Is: bloggaaja Julia, 35, oli rauhassa vaunulenkillä, kunnes kuuli tuntemattoman naisen suusta erikoisen kommentin

Ei mulle kukaan huomautellut mitään kun olin nuori äiti ja lykkäsin vauvaani vaunuissa keskellä Helsinkiä. Yritän muistella mutta ei tule yhtään tuon kaltaista tilannetta mieleen.

Joten, olen melko varma, että se huomauttelija sanoi ihan aiheesta koska ei ihmiset yleensä muuten mitään sano. Nykyään ovat vielä välinpitämättömämpiä kuin 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä blokkaaja nolasi itsensä. Usein näkee pienten lasten äitejä keskittyneenä kännykkään. Juuri todistin junassa tilannetta, missä n. 2v tyttö yritti kiinnittää äitinsä huomion milloin mihinkin. Äiti ei ollut tietääkseen, jotain ynähdystä irtosi muutaman kerran. Tätä jatkui koko ajan, mitä samassa vaunussa olin. Ois tehnyt mieli sanoa, että lapsi on pieni niin vähän aikaa, että kannattaisi jutella ja vastata kysymyksiin. Joskus voi tulla aika, että lapsi ei enää halua jutella äitinsä kanssa. Mutta suljin suuni, koska ei tämä äiti sitä puhetta olisi hyvällä vastaanottanut.

Menisittekö motkottamaan jollekkin isälle näistä? Ette menisi. Tämä on taas vaan tällainen naisiin kohdistettu juttu. Naisten pitää käyttäytyä tietyllä tavalla tai ovat huonoja naisia.

Ei naisten, vaan äitien. 

Nämä eivät ole synonyymejä. 

Kyse ei ole äitiydestä tai vanhemmuudesta vaan naiseudesta. Koska isille ei tällaisia kommentteja kommentoida.

Buumereille kova pala, kun kolmekymppiset eivät koskaan kasvaneet aikuisiksi. Onneksi uusi sukupolvi ymmärtää buumerismin taustat. Järkeä buumereille kuitenkaan on turha puhua, koska kasvattajanäkökulma on niin syvään juurtunut. Eipä noiden kanssa voi muuta tehdä kuin tulla toimeen.

Todellakin katson välillä puhelinta, kun työnnän nukkuvaa vauvaa vaunuissa. Toki teen myös muuta, kuten katselen maisemia, nyt kukkivia syreenejä, kauppojen näyteikkunoita ja ohi kulkevia ihmisiä. Tietty ajoitan sen katsomisen johonkin rauhalliseen paikkaan, missä ei ole mitään välintöntä vaaraa. Puhelimeni ei myöskään ole niin suuri, että se täyttäisi koko näkökenttäni eteenpäin, joten näen varsin hyvin eteen, vaikka tarkannäön alueeni kävisikin välillä puhelimen näytöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin joskus vilkaisen kännykkää tai jopa vastaan johonkin viestiin samalla kun työnnän vaunuja, missä lapsi nukkuu. Lähinnä teen tätä kävellessäni puistoissa, sisäpihalla tai hiljaisilla kaduilla ja silloin, kun vauhtini on hyvin rauhallinen. En siis tuijota puhelinta missään Mannerheimintietä ylittäessäni. Ja siis puhelinta katsoessakin katson sitä niin, että näen sivusilmällä tai välillä vilkaisten sinne suuntaan, mihin olen matkalla.

Tuntuisi erikoiselta, jos joku huomauttaisi minulle asiasta.

Samma här. Käsittääköhän nämä puhelimenkatsomisesta kauhistujat tai huomauttelijat lainkaan, miten kiinni äiti on siinä lapsessa? Kun vauva nukkuu vaunuissa niin se voi olla suunnilleen ainoa hetki päivän aikana, milloin äiti voi hetken huokaista ja ajatella jopa jotain omaa. Vaikka sitten katsoa puhelimesta vaikka ne viestit.

Voisiko sen tehdä "parkissa"? En halua ärsyttää mutta kaupungeissa on puistoja ja penkkejä missä äidit voivat rentoutua. Oudolta silti tuntuu että se puhelin on väline rentoutumiseen. Olen kait kalkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin joskus vilkaisen kännykkää tai jopa vastaan johonkin viestiin samalla kun työnnän vaunuja, missä lapsi nukkuu. Lähinnä teen tätä kävellessäni puistoissa, sisäpihalla tai hiljaisilla kaduilla ja silloin, kun vauhtini on hyvin rauhallinen. En siis tuijota puhelinta missään Mannerheimintietä ylittäessäni. Ja siis puhelinta katsoessakin katson sitä niin, että näen sivusilmällä tai välillä vilkaisten sinne suuntaan, mihin olen matkalla.

Tuntuisi erikoiselta, jos joku huomauttaisi minulle asiasta.

Samma här. Käsittääköhän nämä puhelimenkatsomisesta kauhistujat tai huomauttelijat lainkaan, miten kiinni äiti on siinä lapsessa? Kun vauva nukkuu vaunuissa niin se voi olla suunnilleen ainoa hetki päivän aikana, milloin äiti voi hetken huokaista ja ajatella jopa jotain omaa. Vaikka sitten katsoa puhelimesta vaikka ne viestit.

Äitiys kuulostaa tosi houkuttelevalta.

NOT! 

Mutta itsepähän läksitte. Tuliko yllätyksenä?

Kukaan ei ole houkuttelemassa sinua äidiksi. Äitinä pärjää ihan hyvin kun osaa vaan pitää puolensa, eikä anna kaikkien koppeloiden hyppiä nenille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kyse hengenvaarasta niin en tajua, miks ihmisillä on kauhee tarve puuttua toisten tapoihin ja elämään kuin omat näkemykset ois aina parempia. Mulla ei ole vauvaa, mutta olen välillä miettinyt, millaista helvettiä täyty olla vauvan kanssa julkisella paikalla kulkeminen, koska mulla on pelkästään koira ja olen hämmästynyt todella paljon sitä, miten usein ihmiset TUNKEVAT kommentoimaan ja juttelemaan koiraan liittyviä asioita, eikä se ole edes vauva. Toki yleensä ihan hyväntahtoisesti, mutta jos on jokin tilanne päällä, kuten koulutus tai koira pelkää (on arka), niin ei siihen pidä tulla neuvomaan ja tunkemaan kättä ja häiritsemään. Tätä tapahtuu lähes joka helvatan päivä. Voin vain kuvitella, miten paljon äidit saavat kommentteja vauvojen tai pienten lasten kanssa! Koira kuitenkin herättää vähemmän kiinnostusta ja moraalista oikeamielisyyttä kuin lapsi, oletan. Välillä on itselläkin hermo pinnassa, vaikka näen että tarkotetaan hyvää eikä kritisoida varsinaisesti. Luultavasti itsekin haistattelisin jo, jos olisi vauva ja joku olisi jatkuvasti kritisoimassa tai neuvomassa kun ei mistään mitään tiedä. Neuvojat ja kriitikot eivät varmaan tajua, että eivät ole ainoita jotka tulevat puhuun paskaa. Vähän sama ku miehet ihmettelee, miks naiset hermostuu niin helposti heihin tai ovat tylyjä – koska naiset joutuvat jatkuvasti häirinnän ja ylisinnikkäiden ääliöiden piirittämäksi. JOssain kohtaa hyökkäyksestä tulee tehokkain puolustus ja valitettavasti siinä osumaa saa kaikki. 

Muuten samaa mieltä paitsi etten ole haistatellut tuntemattomille. Kasvatus näet estää, olen niin vanha. Meidät kuusikymppiset on kasvatettu niin, ettei saa haistatella tuntemattomille ulkona, vaikka kuinka paljon harmittaisi ja ärsyttäisi.

Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin tuollaisen ulkopuolisen neuvomisen. Olin nuorena niin pehmo, että suuttumisen sijaan masennuin ja itkeskelin muiden kommenteista. Siksi yritän olla sanomatta kellekään mitään.

Mutta jos joku haistattelee mulle tilanteessa, jossa sanon mielestäni aiheesta, niin se ei auta ketään. Se vain herättää ärtymystä.

Teillä nyt kuusikymppisillä onkin ollut koko ikänne joku kiltintytönsyndrooma minkä takia teidän yli on aina kävelty eikä kukaan ole teitä kunnioittanut.

Valitettavasti totta, mutta samalla on myös paljon patoutunutta ja purkamatonta vihaa ja katkeruutta.

T. Kuusikymppinen

En voi kun nauraa........siis mitä pas...... . Taas yksi mielensäpahoittaja.

Eipä ole tosiaankaan minun ongelmani, jos someriippuvainen akka lykäilee lastenvaununsa jonnekin asfalttimankelin alle. Turha sitten siinä rääkyä ainakaan ketään muuta syylliseksi.

Mulle ei ikinä kukaan tullut aukomaan päätä pienten lasten kanssa. En keksi muuta syytä kuin synkeä perusilmeeni, näytän siltä ettei kannata tulla juttelemaan.

Puhelimen katsominen liikkuessa on huonoa käytöstä ja tilannetajua. Kaupungissa liikkuu muitakin ottakaa se huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin joskus vilkaisen kännykkää tai jopa vastaan johonkin viestiin samalla kun työnnän vaunuja, missä lapsi nukkuu. Lähinnä teen tätä kävellessäni puistoissa, sisäpihalla tai hiljaisilla kaduilla ja silloin, kun vauhtini on hyvin rauhallinen. En siis tuijota puhelinta missään Mannerheimintietä ylittäessäni. Ja siis puhelinta katsoessakin katson sitä niin, että näen sivusilmällä tai välillä vilkaisten sinne suuntaan, mihin olen matkalla.

Tuntuisi erikoiselta, jos joku huomauttaisi minulle asiasta.

Samma här. Käsittääköhän nämä puhelimenkatsomisesta kauhistujat tai huomauttelijat lainkaan, miten kiinni äiti on siinä lapsessa? Kun vauva nukkuu vaunuissa niin se voi olla suunnilleen ainoa hetki päivän aikana, milloin äiti voi hetken huokaista ja ajatella jopa jotain omaa. Vaikka sitten katsoa puhelimesta vaikka ne viestit.

Voisiko sen tehdä "parkissa"? En halua ärsyttää mutta kaupungeissa on puistoja ja penkkejä missä äidit voivat rentoutua. Oudolta silti tuntuu että se puhelin on väline rentoutumiseen. Olen kait kalkkis.

Mikä siinä on outoa? Olethan itsekkin juuri viihdepalstalla kuluttamassa aikaa etkä katsomassa pilvien kulkua taivaalla.

Puhelimeen katsominen kävellessä on huonoa käytöstä ei toivottavaa toimintaa keneltäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin joskus vilkaisen kännykkää tai jopa vastaan johonkin viestiin samalla kun työnnän vaunuja, missä lapsi nukkuu. Lähinnä teen tätä kävellessäni puistoissa, sisäpihalla tai hiljaisilla kaduilla ja silloin, kun vauhtini on hyvin rauhallinen. En siis tuijota puhelinta missään Mannerheimintietä ylittäessäni. Ja siis puhelinta katsoessakin katson sitä niin, että näen sivusilmällä tai välillä vilkaisten sinne suuntaan, mihin olen matkalla.

Tuntuisi erikoiselta, jos joku huomauttaisi minulle asiasta.

Samma här. Käsittääköhän nämä puhelimenkatsomisesta kauhistujat tai huomauttelijat lainkaan, miten kiinni äiti on siinä lapsessa? Kun vauva nukkuu vaunuissa niin se voi olla suunnilleen ainoa hetki päivän aikana, milloin äiti voi hetken huokaista ja ajatella jopa jotain omaa. Vaikka sitten katsoa puhelimesta vaikka ne viestit.

Äitiys kuulostaa tosi houkuttelevalta.

NOT! 

Mutta itsepähän läksitte. Tuliko yllätyksenä?

Ei kyllä siinä tekohetkellä tai edes raskausaikana käyny mielessä se, että olisin ryhtymättä äidiksi sen vuoksi, että joku oman elämänsä ihmiskyylä voisi joskus yrittää huomauttaa tekemisistäni.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimen katsominen liikkuessa on huonoa käytöstä ja tilannetajua. Kaupungissa liikkuu muitakin ottakaa se huomioon. 

Maailma on varmasti kohdellut sinua kovasti, kun piti tällainen kommentti raapaista.

Bloggaajat jakautuvat samalla lailla mielenterveysongelmaisiin, kuin muukin väestö, tosin bloggareilla sitä tuntuu olevan korostuneemmin, kuin ns. tavallisilla ei huomionkipeillä kansalaisilla. Oli sitten Thuren, tai ei. Sääliksi käy sitäkin lasta.

Oon nähnyt monta kertaa kun kännyä tuijottava äiti työntää kärryjä auton alle. Sit kun tööttää tulee vihaisia katseita. Aiheesta sanoi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin joskus vilkaisen kännykkää tai jopa vastaan johonkin viestiin samalla kun työnnän vaunuja, missä lapsi nukkuu. Lähinnä teen tätä kävellessäni puistoissa, sisäpihalla tai hiljaisilla kaduilla ja silloin, kun vauhtini on hyvin rauhallinen. En siis tuijota puhelinta missään Mannerheimintietä ylittäessäni. Ja siis puhelinta katsoessakin katson sitä niin, että näen sivusilmällä tai välillä vilkaisten sinne suuntaan, mihin olen matkalla.

Tuntuisi erikoiselta, jos joku huomauttaisi minulle asiasta.

Samma här. Käsittääköhän nämä puhelimenkatsomisesta kauhistujat tai huomauttelijat lainkaan, miten kiinni äiti on siinä lapsessa? Kun vauva nukkuu vaunuissa niin se voi olla suunnilleen ainoa hetki päivän aikana, milloin äiti voi hetken huokaista ja ajatella jopa jotain omaa. Vaikka sitten katsoa puhelimesta vaikka ne viestit.

Voisiko sen tehdä "parkissa"? En halua ärsyttää mutta kaupungeissa on puistoja ja penkkejä missä äidit voivat rentoutua. Oudolta silti tuntuu että se puhelin on väline rentoutumiseen. Olen kait kalkkis.

Eikös tuo aiempi juuri sanonut katsovansa puhelinta usein juuri siellä puistossa?

Minulle puhelin on yhteydenpitoväline. Äitiyslomalla ne muuten aika paljon vähentyneet sosiaaliset kontaktit usein toimii puhelimen kautta.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Oikeassahan tuo huomauttelija oli. Toisinaan totuus sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen katsominen kävellessä on huonoa käytöstä ei toivottavaa toimintaa keneltäkään. 

Otappa se pää pois sieltä persiistä. Ihmiset eivät mitenkään erityisesti käyttäydy mitenkään sinua kohtaan kävellessään sinun ohi puhelin kädessä. Et ole mikään maailmannapa jolle tuntemattomienkin pitäisi osoittaa erityistä kunnioitusta ohittaessaan sinut kadulla.