Kuvaile ärsyttävintä tuntemaasi ihmistä

Olen onnellinen joten ei ole pahaa sanottavaa

kenestäkään.

Huomiohakuinen ja huomiota sekä ihailua kerjäävä tuttavani ärsyttävät ihan suunnattomasti. Fiksu aikuinen mutta niin kovin naiivi.....

Fb ssa on 10 postausta viikossa joissa esittelee kotiaan, pihapiiriään, koiriaan ja ihan kaikkea uutta mitä heille tulee. Vuosia ja vuosikymmeniä samantyylisiä kuvia, kun elämä pyörii itsensä ympärillä. Kuka noista jaksaa enää kiinnostua.

Joka helkk...n asia kuvataan ja selitetään juurta jaksaen, uutta kampausta myöten. Ja sit ihmiset kommentoi "voi kun teillä on ihana piha, ihanat kukat ja ihana sitä ja tätä, kylläpä oot taas nätti ja nätti on tukkakin ja koirat ja sohvakin, upeeta mahtavaa, ompa hienoo"

Ja tämä kaikki ruokkii sitä että näitä esittelykuvia satelee yhä enemmän. Tosin niitä enää harvoin muutamaa sitkeää lukuunottamatta enää kommentoi, paitsi hän itse.

Kai nyt aikuiset tajuaa että hän kerjää ihailua ja hyväksyntää.

Onneks facessa voi mykistää ne joiden samana toistuvia kehukerjäysjuttuja ei tarvi seurata.

Miten te jaksatte ärsyyntyä muista ihmisistä niin paljon? Eikö vie energiaa? Olkaa välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

En yksilöi, mutta ihmiset jotka ovat oikeasti ihan jotain muuta kuin mitä esittävät.

Juurikin näin, esim:

Uskovaiset jotka käyttäytyy ja toimii kuitenkin toisin kuin julistavat (tai oikean uskovaisen kuuluisi toimia).

Viherpiipertäjät, eko ihmiset / ilmastouskovaiset jotka lentää koko lähisuvun kanssa kanarialle tai taikkuihin ensimmäisen tilaisuuden tullen ja ostavat kaikkea turhaa krääsää kotinsa täyteen ja jopa muillekin.

Hlö jolle kaikki on aina ok ja kivaa, on niin vähään tyytyväinen ja sopeutuva eikä osaa ilmaista mielipidettää edes kysyttäessä, mutta kun selkäsi käännät niin moittii ja arvostelee kuitenkin kaiken, sitten mielipide on joka asiasta.

Esittää vähävaraista ja korostaa kuinka vähällä ihminen oikeasti tulee toimeen - käyttää rahaa kuitenkin enemmän kuin moni keskituloinen.

Esittää varakasta ja tekee kaikkensä näyttääkseen sen muille - oikeasti elää velaksi, joutuu valehtelemaan ja koko elämä rakentuu feikiksi.

Ja sitten ne niin siviilissä kuin työpaikallakin mukavaa luotettavaa esittävät ihmiset jotka puukottaa selkään heti tilaisuuden tullen tai jopa havittelevat jotain mitä sinulla on.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksatte ärsyyntyä muista ihmisistä niin paljon? Eikö vie energiaa? Olkaa välittämättä.

Medialukutaito kehiin!

Monet kirjottaa liiotellusti ja käyttää ylisanoja tehostaakseen juttua.

Lieneekö nämä kaikki edes totta vai kynänikkareiden tarinoita joissa päästellään höyryjä.

Takinkääntäjäystävät joiden kanssa on jaettu lähes kaikki elämän kipeätkin asiat, jotka korostaa että ystävän kanssa saa olla aito oma itsensä ja kannustavat kertomaan omista tunteistaan.

On harmillista huomata että kuitenkaan ei siedetä kuulla totuutta, ei oikeasti ymmärretä tai jopa paheksutaan itsestä ja omasta elämäntyylistä poikkeavia ihmisiä, erilaisia persoonallisuuksia ja elämäntyylejä.

Eli olisi pitänyt vaan heidänkin kanssaan vetää jotain teatteriesitystä ja esittää kilttiä ja hyveellistä toisten miellyttäjää.

Samassa talossa Hki asuva hihhuli joka julistaa kokoajan kaikkea ihanaa ja hyvää, nuoleskelee muita ja esittää niiiiiin positiivista maailmoja syleilevää täydellisyyttä että oikein oksettaa se emotionaalinen lääppiminen.

Ja hetkessä hänestä kuoriutuukin ihan samanlainen muita haukkuva ja muiden elämää kritisoiva ihminen kuin muutkin tavikset ovat.

Eräs henkilö joka on ottanut minuun nähden huolehtijan ja ohjeistajan / opastajan roolin vaikka ollaan jo elämää nähneitä ja monesta karikosta itse selvinneitä aikuisia.

Kun kerron hänelle murheistani tai jostain ikävästä elämänkäänteestä niin hän alkaa heti kertomaan miten minun pitäisi toimia ja antaa ohjeita millon mistäkin.

Aikuiset kysyvät toisilta neuvoja jos niitä tarvitsevat, älkää tuputtako toisille ohjeitanne ja neuvoja kuin pienille lapsille.

Hyvinkin läheinen sukulainen joka puuttuu minun ja lapseni asioihin jatkuvasti, jopa omii ja määrää lastani. Puhuu musta tosi henkilökohtaisia ja ikäviä (pahansuopia) asioita koko suvulle. Mustamaalaa mua jopa muille eikä ymmärrä että kaikki ei elä ja ajattele kuten hän. Ei hyväksy sitä etten ole enää hänen määräysvaltansa alla.

Ja sitten ihmettelee kun en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

En yksilöi, mutta ihmiset jotka ovat oikeasti ihan jotain muuta kuin mitä esittävät.

Tää oli lyhykäisyydessään hyvä.

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ihmiset jotka vetää jotain "henkisesti täydellisen" hyveellisen ihmisen roolia ja kappas vaan kun se onkin ihan ulkokultaa.

Ja sitten vielä moittivat muita ihmisiä siitä mitä itsekin tekevät. Haloo......

Ihmiset jotka julistavat kaikille omaa elämänkatsomustaan tai "hihhuliuskontoaan". Ovat muka niin maailmaanähneitä, valaistuneita, kaikkea hyväksyvää, solidaarisia, kaikkea positiivista julistavaa ja anteeksiantavaa ja tyrkyttävät näitä omia mielipiteitään joka käänteessä muille. Lässyttävät ja lähettelevät jotain hyveellisyysgliseitä eivätkä ymmärrä ettei kaikki pidä tällaisesta ylikorostetusta hyveellisyydestä.

Ja vuosi vuodelta hörhöily vaan pahenee (kuten usein johonkin aatteeseen tai kiivaasti uskoon hurahtaneilla yleensäkin).

Eikähän siinä mitään pahaa ole että ihmiset ovat kilttejä ja ystävällisiä muille, päinvastoin, mutta ei pidä tulla tyrkyttämään omia uskontoja / elämäntapoja muille eikä tuomita ja arvostella muiden elämää.

Ei teidän tyyli ole yhtään oikeellisempi kuin muidenkaan, ette ole parempia kuin muut!

Hihhuloikaa omissa porukoissanne ja säästäkää muut tuolta siirapilta.

Ei ärsytä mutta harmittaa kun mukavasta kauan tuntemastani ihmisestä on tullut vanhemmiten ja erit korona-ajan yksinolon jälkeen ihan hurjan itsekeskeinen, ei kykene enää kuuntelemaan toista, puhuu kokoajan vaan omista asioista, puhuu päälle. Keskustelu ei ole vuorovaikutteista, jos saan sanottua muutaman lauseen hän kääntää heti asian itseensä ja alkaa puhua miten hän kokee tai näkee asian tai miten hänellä on tämä asia.

Jauhaa samat jutut joka kerta kun ollaan puheissa, olen kuullut ne jo kymmeniä kertoja.

Kaksinaamaiset, selkäänpuukottajat ja hyväksikäyttäjät - eli suomeksi valehtelijat ja teeskentelijät.

Ylipäätään ihmiset jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut.

Ne joiden elämäntyyli, elämänkatsomus ja tapa toimia tai puhua olisi jotenkin kaikkien tavoitetila ja parempi kuin muiden. Eli he ovat saavuttaneet OIKEAN elämäntyylin johon muiden täytyisi pyrkiä. Jollet edes pyri, olet huono tai vääränlainen.

Ihminen joka puhuu taukoamatta vaikka 8 tuntia eikä osaa olla minuuttiakaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka julistavat kaikille omaa elämänkatsomustaan tai "hihhuliuskontoaan". Ovat muka niin maailmaanähneitä, valaistuneita, kaikkea hyväksyvää, solidaarisia, kaikkea positiivista julistavaa ja anteeksiantavaa ja tyrkyttävät näitä omia mielipiteitään joka käänteessä muille. Lässyttävät ja lähettelevät jotain hyveellisyysgliseitä eivätkä ymmärrä ettei kaikki pidä tällaisesta ylikorostetusta hyveellisyydestä.

Ja vuosi vuodelta hörhöily vaan pahenee (kuten usein johonkin aatteeseen tai kiivaasti uskoon hurahtaneilla yleensäkin).

Eikähän siinä mitään pahaa ole että ihmiset ovat kilttejä ja ystävällisiä muille, päinvastoin, mutta ei pidä tulla tyrkyttämään omia uskontoja / elämäntapoja muille eikä tuomita ja arvostella muiden elämää.

Ei teidän tyyli ole yhtään oikeellisempi kuin muidenkaan, ette ole parempia kuin muut!

Hihhuloikaa omissa porukoissanne ja säästäkää muut tuolta siirapilta.

Ammalaiset ovat näitä tekopyhiä, tekohymyileviä mukarakastajia.

Henkilö joka moittii, moraalisoi ja arvostelee muita samoista asioista mitä itsekin tekee.

Vahingoniloiset ihmiset jotka saavat jotain tyydytystä ja iloa sellaistenkin ystävien ikävistä elämänkäänteistä, menetyksistä, eroista tms jotka eivät ole koskaan tehneet mitään negatiivista tälle vahingonilon tuntijalle.

Ihan sairaita persoonia.

Anoppini, joka änkää elämäämme. Säätää ja organisoi vaikkei pyydetä. Eikä yhtään tajua ettei hän voi puuttua elämäämme ja tehdä meiltä kysymättä meitä kohkevia asioita ja päätöksiä. Olemme jo kohta nelikymppisiä. Lasten takia siedetään häntä. Hankkisi oman elämän.

Haluaisin pois Suomesta, ihana jos ei tarvitseisi kun esim 1x vuodessa olla hänen kanssa tekemisissä.

Sellainen henkilö joka tietää kaikesta kaiken. On valistavinaan muita ihan hyvää hyvyyttään, koska on itse tietysti täydellinen. Ei kykene ymmärtämään miksi muut suhtautuvat nuivasti hänen haluunsa "vain auttaa".