Lue keskustelun säännöt.
Sairaalassa olevat/olleet potilaat. Mikä kiire teillä on?
16.06.2022 |
En nyt yleistä kaikkiin potilaisiin, mutta he vastatkoon, jotka tunnistavat itsensä.
Olet koko vuorokauden siellä vuoteessa. Mikä ihmeen kiire sinulla on?
Ja lääkkeet? Heti, kun kello lyö minuutin yli tasan niin soitetaan vihaisena, että missä se on se lääke. On mahdotonta jakaa 30 potilaalle lääkkeet samaan aikaan. Ja jos tippa on tippunut niin heti sillä sekunnilla pitäisi jonkun tulla se vaihtamaan, vaikka itse ei olisi liikkumassa mihinkään tai sieltä jo seuraava tiputus alkaa.
Ja kotiutuminen? Jos on huomenna on kotiutuspäivä niin sängynlaidalla istutaan vaatteet päällä jo kello seitsemän. Sitten nuristaan, kun ei pääse lähtemään ja on odottanut jo monta tuntia.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Hei sori, en ole käynyt koulutusta potilaana olemisesta. Koeta kestää.
Pitkälle pääset jo muistamalla, että hoitajalla ja lääkärillä on sinun lisäksesi monta muutakin potilasta hoidettavana eli kohtele työntekijöitä asiallisesti, äläkä soita soittokelloa huvin vuoksi. Noudata myös annettuja ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tiputettiin nestettä suoneen vuodeosastolla. Kun pussi oli tyhjä, alkoi veri nousta putkea pitkin kohti pussia. Itse oli lähdettävä etsimään hoitajaa, kun kukaan ei aikoihin käynyt huoneessa.
Tippa pysähtyy. Joskus veri nousee noin, mutta sekään ei ole vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiire mutta kun on pidettävä itse huoli että saa ne lääkkeet!
Esimerkiksi olin synnytyksen käynnistyksessä ja piti saada supisteluita aiheuttavaa lääkettä 2 kertaa päivässä niin niinä 5 päivän aikana sain 2 pilleriä! Ne unohdettiin tuoda ihan jatkuvasti ja iltapäivällä kun unohdettiin tuoda niin kun kyselin perään niin sanottiin ettei enää näin myöhään anneta ettei synnytys ala yöllä.
Mies oli ab-tiputuksessa osastolla, 4 kertaa päivässä piti tiputtaa lääke. Ihan jokainen päivä 1 tai 2 annosta unohtui antaa.
Leikkauksen jälkeen oli älyttömät kivut, kipulääkettä piti saada 4 tunnin välein mutta enpä saanut. Kun kyselin niin sanottiin että sun olisi pitänyt jo saada, ei voi enää antaa kun ei tiedä olenko saanut vai en.
Siksi.
Tuota on vaikea uskoa, sillä annetut lääkkeet kyllä kirjataan hoitosuunnitelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kotiuttaminen... kerran minulle sanottiin että ruuan jälkeen pääsen, mies tuli odottamaan ja lähti lopulta ärtyneenä takaisin kotiin kun mitään ei tapahtunut. Minullakin oli jo takki päällä. Lopulta se "ruuan jälkeen" olikin 8 tuntia.
Ruuan jälkeen oli, kuten luvattu. Osastotyö menee omaa rytmiään, ja jonkun paperit käsitellään aina viimeisenä. Useimmiten ennen päivävuoron loppua, jos kaikki on paikalla ja mitään päivystysluonteista ei tule väliin. Kellonaikaa ei voi yleensä luvata.
Normijärjellä voi tuon ymmärtää, kunhan seuraa ja pohtii miten osaston työrytmi menee.
Sulla oli vaan ylioptimistiset odotukset. Ei ole osastoilla löysiä resursseja, joten saat vastaisuudessakin odotella, kunnes joku ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiire mutta kun on pidettävä itse huoli että saa ne lääkkeet!
Esimerkiksi olin synnytyksen käynnistyksessä ja piti saada supisteluita aiheuttavaa lääkettä 2 kertaa päivässä niin niinä 5 päivän aikana sain 2 pilleriä! Ne unohdettiin tuoda ihan jatkuvasti ja iltapäivällä kun unohdettiin tuoda niin kun kyselin perään niin sanottiin ettei enää näin myöhään anneta ettei synnytys ala yöllä.
Mies oli ab-tiputuksessa osastolla, 4 kertaa päivässä piti tiputtaa lääke. Ihan jokainen päivä 1 tai 2 annosta unohtui antaa.
Leikkauksen jälkeen oli älyttömät kivut, kipulääkettä piti saada 4 tunnin välein mutta enpä saanut. Kun kyselin niin sanottiin että sun olisi pitänyt jo saada, ei voi enää antaa kun ei tiedä olenko saanut vai en.
Siksi.
Tuota on vaikea uskoa, sillä annetut lääkkeet kyllä kirjataan hoitosuunnitelmaan.
No niinpä mutta noin nuo on vaan menneet. Siksi todellakin hätäilen jo hyvissä ajoin nykyään että homma hoituu. Tähän samaan olisin voinut mainita myös siitä että kun äitini oli viikkoja osastolla, ruoka unohtui tuoda usein. Tajuttiin siitä kun joku kävi ruokatarjotinta kyselemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiire mutta kun on pidettävä itse huoli että saa ne lääkkeet!
Esimerkiksi olin synnytyksen käynnistyksessä ja piti saada supisteluita aiheuttavaa lääkettä 2 kertaa päivässä niin niinä 5 päivän aikana sain 2 pilleriä! Ne unohdettiin tuoda ihan jatkuvasti ja iltapäivällä kun unohdettiin tuoda niin kun kyselin perään niin sanottiin ettei enää näin myöhään anneta ettei synnytys ala yöllä.
Mies oli ab-tiputuksessa osastolla, 4 kertaa päivässä piti tiputtaa lääke. Ihan jokainen päivä 1 tai 2 annosta unohtui antaa.
Leikkauksen jälkeen oli älyttömät kivut, kipulääkettä piti saada 4 tunnin välein mutta enpä saanut. Kun kyselin niin sanottiin että sun olisi pitänyt jo saada, ei voi enää antaa kun ei tiedä olenko saanut vai en.
Siksi.
Tuota on vaikea uskoa, sillä annetut lääkkeet kyllä kirjataan hoitosuunnitelmaan.
Ei tainnut olla hoitajalla hoitosuunnitelmaa kädessä juuri sillä hetkellä.
Älä huoli Ap, tulee päivä jolloin todennäköisesti olet itsekin osastopotilaana. Ensimmäinen kerta yllättää ammattilaisenkin. Sitä voi luulla, että osaa kuvitella, millaista on olla sairas ja potilas, vaikka kuinka olisi potilaiden kanssa ollut tekemisissä, mutta ei sitä osaa ennen kuin oikeasti on. Inhimillisiä ihmisiä kaikki ollaan heikkouksineen ja harva parhaimmillaan sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, siksi, että sairaalassa on epämiellyttävää vaikka kipuja ei olisikaan. Ei mitään yksityisyyttä, ei mitään sananvaltaa omista asioista, vieraiden ihmisten keskellä ja parhaassa tapauksessa sulle tehdään intiimejä ja kivuliaitakin toiminpiteitä jonku kälyisen verhon takana.
Et voi päättää mitä milloinkin teet, mitä ruokaa on tarjolla, koska sitä tarjotaan.
Siellä sinulla ei ole sananvaltaa asioistasi, vaan olet täysin riippuvainen toisten ihmisten hoivasta.
Eniten inhotti se yksityisyyden täysi puuttuminen. Mulle laitettiin katetri isossa tilassa ohkaisen verhon takana ja siinä samalla keskustelivat mun ohi mun meneillään olevista kuukautisista reippaalla puheäänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiire mutta kun on pidettävä itse huoli että saa ne lääkkeet!
Esimerkiksi olin synnytyksen käynnistyksessä ja piti saada supisteluita aiheuttavaa lääkettä 2 kertaa päivässä niin niinä 5 päivän aikana sain 2 pilleriä! Ne unohdettiin tuoda ihan jatkuvasti ja iltapäivällä kun unohdettiin tuoda niin kun kyselin perään niin sanottiin ettei enää näin myöhään anneta ettei synnytys ala yöllä.
Mies oli ab-tiputuksessa osastolla, 4 kertaa päivässä piti tiputtaa lääke. Ihan jokainen päivä 1 tai 2 annosta unohtui antaa.
Leikkauksen jälkeen oli älyttömät kivut, kipulääkettä piti saada 4 tunnin välein mutta enpä saanut. Kun kyselin niin sanottiin että sun olisi pitänyt jo saada, ei voi enää antaa kun ei tiedä olenko saanut vai en.
Siksi.
Tuota on vaikea uskoa, sillä annetut lääkkeet kyllä kirjataan hoitosuunnitelmaan.
Ei tainnut olla hoitajalla hoitosuunnitelmaa kädessä juuri sillä hetkellä.
Hoitosuunnitelma on tietokoneella. Vuorossa oleva k.o. potilaan hoitaja kyllä tietää, onko antanut lääkkeen vai ja seuraavassa vuorossa oleva voi tarkastaa asian koneelta. Inhimillisiä erehdyksiä ja unohduksia saattaa toki joskus sattua, sillä yhdellä hoitajalla on monta potilasta / vuoro hoidettavanaan ja tekemistä useimmiten niin paljon, että töitä pitää priorisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdeksänkymppinen äitini oli taannoin sairaalassa 1,5 vkoa. Kaikki hoidot toteutettiin hienosti, lääkitys säädettiin kohdilleen ja äidillä kävi jumppari, jonka kanssa treenattiin kävelyä ja seurattiin lääkkeiden vaikutusta. Erinomaista suorastaan. Ainut mihin olimme pettyneitä oli tiedon kulku. Äiti ei jo korkean ikänsäkään vuoksi muista kaikkea eikä ymmärrä kaikkea lääketieteen termistöä. Oli todella vaikeaa saada selville, mikä käytännössä äitiä vaivasi ja mitä sille tehdään / miten toimimme jatkossa, tarvitseeko äiti kotiapua jne. Soittelin hoitajille, mutta heitä ei saanut kiinni tai heidän tietämyksensä oli vähäinen. Samoin kotiuttamisen ajankohdan suhteen oli epäselvyyksiä. Toivoisin, että myös omaiset pyrittäisiin ottamaan mukaan näissä tilanteissa. Nyt meillä oli koko ajan hirvittävä stressi, vaikka äitimme olikin hyvässä hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä, joka makaa sängyssä liikkumattomana, on TYLSÄÄ!
Ai että nauttisin. Ei tarvitse muuta kuin maata ja ruokakin tuodaan nenän eteen. Voin kuvitella kuinka ihanan rentouttava loma pieni sairaalareissu olisi. En ole ikinä ollut sairaalahoidossa.
Lol, mä en ainakaan saanu vain maata. Ylös käskettiin heti kun leikkaustokkura vähän katosi, pissapussi heiluen käytävään kävelylle kivuista viis. Tämä toki nopeuttaa toipumista eli sinänsä ymmärrän, että liikkeelle passitetaan heti.
Ja kun myöhemmin palasin sairaalaan yli viikoksi komplikaatioiden takia, kuumeessa, ei todellakaan annettu vain maata. Joka kerta kun hoitaja käveli ohi, käskytti ylös: mene parvekkeelle tai katsomaan telkkaria muiden kanssa, mene edes ikkunan ääreen ja avaa ikkuna että saat raikasta ilmaa. Siinä sitten taaperrettiin kivuissa ja kuumeessa huoneesta toiseen. Tiputusten aikana sentään sai olla ja maata ja torkkua.
Ja tuo ruoka. Mulle ainakin oli karu havainto, että viikonloppuna ilta- ja amupalan väli oli 12 tuntia. Se oli pitkä aika, kun kivut vei unet ja olit edellispäivänä ehtinyt syömään vain pari puuroannosta kotona, etkä kuitenkaan kivuissa sitten ruuan tullen saanut paljoa alas kerralla. Onneksi sain läheiset tuomaan välipalavaraston sängyn viereen, että sain hiukan helpotettua oloa syömällä juuri silloin kun nälkä oli, vaikka vain sen pari keksiä minkä alas sai. Ja myöhemmin onneksi selvisi, että yölläkin saa pyytämällä jugurtin hoitajalta - ei vain itselleni tullut mieleenkään pyytää heti, yritin olla helppo potilas joka ei kelloon koske jne.
Kaukana lomasta ja rentouttavuudesta ne kivut, kuume ja se NÄLKÄ :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kotiinlähdössä on sekin, että monella potilaalla on pitkä kotimatka. Olisi hyvä päästä ajoissa lähtemään, kun pitää vielä käydä apteekissakin ja ehkä se jääkaappi kotona pitää täyttää. Kurjaa, jos vasta iltamyöhään on kotona. Yleensä itselle on sairaalassa sanottu, että ruuan jälkeen kotiutetaan, kun lääkäri on hoidellut reseptit ja antanut ohjeet jatkohoitoon. Sitten kun se ruoka tulee, pukeudutaan. Sitten saattaa mennä monta hermostuttavaa tuntia ennenkuin tapahtuu mitään ja jos joku on tullut hakemaan sairaalasta ja olen hänelle sanonut: pääsen ruuan jälkeen, kun saan ensin reseptit yms. ja tämä henkilö on paikalle tullut, tulee kärsimättömäksi jo hänenkin puolestaan.
Tuosta tipasta joku aiemmin kirjoittikin. Olen itsekin ajatellut, että voiko se tyhjä putelli siinä roikkua ilman, että sieltä tulee ainetta. Onko siitä joku haitta?
Tätä lääkkeiden täsmällistä ottoa en aluksi ymmärtänyt, mutta toinen kirjoittaja selvensi asiaa, eli tarkoittaako ap, että potilaalla on kotona jo ollut tietty lääkitys, joka otetaan tiettyyn aikaan. Eikö ole ymmärrettävää, että potilas on asiasta huolissaan. Itselläni on mm. silmälääkitys, josta kysyin silmäkirurgilta. Hän sanoi, että ei nyt tunnin heitto vielä maalta merelle heitä, mutta hyvä olisi aina samaan aikaan laittaa se.
Voin luvata, että kukaan hoitaja ei aamuseitsemältä rupea niitä papereita väsäämään, kun siinä on vähän muutakin hommaa.
Yleensäkin sairaalassa on ne tietyt ajat ottaa lääkkeitä ja usein määrätty eri lääkkeitäkin kuin kotona. Mieti nyt, mitä siitä tulisi, jos kaikilla potilailla olisi omat lääkkeiden ottoajat ja vielä usemmassa lääkkeessä? Tietysti on joitain poikkeuksia, mutta ne on sitten jo painavia syitä. Jotain peruslääkkeitä, kun ruvettaisiin jakamaan yksitellen... Ja harva oikeasti kotonakaan täysin minuutin tarkkuudella niitä lääkkeitä ottaa. Sairaalassakin se oli täysin mahdotonta toteuttaa, koska jaat lääkkeet 30 potilaalle. Se ei millään onnistu minuutissa.
Ap
Annetaanko nykyisin vielä jotain papereita potilaan mukaan? Mulle laitettiin tekonivelet polviin 2018 ja 2019 ja lisäksi 2019 mulla tulehtui ja puhkesi umpilisäke. En saanut mitään papereita mukaani. Reseptit menivät e-resepteinä. Tekonivelleikkauksissa jatkohoito-ohjeet sain jo preoperatiivisella käynnillä, umpparin kanssa vain käskettiin syödä antibioottikuuri loppuun. Tai no joo, sairaslomatodistus jos sellaista tarvitsee, on varmaan tuollainen paperi. Mutta senkin voi lähettää postitse ja mulla ainakin näkyy vuoden 2019 jutuista jo nekin Omakannassa.
Vierailija kirjoitti:
Noh, siksi, että sairaalassa on epämiellyttävää vaikka kipuja ei olisikaan. Ei mitään yksityisyyttä, ei mitään sananvaltaa omista asioista, vieraiden ihmisten keskellä ja parhaassa tapauksessa sulle tehdään intiimejä ja kivuliaitakin toiminpiteitä jonku kälyisen verhon takana.
Et voi päättää mitä milloinkin teet, mitä ruokaa on tarjolla, koska sitä tarjotaan.
Siellä sinulla ei ole sananvaltaa asioistasi, vaan olet täysin riippuvainen toisten ihmisten hoivasta.
Eniten inhotti se yksityisyyden täysi puuttuminen. Mulle laitettiin katetri isossa tilassa ohkaisen verhon takana ja siinä samalla keskustelivat mun ohi mun meneillään olevista kuukautisista reippaalla puheäänellä.
Sinänsä ihan asiallista avautumista potilaana olemisen kurjuudesta, tuommoista se on ja paljon pahempaa jos on kivuliasta ja kuolemaa tekemässä. Keskustelun aloitus oli kumminkin lähinnä potilaiden huonosta suhtautumisesta hoitajiin, hoitotyön epäkiitollisuudesta ja epärealistisista palveluodotuksista. Nuo kuoleman tehneet eivät ole täällä kertomassa hoitokokemuksistaan. Arvaan kumminkin, että heidän hoitotarpeensa ovat saattaneet viivästyttää täällä valittajien kotiuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä, joka makaa sängyssä liikkumattomana, on TYLSÄÄ!
Ai että nauttisin. Ei tarvitse muuta kuin maata ja ruokakin tuodaan nenän eteen. Voin kuvitella kuinka ihanan rentouttava loma pieni sairaalareissu olisi. En ole ikinä ollut sairaalahoidossa.
Ei välttämättä tuoda, voi joutua itse raahautumaan hakemaan, jos vähänkään kynnelle kykenee.
Eikä niistä syötävistä aina edes kerrota. Olen vuosia sitten joutunut käymään muutamaan kertaan sokerikäyrällä. Niiden välipaloista ei kukaan muistanut mainita mitään, itse pitää tajuta, että tuo pussukka pitäisi ottaa tuolta käytävän pöydältä. Ensimmäisellä kerralla en hoksannut, seuraavalla kerralla tuli mieleen, että silloin aikoinaan kesätöissä sairaalan keittiöllä lähetettiin niitä välipalapusseja osastolle ja kävin etsimässä ja selitin huonekaverillekin, että tuollaiset on pussissa kellonaikoineen, milloin ne kuuluu syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä, joka makaa sängyssä liikkumattomana, on TYLSÄÄ!
Ai että nauttisin. Ei tarvitse muuta kuin maata ja ruokakin tuodaan nenän eteen. Voin kuvitella kuinka ihanan rentouttava loma pieni sairaalareissu olisi. En ole ikinä ollut sairaalahoidossa.
Lol, mä en ainakaan saanu vain maata. Ylös käskettiin heti kun leikkaustokkura vähän katosi, pissapussi heiluen käytävään kävelylle kivuista viis. Tämä toki nopeuttaa toipumista eli sinänsä ymmärrän, että liikkeelle passitetaan heti.
Ja kun myöhemmin palasin sairaalaan yli viikoksi komplikaatioiden takia, kuumeessa, ei todellakaan annettu vain maata. Joka kerta kun hoitaja käveli ohi, käskytti ylös: mene parvekkeelle tai katsomaan telkkaria muiden kanssa, mene edes ikkunan ääreen ja avaa ikkuna että saat raikasta ilmaa. Siinä sitten taaperrettiin kivuissa ja kuumeessa huoneesta toiseen. Tiputusten aikana sentään sai olla ja maata ja torkkua.
Ja tuo ruoka. Mulle ainakin oli karu havainto, että viikonloppuna ilta- ja amupalan väli oli 12 tuntia. Se oli pitkä aika, kun kivut vei unet ja olit edellispäivänä ehtinyt syömään vain pari puuroannosta kotona, etkä kuitenkaan kivuissa sitten ruuan tullen saanut paljoa alas kerralla. Onneksi sain läheiset tuomaan välipalavaraston sängyn viereen, että sain hiukan helpotettua oloa syömällä juuri silloin kun nälkä oli, vaikka vain sen pari keksiä minkä alas sai. Ja myöhemmin onneksi selvisi, että yölläkin saa pyytämällä jugurtin hoitajalta - ei vain itselleni tullut mieleenkään pyytää heti, yritin olla helppo potilas joka ei kelloon koske jne.Kaukana lomasta ja rentouttavuudesta ne kivut, kuume ja se NÄLKÄ :D
No, ainakaan ei tarvitsisi käydä töissä. Syön muutenkin viimeisen kerran klo 18 ja seuraavan kerran syön seuraavana päivänä klo 11, joten tuokaan ei olisi ongelma minilomalla.
Meillä kotiutva potilas saa aina mukaansa lääkelistan, jossa näkyy lääkkeiden nimen ja määrän lisäksi myös antojat. Lisäksi tulostamme tarvittaessa labralähetteen. Tilanteen mukaan myös epikriisin ja/tai hoitotyön yhteenvedon tai sairauslomalapun. Potilaistamme suurin osa on toki iäkkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotiutva potilas saa aina mukaansa lääkelistan, jossa näkyy lääkkeiden nimen ja määrän lisäksi myös antojat. Lisäksi tulostamme tarvittaessa labralähetteen. Tilanteen mukaan myös epikriisin ja/tai hoitotyön yhteenvedon tai sairauslomalapun. Potilaistamme suurin osa on toki iäkkäitä.
Sitten ymmärrän. Mä en ole lääkelistoja enkä labralähetteitä tarvinnut paperille. Apteekkiin kun menee, paketin päällä on sitten tarvittavat ohjeet. Ja labrassa kyllä tietävät, mitä näytteitä musta pitää ottaa tai pitääkö ottaa EKG tms. Oman kokemukseni mukaan epikriisikin tuli ennen Kanta-arkistoakin jälkikäteen postitse. Lääkärit sanelivat ne vasta useita päiviä potilaan kotiutumisen jälkeen. Ja tosiaan paperisella epikriisillä ei sinällään ole tehnyt vuosiin enää mitään, kun tarvittavat tiedot on joko nähtävilla Kanta-arkistosta tai sitten HUS-alueella Maisasta.
- Nro 73 -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä, joka makaa sängyssä liikkumattomana, on TYLSÄÄ!
Ai että nauttisin. Ei tarvitse muuta kuin maata ja ruokakin tuodaan nenän eteen. Voin kuvitella kuinka ihanan rentouttava loma pieni sairaalareissu olisi. En ole ikinä ollut sairaalahoidossa.
Lol, mä en ainakaan saanu vain maata. Ylös käskettiin heti kun leikkaustokkura vähän katosi, pissapussi heiluen käytävään kävelylle kivuista viis. Tämä toki nopeuttaa toipumista eli sinänsä ymmärrän, että liikkeelle passitetaan heti.
Ja kun myöhemmin palasin sairaalaan yli viikoksi komplikaatioiden takia, kuumeessa, ei todellakaan annettu vain maata. Joka kerta kun hoitaja käveli ohi, käskytti ylös: mene parvekkeelle tai katsomaan telkkaria muiden kanssa, mene edes ikkunan ääreen ja avaa ikkuna että saat raikasta ilmaa. Siinä sitten taaperrettiin kivuissa ja kuumeessa huoneesta toiseen. Tiputusten aikana sentään sai olla ja maata ja torkkua.
Ja tuo ruoka. Mulle ainakin oli karu havainto, että viikonloppuna ilta- ja amupalan väli oli 12 tuntia. Se oli pitkä aika, kun kivut vei unet ja olit edellispäivänä ehtinyt syömään vain pari puuroannosta kotona, etkä kuitenkaan kivuissa sitten ruuan tullen saanut paljoa alas kerralla. Onneksi sain läheiset tuomaan välipalavaraston sängyn viereen, että sain hiukan helpotettua oloa syömällä juuri silloin kun nälkä oli, vaikka vain sen pari keksiä minkä alas sai. Ja myöhemmin onneksi selvisi, että yölläkin saa pyytämällä jugurtin hoitajalta - ei vain itselleni tullut mieleenkään pyytää heti, yritin olla helppo potilas joka ei kelloon koske jne.Kaukana lomasta ja rentouttavuudesta ne kivut, kuume ja se NÄLKÄ :D
No, ainakaan ei tarvitsisi käydä töissä. Syön muutenkin viimeisen kerran klo 18 ja seuraavan kerran syön seuraavana päivänä klo 11, joten tuokaan ei olisi ongelma minilomalla.
Niin sitä terveenä ajattelee. En minäkään normaalisti vähän välitä jos ei ruokaa saa 12 tuntiin - johan yön suurelta osin nukkuu. Mutta kun on kipeä, ei jaksa syödä kunnolla silloin kun ruokaa on ja ei myöskään nuku... No, mulle se ainakin osottautu siinä kohtaa ongelmaksi, kun syystä tai toisesta se tiheä syöminen pikkuvälipaloja helpotti oloa. Syömättömyys pahensi kivun tunnetta ja oksetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä, joka makaa sängyssä liikkumattomana, on TYLSÄÄ!
Ai että nauttisin. Ei tarvitse muuta kuin maata ja ruokakin tuodaan nenän eteen. Voin kuvitella kuinka ihanan rentouttava loma pieni sairaalareissu olisi. En ole ikinä ollut sairaalahoidossa.
Lol, mä en ainakaan saanu vain maata. Ylös käskettiin heti kun leikkaustokkura vähän katosi, pissapussi heiluen käytävään kävelylle kivuista viis. Tämä toki nopeuttaa toipumista eli sinänsä ymmärrän, että liikkeelle passitetaan heti.
Ja kun myöhemmin palasin sairaalaan yli viikoksi komplikaatioiden takia, kuumeessa, ei todellakaan annettu vain maata. Joka kerta kun hoitaja käveli ohi, käskytti ylös: mene parvekkeelle tai katsomaan telkkaria muiden kanssa, mene edes ikkunan ääreen ja avaa ikkuna että saat raikasta ilmaa. Siinä sitten taaperrettiin kivuissa ja kuumeessa huoneesta toiseen. Tiputusten aikana sentään sai olla ja maata ja torkkua.
Ja tuo ruoka. Mulle ainakin oli karu havainto, että viikonloppuna ilta- ja amupalan väli oli 12 tuntia. Se oli pitkä aika, kun kivut vei unet ja olit edellispäivänä ehtinyt syömään vain pari puuroannosta kotona, etkä kuitenkaan kivuissa sitten ruuan tullen saanut paljoa alas kerralla. Onneksi sain läheiset tuomaan välipalavaraston sängyn viereen, että sain hiukan helpotettua oloa syömällä juuri silloin kun nälkä oli, vaikka vain sen pari keksiä minkä alas sai. Ja myöhemmin onneksi selvisi, että yölläkin saa pyytämällä jugurtin hoitajalta - ei vain itselleni tullut mieleenkään pyytää heti, yritin olla helppo potilas joka ei kelloon koske jne.Kaukana lomasta ja rentouttavuudesta ne kivut, kuume ja se NÄLKÄ :D
No, ainakaan ei tarvitsisi käydä töissä. Syön muutenkin viimeisen kerran klo 18 ja seuraavan kerran syön seuraavana päivänä klo 11, joten tuokaan ei olisi ongelma minilomalla.
Muutamasta raajasta kun oli luita murskautuneina, ja muuta vammaa päälle, niin ei tullut syöminen eikä juominen mieleen muutamaan päivään senkään jälkeen kun muistikuvia alkoi taas jäädä mieleen. En tiedä oliko isompi tarve hoitunut jotenkin, mutta kyllä oli tuskainen ensimmäinen oma vessareissu, kahden sängyssä vietetyn viikon jälkeen. Sieltä sitten keräilivät sekä nuorta miestä että tippatelinettä vessan lattialta ja pyyhkivät verta ja pissaa. Kenestäkään hoitajasta ei kyllä jäänyt mitään mieleen koko ajalta, sen muistan ensimmäiseltä yöltä kun lääkintävahtimestari tai ambulanssikuski pyysi huutamaan vähemmän, kun ihmisiä pelottaa. Niin, en tainnut hoitajia pitää minään, kun olin itseäni täynnä aluksi, ja sitten muutaman viikon jälkeen laitettiin kotiin, en edes muista kuka toi vaatteita niiden poisleikattujen tilalle . Onneksi hoitivat, henki säilyi. Jotenkin tuo miniloma-ajatus kuulostaa vieraalta.
Tai jos et saa liikkua. Siinä makaat vaan ja tunnet miten turpoat ja jalat vaan paisuu ja pissattaakin, mutta se alusastia.. saati vaipat. Se ei ole lomaa, se on kärsimystä.
Mutta muuten: sairaalassa saa hyvää ruokaa, hoitajat, siivoojat, lähärit ja muut ovat tosi mukavia eivätkä hermostu tyhmistä kysymyksistä ja potilaiden tempuista (itse hermostun usein huonekaverin tekemisistä, mm. sellaisia on nähty jotka soittavat koko ajan apua ihan turhuuksiin tai tekevät päinvastoin kuin neuvotaan) jne.