Miksi jotkut äidit puhuvat lapsilleen rumalla äänellä ja rumasti?

Ihan jokainen vanhempi suuttuu joskus lapselleen. Se on sallittua ja joissain tilanteissa suositeltavaakin. Ei lasta voi komentaa hymyssä suin, vaan kyllä joskus pitää näyttää, että aikuinen on ihan tosissaan, kun kieltää vaikka uimataidotonta hyppäämästä laiturilta veteen.

Eikö isit koskaan puhu?

Eilen olin juhlissa. Paikalla oli kaksi perhetta. Rakastavat, omistautuvat aidit ja ihanat lapset.

Mutta.

Yhden perheen lapselle sanotaan rakastavati idiootti ja lapsi kayttaa sanoja tyhma, holmo.

Toisen perheen lapsi sanoi, etta olen nero kun keksin tayttaa uima-altaan.

Siina tuli pohdittavaa. Sanotko lapsellesi olet nero tai tyhma. Vaikkakin kaikella rakkaudella.

Aina ei tarvitse huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä tänään ainakin korotin lapselle ääntä ja olin hyvin tiukka kun koitin opettaa uudelleen pyöräileen.

Lapsi on kun ovela ja on tottunut saamaan paljon itkulla periksi. No aikani kun siinä komensin niin lapsi lähti pyöräilemään ja nyt on tyytyväinen kun ei heti luovuttanut.

Itkulla periksi........nyt on kasvatuksessa jotain pahasti pielessä! Sorry vaan!!

Menee muutama vuosi niin saat maistaa omaa lääkettäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen vanhempi suuttuu joskus lapselleen. Se on sallittua ja joissain tilanteissa suositeltavaakin. Ei lasta voi komentaa hymyssä suin, vaan kyllä joskus pitää näyttää, että aikuinen on ihan tosissaan, kun kieltää vaikka uimataidotonta hyppäämästä laiturilta veteen.

Käskeminen ja suuttuminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Huomaa, että monella vanhemmalla on johtajuus aivan vieras asia. Ei ihmisiä johdeta huutamalla ja riehumalla, vaan näyttämällä hyvää esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tänään ainakin korotin lapselle ääntä ja olin hyvin tiukka kun koitin opettaa uudelleen pyöräileen.

Lapsi on kun ovela ja on tottunut saamaan paljon itkulla periksi. No aikani kun siinä komensin niin lapsi lähti pyöräilemään ja nyt on tyytyväinen kun ei heti luovuttanut.

Epäilen, että moni ymmärtää edellisen kirjoittajan kommentin väärin. Meilläkin lapsi oli ajanut potkupyörällä ja apupyörillä pitkään niin, etteivät ylhäällä olleet pyörät koskettaneet lainkaan maata. Varmaan vuosi mentiin näin ja yritin aina välillä ehdottaa, josko koitettaisiin ilman apupyöriä. Koskaan ei lapselle sopinut. Sitten vain kerran nappasin apupyörät pois. Itkuhan siitä tuli, mutta se katosi hetkessä kun rohkaisin lasta yrittämään ja lapsi osasikin ajaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen vanhempi suuttuu joskus lapselleen. Se on sallittua ja joissain tilanteissa suositeltavaakin. Ei lasta voi komentaa hymyssä suin, vaan kyllä joskus pitää näyttää, että aikuinen on ihan tosissaan, kun kieltää vaikka uimataidotonta hyppäämästä laiturilta veteen.

Käskeminen ja suuttuminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Huomaa, että monella vanhemmalla on johtajuus aivan vieras asia. Ei ihmisiä johdeta huutamalla ja riehumalla, vaan näyttämällä hyvää esimerkkiä.

Jos uimataidoton 4 v lapsesi juoksee laiturille ja aikoo hypätä veteen, niin huudatko, että "älä hyppää! Jos huuto kerran on kielletty.

Minusta kiroilu ja lapsen persoonan haukkuminen eivät ole sallittuja, mutta huutaa ja käskeä pitää. Ja joskus se pitää sanoa myös ihan tosissaan, ei vain lässyttämällä.

Ovat oppineet tavan omalta äidiltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänen korottamisessa päiväkoti ikäiselle ei ole mitään juurikaan ihmeellistä tai väärääkään. Ellei sitä jatkuvasti tee. Nämä typerät " ablodit" kommentit on taas niiltä,jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä vanhempia. Eli ei..

Tai sitten heillä ei ole lapsia ollenkaan.

Lapset ei mene siitä rikki,jos omat vanhemmat myös joskus näyttävät tunteita.

Yli ampuvalla lepertelyllä tilanteessa kuin tilanteessa ei saa aikaan kuin vahinkoa pitkällä tähtäimellä

Montako vuotta on peruskoulua käytynä?

Ihan varmasti enemmän kuin sulla.

Eri

Se on kyllä karua kuunneltavaa. Erityisesti pienten lasten kohdalla. Lapselle pitäisi puhua kauniisti, kunnioittavasti ja ikätasoisesti, niin että lapsi ymmärtää, muttei kuitenkaan lässytetä. Silloin lapsikin todennäköisesti oppii samanlaisen puhetyylin kanssaihmisiä kohtaan. Itselleni on jäänyt mieleen se, kun oma äitini kommentoi joskus lasteni ollessa pieniä, että hän ihailee sitä, miten kauniisti puhun lapsilleni. Se lause palaa mieleen, jos joskus ottaa pattiin ja meinaan sanoa rumasti. Ja tänä päivänä, kahden teinin äitinä, voin sanoa, että on kyllä kannattanut hillitä kielensä. Minun lapseni suuttuvat siinä missä muutkin teinit, ovat asioista eri mieltä kanssani ja välillä ovet paukkuvat, mutta koskaan eivät kiroile ja haistattele vanhemmilleen. Kuria voi pitää ja olla tiukkakin vanhempi ilman, että tarvitsee puhua rumasti tai halventavasti omille lapsilleen. 

Tässä p a s k a mutsi joka, joskus huutaa ja puhuu rumasti lapselle.

Syitä: lapsella lievä erityisyys (ei näy päällepäin), mutta jumittaa, jankkaa, tunteiden säätely ja toiminnanohjaus ei ole ikätasolla. Aistisäätelyn ongelmia, pelkoja. Olen aivan tolkuttoman väsynyt, ikään kuin loppuunpalamisen oireita. Monta vuotta jaksoin, nyt en enää. Ei tukiverkkoja, yhteiskunnalta ei ole saatu vanhemmille tukea (lapsi käy toim terapiassa) koska pärjätään liian hyvin. Toisella vanhemmalla jaksaminen vähissä työn takia.

Tervetuloa kokeilemaan, kuusi vuotta ja ollaan lähellä reunaa. Apua on haettu, on siirtynyt, on ollut lakkoja, peruuntumisia jne. Kohta ehkä perhetyö, en vielä tiedä onko apua.

En ole ylpeä itsestäni ja olisin harkinnut erittäin tarkkaan jos olisin tiennyt mitä tästä tulee. Mutta tarinan opetus on se, että se rumasti puhuva äiti on saattanut vuosikausia tehdä parhaansa ja enemmänkin ja lopulta vain ei jaksa enempää.

Lapsettomana olisin itsekin tuominnut itseni, nyt en enää niin pahasti. Ihmisellä on rajansa. Eikä tuomitseminen auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen vanhempi suuttuu joskus lapselleen. Se on sallittua ja joissain tilanteissa suositeltavaakin. Ei lasta voi komentaa hymyssä suin, vaan kyllä joskus pitää näyttää, että aikuinen on ihan tosissaan, kun kieltää vaikka uimataidotonta hyppäämästä laiturilta veteen.

Käskeminen ja suuttuminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Huomaa, että monella vanhemmalla on johtajuus aivan vieras asia. Ei ihmisiä johdeta huutamalla ja riehumalla, vaan näyttämällä hyvää esimerkkiä.

Jos uimataidoton 4 v lapsesi juoksee laiturille ja aikoo hypätä veteen, niin huudatko, että "älä hyppää! Jos huuto kerran on kielletty.

Minusta kiroilu ja lapsen persoonan haukkuminen eivät ole sallittuja, mutta huutaa ja käskeä pitää. Ja joskus se pitää sanoa myös ihan tosissaan, ei vain lässyttämällä.

Jos on ihan vieressä niin napakasti sanominen ja kiinni ottaminen toimii tehokkaammin. Mitään suuttumista ei tarvitse tapahtua. Miksi pitäisi suuttua? Asia sanotaan niinkuin se on. Jos ollaan kaukana lapsesta, mitä kukaan vastuullinen vanhempi ei edes tee veden äärellä, voisi huutaa, koska lapsi ei kuulisi. Osa ihmisistä on täysin aisteillaan turtuneita ja siksi huudetaan ja tönitään toisia. Suomessa tämän huomaa esim. kaupassa, kun suuri osa suomalaisista ei edes millään lailla reagoi, jos he osuvat toisiin ihmisiin. Ihmiset eivät kuule, eivätkä reagoi edes kosketukseen.

Pitäisiköhän näitä vanhempia alkaa kutsua riehuleiksi? Kilteillä lapsilla on riehulit vanhemmat.

Kiire pilaa lapsen kanssa olemisen, ja kiire oli tässäkin tapahtumassa osallisena.

Jos mahdollista, kannattaa jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi lastensa kanssa, äitiys on paljon hauskempaa kun ei ole väsynyt eikä kiireinen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä p a s k a mutsi joka, joskus huutaa ja puhuu rumasti lapselle.

Syitä: lapsella lievä erityisyys (ei näy päällepäin), mutta jumittaa, jankkaa, tunteiden säätely ja toiminnanohjaus ei ole ikätasolla. Aistisäätelyn ongelmia, pelkoja. Olen aivan tolkuttoman väsynyt, ikään kuin loppuunpalamisen oireita. Monta vuotta jaksoin, nyt en enää. Ei tukiverkkoja, yhteiskunnalta ei ole saatu vanhemmille tukea (lapsi käy toim terapiassa) koska pärjätään liian hyvin. Toisella vanhemmalla jaksaminen vähissä työn takia.

Tervetuloa kokeilemaan, kuusi vuotta ja ollaan lähellä reunaa. Apua on haettu, on siirtynyt, on ollut lakkoja, peruuntumisia jne. Kohta ehkä perhetyö, en vielä tiedä onko apua.

En ole ylpeä itsestäni ja olisin harkinnut erittäin tarkkaan jos olisin tiennyt mitä tästä tulee. Mutta tarinan opetus on se, että se rumasti puhuva äiti on saattanut vuosikausia tehdä parhaansa ja enemmänkin ja lopulta vain ei jaksa enempää.

Lapsettomana olisin itsekin tuominnut itseni, nyt en enää niin pahasti. Ihmisellä on rajansa. Eikä tuomitseminen auta mitään.

Tuntemani rumasti puhuvat äidit ovat ivanneet ja halveksineet lapsiaan jo vauvasta lähtien. Ihan rennoissakin tilanteissa lasta simputetaan, haukutaan ja mollataan. Paras on, jos saadaan kaikki läsnäolevat yhtymään pilkkanauruun, kunnes lapselta tulee itku tai suuttumus, jolloin häntä kielletään niistäkin.

Väsynyt äiti on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänen korottamisessa päiväkoti ikäiselle ei ole mitään juurikaan ihmeellistä tai väärääkään. Ellei sitä jatkuvasti tee. Nämä typerät " ablodit" kommentit on taas niiltä,jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä vanhempia. Eli ei..

Tai sitten heillä ei ole lapsia ollenkaan.

Lapset ei mene siitä rikki,jos omat vanhemmat myös joskus näyttävät tunteita.

Yli ampuvalla lepertelyllä tilanteessa kuin tilanteessa ei saa aikaan kuin vahinkoa pitkällä tähtäimellä

Montako vuotta on peruskoulua käytynä?

Ihan varmasti enemmän kuin sulla.

Eri

Nyt pääset perustelemaan.

Lapsi taitaa olla poika

Monet vanhemmat ovat väsyneitä ja vihaisia.

Yksi heistä asuu - valitettavasti - naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Kiire pilaa lapsen kanssa olemisen, ja kiire oli tässäkin tapahtumassa osallisena.

Jos mahdollista, kannattaa jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi lastensa kanssa, äitiys on paljon hauskempaa kun ei ole väsynyt eikä kiireinen.

Vähän täytyy mennä itseensä, jos on niin kiire että pitää sen takia tiuskia lapselleen. Kiirehän ei helpota mitenkään, vaikka olisit kuinka kauan tahansa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman väsymys, stressi, yksinäisyys. Kirjoitteleeko näitä jeesustelevia kommentteja ne, joilla ei ole omia lapsia?

Ei ole normaalia käytöstä huutaa lapselle. Se on henkistä pahoinpitelyä ja se pitää tuomita. Väkivallan tuomitseminen ei ole jeesustelua.

Ihminen on ihminen, ei mikään mystisen täydellinen pyhimys. Jatkuva huutaminen ja lasten tylyttäminen on väärin, ja turvallinen vanhempi on oltava ja tiedostava vanhempi tietysti opettelee jatkuvasti muita keinoja purkaa oloaan kuin heittää sen saavillisen lapsen niskaan. Ja osaa lapselle kertoa, että nyt on huono päivä, ei ole sinun vikasi, ilman kieroon kasvattavaa lahjonta- tmv. tapaa. Mutta todennäköisesti moni näistä raivoavista vanhemmista on lopulta hyviä vanhempia, ehkä jopa liian hyviä suorittajia, ja ovat kaiken kiireen, odotusten ja työmäärän kanssa väsyneitä. Eri asia on sitten sellaiset kattoon syljeskelevät ja rilluttelevat vanhemmat joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta oletan kyseessä olevan ensimmäinen.