Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on yhteiset rahat
12.06.2022 |
Kysyttekö mieheltä aina saatteko ostaa jotain ja kysyykö mies saako hän ostaa uudet stereot ja pelilaitteen? Mitä teette jos olette erimieltä asioista?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Minulla lukee tiliotteellani perjantain kohdalla "P. Ahonen ky". Mitä päättelet minun ostaneen miehelleni?
Ja kuinka usein se puolisosi oikein tilitietoja kyttää, kun muutamaa päivää ei ostos salassa pysy?
Eihän se kyttääkään, kun minä ostan lahjat omalta tililtäni. Jos olisi, mies kyllä huomaisi, että olen ostanut jotain hänelle maksunsaajan nimestä.
Miksi monelle tuntuu tässä olevan ongelma, kun joku tykkää enemmän siitä, että rahat on kummallakin omat?
No jos on pakkomielteenä katsella tilitietoja päivittäin, sitten toki ymmärrettävää, että pitää salata ostoksia. Meillä ei katsella yhteisen tilin tietoja edes joka viikko, joten ei sieltä ainakaan helposti huomaa, onko mahdollisesti ostettu lahjoja vai ei. Eikä sillä ole mitään väliä. Tarkkaa tietoa tuotteesta ei kuitenkaan tiliotteella näy, joten liikkeen nimi ei kerro oikeastaan mitään olennaista lahjan sisällöstä.
Mikäs siinä, kun teillä tuntuu olevan isot tulot. Meillä ei onnistu, jos kumpikin ostaisi toisen tietämättä monen sadan euron ostokset samaan aikaan viikko ennen tiliä.
Itse kyllä käyn verkkopankissa liki päivittäin. Samalla ne tilitapahtumat tulee vilkaistua, kun katson, onko tullut hyväksyttäviä laskuja ja miten sijoitukset voivat. Kiinnostus ei tarkoita pakkomiellettä.
Mistä päättelet, että yhteinen tili vaatii isot tulot? Eihän yhteinen tili tarkoita sitä, että voi elää yli varojensa ja ostella mitä sattuu. Ihan samalla tavalla sitä rahankäyttöä pitää harkita oli tili oma tai yhteinen. Aika pakkomielteiseltä se kuulostaa jos ihan joka päivä pitää pankissa käydä. Kun ei ne sijoitusten päiväkohtaiset muutokset edes vaikuta mihinkään. Pitkänaikavälin tiedot ratkaisevat niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty käsittämään miten yhteiset rahat voisivat toimia monessakaan tilanteessa. Minulla (M) on joka päivä jotain epämääräisiä menoja. Viihdyn paljon ravintoloissa, omia harrastuksiani on lähes päivittäin, ostelen netistä paljon harrastuksiini liittyviä asioita, omistan asunnon yksin, josta maksan lyhennykset ja vain minä käytän autoani. En todellakaan halua kenenkään muun rahoittavan näitä menoja tai edes alkaa sopia jatkuvasti näistä menoista puolisoni kanssa. Maksan luottokortillani kaiken tuollaisen "ei-yhteisen" ja kulut ovat kuukaudessa 300-3000€, keskimäärin ehkä 2000€. Eikä se edes sisällä mitään isoja hankintoja, vaan useinkin pelkkää pientä sälää.
Puolisollani on myös omia kuluja, mutta kulurakenne toki erilainen kun on omat harrastukset ja shoppailut. Hänelläkin suurta variaatiota kuukausimenoissa.
Yhteiset kulut (lähinnä ruoka, sähkö ja vastike puoliksi) taas ovat luokkaa 300 euroa per naama eli täysin marginaalinen kuluerä kokonaisuuteen nähden.
Yhteistalous toimii jos on vain pakolliset kulut ja isommat sovitaan yhdessä. Kuinka realistista tuollainen kuluttaminen on jos on mitään elämää kodin ulkopuolella? Minusta ne suurimmat kulut ovat juuri niitä pienistä puroista syntyviä menoja liittyen harrastuksiin, bensoihin, ravintoloihin ja muuhun vapaa-aikaan.
Täysin realistista, kun asennoituu niin, että yhteiset rahat ovat todellakin yhteisiä. Silloin ei tule tilannetta, että toinen kustantaisi toisen menoja, koska se ei ole mahdollista. Ei ole sinun rahoja ja minun rahoja, on vain meidän rahat. Näin ollen ME on se yksikkö, joka kustantaa kaikki menot niin kodin sisällä kuin ulkopuolellakin. Sillä ei yhteistaloudessa ole mitään merkitystä, kuka niiden rahojen eteen on töitä tehnyt ja kuinka paljon.
Ehkä noin, ja tietty vaatisi hyvinkin suurta asennemuutosta minussa ja puolisossani. Voisi toki muuttaa omia kulutustottumuksiakin, kun ei halua yhteiselle tiliotteelle näkyviin jokaista terassireissua ja muuta "turhaa".
Luulen kuitenkin, että en ole tuollaiseen asennemuutokseen valmis. Kieltämättä minua hieman ahdistaisi kysellä lupia itse hankkimieni rahojen käyttöön. Ja varmasti arkailisin jos tuntuisin taas käyttäväni puolison hankkimia rahoja jollain tavalla.
Mielelläni kyllä autan, tuen ja otan tarvittaessa isompaa vastuuta taloudellisesti, mutta yhteistalous tuntuu tällä hetkellä todella vieraalta ajatukselta.
Suomessahan ei ole edes yhteisverotusta, kuten on vaikkapa Yhdysvalloissa. Yhteistalous olisi ehkä tuollaisessa konservatiivisessa asenneilmastossa luonnollisempi malli. Suomessa lähdetään siitä, että täällä ollaan tasa-arvoisia, jokainen käy töissä ja pyrkii elättämään itsensä, jolloin yhteistalous ei tuo mitään varsinaista lisäarvoa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
En pysty käsittämään miten yhteiset rahat voisivat toimia monessakaan tilanteessa. Minulla (M) on joka päivä jotain epämääräisiä menoja. Viihdyn paljon ravintoloissa, omia harrastuksiani on lähes päivittäin, ostelen netistä paljon harrastuksiini liittyviä asioita, omistan asunnon yksin, josta maksan lyhennykset ja vain minä käytän autoani. En todellakaan halua kenenkään muun rahoittavan näitä menoja tai edes alkaa sopia jatkuvasti näistä menoista puolisoni kanssa. Maksan luottokortillani kaiken tuollaisen "ei-yhteisen" ja kulut ovat kuukaudessa 300-3000€, keskimäärin ehkä 2000€. Eikä se edes sisällä mitään isoja hankintoja, vaan useinkin pelkkää pientä sälää.
Puolisollani on myös omia kuluja, mutta kulurakenne toki erilainen kun on omat harrastukset ja shoppailut. Hänelläkin suurta variaatiota kuukausimenoissa.
Yhteiset kulut (lähinnä ruoka, sähkö ja vastike puoliksi) taas ovat luokkaa 300 euroa per naama eli täysin marginaalinen kuluerä kokonaisuuteen nähden.
Yhteistalous toimii jos on vain pakolliset kulut ja isommat sovitaan yhdessä. Kuinka realistista tuollainen kuluttaminen on jos on mitään elämää kodin ulkopuolella? Minusta ne suurimmat kulut ovat juuri niitä pienistä puroista syntyviä menoja liittyen harrastuksiin, bensoihin, ravintoloihin ja muuhun vapaa-aikaan.
Tämä. Minä (n) laskin viime vuonna, että yhteiset kulut (=summa, jonka keskimäärin siirsin yhteiselle taloustilille kuukausittain asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluihin) oli noin 1/3 nettotuloistani. En ihan oikeasti näe mitään syytä sille, että siirtäisin kaikki tuloni yhteiselle tilille ja sitten käyttäisin ne kuitenkin omiin menoihini tai omiin säästöihini/sijoituksiini, mutta niistä pitäisi puhua/sopia puolison kanssa.
Rahan puolesta mies saa kyllä ostaa uudet stereot jos haluaa, mutta kyllä mies silti kysyisi minun mielipidettä, että minkälaisista stereoista minä tykkäisin. Meillä on onneksi sen verran vapautta rahankäytön suhteen, että stereoiden ostaminen ei olisi pois jostain muusta tärkeästä asioista, sitten toki jos rahat olisi tiukemmalla niin tuosta täytyisi keskustella enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty käsittämään miten yhteiset rahat voisivat toimia monessakaan tilanteessa. Minulla (M) on joka päivä jotain epämääräisiä menoja. Viihdyn paljon ravintoloissa, omia harrastuksiani on lähes päivittäin, ostelen netistä paljon harrastuksiini liittyviä asioita, omistan asunnon yksin, josta maksan lyhennykset ja vain minä käytän autoani. En todellakaan halua kenenkään muun rahoittavan näitä menoja tai edes alkaa sopia jatkuvasti näistä menoista puolisoni kanssa. Maksan luottokortillani kaiken tuollaisen "ei-yhteisen" ja kulut ovat kuukaudessa 300-3000€, keskimäärin ehkä 2000€. Eikä se edes sisällä mitään isoja hankintoja, vaan useinkin pelkkää pientä sälää.
Puolisollani on myös omia kuluja, mutta kulurakenne toki erilainen kun on omat harrastukset ja shoppailut. Hänelläkin suurta variaatiota kuukausimenoissa.
Yhteiset kulut (lähinnä ruoka, sähkö ja vastike puoliksi) taas ovat luokkaa 300 euroa per naama eli täysin marginaalinen kuluerä kokonaisuuteen nähden.
Yhteistalous toimii jos on vain pakolliset kulut ja isommat sovitaan yhdessä. Kuinka realistista tuollainen kuluttaminen on jos on mitään elämää kodin ulkopuolella? Minusta ne suurimmat kulut ovat juuri niitä pienistä puroista syntyviä menoja liittyen harrastuksiin, bensoihin, ravintoloihin ja muuhun vapaa-aikaan.
Täysin realistista, kun asennoituu niin, että yhteiset rahat ovat todellakin yhteisiä. Silloin ei tule tilannetta, että toinen kustantaisi toisen menoja, koska se ei ole mahdollista. Ei ole sinun rahoja ja minun rahoja, on vain meidän rahat. Näin ollen ME on se yksikkö, joka kustantaa kaikki menot niin kodin sisällä kuin ulkopuolellakin. Sillä ei yhteistaloudessa ole mitään merkitystä, kuka niiden rahojen eteen on töitä tehnyt ja kuinka paljon.
Ehkä noin, ja tietty vaatisi hyvinkin suurta asennemuutosta minussa ja puolisossani. Voisi toki muuttaa omia kulutustottumuksiakin, kun ei halua yhteiselle tiliotteelle näkyviin jokaista terassireissua ja muuta "turhaa".
Luulen kuitenkin, että en ole tuollaiseen asennemuutokseen valmis. Kieltämättä minua hieman ahdistaisi kysellä lupia itse hankkimieni rahojen käyttöön. Ja varmasti arkailisin jos tuntuisin taas käyttäväni puolison hankkimia rahoja jollain tavalla.
Mielelläni kyllä autan, tuen ja otan tarvittaessa isompaa vastuuta taloudellisesti, mutta yhteistalous tuntuu tällä hetkellä todella vieraalta ajatukselta.
Suomessahan ei ole edes yhteisverotusta, kuten on vaikkapa Yhdysvalloissa. Yhteistalous olisi ehkä tuollaisessa konservatiivisessa asenneilmastossa luonnollisempi malli. Suomessa lähdetään siitä, että täällä ollaan tasa-arvoisia, jokainen käy töissä ja pyrkii elättämään itsensä, jolloin yhteistalous ei tuo mitään varsinaista lisäarvoa kenellekään.
Eipä ole kertaakaan 35 vuoden yhteiselon aikana tarvinut lupia ostoksiin kysellä. Eikä myöskään salailla jos on istuskellut terassilla. Tuntuisi oudolta, jos pitäisi elämänkumppanilta jotain kaljatuoppien määrää tai muuta pikkuseikkaa salailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Minulla lukee tiliotteellani perjantain kohdalla "P. Ahonen ky". Mitä päättelet minun ostaneen miehelleni?
Ja kuinka usein se puolisosi oikein tilitietoja kyttää, kun muutamaa päivää ei ostos salassa pysy?
Meillä ei ole ollut tiliotteita enää vuosiin mutta molemmat näkee kaikki tilit nettipankista. En usko että mieheni katselee mun tilinkäyttöäni enkä minä katso hänen mutta periaatteessa kaikki tapahtumat on meillä julkisia.
Molemmilla palkat tulee omille tileilleen ja siitä siirretään ruoka- ja laskutilille mitä tarvitsee ja jemmaan loput. Tilejä on muutama jäänteenä talonrakennusprojekteista. Pidän siitä että rahat on selkeästi eri käyttötarkoituksen mukaan. Jako tehdään palkkapäivinä, ei rasita yhtään
Meillä on omat tilit, mutta käytännössä on yhteiset rahat.
Meillä rahan käytön suurin eroavaisuus on se, että mies haluaa hyvän auton. Minä taas en autosta niin paljoa maksaisi. Koska auto on miehelle tärkeä, eikä hän mitään muuta niin halua, niin minä joustan. Meillä on rahoituksella auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulin ketjuun vastaamaan, että meillä on yhteiset rahat. Esim. Olemme nyt lähdössä reissuun ja kaavimme rahaa kokoon. Se maksaa, joka saa rahaa haalittua. Kun käymme raflassa, mies maksaa, mutta jos käyttää viimeiset rahansa siihen, niin hän pyytää minulta tilisiirtoa. Kun ostamme ne stereot, niin yhdessä neuvotellaa, tarvitsemmeko ne, millaiset on hyvät yms, ja yhdessä päätetään.
Mutta meillä on silti omat tilit. En minä tiedä, mihin mies rahansa laittaa, eikä mies tiedä, minne minä.
En olekaan varma, onko meillä yhteiset rahat vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä tulin ketjuun vastaamaan, että meillä on yhteiset rahat. Esim. Olemme nyt lähdössä reissuun ja kaavimme rahaa kokoon. Se maksaa, joka saa rahaa haalittua. Kun käymme raflassa, mies maksaa, mutta jos käyttää viimeiset rahansa siihen, niin hän pyytää minulta tilisiirtoa. Kun ostamme ne stereot, niin yhdessä neuvotellaa, tarvitsemmeko ne, millaiset on hyvät yms, ja yhdessä päätetään.
Mutta meillä on silti omat tilit. En minä tiedä, mihin mies rahansa laittaa, eikä mies tiedä, minne minä.
En olekaan varma, onko meillä yhteiset rahat vai ei.
Näin meilläkin. Palkat ja bonukset menevät yhteiselle tilille ja siitä suoraan lainaan, laskuihin, ruokaan ja sijoituksiin. Loput elämiseen. Viisi sataa siirtyy molemmilla omille tileille taskurahaksi. Maksan siitä esimerkiksi kampaamon.
Sanoisin silti, että meillä on yhteiset rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas isotuloisten kokoontumiset käynnissä. Noin 20 000 euron omat menot (matka + auto) eivät tunnu heidän taloudessaan niin paljoa, että puolisolla olisi niihin mitään sanomista.
Mielenkiintoista.
Minä en ymmärrä, miten yhteiset tai erilliset rahat mihinkään vaikuttaa. Jos on varaa käyttää 20 000 euroa kulutukseen per henki, niin siihen on varaa riippumatta tilijärjestelyistä.
Sehän yhteisen rahankäytön idea onkin. Puhalletaan yhteen hiileen, ja mietitään molempien parasta. 4000 euroa omaan matkaan on ihan ok, mikäli sellaiseen rahankäyttöön on mahdollisuus molemmilla, ja muu talous ei kaadu. Autoksi 15 000 euroa ei ole kallis, meillä on yhteiset rahat, ja ostetut autot ovat olleet luokkaa 20 000-30 000 euroa. Tietysti, vaikka autoja on kaksi, ovat ne periaatteessa yhteisiä.
Meillä oli yhteiset rahat heti alusta asti. Maksoin mieheni opintolainat kun menimme naimisiin. Välillä toinen on tienannut enemmän, välillä toinen. Yhteisiä lapsia on, joten rahan oikeudenmukainen jakaminen ilman yhteisiä rahoja olisi ihan käsittämätön sirkus. Miten huomioidaan lasten aiheuttamat tulonmenetykset? Entä toisen ulkomaankomennuksien takia puolisolle tulevat tulonmenetykset?
Salaiset lahjat on helppo ostaa kortilla, koska siitä ei tule mitään erittelyä tilille. Tietysti luotto maksetaan kuukausittain, niin kuluja ei tule.
Ei vaan toisinpäin. Mies pyytää minulta "lupaa" ostaa juttuja. Hänellä on tuskin mitään tuloja, joten täytyy nyt sentään vähän istua kirstulla ettei olla ihan hunningolla.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Minulla lukee tiliotteellani perjantain kohdalla "P. Ahonen ky". Mitä päättelet minun ostaneen miehelleni?
Ja kuinka usein se puolisosi oikein tilitietoja kyttää, kun muutamaa päivää ei ostos salassa pysy?
Eihän se kyttääkään, kun minä ostan lahjat omalta tililtäni. Jos olisi, mies kyllä huomaisi, että olen ostanut jotain hänelle maksunsaajan nimestä.
Miksi monelle tuntuu tässä olevan ongelma, kun joku tykkää enemmän siitä, että rahat on kummallakin omat?
No jos on pakkomielteenä katsella tilitietoja päivittäin, sitten toki ymmärrettävää, että pitää salata ostoksia. Meillä ei katsella yhteisen tilin tietoja edes joka viikko, joten ei sieltä ainakaan helposti huomaa, onko mahdollisesti ostettu lahjoja vai ei. Eikä sillä ole mitään väliä. Tarkkaa tietoa tuotteesta ei kuitenkaan tiliotteella näy, joten liikkeen nimi ei kerro oikeastaan mitään olennaista lahjan sisällöstä.
Mikäs siinä, kun teillä tuntuu olevan isot tulot. Meillä ei onnistu, jos kumpikin ostaisi toisen tietämättä monen sadan euron ostokset samaan aikaan viikko ennen tiliä.
Itse kyllä käyn verkkopankissa liki päivittäin. Samalla ne tilitapahtumat tulee vilkaistua, kun katson, onko tullut hyväksyttäviä laskuja ja miten sijoitukset voivat. Kiinnostus ei tarkoita pakkomiellettä.
No miksi se ostelu omilla rahoilla olisi sen helpompaa. Ei rahat kasva siitä, että ne ovat eri tileillä. Tottakai ostokset tehdään rahatilanteen mukaan molemissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut ollenkaan. En pystynyt hankkimaan itselleni mitään kysymättä ensin mieheltä lupaa. Tarvitsen omat rahat, joista voin itse päättää. Nyt me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja muuten kumpikin huolehtii omistaan.
Kyllä se toimii kun asiat on kunnossa ja asiat ovat myöskin samassa tärkeysjärjestyksessä.
Meillä 20v ollut yhteiset rahat emmekä ole edes keskituloisia.Ei silti toimi kaikille vaikka teille toimii. Meillä ei toiminut. Omilla vanhemmillakin oli omat tilit koko avioliiton ajan, se selvisi minulle isän perunkirjoituksessa.
Niin, ei toimi jos prioriteetit on erilaiset.
Jos ne on samanlaiset, toimii eikä mitään lupia tarvitse kysellä.
Se että sun vanhempien tilanne selvisi sulle vasta tuossa vaiheessa, ei liity tähän.
Ilmeisesti heilläkin on siis ollut epäselvyyksiä keskenään siitä mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää.Teet kummia olettamuksia jostain epäselvyyksistä, miksi?
Varmaan meillä on sitten eri prioriteetit, kun miehellä on kalliit harrastustukset ja hän saa laittaa niihin rahaa niin paljon kuin lystää, se ei ole minulta pois. Minulla on omat mielenkiinnon kohteet.
Pidän itsekin hassuna, jos ostaisin puolisolle lahjan yhteisistä rahoista ja sen takia lahja pitäisi maksaa käteisellä, että se pysyisi salassa.
Minulla lukee tiliotteellani perjantain kohdalla "P. Ahonen ky". Mitä päättelet minun ostaneen miehelleni?
Ja kuinka usein se puolisosi oikein tilitietoja kyttää, kun muutamaa päivää ei ostos salassa pysy?
Eihän se kyttääkään, kun minä ostan lahjat omalta tililtäni. Jos olisi, mies kyllä huomaisi, että olen ostanut jotain hänelle maksunsaajan nimestä.
Miksi monelle tuntuu tässä olevan ongelma, kun joku tykkää enemmän siitä, että rahat on kummallakin omat?
No jos on pakkomielteenä katsella tilitietoja päivittäin, sitten toki ymmärrettävää, että pitää salata ostoksia. Meillä ei katsella yhteisen tilin tietoja edes joka viikko, joten ei sieltä ainakaan helposti huomaa, onko mahdollisesti ostettu lahjoja vai ei. Eikä sillä ole mitään väliä. Tarkkaa tietoa tuotteesta ei kuitenkaan tiliotteella näy, joten liikkeen nimi ei kerro oikeastaan mitään olennaista lahjan sisällöstä.
Mikäs siinä, kun teillä tuntuu olevan isot tulot. Meillä ei onnistu, jos kumpikin ostaisi toisen tietämättä monen sadan euron ostokset samaan aikaan viikko ennen tiliä.
Itse kyllä käyn verkkopankissa liki päivittäin. Samalla ne tilitapahtumat tulee vilkaistua, kun katson, onko tullut hyväksyttäviä laskuja ja miten sijoitukset voivat. Kiinnostus ei tarkoita pakkomiellettä.
Ehkäpä se yhteinen tili toimii juuri sen takia, että molemmat osapuolet tiedostavat, paljon on itse sinne yhteiselle tilille tuonut rahaa. Alitajuisesti käyttää vain sen verran rahaa, mikä on itsen sinne tuomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin tuntuu olevan lähes henkilökohtainen loukkaus, jos joku sanoo, että erilliset tilit toimivat heillä paremmin. Minä en ainakaan osaa alitajuisesti mieltää, miten paljon olen mihinkin käyttänyt rahaa, joten sitä varten minulla on kuluseuranta. Minulta lähtee heti tilipäivänä rahaa sijoituksiin, sen lisäksi siirrän jemmatilille osan, korttitilillä pidän vain minimisumman. Jos myöhemmin tarvitsen, siirrän sitten jemmatililtä rahaa. Mies taas pitää korttitilillään minun mielestä liikaa rahaa, ongelmiahan siitä seuraa, jos kortti häviää.
Minä tykkään, kun tiedän tarkkaan, mitä minun tilillä on rahaa ja paljonko sitä voin käyttää. Käyn usein verkkopankissa, mutta en pidä sitä pakkomielteenä. En pidä pakkomielteenä sitäkään, jos joku punnitsee itsensä päivittäin tai käy joka päivä facebookissa. Minusta olisi ihan hirveää, jos miehen tai minun pitäisi soittaa toiselle ja kysyä, onko tilillä rahaa, kun pitäisi ostaa joku 500 euron ostos.
Ei ikinä oo ollu yhteisiä rahoja.
Mikäs siinä, kun teillä tuntuu olevan isot tulot. Meillä ei onnistu, jos kumpikin ostaisi toisen tietämättä monen sadan euron ostokset samaan aikaan viikko ennen tiliä.
Itse kyllä käyn verkkopankissa liki päivittäin. Samalla ne tilitapahtumat tulee vilkaistua, kun katson, onko tullut hyväksyttäviä laskuja ja miten sijoitukset voivat. Kiinnostus ei tarkoita pakkomiellettä.