Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on yhteiset rahat
12.06.2022 |
Kysyttekö mieheltä aina saatteko ostaa jotain ja kysyykö mies saako hän ostaa uudet stereot ja pelilaitteen? Mitä teette jos olette erimieltä asioista?
Kommentit (76)
Kyllä siitä keskustellaan, jos on kalliimmasta hankinnasta kyse. Ainakin jälkikäteen.
Raha ei ole ongelma, molemmilla vaan tuppaa olee mielipiteet siitä, onko tarpeen tuhlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä halusin ehdottomasti yhteiset rahat, kuten myös mieheni. Meidän molempien lapsuudenkodeissa on ollut jokseenkin kieroutuneet rahasuhteet vanhemmilla ja rahaa on käytetty jopa vallankäytön välineenä.
Tavallisessa arjessa ei tarvitse juuri toisen kanssa rahankäyttöä ihmetellä, sillä luotamme siihen että toinen osaa arvioida asioiden tarpeellisuuden, mutta kaikista isommista hankinnoista keskustelemme kyllä ensin.
Ja jos toinen joskus saa jotain kalliimpaa kivaa, toisessa välissä saa sitten toinen. Tällä hetkellä tosin elämme kohtuullisen tiukilla lapsiperheen tuloilla, joten henkilökohtaisia ylimääräisiä ei juuri jää. "Kiinteitä" omia henkkoht kuluja meillä on puolisolla tupakka ja tex willerit, minulla silloin tällöin muumimukit ja toisinaan oikeutan itselleni jotain kivaa, koska miehellä kuitenkin noihin em. kuluu rahaa joka kuukausi.
Jos meillä olisi paljon isommat tulot ja rahaa jäisi enemmän yli, sopisimme varmaan esimerkiksi jonkin kiinteän rahasumman, jota voi omalle tilille kerryttää ja jota voi käyttää miten lystää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.
Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Isoista asioista keskustellaan yhdessä. Esim. auton ostosta keskusteltaisiin, koska iso rahallisesti mutta myös isokokoisen huonekalun ostosta keskusteltaisiin, koska kummankin on pidettävä siitä. Toisaalta jos tarvitsee ostaa itselle vaikka uusi läppäri tai kännykkä niin siitä ei tarvitse pahemmin toisen kanssa jutella vaan toinen voi ostaa sellaisen minkä parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat maksavat puolet yhteisistä menoista tienaamillaan rahoilla.
Ei tuossa kai sitä kysytty. Minuakin kiinnostaa tämä avaus. Ymmärsin sen niin, että miten toimitaan, jos vain toinen haluaa ostaa jotain itselleen.
Itse en ikimaailmassa suostuisi yhteisiin rahoihin ja yksi syy on se, että en pystyisi kuvittelemaan, että ottaisin yhteiseltä tililtä rahaa omiin menoihini, oli kyse sitten ulkomaanmatkasta, uudesta läppäristä tai jostain muusta. Enkä vastaavasti haluaisi, että puoliso voi ostaa mitä haluaa yhteiseltä tililtä, jolla on siis puolet minun rahojani.
En koe, että se on minulta mitenkään pois, jos puolisoni ostaa jotain sellaista, mihin meillä on varaa.
Minä katselin loppulomalleni yhtä kohdetta, joka on ollut Bucket List-kohteeni jo jonkin aikaa, mutta koronan takia lähteminen on siirtynyt. Pelkät lennot sinne maksaisivat haluamaani aikaan reilut 1700 e. Majoitus vähän reilun tonnin. Retki-, käyttö- ja muuta rahaa menisi vähintän tonni. Eli budjetti olisi vähintään 4000 euroa/noin 10 päivän matka yhdelle.
Puolisoni ei ikimaailmassa lähtisi mukaan noin kalliille matkalle, vaikka matkustamisesta pitääkin, etenkin kun kyseinen kohde ei ole hänelle tärkeä. Minusta olisi siis varsin kummallista ajatella, että hän kuitenkin haluaisi rahoittaa noin puolet matkastani sillä, että se maksettaisiin yhteiseltä tililtä.
Seuraava olisi sitten oman autoni vaihto, jota suunnittelen alkusyksylle. Ne autot, mitä katselen, maksavat noin 15 000 eurosta vähän ylöspäin. Voi olla, ettei hän siitäkään mielellään maksaisi. (Maalla asuessa on pakko olla molemmilla oma auto.)
Meillä on ollut niin eri käsitys just tuollaisista asioista, joten päädyttiin omiin rahoihin ja budjetoituihin yhteisiin menoihin. Tiedämme kuitenkin toistemme raha-asiat ja voimme luottaa että asuminen ja muu yhteinen tulee sovitusti hoidetuksi ja minä niitä miehenkin rahoja käytännössä hoidan ja toisen omistamaa tavaraa voi käyttää kuten omaansa. Mutta hän ei ota osaa mun auton, läppärin, reissaamisen, vaatteiden, sijoituskämpän tms rahoittamiseen. Enkä minä laita euroakaan esim hänen perintömetsään ostamaan mönkijään vaikka hyödynkin polttopuista ja käyn ajelemassa huvikseni mönkijällä. Jos hän kyllästyy tuomaan takkapuut kotiin, niin sitten ne laitetaan yhteiseen budjettiin ja tilataan valmis klapikuorma pihaan.
Lähes näin meilläkin. Yhteiset menot = välttämättömät asumis-, ruoka- ja vastaavat menot puoliksi. Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan kuukausittain kattamaan em. kulut. Mutta me emme tiedä toistemme raha-asioita eikä tulisi kuuloonkaan, että toinen hoitaisi toisen rahoja.
Ei tietenkään itsellänikään ole vuosittain varaa laittaa 4000+ euroa matkaan (EHKÄ, en vielä tiedä lähdenkö reissuun) ja 15 000 euroa autonvaihtoon. Nehän ovat ihan poikkeuksellisia menoja. Mutta joskus sellaiset ovat ajankohtaisia ja siksi tämä kysymys yhteisistä rahoista kiinnostaa minua.
Vuosittaiset menot liittyvät enemmänkin laitteisiin (läppäri, kännykkä) ja muihin pieniin hankintoihin (kotimaan reissut/hotelliviikonloput, sisustus, remontti jne) mutta olennaista on, ettei niihinkään tarvitse toiselta kysyä lupaa.
En ymmärrä miksi yhteiset rahat estäisi rahan käytön. Ehkä jos toinen tekee turhia hankintoja, niin tilanne on eri?
Noihin esimerkkeihin sanoisin, että jos tarvitsen uuden kännykän, ostan sen, tottakai (oma ylärajani menee noin 600).
Jos tarvitsen uuden läppärin, mikä on oikeasti juuri nyt ajankohtainen, niin ostan sen. Juurikin olemme tästä keskusteleet paljonko siihen on järkevä sijoittaa.
Oma vapaa-ajan vietto sama, sinne mennään mihin halutaan. Aika vähän kumpikaan meistä käy viihteellä, matkustelua emme ole juuri omien kavereiden kanssa harrastaneet
Remppa ja sisustus ovat vakiomenoja ja koska koti on yhteinen niin tokihan ne maksetaan yhdessä. Ei kai kukaan omista rahoistaan yksin maksa yhteisen kodin remonttia tai sisustusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Minulla lukee tiliotteellani perjantain kohdalla "P. Ahonen ky". Mitä päättelet minun ostaneen miehelleni?
Ja kuinka usein se puolisosi oikein tilitietoja kyttää, kun muutamaa päivää ei ostos salassa pysy?
En pysty käsittämään miten yhteiset rahat voisivat toimia monessakaan tilanteessa. Minulla (M) on joka päivä jotain epämääräisiä menoja. Viihdyn paljon ravintoloissa, omia harrastuksiani on lähes päivittäin, ostelen netistä paljon harrastuksiini liittyviä asioita, omistan asunnon yksin, josta maksan lyhennykset ja vain minä käytän autoani. En todellakaan halua kenenkään muun rahoittavan näitä menoja tai edes alkaa sopia jatkuvasti näistä menoista puolisoni kanssa. Maksan luottokortillani kaiken tuollaisen "ei-yhteisen" ja kulut ovat kuukaudessa 300-3000€, keskimäärin ehkä 2000€. Eikä se edes sisällä mitään isoja hankintoja, vaan useinkin pelkkää pientä sälää.
Puolisollani on myös omia kuluja, mutta kulurakenne toki erilainen kun on omat harrastukset ja shoppailut. Hänelläkin suurta variaatiota kuukausimenoissa.
Yhteiset kulut (lähinnä ruoka, sähkö ja vastike puoliksi) taas ovat luokkaa 300 euroa per naama eli täysin marginaalinen kuluerä kokonaisuuteen nähden.
Yhteistalous toimii jos on vain pakolliset kulut ja isommat sovitaan yhdessä. Kuinka realistista tuollainen kuluttaminen on jos on mitään elämää kodin ulkopuolella? Minusta ne suurimmat kulut ovat juuri niitä pienistä puroista syntyviä menoja liittyen harrastuksiin, bensoihin, ravintoloihin ja muuhun vapaa-aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isommista ostoista mainitaan aina etukäteen. Jos mies haluaa ostaa stereot, hän sanoo asiasta ja minä sanon että ok. Vastaavasti jos minä haluan esim viikonloppureissun tyttöjen kanssa, ilmoitan asiasta ja se on miehelle ok. Koskaan ei ole tullut riitaa rahasta. Katsomme aina että onhan taloustilanne niin hyvä että hankinnan voi tehdä ja luotamme toistemme arvostelukykyyn.
Pienet hankinnat toki teemme ilman kysymistä. Pienenä hankintana pidän alle 500e ostoksia.
Tämä toimii meillä koska meillä on suunnilleen samat tulot ja samat kulutustottumukset.
Vierailija kirjoitti:
En pysty käsittämään miten yhteiset rahat voisivat toimia monessakaan tilanteessa. Minulla (M) on joka päivä jotain epämääräisiä menoja. Viihdyn paljon ravintoloissa, omia harrastuksiani on lähes päivittäin, ostelen netistä paljon harrastuksiini liittyviä asioita, omistan asunnon yksin, josta maksan lyhennykset ja vain minä käytän autoani. En todellakaan halua kenenkään muun rahoittavan näitä menoja tai edes alkaa sopia jatkuvasti näistä menoista puolisoni kanssa. Maksan luottokortillani kaiken tuollaisen "ei-yhteisen" ja kulut ovat kuukaudessa 300-3000€, keskimäärin ehkä 2000€. Eikä se edes sisällä mitään isoja hankintoja, vaan useinkin pelkkää pientä sälää.
Puolisollani on myös omia kuluja, mutta kulurakenne toki erilainen kun on omat harrastukset ja shoppailut. Hänelläkin suurta variaatiota kuukausimenoissa.
Yhteiset kulut (lähinnä ruoka, sähkö ja vastike puoliksi) taas ovat luokkaa 300 euroa per naama eli täysin marginaalinen kuluerä kokonaisuuteen nähden.
Yhteistalous toimii jos on vain pakolliset kulut ja isommat sovitaan yhdessä. Kuinka realistista tuollainen kuluttaminen on jos on mitään elämää kodin ulkopuolella? Minusta ne suurimmat kulut ovat juuri niitä pienistä puroista syntyviä menoja liittyen harrastuksiin, bensoihin, ravintoloihin ja muuhun vapaa-aikaan.
Täysin realistista, kun asennoituu niin, että yhteiset rahat ovat todellakin yhteisiä. Silloin ei tule tilannetta, että toinen kustantaisi toisen menoja, koska se ei ole mahdollista. Ei ole sinun rahoja ja minun rahoja, on vain meidän rahat. Näin ollen ME on se yksikkö, joka kustantaa kaikki menot niin kodin sisällä kuin ulkopuolellakin. Sillä ei yhteistaloudessa ole mitään merkitystä, kuka niiden rahojen eteen on töitä tehnyt ja kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Minulla lukee tiliotteellani perjantain kohdalla "P. Ahonen ky". Mitä päättelet minun ostaneen miehelleni?
Ja kuinka usein se puolisosi oikein tilitietoja kyttää, kun muutamaa päivää ei ostos salassa pysy?
Eihän se kyttääkään, kun minä ostan lahjat omalta tililtäni. Jos olisi, mies kyllä huomaisi, että olen ostanut jotain hänelle maksunsaajan nimestä.
Miksi monelle tuntuu tässä olevan ongelma, kun joku tykkää enemmän siitä, että rahat on kummallakin omat?
Vierailija kirjoitti:
En pysty käsittämään miten yhteiset rahat voisivat toimia monessakaan tilanteessa. Minulla (M) on joka päivä jotain epämääräisiä menoja. Viihdyn paljon ravintoloissa, omia harrastuksiani on lähes päivittäin, ostelen netistä paljon harrastuksiini liittyviä asioita, omistan asunnon yksin, josta maksan lyhennykset ja vain minä käytän autoani. En todellakaan halua kenenkään muun rahoittavan näitä menoja tai edes alkaa sopia jatkuvasti näistä menoista puolisoni kanssa. Maksan luottokortillani kaiken tuollaisen "ei-yhteisen" ja kulut ovat kuukaudessa 300-3000€, keskimäärin ehkä 2000€. Eikä se edes sisällä mitään isoja hankintoja, vaan useinkin pelkkää pientä sälää.
Puolisollani on myös omia kuluja, mutta kulurakenne toki erilainen kun on omat harrastukset ja shoppailut. Hänelläkin suurta variaatiota kuukausimenoissa.
Yhteiset kulut (lähinnä ruoka, sähkö ja vastike puoliksi) taas ovat luokkaa 300 euroa per naama eli täysin marginaalinen kuluerä kokonaisuuteen nähden.
Yhteistalous toimii jos on vain pakolliset kulut ja isommat sovitaan yhdessä. Kuinka realistista tuollainen kuluttaminen on jos on mitään elämää kodin ulkopuolella? Minusta ne suurimmat kulut ovat juuri niitä pienistä puroista syntyviä menoja liittyen harrastuksiin, bensoihin, ravintoloihin ja muuhun vapaa-aikaan.
Ja mikä siinä on ongelma, jos yhteiseltä tililtä maksetaan harrastuksia, bensoja, ravitolakuluja jne.? Samalla tavalla se kortti pystyy veloittamaan yhteistä tiliä kuin omaakin tiliä. Ja yhteinen tilihän on molempien puolisoiden oma, joten senkään puoleen ei eroa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty käsittämään miten yhteiset rahat voisivat toimia monessakaan tilanteessa. Minulla (M) on joka päivä jotain epämääräisiä menoja. Viihdyn paljon ravintoloissa, omia harrastuksiani on lähes päivittäin, ostelen netistä paljon harrastuksiini liittyviä asioita, omistan asunnon yksin, josta maksan lyhennykset ja vain minä käytän autoani. En todellakaan halua kenenkään muun rahoittavan näitä menoja tai edes alkaa sopia jatkuvasti näistä menoista puolisoni kanssa. Maksan luottokortillani kaiken tuollaisen "ei-yhteisen" ja kulut ovat kuukaudessa 300-3000€, keskimäärin ehkä 2000€. Eikä se edes sisällä mitään isoja hankintoja, vaan useinkin pelkkää pientä sälää.
Puolisollani on myös omia kuluja, mutta kulurakenne toki erilainen kun on omat harrastukset ja shoppailut. Hänelläkin suurta variaatiota kuukausimenoissa.
Yhteiset kulut (lähinnä ruoka, sähkö ja vastike puoliksi) taas ovat luokkaa 300 euroa per naama eli täysin marginaalinen kuluerä kokonaisuuteen nähden.
Yhteistalous toimii jos on vain pakolliset kulut ja isommat sovitaan yhdessä. Kuinka realistista tuollainen kuluttaminen on jos on mitään elämää kodin ulkopuolella? Minusta ne suurimmat kulut ovat juuri niitä pienistä puroista syntyviä menoja liittyen harrastuksiin, bensoihin, ravintoloihin ja muuhun vapaa-aikaan.
Yhteistalous toimii kunhan molemmat luottavat toisiinsa ja osaavat käyttäytyä budjetin varoissa. Asunto yleensä kyllä tuossa tapauksessa on yhteinen (en oikeastaan ylipäätään ymmärrä miksi asunto olisi ainoastaan toisen puolison omistuksessa?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on periaatteessa yhteiset rahat. Molempien palkat tulee samalle tilille, josta minä ne sitten jaan puskuri-, lasku-, sijoitus-, matka- ja käyttötileille. Molemmat voi ostaa mitä haluaa, mutta käytännössä mies aina kysyy voiko ostaa, koska ei jaksa seurata rahaliikennettä, eikä tiedä onko käyttötilillä tarpeeksi rahaa. Ehkä kerran-kaksi vuodessa ostaa jotain kalliimpia omia juttuja, käyttäen 300-700. Siirrän tilille tarpeen mukaan rahaa lisää. Laskutilillä on parin kuukauden laskujen verran rahaa, joten sieltä voi muutaman satasen tarvittaessa ottaa. Itse en kauheasti kysele, mutta ostokseni on melko pieniä, max. Ehkä 400-500, ja niitäkin harvoin. Puskuri on kerätty nyt täyteen (17000), joten matka- ja sijoitustilit karttuvat nyt kovempaa tahtia. Käyttötilillä pidän vain n. 1000, ja palkkojen tullessa siirrän ylimääräiset taas muille tileille.
Uuvuttaa ajatuskin, että olisi noin monta eri tiliä hoidettavana. Töissä saa ihan tarpeeksi pyöritellä rahoja tileiltä toiselle.
No eipä tuossa paljon ole pyöriteltävää. Kerran kuussa jaan rahat tileille. Aina on tiedossa paljon on rahaa käytössä esim. matkaan tms., ja aina on myös parin kuukauden laskuihin rahat varattuna (puskurin lisäksi, pelkästään sillä elää tarvittaessa 6kk). Jos tulee vaikka kiva matkatarjous eteen, voi sen sieltä matkatililtä maksaa suoraan miettimättä mitään osamaksuja tms. Meillä on vuosibudjetti jonka mukaan suunnilleen mennään, ja esim. matkoihin on budjetoitu 10% molempien nettopalkoista. Tämä sitten laitetaan säästöön, ja käytetään jossain vaiheessa (esim. korona-aikana kertyi vähän enemmän rahaa säästöön, mutta osa käytettiin kotimaan matkailuun. Itse en koe tätä millään lailla hankalaksi, päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Minulla lukee tiliotteellani perjantain kohdalla "P. Ahonen ky". Mitä päättelet minun ostaneen miehelleni?
Ja kuinka usein se puolisosi oikein tilitietoja kyttää, kun muutamaa päivää ei ostos salassa pysy?
Eihän se kyttääkään, kun minä ostan lahjat omalta tililtäni. Jos olisi, mies kyllä huomaisi, että olen ostanut jotain hänelle maksunsaajan nimestä.
Miksi monelle tuntuu tässä olevan ongelma, kun joku tykkää enemmän siitä, että rahat on kummallakin omat?
No jos on pakkomielteenä katsella tilitietoja päivittäin, sitten toki ymmärrettävää, että pitää salata ostoksia. Meillä ei katsella yhteisen tilin tietoja edes joka viikko, joten ei sieltä ainakaan helposti huomaa, onko mahdollisesti ostettu lahjoja vai ei. Eikä sillä ole mitään väliä. Tarkkaa tietoa tuotteesta ei kuitenkaan tiliotteella näy, joten liikkeen nimi ei kerro oikeastaan mitään olennaista lahjan sisällöstä.
Isommista hankinnoista keskustellaan kyllä.
Tuollainen järjestely vaatii jonkinlaista yhteisymmärrystä niin ettei kaikesta tarvitse koko ajan olla sopimassa.
Meillä mies ostaa itselleen harvemmin juttuja, kertoo yleensä jälkeenpäin. Minä ostan itselleni useammin niin sovin miehen kanssa ja jos en ole vähän aikaan ostanut mitään niin sitten saatan ostaa ja kertoa myöhemmin. Rahankäyttö on kuitenkin avointa.
Nykyisille minäminä-ihmisille yhteistili on usein vaikea hahmottaa. Osalle on täysin käsittämätön ajatus, että minun palkka+sinun palkka=meidän yhteiset rahat. Eikä niitä rahoja enää erotella sen jälkeen, kun niistä on tullut yhteisiä. Käytännössä sama asia kuin yksin asuvalla, jolla on vain yksi tili käytössään. Toki parisuhteessa pitää sopia pelisäännöt niiden yhteisten varojen käyttöön, mutta yleensä tervejärkisiltä aikuisilta se onnistuu helposti.
Aina ollut yhteiset rahat. Käytännössä menee niin, että kaikki tulot tulevat samalle tilille ja siitä siirretään ensin kummankin rahastoon 400euroa ja toisen pankin säästötilille kummallekin 200. Lopuilla eletään, eikä ole kertaakaan liki 40 vuoden aikana tarvinnut kysyä lupaa kummankaan. Isot hankinnat mietitään tietysti yhdessä kuten auto, sijoitusasunnot, mökin sisustus jne.
Ei ole vielä 20 vuoden aikana tullut vastaan tilannetta, että olisimme jostain isommasta hankinnasta erimielisiä. Aikoinaan oltiin sen verran köyhiä ettei ollut varaa ostaa mitään ylimääräistä, nykyään olisi rahaa mutta kumpaakaan ei kiinnosta ostaa yhtään mitään. Toki jos jokin tarpeellinen hajoaa, ostetaan uusi. Eikä juurikaan kysellä toistemme ostoksista, onko toiselle ok. Ensinnäkin niitä on niin vähän, toisakseen luotamme kyllä toistemme harkintakykyyn siinä, että ostettu asia lienee tärkeä ja tarpeellinen.
Mielenkiintoinen logiikka: kun mies ostaa 400€ maksavan asian, se on kallis, mutta sinun ostamanasi pieni ostos.