Nainen! Onko sinulla isääsi hyvä suhde?
Oletteko läheisiä ja olitteko kun asuit vielä kotona? Vai minkälainen suhde? Oletteko vieläkin läheisiä keskenänne
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Näköjään mieluummin suomalaiseen tyyliin haukutaan kuin kehutaan...
Harvassa suomalaisessa isässä on mitään kehumista. Miksi pitäisi sievistellä ja kaunistella. Sanotaan asiat miten ne ovat.
Oli hyvät välit, kunnes hän meni naimisiin uuden mummelin kanssa ja muutti ulkomaille. Ei meillä mitään riitoja, mutta jotenkin sitten sattumalta unohti omat lapset ja lapsenlapset.
Viha-rakkaus suhde. Mulla mittavat mielenterveysongelmat isän takia.
Vierailija kirjoitti:
Isän käytöksen takana voi olla myös hänen puolisonsa käytös...
Eikä voi. Se käytös on isän itsensä vastuulla. Ei puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohoh! Joillakin naisilla on sentään hyvä suhde isäänsä. Harvinaista palstanaisten keskuudessa.
En tajua kuka luonnevikainen kääntää tämänkin lapsen syyksi.
En minäkään. Miten tuosta kommentista sellaistavoi päätellä, vai voiko?
T:Tuo lainattu
Monimutkainen. Suhde isään oli huono, mutta en koskaan katkaissut välejä. Isän viimeisinä vuosina soitimme toisillemme päivittäin ja yritin auttaa häntä kykyni mukaan hänen terveyshuoliensa kanssa.
Isä oli huolehtivainen mutta myös määräilevä ja etäinen. Etäinen sillä tavalla, ettei näyttänyt ymmärtävän, millainen luonne olin. Hän näytti häpeävän minua, koska ei halunnut vierailla sukulaistensa luona kanssani. Hän sanoi suoraan, ettei halunnut minua mukaan. Jäin sitten pois niistä sukulaisvierailuista. Olen jälkeenpäin miettinyt, luulivatko muut, etten halunnut nähdä heitä, kun en tullut paikalle.
Toisaalta hän joissain käytännön asioissa auttoi mielellään.
Hänellä oli alkoholiongelma, jota hän ei myöntänyt koskaan.
Ei olla yhtään läheisiä.
Välinpitämätön isä, joka jätti kotityöt ja lasten hoitamisen jo töissä käyvälle äidille. Äitiä rakastan, isän ajatteleminen lähinnä raivostuttaa. Puhui aina päälle, ei osoittanut kiinnostusta mihinkään, mitä tein ja kaikki valintani olivat hänestä aina vääriä. Ja sitten mietitään, miksen halua puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään mieluummin suomalaiseen tyyliin haukutaan kuin kehutaan...
Harvassa suomalaisessa isässä on mitään kehumista. Miksi pitäisi sievistellä ja kaunistella. Sanotaan asiat miten ne ovat.
Hyvä, että todistit epäilykseni naisten asenteista. Hyvin yleistä.
Ihan siedettävä muiden isiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohoh! Joillakin naisilla on sentään hyvä suhde isäänsä. Harvinaista palstanaisten keskuudessa.
En tajua kuka luonnevikainen kääntää tämänkin lapsen syyksi.
No katsos kun naisilla on paremmat tunnetaidot. Siksi naisen täytyy jo vauvana olla aktiivisempi osapuoli suhteen luomisessa. Kyllä se isäkin sitten aikanaan osallistuu omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään mieluummin suomalaiseen tyyliin haukutaan kuin kehutaan...
Harvassa suomalaisessa isässä on mitään kehumista. Miksi pitäisi sievistellä ja kaunistella. Sanotaan asiat miten ne ovat.
Hyvä, että todistit epäilykseni naisten asenteista. Hyvin yleistä.
Paljonko ajattelit että "todisteet" auttavat sinua paskojen ihmissuhteittesi korjaamisessa?
Suomalaiset isät ovat kamalia tapauksia selkeästi, toivottavasti tilanne muuttuu terveelliseen suuntaan lähivuosina.
Minullakin hyvin itsekeskeinen minäminä tyyppi ja kaikissa muissa viat, varsinkin tyttärissä eli minussa jota haukkui koko lapsuuden.
Olen sitten haukkunut aikuisäissä koko ukon pas*kaksi ja ei ole uskaltanut enää haukkua minua sen jälkeen. Naisia halveksiva rasistinen mulk*ku.
Minulla on nyt aivan timanttinen poikaystävä, josta tulee lapsilleen aikanaan hyvä ja osallistava lempeä keskusteleva.
Inhottava tuttavuus kirjoitti:
Oli hyvät välit, kunnes hän meni naimisiin uuden mummelin kanssa ja muutti ulkomaille. Ei meillä mitään riitoja, mutta jotenkin sitten sattumalta unohti omat lapset ja lapsenlapset.
Tuossa tapauksessa oli järjestetty juttu. Ihan selvästi jollekin tuli kiire järjestää asiat niin että ei tippuisi penniäkään perintöä mulle. Isäni on valitettavasti lämmin ja kiva, mutta yksinkertainen vaikka olikin koulutettu ja hyvässä ammatissa.
Mitä tulee siihen että ei kukaan lähde uuteen suhteeseen jos on hyvä suhde tai se on kummankin vika, ei vain "uuden" naisen, se vähän riippuu. Jos on suunnitelmallisuutta pelissä, eikä sattumaa se ihastuminen, niin kyllä sen voi pistää sen suunnittelijan piikkiin. Tietenkin tosi hyvästä suhteesta, tosi rakastuneena ei lähde kukaan, mutta toisaalta jos joku suunnittelee rikkovansa jonkun liiton voidaan myös ajatella, että eroa ei olisi tapahtunut jos tuollaista tarkoituksellista sekaantumista ei olisi järjestetty.
No, totuus tulee aina ilmi kaikesta. Se on varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohoh! Joillakin naisilla on sentään hyvä suhde isäänsä. Harvinaista palstanaisten keskuudessa.
En tajua kuka luonnevikainen kääntää tämänkin lapsen syyksi.
No katsos kun naisilla on paremmat tunnetaidot. Siksi naisen täytyy jo vauvana olla aktiivisempi osapuoli suhteen luomisessa. Kyllä se isäkin sitten aikanaan osallistuu omalla tavallaan.
Totta, minullakin oli vauvana hyvät tunnetaidot. Sain silloin muutaman viikon ikäisenä isältäni elämäni ainoat kehut. Isä kehaisi äidilleni, että eihän tuon tiedä olevan olemassakaan. Olin siis helppohoitoinen vauva, joka ei itkenyt eikä vienyt äidiltä aikaa eli en siis häirinnyt isäni elämää millään lailla.
Ei ole välejä ollut milloinkaan, hänestä ei isäksi ollut. Vahinkolapsi olen. En ole katkera, mutta isän ja vanhemman miehen kaipuu on minussa edelleen... Vaikka jo keski-ikäinen olen. Tyttökin tarvitsee isän!
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli minulle rakkain ihminen maailmassa mutta valitettavasti menehtyi aivan liian aikaisin.
En olisi parempaa isää voinut toivoa, ja isän mallin mukaan olen oman poikani kasvattanut.
Kolme veljeäni ovat hyvin monelta osin isän kaltaisia, onnellisessa avioliitossa rakastamansa naisten kanssa ja todella hyviä perheenisiä.
Puute hyvästä isänmallista ja isän läsnäolosta ja tuesta ja rakkaudesta näkyy niin valtavan hyvin nykyisissä aikuisissa ja ikävä kyllä mallia siirretään ahkerasti omille jälkipolville.
Ei ole olemassa mitään isän tai äidin alfamallia, vaan vanhemmuuden malli. Yksinhuoltajatkin kasvattavat käypiä tulevaisuuden aikuisia. Tätä on vaikea selittää ydinperheessä kasvaneelle ja vain niitä tunteville.
Vierailija kirjoitti:
Huonoista perheistä lähtöisin olevia on palstalla eniten.
On alkoholismia, väkivaltaa sun muuta.
Tälläisillä naisilla myös oma avioliitto päätyy riitaisaan eroon.
Tällöiset naisia on myös eniten yksimhuoltajina, kouluttamattomina, työttöminä ja pahasti mt-ongelmaisina.
Kellään ei ole ollut älyä eikä sisua kasvattaa itsestään aikuisena normaalia ihmistä.
Jeps, tämä on tällä palstalla joka päiväinen ilmiö.
Luuserit täyttää kaikki muutkin palstat, sillä vain heillä on aikaa roikkua eri areenoilla 20 tuntia joka päivä.
Hyvä isä. Oli perheelle läsnä aina ja teki kotitöitä. Ei ollut puhelias, miksi olisi pitänytkään olla. Velvollisuusentuntoinen. Lämmöllä muistan.
Vierailija kirjoitti:
Huonoista perheistä lähtöisin olevia on palstalla eniten.
On alkoholismia, väkivaltaa sun muuta.
Tälläisillä naisilla myös oma avioliitto päätyy riitaisaan eroon.
Tällöiset naisia on myös eniten yksimhuoltajina, kouluttamattomina, työttöminä ja pahasti mt-ongelmaisina.
Kellään ei ole ollut älyä eikä sisua kasvattaa itsestään aikuisena normaalia ihmistä.
Se, että sinä olet tyhmä, ei tarkoita että kaikki muutkin olisivat.
Olen tajunnut olla menemättä naimisiin (koska tarjokkaat olleet liian luusereita).
Oon hoitanut isän hajottaman mielenterveyden kuntoon. Tehnyt uran. Luonut yksin itselleni keskiluokkaisen yltäkylläisen ja hyvän elämän. Rahasta ja hyvistä ystävistä ei ole pulaa. Elämä on kaunista ja rauhallista. Lapsuuden stressi on vain kuin painajainen, josta on herännyt aikaa sitten.
Isän käytöksen takana voi olla myös hänen puolisonsa käytös...