunut ottamaan ja se eroaa osaston antoajaoista niin silloin se on yksilöllinen antoaika. 

Varmaan sinua yllättääkin, että saan positiivista palautetta potilailta, sillä kuten sanoin niin työpaikalla olen ammattimainen ja ystävällinen. Nyt minun ei tarvitse olla ammattiroolissani.

Ap

Olet feikki.

Voi v***u ihmiset ette ole oikeasti olleet kivuissa ne sairaalassa jos kahvin mausta kitisette.

Tuo kotiuttaminen... kerran minulle sanottiin että ruuan jälkeen pääsen, mies tuli odottamaan ja lähti lopulta ärtyneenä takaisin kotiin  kun mitään ei tapahtunut. Minullakin oli jo takki päällä. Lopulta se "ruuan jälkeen" olikin  8 tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kotiinlähdössä on sekin, että monella potilaalla on pitkä kotimatka. Olisi hyvä päästä ajoissa lähtemään, kun pitää vielä käydä apteekissakin ja ehkä se jääkaappi kotona pitää täyttää. Kurjaa, jos vasta iltamyöhään on kotona. Yleensä itselle on sairaalassa sanottu, että ruuan jälkeen kotiutetaan, kun lääkäri on hoidellut reseptit ja antanut ohjeet jatkohoitoon. Sitten kun se ruoka tulee, pukeudutaan. Sitten saattaa mennä monta hermostuttavaa tuntia ennenkuin tapahtuu mitään ja jos joku on tullut hakemaan sairaalasta ja olen hänelle sanonut: pääsen ruuan jälkeen, kun saan ensin reseptit yms. ja tämä henkilö on paikalle tullut, tulee kärsimättömäksi jo hänenkin puolestaan. 

Tuosta tipasta joku aiemmin kirjoittikin. Olen itsekin ajatellut, että voiko se tyhjä putelli siinä roikkua ilman, että sieltä tulee ainetta. Onko siitä joku haitta?

Tätä lääkkeiden täsmällistä ottoa en aluksi ymmärtänyt, mutta toinen kirjoittaja selvensi asiaa, eli tarkoittaako ap, että potilaalla on kotona jo ollut tietty lääkitys, joka otetaan tiettyyn aikaan. Eikö ole ymmärrettävää, että potilas on asiasta huolissaan. Itselläni on mm. silmälääkitys, josta kysyin silmäkirurgilta. Hän sanoi, että ei nyt tunnin heitto vielä maalta merelle heitä, mutta hyvä olisi aina samaan aikaan laittaa se. 

Voin luvata, että kukaan hoitaja ei aamuseitsemältä rupea niitä papereita väsäämään, kun siinä on vähän muutakin hommaa. 

Yleensäkin sairaalassa on ne tietyt ajat ottaa lääkkeitä ja usein määrätty eri lääkkeitäkin kuin kotona. Mieti nyt, mitä siitä tulisi, jos kaikilla potilailla olisi omat lääkkeiden ottoajat ja vielä usemmassa lääkkeessä? Tietysti on joitain poikkeuksia, mutta ne on sitten jo painavia syitä. Jotain peruslääkkeitä, kun ruvettaisiin jakamaan yksitellen... Ja harva oikeasti kotonakaan täysin minuutin tarkkuudella niitä lääkkeitä ottaa. Sairaalassakin se oli täysin mahdotonta toteuttaa, koska jaat lääkkeet 30 potilaalle. Se ei millään onnistu minuutissa. 

Ap

Mitä sinä sekoilet nyt?

Missä kohtaa olen sanonut, että hoitajan pitäisi alkaa aamulla seitsemältä laittamaan papereita kuntoon? Kerroin omista tuntemuksista, miten odotan kyllä rauhassa sinne ruokailuun saakka, mutta sitten tulee usein monen tunninkin katko, että papereita ei tule, enkä pääse lähtemään sairaalasta. 

Olenko pyytänyt jokaiselle potilaalle omat lääkkeiden antoajat? En ole. Kerroin, miten potilas saattaa olla huolissaan jostakin lääkkeestä, jos on tottunut saamaan sen tiettyyn aikaan. Uskon, että potilas rauhoittuu, kun hänelle kertoo, ettei se haittaa, vaikka lääke hiukan viivästyisikin. 

Sinä vedät nyt mutkia suoraksi. Jos käytöksesi on yhtä kulmikasta työpaikallasi, en ihmettele, jos saat kielteistä palautetta. Itse olen aina saanut hyvääkin kohtelua sairaalassa. Yhden kerran olisi ollut huomauttamista, mutta en jaksanut, olin niin sairas. 

Jos parantaisit hieman omaa käyttäytymistäsi, voisi asiat sujua huomattavasti paremmin. 

Minä puhuin aloituksessa jo ihmisistä, jotka odottavat papereita aamuseitsemältä. 

Jos sinä haluat jonkin lääkkeen siihen aikaan, mitä olet kotona tottunut ottamaan ja se eroaa osaston antoajaoista niin silloin se on yksilöllinen antoaika. 

Varmaan sinua yllättääkin, että saan positiivista palautetta potilailta, sillä kuten sanoin niin työpaikalla olen ammattimainen ja ystävällinen. Nyt minun ei tarvitse olla ammattiroolissani.

Ap

Yritä Ap kestää, hyvä kun purat täällä vähän. Toivottavasti jaksat vielä alalla, vaikka kiittämätöntä suhtautumista kovaäänisesti onkin. Jos tavattaisiin niin anna anteeksi jos kipuni ja väsymykseni on vienyt käytöstapani sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä, joka makaa sängyssä liikkumattomana, on TYLSÄÄ!

Ai että nauttisin. Ei tarvitse muuta kuin maata ja ruokakin tuodaan nenän eteen. Voin kuvitella kuinka ihanan rentouttava loma pieni sairaalareissu olisi. En ole ikinä ollut sairaalahoidossa.

Kyllä, jos on oikeasti väsynyt, ja levon tarpeessa, se on ihanaa, aluksi.

Ihminen ei yleensä viihdy vieraissa nurkissa kovin pitkään, varsinkaan sairaalassa joka ei ole luontainen ympäristö. En ole ikinä yötä ollut, mutta kyllä minulle olisi ihan tuskaa jo pelkästään se siellä lojuminen kun ei voi kotona olla omassa rauhassa ja omien viihdykkeiden parissa.

Maallikolle tietysti herää myös kysymyksiä lääkkeiden ottamisesta, onko se jotenkin yllätys? Varsinkin kun paljon pauhtaan siitä miten hoitajilla on kiire ja aika ei riitä, niin voi tulla mieleen että meneekö tässä nyt kaikki oikein jos on tyhjä tippapussi kädessä kiinni tai lääkkeet viipyvät.