Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on yhteiset rahat
12.06.2022 |
Kysyttekö mieheltä aina saatteko ostaa jotain ja kysyykö mies saako hän ostaa uudet stereot ja pelilaitteen? Mitä teette jos olette erimieltä asioista?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas isotuloisten kokoontumiset käynnissä. Noin 20 000 euron omat menot (matka + auto) eivät tunnu heidän taloudessaan niin paljoa, että puolisolla olisi niihin mitään sanomista.
Mielenkiintoista.
Tässä ketjussa taitaa olla yksi ihminen, joka on puhunut rahasummista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas isotuloisten kokoontumiset käynnissä. Noin 20 000 euron omat menot (matka + auto) eivät tunnu heidän taloudessaan niin paljoa, että puolisolla olisi niihin mitään sanomista.
Mielenkiintoista.
Olen se vastaaja, jolla on ollut puolison kanssa yhteiset rahat 24 vuotta.
Meillä esim autohankinnat tehdään sen mukaan mihin yhteiset rahat riittävät. Tällä hetkellä perheessä on kaksi autoa, joita on tarvittaessa uusittu rahatilanteen mukaan, tavoitteena että hankinnat saadaan limitettyä taloudellisesti järkevässä rytmissä. Meillä ole varaa ostaa 15000 autoa, puhumattakaan siitä, että yhden hengen matkaan käytettäisi 4000.
Yhteen lasketut nettotulot meillä tällä hetkellä noin 5500 mutta koska perheessä on useampi lapsi ja asumme pk-seudulla (iso asuntolaina), ei näillä tuloilla rikkaasti elä, kohtuullisen mukava elintaso on kuitenkin mahdollista. Olemme eläneet myös vuosia yhden palkalla, vanhempainvapaalla taio kotihoidontuella, tällöin nettotulot ovat olleet alle 3000.
Meillä on puolison kanssa yhteinen tapa käyttää rahaa. Yhteinen kaikille tasapuolinen elintaso ja lasten tarpeiden tyydyttäminen on tärkeintä. Meistä kumpikaan ei haaveile tässä elämäntilanteessa 4000 yhden hengen matkasta, vaan käytämme sen rahan mieluummin perheen yhteiseen matkaan. Sen vuoksi on vaikea ajatella miten vastaavassa tilanteessa edes toimistolle, tällaista kun ei ole koskaan tullut vastaan.
Me vain olemme suunnilleen samaa mieltä siitä, mikä on järkevää rahankäyttöä. Mies ansaitsee vähän enemmän ja törsää vähän enemmän, mutta ei mitään törkeää tuhlausta (tyyliin muodikkaampi pusero lapselle, kun itse olisin tyytynyt lämpimään). Joten ei siitä kinaa tule -toki juttelimme rahasta ennen kuin menimme edes kihloihin. En voisi kuvitella asuvani jonkun kanssa -saati jakavani lainaa -jos en ollenkaan tajuaisi mitä ihmettä puuhaavat, joten kun kerran uskon toisen täyspäiseksi, yhteinen yksi tili menee ihan siinä samalla, kätevämpi.
Meillä on niin vähän rahaa, että ei tämä ole ongelma 😂
Ei näillä tuloilla mitään pelikonsoleita osteta (olisi kyllä kiva).
Uusi pelitietokone halutaan, aletaan yhdessä sääatää jossain kohtaa siihen, kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat maksavat puolet yhteisistä menoista tienaamillaan rahoilla.
Ei tuossa kai sitä kysytty. Minuakin kiinnostaa tämä avaus. Ymmärsin sen niin, että miten toimitaan, jos vain toinen haluaa ostaa jotain itselleen.
Itse en ikimaailmassa suostuisi yhteisiin rahoihin ja yksi syy on se, että en pystyisi kuvittelemaan, että ottaisin yhteiseltä tililtä rahaa omiin menoihini, oli kyse sitten ulkomaanmatkasta, uudesta läppäristä tai jostain muusta. Enkä vastaavasti haluaisi, että puoliso voi ostaa mitä haluaa yhteiseltä tililtä, jolla on siis puolet minun rahojani.
En koe, että se on minulta mitenkään pois, jos puolisoni ostaa jotain sellaista, mihin meillä on varaa.
Minä katselin loppulomalleni yhtä kohdetta, joka on ollut Bucket List-kohteeni jo jonkin aikaa, mutta koronan takia lähteminen on siirtynyt. Pelkät lennot sinne maksaisivat haluamaani aikaan reilut 1700 e. Majoitus vähän reilun tonnin. Retki-, käyttö- ja muuta rahaa menisi vähintän tonni. Eli budjetti olisi vähintään 4000 euroa/noin 10 päivän matka yhdelle.
Puolisoni ei ikimaailmassa lähtisi mukaan noin kalliille matkalle, vaikka matkustamisesta pitääkin, etenkin kun kyseinen kohde ei ole hänelle tärkeä. Minusta olisi siis varsin kummallista ajatella, että hän kuitenkin haluaisi rahoittaa noin puolet matkastani sillä, että se maksettaisiin yhteiseltä tililtä.
Seuraava olisi sitten oman autoni vaihto, jota suunnittelen alkusyksylle. Ne autot, mitä katselen, maksavat noin 15 000 eurosta vähän ylöspäin. Voi olla, ettei hän siitäkään mielellään maksaisi. (Maalla asuessa on pakko olla molemmilla oma auto.)
Meillä on ollut niin eri käsitys just tuollaisista asioista, joten päädyttiin omiin rahoihin ja budjetoituihin yhteisiin menoihin. Tiedämme kuitenkin toistemme raha-asiat ja voimme luottaa että asuminen ja muu yhteinen tulee sovitusti hoidetuksi ja minä niitä miehenkin rahoja käytännössä hoidan ja toisen omistamaa tavaraa voi käyttää kuten omaansa. Mutta hän ei ota osaa mun auton, läppärin, reissaamisen, vaatteiden, sijoituskämpän tms rahoittamiseen. Enkä minä laita euroakaan esim hänen perintömetsään ostamaan mönkijään vaikka hyödynkin polttopuista ja käyn ajelemassa huvikseni mönkijällä. Jos hän kyllästyy tuomaan takkapuut kotiin, niin sitten ne laitetaan yhteiseen budjettiin ja tilataan valmis klapikuorma pihaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas isotuloisten kokoontumiset käynnissä. Noin 20 000 euron omat menot (matka + auto) eivät tunnu heidän taloudessaan niin paljoa, että puolisolla olisi niihin mitään sanomista.
Mielenkiintoista.
Tässä ketjussa taitaa olla yksi ihminen, joka on puhunut rahasummista.
Keski-ikäiselle keskipalkkaiselle 20 tonnia ei ole paljon mitään.
Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kysellä. Koska rahat ovat yhteisiä, niitä saa myös käyttää kumpikin tasapuolisesti miten haluaa. Olemme molemmat ostamisen suhteen tolkun ihmisiä, joten ei ole vaaraa, että toinen tuhlaa tolkuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Omia ne yhteiset rahatkin ovat. Ja yhteisistä rahoita ei lupia tarvitse kysellä, kun parisuhteessa kaikki on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut aina yhteiset rahat, yhdessä asuttu 24 vuotta.
Laskut ja suuremmat menot budjetoidaan etukäteen. Molemmat saavat tehdä omia hankintoja sen mukaan mihin budjetti venyy, tai maksaa tarvittaessa vaikka luottokortilla.
Isoista ja kalliista hankinnoista keskustellaan etukäteen, onko nyt hyvä hetki tehdä hankinta tms. Raha ei ole koskaan näytellyt suurta osaa elämässämme, joskus sitä on ollut vähän ja joskus vähän enemmän ja sen mukaan on eletty.Meille yhteiset rahat sopii, emme koskaan riitele rahasta. Vanhempainvapaat, hoitovapaat ja uravalinnoista johtuvat tulojen muutokset on sopeutettu yhteiseen budjettiin. Yhteiset rahat on taannut meille yhteisen elintason viemättä kuitenkaan kummaltakaan itsenäisyyttä.
Meillä sama. Yhdessä ollaan oltu 28 vuotta.
Kummallekin jää "taskurahaa" omiin pikkuostoksiin mutta tietenkin isommista ostoista keskustellaan.
Jos ei ole mitään tarvetta stereoille miksi laittaa niihin rahaa?? Jos taas olemme molemmat suunnitelleet stereoiden hankintaa ne hankitaan yhteisistä säästöistä. Tai huonekalut, tai auto, tai lomamatka, tai talo etelästä jne. Omille reissuilleni olen lähtenyt omilla säästöilläni vaikka mies aina sanookin että tietenkin ne menee yhteisistä rahoista.
Meillä on niin samanlaiset haaveet ja suunnitelmat ettei vielä ole tullut tilannetta että toinen haluaisi jotain ja toinen ei. Tai ettei toinen ymmärtäisi ettei johonkin hankintaan vaan ole varaa. Todellisten rahojen mukaan eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni aina sanoo, että: "Uskovaisten eväät on yhteiset" tarkoittaen, että yhteistä elämää kun eletään, ovat rahatkin yhteisiä. Mä olen silti aina halunnut pitää erilliset palkkatilit. Karkeasti ottaen mies maksaa asumisen ja auton, minä ruoan ja lapset. Mut tienaan reilusti vähemmän kuin mieheni ja kyllä hän osallistuu "mun" hankintoihin tosi paljon. Maksaa esim. kuopuksen kalliin harrastuksen kokonaan jne. Eikä valita koskaan. Nytkin tuossa etsii meille lomareissua ja tiedän, ettei mun tarvii maksaa siitä mitään.
Meillä myös näin. Omat tilit on. Isäni neuvoi että niin on parempi ja oikeassa oli. Helpottaa noita omia pieniä ostoja, kuten mekkojen hankintaa yms. Isä kyllä neuvoi tämän siksi, että lahjoja on vaikea ostaa jos toinen näkee tilitiedoista mitä on ostettu. Lisäksi tämä tuo turvaa eron varalta. En usko että mieheni yrittäisi huijata, mutta ainakaan siitä ei tarvitse riidellä.
Meillä myöskään ei ole juurikaan ns omia juttuja. Miehen pelikone on miehen, mutta saan käyttää sitä jos haluan jne. Samoin hän joskus käyttää tablettiani. Tulisin hulluksi jos pitäisi aina kaiken olla tasan. Niin tulisi mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.
Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Toimii kun laittaa toimimaan. Kaikki eivät toki halua laittaa ja sekin on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat maksavat puolet yhteisistä menoista tienaamillaan rahoilla.
Ei tuossa kai sitä kysytty. Minuakin kiinnostaa tämä avaus. Ymmärsin sen niin, että miten toimitaan, jos vain toinen haluaa ostaa jotain itselleen.
Itse en ikimaailmassa suostuisi yhteisiin rahoihin ja yksi syy on se, että en pystyisi kuvittelemaan, että ottaisin yhteiseltä tililtä rahaa omiin menoihini, oli kyse sitten ulkomaanmatkasta, uudesta läppäristä tai jostain muusta. Enkä vastaavasti haluaisi, että puoliso voi ostaa mitä haluaa yhteiseltä tililtä, jolla on siis puolet minun rahojani.
En koe, että se on minulta mitenkään pois, jos puolisoni ostaa jotain sellaista, mihin meillä on varaa.
Minä katselin loppulomalleni yhtä kohdetta, joka on ollut Bucket List-kohteeni jo jonkin aikaa, mutta koronan takia lähteminen on siirtynyt. Pelkät lennot sinne maksaisivat haluamaani aikaan reilut 1700 e. Majoitus vähän reilun tonnin. Retki-, käyttö- ja muuta rahaa menisi vähintän tonni. Eli budjetti olisi vähintään 4000 euroa/noin 10 päivän matka yhdelle.
Puolisoni ei ikimaailmassa lähtisi mukaan noin kalliille matkalle, vaikka matkustamisesta pitääkin, etenkin kun kyseinen kohde ei ole hänelle tärkeä. Minusta olisi siis varsin kummallista ajatella, että hän kuitenkin haluaisi rahoittaa noin puolet matkastani sillä, että se maksettaisiin yhteiseltä tililtä.
Seuraava olisi sitten oman autoni vaihto, jota suunnittelen alkusyksylle. Ne autot, mitä katselen, maksavat noin 15 000 eurosta vähän ylöspäin. Voi olla, ettei hän siitäkään mielellään maksaisi. (Maalla asuessa on pakko olla molemmilla oma auto.)
Meillä on ollut niin eri käsitys just tuollaisista asioista, joten päädyttiin omiin rahoihin ja budjetoituihin yhteisiin menoihin. Tiedämme kuitenkin toistemme raha-asiat ja voimme luottaa että asuminen ja muu yhteinen tulee sovitusti hoidetuksi ja minä niitä miehenkin rahoja käytännössä hoidan ja toisen omistamaa tavaraa voi käyttää kuten omaansa. Mutta hän ei ota osaa mun auton, läppärin, reissaamisen, vaatteiden, sijoituskämpän tms rahoittamiseen. Enkä minä laita euroakaan esim hänen perintömetsään ostamaan mönkijään vaikka hyödynkin polttopuista ja käyn ajelemassa huvikseni mönkijällä. Jos hän kyllästyy tuomaan takkapuut kotiin, niin sitten ne laitetaan yhteiseen budjettiin ja tilataan valmis klapikuorma pihaan.
Lähes näin meilläkin. Yhteiset menot = välttämättömät asumis-, ruoka- ja vastaavat menot puoliksi. Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan kuukausittain kattamaan em. kulut. Mutta me emme tiedä toistemme raha-asioita eikä tulisi kuuloonkaan, että toinen hoitaisi toisen rahoja.
Ei tietenkään itsellänikään ole vuosittain varaa laittaa 4000+ euroa matkaan (EHKÄ, en vielä tiedä lähdenkö reissuun) ja 15 000 euroa autonvaihtoon. Nehän ovat ihan poikkeuksellisia menoja. Mutta joskus sellaiset ovat ajankohtaisia ja siksi tämä kysymys yhteisistä rahoista kiinnostaa minua.
Vuosittaiset menot liittyvät enemmänkin laitteisiin (läppäri, kännykkä) ja muihin pieniin hankintoihin (kotimaan reissut/hotelliviikonloput, sisustus, remontti jne) mutta olennaista on, ettei niihinkään tarvitse toiselta kysyä lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni aina sanoo, että: "Uskovaisten eväät on yhteiset" tarkoittaen, että yhteistä elämää kun eletään, ovat rahatkin yhteisiä. Mä olen silti aina halunnut pitää erilliset palkkatilit. Karkeasti ottaen mies maksaa asumisen ja auton, minä ruoan ja lapset. Mut tienaan reilusti vähemmän kuin mieheni ja kyllä hän osallistuu "mun" hankintoihin tosi paljon. Maksaa esim. kuopuksen kalliin harrastuksen kokonaan jne. Eikä valita koskaan. Nytkin tuossa etsii meille lomareissua ja tiedän, ettei mun tarvii maksaa siitä mitään.
Meillä myös näin. Omat tilit on. Isäni neuvoi että niin on parempi ja oikeassa oli. Helpottaa noita omia pieniä ostoja, kuten mekkojen hankintaa yms. Isä kyllä neuvoi tämän siksi, että lahjoja on vaikea ostaa jos toinen näkee tilitiedoista mitä on ostettu. Lisäksi tämä tuo turvaa eron varalta. En usko että mieheni yrittäisi huijata, mutta ainakaan siitä ei tarvitse riidellä.
Meillä myöskään ei ole juurikaan ns omia juttuja. Miehen pelikone on miehen, mutta saan käyttää sitä jos haluan jne. Samoin hän joskus käyttää tablettiani. Tulisin hulluksi jos pitäisi aina kaiken olla tasan. Niin tulisi mieskin.
Miksi mekkoja ei voisi ostaa yhteisillä rahoilla? Lahjat taasen voi ostaa vaikka käteisellä, jos puolisolla on tapana kytätä tilitietoja jatkuvasti. Toisaalta: mihin niitä lahjoja tarvitsee, kun yhteisillä rahoilla voi ostaa mitä haluaa. Se, että rahat ovat yhteiset ei tarkoita, että IHAN KAIKKI pitää jakaa puoliksi. Totta kai jokaisella on jotain omia juttuja. Tuskinpa mies edes haluaisi esim. rintaliiveistäni osuutta :D
Meillä on periaatteessa yhteiset rahat. Molempien palkat tulee samalle tilille, josta minä ne sitten jaan puskuri-, lasku-, sijoitus-, matka- ja käyttötileille. Molemmat voi ostaa mitä haluaa, mutta käytännössä mies aina kysyy voiko ostaa, koska ei jaksa seurata rahaliikennettä, eikä tiedä onko käyttötilillä tarpeeksi rahaa. Ehkä kerran-kaksi vuodessa ostaa jotain kalliimpia omia juttuja, käyttäen 300-700. Siirrän tilille tarpeen mukaan rahaa lisää. Laskutilillä on parin kuukauden laskujen verran rahaa, joten sieltä voi muutaman satasen tarvittaessa ottaa. Itse en kauheasti kysele, mutta ostokseni on melko pieniä, max. Ehkä 400-500, ja niitäkin harvoin. Puskuri on kerätty nyt täyteen (17000), joten matka- ja sijoitustilit karttuvat nyt kovempaa tahtia. Käyttötilillä pidän vain n. 1000, ja palkkojen tullessa siirrän ylimääräiset taas muille tileille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on periaatteessa yhteiset rahat. Molempien palkat tulee samalle tilille, josta minä ne sitten jaan puskuri-, lasku-, sijoitus-, matka- ja käyttötileille. Molemmat voi ostaa mitä haluaa, mutta käytännössä mies aina kysyy voiko ostaa, koska ei jaksa seurata rahaliikennettä, eikä tiedä onko käyttötilillä tarpeeksi rahaa. Ehkä kerran-kaksi vuodessa ostaa jotain kalliimpia omia juttuja, käyttäen 300-700. Siirrän tilille tarpeen mukaan rahaa lisää. Laskutilillä on parin kuukauden laskujen verran rahaa, joten sieltä voi muutaman satasen tarvittaessa ottaa. Itse en kauheasti kysele, mutta ostokseni on melko pieniä, max. Ehkä 400-500, ja niitäkin harvoin. Puskuri on kerätty nyt täyteen (17000), joten matka- ja sijoitustilit karttuvat nyt kovempaa tahtia. Käyttötilillä pidän vain n. 1000, ja palkkojen tullessa siirrän ylimääräiset taas muille tileille.
Uuvuttaa ajatuskin, että olisi noin monta eri tiliä hoidettavana. Töissä saa ihan tarpeeksi pyöritellä rahoja tileiltä toiselle.
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.