Miksi jotkut äidit puhuvat lapsilleen rumalla äänellä ja rumasti?

On eri asia torua tai komentaa lasta tarvittaessa kuin puhua lapselle jatkuvasti rumasti ja halveksivasti, jopa nimitellen. Olen joskus seurannut perheitä ostoskeskuksessa ja jää aina miettimään, että jos lasta kohdellaan ihmisten ilmoilla kuten jotkut vanhemmat kohtelevat, mitähän kotona tapahtuu.

Tuskin aikuiset puhuisivat niin ystävilleen tai työkavereilleen mutta lapselleen jonka pitäisi olla rakkainta maailmassa.

Kyllä joskus tulee suuttuessa huudettua omille lapsille. Mutta yritän jälkikäteen myös aina jutella asiasta,

tehdä sovinnon ja pyytää anteeksi.

Onko ap saanut satikutia muorilta palstailustaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman väsymys, stressi, yksinäisyys. Kirjoitteleeko näitä jeesustelevia kommentteja ne, joilla ei ole omia lapsia?

Ei ole normaalia käytöstä huutaa lapselle. Se on henkistä pahoinpitelyä ja se pitää tuomita. Väkivallan tuomitseminen ei ole jeesustelua.

Samaa mieltä. Kyse ei ole siitä, että jokaisen pitäisi aina ja kaikkialla toimia täydellisesti, inhimillisiähän me ollaan, mutta nykyisin tuntuu, ettei edes yritetä toimia moraalisesti oikein. On ihan normaalia, suorastaan hyvän ihmisen merkki, että on väsynyt ja kiireinen, ja sitten on ihan normaalia huutaa lapsille, koska tärkeintä on olla armollinen itselleen ja kuulostella omia fiiliksiään. Asiaa ei pyritä ratkaisemaan niin, että mietittäisiin, mikä väsyttää ja jos se on vaikka se, että illat ovat täynnä menoja, ei pyritä karsimaan niistä mitään, koska se kiire on tärkeän ihmisen merkki. Olen itse viettänyt lapsuuteni 70- ja 80-luvuilla, eikä silloin ollut sellainen kiire kuin nykyisin, vaikka kyllä niitä kotitöitä silloinkin oli. On äitinikin esim. ihan suoraan sanonut jälkeenpäin, että kyllä hänellä meinasi välillä mennä hermo minuun, mutta ei mennyt. Minulle äiti oli se turvallinen hahmo. Siis ehdottomasti kannatan sitä, että ihminen on rehellinen itselleen, eikä pyri lakaisemaan ongelmia maton alle, mutta lasten läsnäollessa suu suppuun, he eivät ole aikuisten ongelmiin syyllisiä. Ehkä käytöstavat ovat yleensäkin rapistuneet. Nykyisin oikein kehuskellaan, että olen sellainen tuittupäinen pikku Myy, joka ei mielipiteitään pidä piilossa. Kiitos, minä pysyn mieluummin kaukana tällaisesta ihmisestä.

Tuntuu tosi pahalta lasten puolesta, joille äiti on aina ärtyisä, tiuskiva tai komentava. Tai repii kädestä. Luulisi että osataan normaalisti kommunikoida lapsen kanssa, ystävällisesti, turvallinen aikuinen on tärkeä. Lapsen hyvinvointi pitäisi olla etusijalla, vaikka olisi kasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia torua tai komentaa lasta tarvittaessa kuin puhua lapselle jatkuvasti rumasti ja halveksivasti, jopa nimitellen. Olen joskus seurannut perheitä ostoskeskuksessa ja jää aina miettimään, että jos lasta kohdellaan ihmisten ilmoilla kuten jotkut vanhemmat kohtelevat, mitähän kotona tapahtuu.

Tuskin aikuiset puhuisivat niin ystävilleen tai työkavereilleen mutta lapselleen jonka pitäisi olla rakkainta maailmassa.

Kyllä joskus tulee suuttuessa huudettua omille lapsille. Mutta yritän jälkikäteen myös aina jutella asiasta,

tehdä sovinnon ja pyytää anteeksi.

Torumisen ongelma on ollut, että osa lapsista käsitetään ihan väärin ja silloin tulee turhasta toruminen. 80-luvulla kaikki oli väärin mitä lapsi teki, itkeminen ja hätääntyminen oli huonoa käytöstä vanhempien mielestä eli lapsi "kiukutteli". Ja jos ei syönyt ruokaa tai jälkiruokaa, vaikka oli pätevä syy, joku rankaisi jne. Nykyään myös aikuisia rangaistaan, köyhiä tai muuten tottelemattomia. Minkälaisen yhteiskunnan ihmiset haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä räjähdin tänään kun lapsi ei suostunut tekemään aamutoimiaan ennen päiväkotiin lähtöä. Oli pysyttävä aikataulussa ja lapsi alkaa kiukkuamaan erinäisitä asioista, jotka on pakko tehdä. Huusin ja lapsi teki mitä pyydetiin, itkien. Pyysin anteeksi huutamistani, mutta tehtyä ei saa taaskaan tekemättömäksi.

Huusit päiväkoti-ikäiselle? Aplodit.

Olen minäkin huutanut monesti. Menee hermo ja väsymys on yksi iso tekijä siihen, kun vuodesta toiseen pyörittää pikkulapsiarkea ja vuorotyötä nukkuen tunti kaks tai kolme arkisin yössä.

Sitten on turha ihmetellä lun lapsi ottaa mallia ja alkaa itse käyttäytyä samoin muita kohtaan. Palautetta alkaa kyllä tulla ympäristöstä, mutta kun jo kotona oppii, niin minkäs teet

Miksi jotkut ihmiset puhuvat rumasti, syyllistävästi, ylemmyydentuntoisesti ja kaikkitietävästi toisille ihmisille täällä vauva-palstalla? Ja toiset yläpeukuttavat tuollaisia piilo- ja julkituomioita kuin lautamiehet konsanaan.

Aloittaja varmaan tarkoittaa isejä jotka puhuvat jo pienille lapsille kirosanoja ja vielä niistä pahempia sanoja... he eivät välitä lainkaan siitä mitä kauheuksia pieni lapsi oppii isältään... yleensä isät ovat pahimpia tässä... ja monet isät eivät välitä lapsestaan lainkaan, lapsi on heille suorastaan pahaksi...

Vierailija kirjoitti:

On eri asia torua tai komentaa lasta tarvittaessa kuin puhua lapselle jatkuvasti rumasti ja halveksivasti, jopa nimitellen. Olen joskus seurannut perheitä ostoskeskuksessa ja jää aina miettimään, että jos lasta kohdellaan ihmisten ilmoilla kuten jotkut vanhemmat kohtelevat, mitähän kotona tapahtuu.

Tuskin aikuiset puhuisivat niin ystävilleen tai työkavereilleen mutta lapselleen jonka pitäisi olla rakkainta maailmassa.

Kyllä joskus tulee suuttuessa huudettua omille lapsille. Mutta yritän jälkikäteen myös aina jutella asiasta,

tehdä sovinnon ja pyytää anteeksi.

Minäkin seuraan toisinaan sinua ja toimintaasi ostoskeskuksissa, kirjastossa, puistoissa ja kaduilla, myös kotinne lähistöllä. En ole oikein tyytyväinen toimintaasi ja kykyysi olla ja tehdä asiat niin kuin minä haluan. Tämä on huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eilen olin juhlissa. Paikalla oli kaksi perhetta. Rakastavat, omistautuvat aidit ja ihanat lapset.

Mutta.

Yhden perheen lapselle sanotaan rakastavati idiootti ja lapsi kayttaa sanoja tyhma, holmo.

Toisen perheen lapsi sanoi, etta olen nero kun keksin tayttaa uima-altaan.

Siina tuli pohdittavaa. Sanotko lapsellesi olet nero tai tyhma. Vaikkakin kaikella rakkaudella.

Aina ei tarvitse huutaa.

Mistä tämä tyyppi puhuu?

Jotkut äidit luulevat että komentaminen ja ilkeästi puhuminen on kasvatusta. Ehkä heidät itsensä on kasvatettu niin. Kamalaa kuultavaa. Sääliksi käy ihan nätisti käyttäytyvää lasta, jota äiti sättii ja moittii koko ajan. Vaikea vieraana ulkopuolisena puuttuakaan, mutta useammin kuin kerran olen tällaista äidin käytöstä todistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman väsymys, stressi, yksinäisyys. Kirjoitteleeko näitä jeesustelevia kommentteja ne, joilla ei ole omia lapsia?

Ei ole normaalia käytöstä huutaa lapselle. Se on henkistä pahoinpitelyä ja se pitää tuomita. Väkivallan tuomitseminen ei ole jeesustelua.

Samaa mieltä. Kyse ei ole siitä, että jokaisen pitäisi aina ja kaikkialla toimia täydellisesti, inhimillisiähän me ollaan, mutta nykyisin tuntuu, ettei edes yritetä toimia moraalisesti oikein. On ihan normaalia, suorastaan hyvän ihmisen merkki, että on väsynyt ja kiireinen, ja sitten on ihan normaalia huutaa lapsille, koska tärkeintä on olla armollinen itselleen ja kuulostella omia fiiliksiään. Asiaa ei pyritä ratkaisemaan niin, että mietittäisiin, mikä väsyttää ja jos se on vaikka se, että illat ovat täynnä menoja, ei pyritä karsimaan niistä mitään, koska se kiire on tärkeän ihmisen merkki. Olen itse viettänyt lapsuuteni 70- ja 80-luvuilla, eikä silloin ollut sellainen kiire kuin nykyisin, vaikka kyllä niitä kotitöitä silloinkin oli. On äitinikin esim. ihan suoraan sanonut jälkeenpäin, että kyllä hänellä meinasi välillä mennä hermo minuun, mutta ei mennyt. Minulle äiti oli se turvallinen hahmo. Siis ehdottomasti kannatan sitä, että ihminen on rehellinen itselleen, eikä pyri lakaisemaan ongelmia maton alle, mutta lasten läsnäollessa suu suppuun, he eivät ole aikuisten ongelmiin syyllisiä. Ehkä käytöstavat ovat yleensäkin rapistuneet. Nykyisin oikein kehuskellaan, että olen sellainen tuittupäinen pikku Myy, joka ei mielipiteitään pidä piilossa. Kiitos, minä pysyn mieluummin kaukana tällaisesta ihmisestä.

Muistan, kun 70-luvulla pelkäsin useimpien kaverien äitejä, koska monet heistä tosiaankin huusivat jos jotain lapset möhlivät, enkä ollut tottunut kotona että äiti huutaa. Meillä isä oli se, joka otti herkästi pulttia, tosin ei hän huutanut vaan tukisti. Minä en saanut vitsaa eikä moni muukaan enää, tytöistä varsinkaan, mutta naapurin pojat saivat.

Koulussa opettajat saattoivat tokaista vaikka,,että joku lapsi on ihan toiviton tapaus. Siihen aikaan naapuritkin saattoivat huutaa kenen tahansa lapsille pihalla, jos aihetta näkivät. He myös saattoivat kysyä vaikkapa naspurin leskeltä, että oletkos sinä h----, kun sinun luota tuli joku mies.

Käytöstavoista en tiedä, mutta vaatimukset lastenkasvatuksen suhteen olivat paljon matalammat kuin nykyään. Samoin vapaa-ajan vietto oli vaatimattomampaa.

Aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman väsymys, stressi, yksinäisyys. Kirjoitteleeko näitä jeesustelevia kommentteja ne, joilla ei ole omia lapsia?

Ei ole normaalia käytöstä huutaa lapselle. Se on henkistä pahoinpitelyä ja se pitää tuomita. Väkivallan tuomitseminen ei ole jeesustelua.

Samaa mieltä. Kyse ei ole siitä, että jokaisen pitäisi aina ja kaikkialla toimia täydellisesti, inhimillisiähän me ollaan, mutta nykyisin tuntuu, ettei edes yritetä toimia moraalisesti oikein. On ihan normaalia, suorastaan hyvän ihmisen merkki, että on väsynyt ja kiireinen, ja sitten on ihan normaalia huutaa lapsille, koska tärkeintä on olla armollinen itselleen ja kuulostella omia fiiliksiään. Asiaa ei pyritä ratkaisemaan niin, että mietittäisiin, mikä väsyttää ja jos se on vaikka se, että illat ovat täynnä menoja, ei pyritä karsimaan niistä mitään, koska se kiire on tärkeän ihmisen merkki. Olen itse viettänyt lapsuuteni 70- ja 80-luvuilla, eikä silloin ollut sellainen kiire kuin nykyisin, vaikka kyllä niitä kotitöitä silloinkin oli. On äitinikin esim. ihan suoraan sanonut jälkeenpäin, että kyllä hänellä meinasi välillä mennä hermo minuun, mutta ei mennyt. Minulle äiti oli se turvallinen hahmo. Siis ehdottomasti kannatan sitä, että ihminen on rehellinen itselleen, eikä pyri lakaisemaan ongelmia maton alle, mutta lasten läsnäollessa suu suppuun, he eivät ole aikuisten ongelmiin syyllisiä. Ehkä käytöstavat ovat yleensäkin rapistuneet. Nykyisin oikein kehuskellaan, että olen sellainen tuittupäinen pikku Myy, joka ei mielipiteitään pidä piilossa. Kiitos, minä pysyn mieluummin kaukana tällaisesta ihmisestä.

Muistan, kun 70-luvulla pelkäsin useimpien kaverien äitejä, koska monet heistä tosiaankin huusivat jos jotain lapset möhlivät, enkä ollut tottunut kotona että äiti huutaa. Meillä isä oli se, joka otti herkästi pulttia, tosin ei hän huutanut vaan tukisti. Minä en saanut vitsaa eikä moni muukaan enää, tytöistä varsinkaan, mutta naapurin pojat saivat.

Koulussa opettajat saattoivat tokaista vaikka,,että joku lapsi on ihan toiviton tapaus. Siihen aikaan naapuritkin saattoivat huutaa kenen tahansa lapsille pihalla, jos aihetta näkivät. He myös saattoivat kysyä vaikkapa naspurin leskeltä, että oletkos sinä h----, kun sinun luota tuli joku mies.

Käytöstavoista en tiedä, mutta vaatimukset lastenkasvatuksen suhteen olivat paljon matalammat kuin nykyään. Samoin vapaa-ajan vietto oli vaatimattomampaa.

Aika kultaa muistot.

Oletko tutkija?

Lapsille täytyy joskus sanoa voimakkaasti. Aina se fyysisen kurituksen voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Että lapselle muodostuisi arvoton kuva itsestään.

Tästä on kyllä Suomessa pidetty tarkkaan huoli kautta aikojen. Ja sama perinne jatkuu vahvana.

Ei siis ihme että suomalaiset ovat masentuneita, mielenterveys häiriöt kansantauti ja itsetunto pohjalukemissa.

Alkoa kuluu, perheet hajoavat, väkivaltaa sekä kotona että kaduilla.

Tätäkin palstaa kun seuraa, näkee tuloksen. Itseinhoa ja vihaa, katkeruutta, kaunaa, kateutta. Vihaa ja solvaamista. Missään ei nähdä hyvää, kaikki kauniskin käännetään joko rivoksi tai tallataan muuten.

Suomaliset ovat erittäin pahoinvoiva kansa. Miksi haluatte elää noin?

Stressi ja uupumus. Toistuvat raskaat tilanteet, jatkuva huono omatunto edellisistä yhteenotoista, omat (lapsuuden) traumat jne. jne. Eivät oikeuta silti..samaa mieltä

On kyllä hiukan niukka ja lällykkämäinen aloitus, joten epäilen Allu-pojaksi. On kyllä jo iso poika.

Vierailija kirjoitti:

Perustelevat sen sillä että ei lapset tottele muuten

Sitä rumaa ääntä ja ilkeää puhettako muka tottelevat?

En usko. Itse olen huomannut lasten tottelevan parhaiten niitä ihmisiä, jotka kuuntelevat lapsia ja puhuvat heille asiallisesti.

Ylä-asteen ajoilta muistan yhden opettajan, joka ei koskaan huutanut ja puhui empaattisesti oppilaille. Hänen tunneillaan ei ollut koskaan järjestyshäiriöitä eikä ongelmia. Muiden opettajien tunneilla oli levottomampaa ja monenlaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että lapselle muodostuisi arvoton kuva itsestään.

Tästä on kyllä Suomessa pidetty tarkkaan huoli kautta aikojen. Ja sama perinne jatkuu vahvana.

Ei siis ihme että suomalaiset ovat masentuneita, mielenterveys häiriöt kansantauti ja itsetunto pohjalukemissa.

Alkoa kuluu, perheet hajoavat, väkivaltaa sekä kotona että kaduilla.

Tätäkin palstaa kun seuraa, näkee tuloksen. Itseinhoa ja vihaa, katkeruutta, kaunaa, kateutta. Vihaa ja solvaamista. Missään ei nähdä hyvää, kaikki kauniskin käännetään joko rivoksi tai tallataan muuten.

Suomaliset ovat erittäin pahoinvoiva kansa. Miksi haluatte elää noin?

Viimeisestä kappaleestasi päätellen et ole "suomalinen". Mistä kaukaa kirjoittelet?

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja uupumus. Toistuvat raskaat tilanteet, jatkuva huono omatunto edellisistä yhteenotoista, omat (lapsuuden) traumat jne. jne. Eivät oikeuta silti..samaa mieltä

Ymmärrän stressin ja uupumuksen ja olen samaa mieltä siitä, että ne eivät oikeuta.

Niille kannattaa ehdottomasti tehdä jotain, ja se on aikuisen vastuulla. Ei niitä lapsen päälle pidä kaataa. Syytön lapsi niihin on, eikä pysty niitä poistamaan vaikka varmasti haluaisi.