Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla mahdollista että jollakulla ei ole ollenkaan läheisiä ystäviä?
08.06.2022 |
Lähes pääasiassa on tekemisissä vain lman miehen ja aikuisten lastensa kanssa. Kerrostalonaapureita ei tunne sen kummemmin, joskus pari sanaa vaihtaa. Työkavereista, jo pitkän aikaa samassa paikassa olleista ei löydy yhtään läheistä tyyppiä. Työasiat vaan hoidetaan mutta muuta ei. Ei muitakaan ystäviä, vain jotain tuttavia. Omat sisaruksetkin etäisiä, heidän kanssa ei juuri tekemisissä.
Onko tavallistakin? Ikää kuitenkin on jo löhemmäs 60. Ettei elämän varrella ole tarttunut matkaan mistään ihmisiä joisra olisi tullut ystäviä?
Kommentit (84)
Olen 42v nainen, kavereita ja ystäviä nolla. Mies ja lapsia minulla on ja käyn töissä. Olen ollut koulukiusattu ala-asteella, jonka vuoksi minulla on ollut vaikea luottaa ihmisiin. Olen aina yrittänyt mielyttää ihmisiä, ollut kiltti ja sitä on käytetty monesti hyväksi. Olen ollut ystävänä todella lojaali ja auttavainen. Silloin kun kavereita ja ystäviä on ollut, minä olen pääasiassa ollut se, joka on ottanut yhteyttä ja kuulumisia kysellyt ja olen väsynyt siihen ja sitä kautta ystävyyssuhteet ovat kuolleet. Tavallaan olen viime vuosina lopettanut ystävien etsimisen ja tyytynyt kohtalooni. Kyllä kuitenkin monesti mietin, että jos nyt kuolisin, niin ei minun hautajaisiini tulisi kuin perheeni ja muutama sukulainen. Monesti haikeana mietin, että olisi kiva käydä kaverin kanssa kahvilla, tyttöjen saunailloissa tai muuten vaan viettää kaverin kanssa aikaa. Ystävänpäivisin ei tule yhtään viestiä.5 Pitäkää kavereistanne kiinni ja muistakaa niitäkin kavereita, jotka yleensä ovat teihinpäin yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe tarvitsevani ystävyyttä. Lapsena oli lasten juttuja ja ystäviä, mutta aikuisena on tuntunut että en kai tarvitse niin paljon muita ihmisiä.
Minulla on mies ja lapsia, olemme läheisiä ja vietämme paljon aikaa yhdessä.
Jos jotain kutsuisin ystäväkseni, niin miestäni.
En ole kovin sosiaalinen, en nauti mistään tyttöjen illoista ja viihdyn hyvin ihan yksin ja tarvitsenkin omaa aikaa. Siis ihan yksin, sitä ei olisi esim. harrastus tai baareissa käyminen jonkun kanssa. Joku muu taas saattaa kaivata juuri sitä.
Olen todella tyytyväinen näin, on sopivasti omaa aikaa ja on sopivasti yhteistä aikaa perheeni kanssa.
Itseasiassa en edes haluaisi kumpaakaan vähempää, joten eipä elämääni kai ketään muuta mahtuisikaan.
Tuntuu että olen aina pettymys kaikille. En ymmärrä mikä ystävyyssuhteissa on vaikeaa. Aina aiheutan jotain ärsytystä muissa ihmisissä ja hyvin harvoin kukaan pitää minusta niin paljon että haluaisi olla läheinen ystävä. Minulla on kaksi tuttavaa joita nään muutaman kerran vuodessa, mutta ystävää minulla ei ole ollut varmaan 10 vuoteen. Olen lopettanut yrittämisen, koska en jaksa enää pahoittaa mieltäni siitä etten keksi mikä luonteessani mättää. Löydän helposti kumppaneita, ja seurustelusuhteeni ovat pitkiä, mutta ystäviä en.. yksin on ihan kivaa olla.
En vastaa puhelimeen enkä viesteihin. Sorted.