Lue keskustelun säännöt.
Ihme vanhempia uimahallissa.
Kuuloni on normaali, ei tarvitse huutaa
08.06.2022 |
Tuovat sinne huudattamaan lapsiaan niin, että käytävät raikuvat, eivätkä puutu siihen mitenkään. Ei ennen ollut näin. Jos lapsi alkoi kiljua kurkku suorana eikä lapsen rauhoittelu onnistunut, niin vanhempi lähti hyvin pian lapsensa kanssa pois koko uimahallista.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
He ovat aika pitkälle niitä vanhempia, jotka ryhtyvät lapsilleen kaveriksi jo taaperosta pitäen: ei kehdata eikä uskalleta sanoa mitään, ettei 'kamu' vaan loukkaannu. Tietty jämäkkyys on oltava, muuten ei homma pelitä, PAITSI jos on ns. helppo lapsi, joka ei juuri koskaan itke eikä tee tai sano mitään ei-toivottua. Tällaisia lapsia on vaan äärettömän vähän.
Ei se välttämättä ole tietoista yritystä olla kaveri tms. Jotkut vain ovat perusluonteeltaan sellaisia, että antavat asioiden mennä sormien läpi omalla painollaan, eivät itse häiriinny pienestä jne. Yksi kaverinikin on tuollainen ja on sitä ihan aikuistenkin keskuudessa. Joku söi hänen eväänsä työpaikalla, noh, ei se mitään. Joku osa mökkiporukasta pitää meteliä vielä yömyöhällä, vaikka hän yrittää nukkua, noh, ei se mitään, laitan korvatulpat jne.
Tämä sama kaveri ei myöskään vaadi lapseltaan juuri mitään ja lapsella onkin käytöshäiriöitä. Ei tuo kaveri tee sitä tahallaan, hän ei vain ole perusluonteeltaan jämäkkä ja rajoja asettava. Olemme keskustelleet kasvatusasioista ja hän on alkanut tiedostaa omaa käytöstään nyt paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
No sepäs vasta opettavaista. "Sinä et saa lyödä, mutta minä saan"
Eikö olisi järkevämpää vaikka sanoa lapselle että miltä susta tuntuisi jos minä löisin sua ?
Tai että nyt mua sattui, sun kuuluisi pyytää anteeksi.
Tai nyt lähti sitten lempi lelusi roskiin tai joku muu vastaava rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
No sepäs vasta opettavaista. "Sinä et saa lyödä, mutta minä saan"
Eikö olisi järkevämpää vaikka sanoa lapselle että miltä susta tuntuisi jos minä löisin sua ?
Tai että nyt mua sattui, sun kuuluisi pyytää anteeksi.
Tai nyt lähti sitten lempi lelusi roskiin tai joku muu vastaava rangaistus.
Lässynlässynkeinoja, jotka eivät tehoa suurimpaan osaan lapsista. Tämä on fakta. Melkein kaikki lapset vedättävät vanhempiaan, kokeilevat tuon tuostakin rajojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
Vanhemmiltahan se lyöminen monesti opitaankin. Että toiseen on lupa kajota ja satuttaa. Tottakai lapsi antaa samaa takaisin.
Kaverin 7v kirkuu täysillä tunninkin, kunnes ääni lähtee, ellei saa mitä haluaa tai jos joku asia ärsyttää häntä. Saattaa kerrostalossa huutaa suoraa huutoa klo 06-23 välillä ihan mihin aikaan tahansa. Olen miettinyt että missä iässä tuosta sitten pääsee yli jos hermonsa menettäneelle lapselle ei koskaan sanota että nyt hiljaa, muutkin ihmiset on otettava huomioon?
En osaa sanoa erityislasten kanssa olemisesta mitään joten heidän arkeaan ja vanhempien taakkaa en kommentoi, mutta itse olen lähtenyt omieni (nyt 7-16v) kanssa useasta paikasta pois kun lapsi on alkanut raivota, jokaisen paikan (kauppa, uimahalli, sisäleikkipuisto, bussi) osalta kukin lapsi on oppinut kerrasta. Toinen lapsi meni täysin hämmennyksiin kun nousimme bussista pois 2 km ennen kotia rankkasateeseen. Sanoin että emme voi matkustaa jos joku meistä huutaa tällä tavalla, ymmärrän että suututtaa mutta kenenkään muun ei tarvitse kuunnella tällaista.
Eri lapsi on vuosien aikana flipannut eri paikoissa mutta jokainen joka jossain alkoi raivota ja kiukutella aivan pikkulapsi-iän jälkeen tosiaan käsitti tämän kun en uhkaillu lähtemisellä vaan oikeasti lähdin. Lapseni saattavat olla keskivertoa helpompia tässä asiassa, mutta jos jossain menisi aina riehumiseksi, sinne ei sitten todellakaan olisi enää menty. En osaa edes kuvitella että kukaan heistä 4v iässä enää olisi alkanut jossain julkisessa paikassa sekoilla niin että se olisi häirinnyt muita muutamaa minuuttia pidempään. Satunnaisia lyhyitä tilanteita toki tullut mutta jos puhutaan sellaisesta jatkuvasta päättämästä huutamisesta ja vastaanpanemisesta - minusta niitä pitää mennä tekemään muualle.
Yhden kerran pois lähteminen toimi jokaisessa paikassa. Lapset oli tuolloin alle 3v ja seuraavilla kerroilla isommat jo sanoi pienelle että äiti sitten oikeasti vie meidät heti pois jos jatkat huutamista. Olivat oikeassa. Kerron miten toimin jos ei kyetä rauhoittumaan, en menetä itse hermojani melkein mistään joten olen vain sitten tyynesti vienyt heidät pois. Jos joku ei pysty olemaan, ei pysty, ja sitten lähdetään kotiin.
Maailma ei ole lasten opettelupaikka kuin tietyssä määrin. Asiat on pakko oppia ja sillä hommalla ei voi häiritä muita määrättömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
Vanhemmiltahan se lyöminen monesti opitaankin. Että toiseen on lupa kajota ja satuttaa. Tottakai lapsi antaa samaa takaisin.
Entäpä ne ultrakiltit vanhemmat, joiden lapsi alkaa lyödä vanhempaansa? Joka olisi muuten ihan normaali lapsi, mutta rajaton ja kaiken salliva kasvatus saa heidät käyttämään vanhempaansa nyrkkeilysäkkinä.
Jotkut ovat sellaisia, että parempi olisi asua omassa mökissä kaukana kaikista muista. Häiriintyvät kaikesta. Lapset peloteltu olemaan hiljaa, kun mamman hermot ei kestä, ja mitä nyt kaikki muut ajattelevat, iik?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin 7v kirkuu täysillä tunninkin, kunnes ääni lähtee, ellei saa mitä haluaa tai jos joku asia ärsyttää häntä. Saattaa kerrostalossa huutaa suoraa huutoa klo 06-23 välillä ihan mihin aikaan tahansa. Olen miettinyt että missä iässä tuosta sitten pääsee yli jos hermonsa menettäneelle lapselle ei koskaan sanota että nyt hiljaa, muutkin ihmiset on otettava huomioon?
En osaa sanoa erityislasten kanssa olemisesta mitään joten heidän arkeaan ja vanhempien taakkaa en kommentoi, mutta itse olen lähtenyt omieni (nyt 7-16v) kanssa useasta paikasta pois kun lapsi on alkanut raivota, jokaisen paikan (kauppa, uimahalli, sisäleikkipuisto, bussi) osalta kukin lapsi on oppinut kerrasta. Toinen lapsi meni täysin hämmennyksiin kun nousimme bussista pois 2 km ennen kotia rankkasateeseen. Sanoin että emme voi matkustaa jos joku meistä huutaa tällä tavalla, ymmärrän että suututtaa mutta kenenkään muun ei tarvitse kuunnella tällaista.
Eri lapsi on vuosien aikana flipannut eri paikoissa mutta jokainen joka jossain alkoi raivota ja kiukutella aivan pikkulapsi-iän jälkeen tosiaan käsitti tämän kun en uhkaillu lähtemisellä vaan oikeasti lähdin. Lapseni saattavat olla keskivertoa helpompia tässä asiassa, mutta jos jossain menisi aina riehumiseksi, sinne ei sitten todellakaan olisi enää menty. En osaa edes kuvitella että kukaan heistä 4v iässä enää olisi alkanut jossain julkisessa paikassa sekoilla niin että se olisi häirinnyt muita muutamaa minuuttia pidempään. Satunnaisia lyhyitä tilanteita toki tullut mutta jos puhutaan sellaisesta jatkuvasta päättämästä huutamisesta ja vastaanpanemisesta - minusta niitä pitää mennä tekemään muualle.
Yhden kerran pois lähteminen toimi jokaisessa paikassa. Lapset oli tuolloin alle 3v ja seuraavilla kerroilla isommat jo sanoi pienelle että äiti sitten oikeasti vie meidät heti pois jos jatkat huutamista. Olivat oikeassa. Kerron miten toimin jos ei kyetä rauhoittumaan, en menetä itse hermojani melkein mistään joten olen vain sitten tyynesti vienyt heidät pois. Jos joku ei pysty olemaan, ei pysty, ja sitten lähdetään kotiin.
Maailma ei ole lasten opettelupaikka kuin tietyssä määrin. Asiat on pakko oppia ja sillä hommalla ei voi häiritä muita määrättömästi.
Olet ehdottomasti toiminut esimerkillisesti, mutta kuulostaa siltä, että sun lasten raivokohtaukset on olleet melko lieviä. Omanikaan eivät pahimmasta päästä (itse asiassa vain kerran olen väkisin joutunut toisen kantamaan autoon), mutta on varmaan temperamenttikysymys.
Kaverini lapsi sai joskus n. 3-vuotiaana aivan hurjia uhmakohtauksia. Lapseen ei saanut mitään kontaktia ehkä 15 minuuttiin ja mikään järjellinen ei mennyt läpi. Lapsi saattoi huutaa ihan ristiriitaisia asioita, eikä siinä ollut päätä eikä häntää. Kaveri vain sitten piti lasta väkisin sylissä, koska lapsi huitoi, potki, heitteli tavaroita jne. Kaveri yritti kyllä puhua lapselle, mutta ei saanut kontaktia. Lapsi on nyt 8-vuotias, hyväkäytöksinen ja hyvin koulussa pärjäävä tyttö. Jotkut vaan käy nuo jutut vähän voimakkaammin läpi kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
Tuostahan ne vasta villiintyy kahta kauheammin. Vanhempi on itse alentunut uhmaikäisen tasolle jos lähtee tuohon läpsimiseen. Tiedän että monet jäärät pitää tunteiden sanoittamista lässyttämisenä mutta se oikeasti toimii, varsinkin normaaleihin tuon ikäisiin. Kokeilepa ensi kerralla läpsimisen sijaan kuunnella lasta ja tehdä selväksi että sinua sattui, sinulle tuli lapsen käytöksestä paha mieli ja että ymmärrät että lasta kiukuttaa/väsyttää/on nälkä mutta just tällä sekunnilla ette voi tehdä asialle mitään vaan lähdette rauhallisesti kotiin ja siellä hoidetaan asia. Jos on haastava nepsylapsi niin ei välttämättä toimi, mutta tavallinen koululainen ymmärtää ja hänelle voi puhua kuin fiksulle ihmiselle sen sijaan että taantuu itse lapseksi. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
Tuostahan ne vasta villiintyy kahta kauheammin. Vanhempi on itse alentunut uhmaikäisen tasolle jos lähtee tuohon läpsimiseen. Tiedän että monet jäärät pitää tunteiden sanoittamista lässyttämisenä mutta se oikeasti toimii, varsinkin normaaleihin tuon ikäisiin. Kokeilepa ensi kerralla läpsimisen sijaan kuunnella lasta ja tehdä selväksi että sinua sattui, sinulle tuli lapsen käytöksestä paha mieli ja että ymmärrät että lasta kiukuttaa/väsyttää/on nälkä mutta just tällä sekunnilla ette voi tehdä asialle mitään vaan lähdette rauhallisesti kotiin ja siellä hoidetaan asia. Jos on haastava nepsylapsi niin ei välttämättä toimi, mutta tavallinen koululainen ymmärtää ja hänelle voi puhua kuin fiksulle ihmiselle sen sijaan että taantuu itse lapseksi. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
No ei ole tavallinen koululainen jos 7-8v läpsii vanhempaansa. Sanoittaisin ja lässyttäisin jollekin alle 4v:lle, mutta jos mun lapsi olis läpsäissyt mua 7-8 vuotiaana niin olis itseltä saattanut tulla vaistomainen reaktio, kuten esim. takaisin läpsäisy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat aika pitkälle niitä vanhempia, jotka ryhtyvät lapsilleen kaveriksi jo taaperosta pitäen: ei kehdata eikä uskalleta sanoa mitään, ettei 'kamu' vaan loukkaannu. Tietty jämäkkyys on oltava, muuten ei homma pelitä, PAITSI jos on ns. helppo lapsi, joka ei juuri koskaan itke eikä tee tai sano mitään ei-toivottua. Tällaisia lapsia on vaan äärettömän vähän.
Onnea vaan sille, joka yrittää itku-potku-raivaria vetävälle muksulle sanoa jotain. Teillä ei vissiin ole lapsia :D
Ennen ymmärrettiin, että lapsen kehitys käy läpi tuollaisia vaiheita, ja se on ihan normaalia. Kyllä ne kohtaukset menee ohi ja raivareita saavan uhmiksen hilaaminen altaasta suihkun ja pukkarin kautta autoon on niin hullua, että kyllä se vaan odotetaan, että se kohtaus menee ohi ja katsotaan, ettei lapsi sillä välin satuta itseään tai muita.
Ja höpö höpö mitä juttua. Kyllä, olen raahannut sen taaperon autoon. Suihku skipattiin, perusvaatteet suurinpiirtein päälle (pikkarit jäi ja sukat ja ulkovalot yms) ja autoon kainalossa potkien ja kirkuen. Huusi kuin riivattu koko prosessin mutta kyllä vielä silti kakkoseksi jäi.
Ja toista kertaa ei ole koskaan tullut sen jälkeen vaan on uskonut kerrasta kiellot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
Vanhemmiltahan se lyöminen monesti opitaankin. Että toiseen on lupa kajota ja satuttaa. Tottakai lapsi antaa samaa takaisin.
Kyllä se valitettavasti taitaa olla niin, että riitatilanteessa lyöminen, töniminen jne. on primitiivireaktio ja siitä nimen omaan pitää oppia pois. Eli sosialistuessaan lapsi oppii kontrolloimaan reaktioitaan. Kaikki eivät opi ja toiset lyö ärsyyntyessään vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Kerran sanotaan: "Lopeta heti!" Jos ei usko, niin läpsitään takaisin. Tämä on minun kasvatusmetodini.
Tuostahan ne vasta villiintyy kahta kauheammin. Vanhempi on itse alentunut uhmaikäisen tasolle jos lähtee tuohon läpsimiseen. Tiedän että monet jäärät pitää tunteiden sanoittamista lässyttämisenä mutta se oikeasti toimii, varsinkin normaaleihin tuon ikäisiin. Kokeilepa ensi kerralla läpsimisen sijaan kuunnella lasta ja tehdä selväksi että sinua sattui, sinulle tuli lapsen käytöksestä paha mieli ja että ymmärrät että lasta kiukuttaa/väsyttää/on nälkä mutta just tällä sekunnilla ette voi tehdä asialle mitään vaan lähdette rauhallisesti kotiin ja siellä hoidetaan asia. Jos on haastava nepsylapsi niin ei välttämättä toimi, mutta tavallinen koululainen ymmärtää ja hänelle voi puhua kuin fiksulle ihmiselle sen sijaan että taantuu itse lapseksi. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
No ei ole tavallinen koululainen jos 7-8v läpsii vanhempaansa. Sanoittaisin ja lässyttäisin jollekin alle 4v:lle, mutta jos mun lapsi olis läpsäissyt mua 7-8 vuotiaana niin olis itseltä saattanut tulla vaistomainen reaktio, kuten esim. takaisin läpsäisy.
Tyttösen isukki toivoi varmaan hiljaa mielessään, että lopettaisipa tuo nyt läpsimisen, mutta telepatia ei ihan riitä. Tai sitten on kyse jonkinasteisesta masokismista: on ihanaa, kun saa läpsimistä osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin näin toimitaan? Itse asun Helsingissä ja aika vähän näkee täysiä riehuvia kakaroita. Tai jos joku riehuu, niin vanhemmat edes yrittävät saada jotain rotia siihen käytökseen.
Miten se on ihme, että vanhempia on uimahallissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat aika pitkälle niitä vanhempia, jotka ryhtyvät lapsilleen kaveriksi jo taaperosta pitäen: ei kehdata eikä uskalleta sanoa mitään, ettei 'kamu' vaan loukkaannu. Tietty jämäkkyys on oltava, muuten ei homma pelitä, PAITSI jos on ns. helppo lapsi, joka ei juuri koskaan itke eikä tee tai sano mitään ei-toivottua. Tällaisia lapsia on vaan äärettömän vähän.
Onnea vaan sille, joka yrittää itku-potku-raivaria vetävälle muksulle sanoa jotain. Teillä ei vissiin ole lapsia :D
Ennen ymmärrettiin, että lapsen kehitys käy läpi tuollaisia vaiheita, ja se on ihan normaalia. Kyllä ne kohtaukset menee ohi ja raivareita saavan uhmiksen hilaaminen altaasta suihkun ja pukkarin kautta autoon on niin hullua, että kyllä se vaan odotetaan, että se kohtaus menee ohi ja katsotaan, ettei lapsi sillä välin satuta itseään tai muita.Ja höpö höpö mitä juttua. Kyllä, olen raahannut sen taaperon autoon. Suihku skipattiin, perusvaatteet suurinpiirtein päälle (pikkarit jäi ja sukat ja ulkovalot yms) ja autoon kainalossa potkien ja kirkuen. Huusi kuin riivattu koko prosessin mutta kyllä vielä silti kakkoseksi jäi.
Ja toista kertaa ei ole koskaan tullut sen jälkeen vaan on uskonut kerrasta kiellot.
Juuri näin! Oikeaa toimintaa! Lapset saavat aikanaan täysi-ikäistyttyään olla koko loppuelämänsä 'ykkösiä', mutta heidät pitää koulia sellaisiksi, se ei tapahdu itsestään. Sitä kutsutaan vastuulliseksi kasvattamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten se on ihme, että vanhempia on uimahallissa?
Piti muotoilla otsikko vähemmän informatiiviseksi, muuten se olisi mennyt todennäköisesti heti poistoon. ap
Vierailija kirjoitti:
Plus vanhempaansa läpsivä jälkikasvua. Tapahtui viime keväänä. Noin 7-8-vuotias tyttö alkoi yhtäkkiä läpsiä isäänsä. Isän reaktio: sitä ei ollut. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan tuollainen käyttäytyminen.
Koskaan, koskaan ei saa antaa lapsen lyödä aikuista! Se on paha merkki auktoriteetin menetyksestä. Jos lapsi lyö vanhempaansa, ollaan isojen kasvatusongelmien äärellä ennemmin tai myöhemmin. T: ammattikasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on ihme, että vanhempia on uimahallissa?
Piti muotoilla otsikko vähemmän informatiiviseksi, muuten se olisi mennyt todennäköisesti heti poistoon. ap
Silti olisi voinut kirjoittaa oikein.
Näinkö syntyy väkivaltaiset nuoret?