Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävä, vaikea mies
05.06.2022 |
En oikein tiedä pitäiskö ottaa vaan avioero. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsiakin on. Mies ärsyttää minua kaikin mahdollisin tavoin. En vaan jaksa enää sitä omanapa-ensin ajattelua.
Esim eilen olimme lähdössä lasten päättäjäisiin ja itse olin menossa siitä vielä suoraan sitten töihin. Sillä aikaa kun minä autan aamulla lapsia vaatteiden kanssa, silitän vaatteet, katson että opettajien lahjat mukana, kortit kirjoitettuna jne. Sanon miehelle, että minulle tulee kauhea kiire, että ehdin laittaa itseni valmiiksi töitä varten ja pyydän miestä auttamaan lasta, joka ei löydäkään sopivia vaatteita itselleen. Mitä tekee mies? Sanoo, että kyllä lapsi pärjää ja löytää vaatteensa, että älä hermoile ja kyselee minulta samalla missä hänen vaatteensa/asusteensa on! Eli hän olettaa että siinä hässäkässä alan etsiä hänelle tavaroita, kyseessä kuitenkin lapsille tärkeät päättäjäiset, ja heidän piti vielä olla koululla ennen vanhempia!
Mies ei sitten tietenkään omasta mielestään ole ollenkaan itsekäs tai itsekeskeinen. Mutta tuollaista se on jatkuvasti hänen kanssaan. Kun tulen töistä kotiin, on jo ilta, ja ensimmäiseksi toinen lapsi tulee ovelle ja sanoo, että on ihan kauhea nälkä. Ovat syöneet lounaaksi eilisen ruoan jämät puolen päivän aikaan, eikä sen jälkeen mies ole antanut lapsille mitään ruokaa. Isompi sentään itse osaa ottaa välipalaa, mutta pienempi oli ollut sitten syömättä 6 tuntia. Tästä kun miehelle sanon, niin olen vaan hänen mielestään neuroottinen ruoka-ajoista. Oli kuulemma juuri sillä sekunnilla alkamassa miettiä mitä antaisi lapsille ruoaksi. Hän yleensäkin alkaa miettiä lasten ruokailua vasta siinä vaiheessa kun hänelle ITSELLEEN tulee nälkä. Tämä sama keskustelu on käyty about miljoona kertaa, että lapsille pitäisi antaa säännöllisesti ruokaa 3-4 tunnin välein, ei ole terveellistä että verensokeri laskee niin matalalle ja sitten vedetään kauhean isoa annos kerralla. Hoikat lapset kyseessä.
Oikeasti vaadinko liikaa? Kuulsotaako tämä ihan normaalilta? Itse mietin että onko mies oikeasti vähän vajaa vai vain tosi välinpitämätön? Ehkä molempia? En oikeasti jaksa enää..
Kommentit (313)
Välillä kyllä mietin, että ylireagoinko, vaadinko liikaa, onko totuus se, että kaikki miehet ovat tuollaisia? Onko elämä toisen ihmisen kanssa vaan ylipäänsä vaikeaa aina, ellei jopa mahdotonta? En tiedä, kun ei ole kokemusta muusta. Mutta en voi kyllä sanoa olevani onnellinen mieheni kanssa, tai arvostavani häntä. En voi oikeastaan sietää ihmisiä, jotka ajattelevat kaiken oman navan kautta, jotka eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Mies pitää minua myös aika itsestäänselvyytenä. Minusta tuntuu siltä, ettei hän arvosta minua tai hyviä puoliani, esim sitä että minulla on oikeasti korkea moraali tai hoidan perheen ja kodin hyvin. En ole kuullut niistä pahemmin koskaan mitään kiitoksen sanaa tai kehua. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, älkää nyt jaksako tapella tuon inku-vinku-miesasiapojan kanssa. Energianhaaskuuta. Antaa tyhjän tynnyrin kolista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tosta tule mitään. Miten monta kertaa sille pitää sanoa, että lapset tarvitsee ruokaa, jotta menis perille? Vai eikä vaan välitä, vaikka perille meniskin?
On varmaan laiskanpulskea,ei vaan viitsi vaivautua.Ei ymmärrä asian tärkeyttä.Tiedän lapsen,jolla syömävälit tulivat liian pitkiksi ja hän sai ärtyneen suolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mitättömiä juttuja, mutta eiköhän se noiden yleisyys ole se, mikä riesoo. Ehkä myös miehesi ei ole itsekeskeinen vaan yksinkertaisesti laiska. Tosin vaikeahan niitä on erottaa toisistaan.
Niin, kun tosiaan lähes kaikki on jotenkin hankalaa ja vaivalloista hänen kanssaan. Siltä ainakin tuntuu, miksi? Eikä minullekaan ole täysin auennut onko hän itsekeskeinen, laiska vai ihan vaan jotenkin tosi yksinkertainen? Tai onko sitten näitä kaikkia... T. Ap
Tai itsepäinen. Kuvittelee, että hänen tapansa kasvattaa lapsia on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mitättömiä juttuja, mutta eiköhän se noiden yleisyys ole se, mikä riesoo. Ehkä myös miehesi ei ole itsekeskeinen vaan yksinkertaisesti laiska. Tosin vaikeahan niitä on erottaa toisistaan.
En sanoisi mitättömäksi sitä että mies on pitänyt lastaan nälässä.
Ihmettelen sitäkin, onko lapsi pyytänyt ruokaa isältään. Jos ei, miksi? Jos on, miksi tämä ei antanut ruokaa? Molemmat vaihtoehdot ovat huolestuttavia.
Plus vielä sekin että vanhempi lapsi osasi ottaa välipalaa mutta huolehti (hänkin) vain itsestään. Ison perheen lapsena itse olisin tietenkin huolehtinut ruokaa pikkusisarukselle.
No 6 tuntia? Voitko rehellisesti sanoa, että lapsesi on joka päivä syntymästä lähtien syönyt 6 tunnin välein? Ei minun lapset ainakaan ole, ainakaan reissun päällä.
Pitäisi aikuisen miehen älytä itse tällaiset asiat.Jos ei opi neuvomallakaan,perhe-elämästä tulee kovin vaikeaa.Kuka sellaista jaksaa.
Tämä! Kun on neuvottu ja ohjattu, mutta aina nämä asiat ovat uusia ja yllätyksiä taas seuraavalla kerralla! Missä siis vika? Älyssä? Siinä, että häntä ei voisi vaan vähempää kiinnostaa. "Mutta kun enhän minä voinut tietää." Ei, vaikka kerrottu 100x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mitättömiä juttuja, mutta eiköhän se noiden yleisyys ole se, mikä riesoo. Ehkä myös miehesi ei ole itsekeskeinen vaan yksinkertaisesti laiska. Tosin vaikeahan niitä on erottaa toisistaan.
En sanoisi mitättömäksi sitä että mies on pitänyt lastaan nälässä.
Ihmettelen sitäkin, onko lapsi pyytänyt ruokaa isältään. Jos ei, miksi? Jos on, miksi tämä ei antanut ruokaa? Molemmat vaihtoehdot ovat huolestuttavia.
Plus vielä sekin että vanhempi lapsi osasi ottaa välipalaa mutta huolehti (hänkin) vain itsestään. Ison perheen lapsena itse olisin tietenkin huolehtinut ruokaa pikkusisarukselle.
No 6 tuntia? Voitko rehellisesti sanoa, että lapsesi on joka päivä syntymästä lähtien syönyt 6 tunnin välein? Ei minun lapset ainakaan ole, ainakaan reissun päällä.
Pitäisi aikuisen miehen älytä itse tällaiset asiat.Jos ei opi neuvomallakaan,perhe-elämästä tulee kovin vaikeaa.Kuka sellaista jaksaa.
No nimenomaan! Moinen toisten elämää hankaloittava vajaalla tietoisesti käyvä "mies" (koska varmasti selviää töissään ihan ongelmitta) kannattaa palauttaa takaisin vanhemmilleen.
AP, sulle kanssa monta kertaa täällä linkattu Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Miehesi ei ole väkivaltainen, kuten monet kirjan esimerkit, mutta oikeuttaa perseilynsä itselleen, koska on mies. Tuossa kirjassa on avattu paljon sitä, miksi miehet oikeuttavat itselleen kaikenlaisen sonnan. Kirja löytyy Adlibrikseltä ja täältä ladattavana PDF:nä: https://1lib.sk/book/2326162/192f44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mitättömiä juttuja, mutta eiköhän se noiden yleisyys ole se, mikä riesoo. Ehkä myös miehesi ei ole itsekeskeinen vaan yksinkertaisesti laiska. Tosin vaikeahan niitä on erottaa toisistaan.
En sanoisi mitättömäksi sitä että mies on pitänyt lastaan nälässä.
Ihmettelen sitäkin, onko lapsi pyytänyt ruokaa isältään. Jos ei, miksi? Jos on, miksi tämä ei antanut ruokaa? Molemmat vaihtoehdot ovat huolestuttavia.
Plus vielä sekin että vanhempi lapsi osasi ottaa välipalaa mutta huolehti (hänkin) vain itsestään. Ison perheen lapsena itse olisin tietenkin huolehtinut ruokaa pikkusisarukselle.
No 6 tuntia? Voitko rehellisesti sanoa, että lapsesi on joka päivä syntymästä lähtien syönyt 6 tunnin välein? Ei minun lapset ainakaan ole, ainakaan reissun päällä.
Pitäisi aikuisen miehen älytä itse tällaiset asiat.Jos ei opi neuvomallakaan,perhe-elämästä tulee kovin vaikeaa.Kuka sellaista jaksaa.
No nimenomaan! Moinen toisten elämää hankaloittava vajaalla tietoisesti käyvä "mies" (koska varmasti selviää töissään ihan ongelmitta) kannattaa palauttaa takaisin vanhemmilleen.
AP, sulle kanssa monta kertaa täällä linkattu Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Miehesi ei ole väkivaltainen, kuten monet kirjan esimerkit, mutta oikeuttaa perseilynsä itselleen, koska on mies. Tuossa kirjassa on avattu paljon sitä, miksi miehet oikeuttavat itselleen kaikenlaisen sonnan. Kirja löytyy Adlibrikseltä ja täältä ladattavana PDF:nä: https://1lib.sk/book/2326162/192f44
Tai no, onhan hän, kun tahallaan pitää lapsia nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä kyllä mietin, että ylireagoinko, vaadinko liikaa, onko totuus se, että kaikki miehet ovat tuollaisia? Onko elämä toisen ihmisen kanssa vaan ylipäänsä vaikeaa aina, ellei jopa mahdotonta? En tiedä, kun ei ole kokemusta muusta. Mutta en voi kyllä sanoa olevani onnellinen mieheni kanssa, tai arvostavani häntä. En voi oikeastaan sietää ihmisiä, jotka ajattelevat kaiken oman navan kautta, jotka eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Mies pitää minua myös aika itsestäänselvyytenä. Minusta tuntuu siltä, ettei hän arvosta minua tai hyviä puoliani, esim sitä että minulla on oikeasti korkea moraali tai hoidan perheen ja kodin hyvin. En ole kuullut niistä pahemmin koskaan mitään kiitoksen sanaa tai kehua. T. Ap
Todellakaan eivät kaikki miehet ole tuollaisia! Elävä esimerkki normaalista, järkevästä ja vastuuntuntoisesta puolisosta on esim. oma mieheni. On täysipainoisesti vastuuta ottava aikuinen, jonka kanssa oikeasti jaetaan arki ja sen työt ja lapsenhoito. Miehissä on kyllä aika paljon sluibailijoitakin, mutta aika moni on ihan kelpo kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan mies on itsekäs kun ei tee niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
Sepä se kun se parisuhde ei ole pelkkää ottamista vaan. Joskus joutuu tekemään myös jotain mitä toinen, jopa nainen haluaa. Tätä toki pohjattoman itsekkään ihmisen on vaikea käsittää.
Ihan oikeasti jotkut ihmiset on sellaisia peruslaiskoja, että ne ei muutu kirveelläkään. Esim. setäni on 60 vuotta ollut samanlainen laiskiainen. Ihan mukava ihminen sinänsä, mutta tädin kanssa jatkuvasti riitaa jostain yksinkertaisesta kotiaskareesta. Ei ihmisiä noin vain "korjata" suhteessa. Erityisesti siivousfilosofian kannalta kannattaa ottaa semmoinen henkilö parikseen, joka on suhteellisen samaa mieltä siitä, että miten sottaista saa olla. Jos toinen on neuroottinen siivousfriikki, ja toinen paiskoo nenäliinansa lattialle, niin siitä ei tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan mies on itsekäs kun ei tee niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
Sepä se kun se parisuhde ei ole pelkkää ottamista vaan. Joskus joutuu tekemään myös jotain mitä toinen, jopa nainen haluaa. Tätä toki pohjattoman itsekkään ihmisen on vaikea käsittää.
Ihan oikeasti jotkut ihmiset on sellaisia peruslaiskoja, että ne ei muutu kirveelläkään. Esim. setäni on 60 vuotta ollut samanlainen laiskiainen. Ihan mukava ihminen sinänsä, mutta tädin kanssa jatkuvasti riitaa jostain yksinkertaisesta kotiaskareesta. Ei ihmisiä noin vain "korjata" suhteessa. Erityisesti siivousfilosofian kannalta kannattaa ottaa semmoinen henkilö parikseen, joka on suhteellisen samaa mieltä siitä, että miten sottaista saa olla. Jos toinen on neuroottinen siivousfriikki, ja toinen paiskoo nenäliinansa lattialle, niin siitä ei tule mitään.
Sekin vielä, kun en ole neuroottinen siivousfriikki, mutta kyllä joku hygieniataso täytyy koittaa säilyttää ja lasten kanssa elämää helpottaa se, että ruoan jäljet vaikka pyyhkii pöydästä aika pian ruokailun jälkeen, eikä vasta seuraavana päivänä.. Tällaiset yksinkertaiset asiat ovat aina yhtä vaikeita miehelle. T. Ap
Mies on oikeassa - lapset pärjää paremmin ilman ympärillä pörräävää helikopterivanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä näitä tällaisia miehiä sitten vaivaa? Mikä on se suurin ongelma tässäkin? Kun kaikki jotenkin vähän tökkii, ja jos sanon että en vaan jaksa enää, että nyt riittää, etsin oman asunnon jne, niin sitten mies sanoo että yrittää muuttua, että minun pitäisi vaan olla kärsivällinen... Mutta en usko että mies koskaan muuttuu tarpeeksi, on vaan niin totaalisen ärsyttävä kaikin mahdollisin tavoin. On vittumainen, hankala, jääräpää, ilkeä, häneltä puuttuu sellainen käytännön järki/viitseliäisyys mitä tulee lapsiperhearjen hoitamiseen. Välillä tuntuu siltä, että olen joku tukihenkilö ja hän vaan vie kaiken energiani. En pysty luottaa siihen, että hän hoitaa jotain jos en itse jaksa. Mutta hänen jälkiänsä joudun jatkuvasti paikkailemaan.
Hän ei todellakaan saa minusta niitä parhaita puolia esille. Olen alkanut huomata että minulla on tosi vapautunut olo aina jos hän on jossain poissa. Ehkä ero on tosiaan ainoa vaihtoehto, vaikka olen aina ajatellut niin että jos kaksi ihmistä tarpeeksi haluaa jotain, niin sitä kuljetaan läpi vaikka harmaan kiven. En ole ihan hövelisti vaan mennyt aikoinani naimisiin. Mutta en osaa tai jaksakaan tehdä asioille enää yhtään mitään. En näe että tilanne muuttuisi paremmaksi jollain tavalla. Mieheen ei ainakaan voi luottaa siinä, että hän tekisi jotain töitä suhteemme eteen, joten huonommaksihan tämä kokoajan pakosti vaan menee. T. Ap
Veikkaan että ongelma on siinä, että eivät läheskään kaikki miehet usko tasa-arvoon. Voi olla että edelleen enemmistö ei usko. Tähän viittaa se miten harvinaista on että mies jää kotiin hoitamaan lapsiaan. Mies uskoo vilpittömästi että kodinhoito ja lastenhoito on sinun tehtäväsi ja on vihainen kun yrität siirtää sinulle kuuluvia vastuita hänelle.
Jos kysyt asiasta, hän kieltää. Mutta joskus ihmiset valehtelevat.
Juu ja on toki myös tottunut että hoidan asioita, koska on ollut pakko, sillä muuten ne olisivat jääneet yksinkertaisesti kokonaan hoitamatta ja muun muassa lapset ilman ruokaa. Ja kyllä mies valehtelee tosi paljon asioita. Myös itselleen luulen. T. Ap
Enemmän olen huolissaan tuosta, että mies valehtelee sinulle kuin noista kertomista tarinoistasi.
Kuulostaa ihan mun luuserilta naapurilta, sen akka lähti vuosia sitten vaikka kaikki kolme lasta oli vielä tosi pieniä, ei vaan jaksanu enää sellasta patalaiskaa pelleä joka vielä kaiken muun "kivan" lisäksi näsäviisastelee jatkuvasti kaikesta.
Nyt se vaan dokaa ja polttelee itteensä hautaan, samalla syytellen tietysti aina kaikkia muita kun sen elämä on niin perseellään kaikinpuolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mitättömiä juttuja, mutta eiköhän se noiden yleisyys ole se, mikä riesoo. Ehkä myös miehesi ei ole itsekeskeinen vaan yksinkertaisesti laiska. Tosin vaikeahan niitä on erottaa toisistaan.
En sanoisi mitättömäksi sitä että mies on pitänyt lastaan nälässä.
Ihmettelen sitäkin, onko lapsi pyytänyt ruokaa isältään. Jos ei, miksi? Jos on, miksi tämä ei antanut ruokaa? Molemmat vaihtoehdot ovat huolestuttavia.
Plus vielä sekin että vanhempi lapsi osasi ottaa välipalaa mutta huolehti (hänkin) vain itsestään. Ison perheen lapsena itse olisin tietenkin huolehtinut ruokaa pikkusisarukselle.
No 6 tuntia? Voitko rehellisesti sanoa, että lapsesi on joka päivä syntymästä lähtien syönyt 6 tunnin välein? Ei minun lapset ainakaan ole, ainakaan reissun päällä.
Pitäisi aikuisen miehen älytä itse tällaiset asiat.Jos ei opi neuvomallakaan,perhe-elämästä tulee kovin vaikeaa.Kuka sellaista jaksaa.
No nimenomaan! Moinen toisten elämää hankaloittava vajaalla tietoisesti käyvä "mies" (koska varmasti selviää töissään ihan ongelmitta) kannattaa palauttaa takaisin vanhemmilleen.
AP, sulle kanssa monta kertaa täällä linkattu Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Miehesi ei ole väkivaltainen, kuten monet kirjan esimerkit, mutta oikeuttaa perseilynsä itselleen, koska on mies. Tuossa kirjassa on avattu paljon sitä, miksi miehet oikeuttavat itselleen kaikenlaisen sonnan. Kirja löytyy Adlibrikseltä ja täältä ladattavana PDF:nä: https://1lib.sk/book/2326162/192f44
Mulla oli sluibailija isä. Tämä kirja selitti ihan tosi paljon asioita. Ei siis ole nimestään huolimatta sellainen, että miehet vaan komentavat väkivalloin nyrkin ja hellan väliin, vaan myös että miksei ota lapsia huomioon, miksei ota vaimoaan huomioon, miksi on itsekäs, miksi ei osaa ajatella muita, miksei ole empaattinen, miksi kiukuttelee, miksi heittäytyy saamattomaksi, miksi on kuin uhmaikäinen jne.
Tällaselle käytökselle on myös englanninkielinen termi "weaponized incompetence". Sit kun jotain tehdään niin tehdään se niin päin h3lvettiä et vaimo ei enää edes jaksa pyytää toista tekemään koska siitä on enemmän haittaa kun hyötyä. Nämä samat miehet käyvät kyllä ihan normaalisti töissä ja pärjäävät siellä, osaavat seurata tehtäviä, mutta yhtäkkiä kotona ei osaa tehdä yksinkertaisempiakaan tehtäviä. Ei osaa pukea lasta tai antaa ruokaa. Nämähän kyllä osaavat pukea itsensä ja syöttää itsensä joten ongelmahan tässä on se laiskuus ja viitsiminen. Tietää että pääsee helpommalla kun joku toinen tekee sen kuitenkin.
Ensi kerralla kun käytte näitä asioita läpi, kysykää että osaavatko seurata pomojen antamia työtehtäviä, ja miksi jotenkin nämä yksinkertaiset asiat himassa ei sitten skulaa. Kotoakin voi saada potkut jos hommat ei hoidu niin että kaikki ovat tyytyväisiä.
Lähdepä Kauppaan ja ala soitella miehelle Samalla tavalla. Mene tankkaamaan miehen auto ja soita että dieseliä vai bensaa. Lupaa täyttää tankki ja laita vaan 10 litraa464
Pahalta kuulostaa. Jos mies ei sen vertaa ymmärrä tai välitä, että hänen tehtävä vanhempana on ruokkia lapset, niin ollaan kyllä normaalista niin kaukana kuin olla ja voi.
Ap olen samanlaisessa suhteessa kun sinä. Onneksi ei olla naimisissa, koska kun oikea hetki tulee, niin meikäläinen nostaa kyllä kytkintä. Nyt ei pysty kun nuorimmainen sairastui vakavasti ja jouduin jäädä töistä kokonaan pois. Minä käytännössä stressaan lapseni hengestä ja mies silti käyttäytyy kun teini-ikäinen angstipelle kun pyydän että käy kaupassa jne ihan normaaleja lapsiperheiden juttuja. En vaan ymmärrä miten joku voi olla noin raskas. Tai miten itse olen ollut niin älyvapaa että olen mennyt lisääntymään tämän tyypin kanssa. Mies tulee todella hyvästä perheestä, mutta hänet on hemmoteltu täysin piloille ja siihen päälle vielä iskostettu sellainen machomiehen luonne, mies on perheen pää, mut silti ei osaa olla sitä. Vanhanaikasta sovinistista skeidaa tulee tasaisin välein suusta ulos kans, jos "nalkutan" siitä että mies ei hoida omaa tonttiaan kotona. Huhuh. Eli joo AP et ole yksin, valitettavasti. Näitä miehiä löytyy ihan pilvin pimein ja harmiksemme ollaan astuttu siihen miinaan että ollaan luultu heistä enemmän, mutta toisin kävi. Loppujen lopuksi nämä vätykset kyllä jäävät yksin, ja me saadaan viettää rauhallista kotielämää, ilman riippakiveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä näitä tällaisia miehiä sitten vaivaa? Mikä on se suurin ongelma tässäkin? Kun kaikki jotenkin vähän tökkii, ja jos sanon että en vaan jaksa enää, että nyt riittää, etsin oman asunnon jne, niin sitten mies sanoo että yrittää muuttua, että minun pitäisi vaan olla kärsivällinen... Mutta en usko että mies koskaan muuttuu tarpeeksi, on vaan niin totaalisen ärsyttävä kaikin mahdollisin tavoin. On vittumainen, hankala, jääräpää, ilkeä, häneltä puuttuu sellainen käytännön järki/viitseliäisyys mitä tulee lapsiperhearjen hoitamiseen. Välillä tuntuu siltä, että olen joku tukihenkilö ja hän vaan vie kaiken energiani. En pysty luottaa siihen, että hän hoitaa jotain jos en itse jaksa. Mutta hänen jälkiänsä joudun jatkuvasti paikkailemaan.
Hän ei todellakaan saa minusta niitä parhaita puolia esille. Olen alkanut huomata että minulla on tosi vapautunut olo aina jos hän on jossain poissa. Ehkä ero on tosiaan ainoa vaihtoehto, vaikka olen aina ajatellut niin että jos kaksi ihmistä tarpeeksi haluaa jotain, niin sitä kuljetaan läpi vaikka harmaan kiven. En ole ihan hövelisti vaan mennyt aikoinani naimisiin. Mutta en osaa tai jaksakaan tehdä asioille enää yhtään mitään. En näe että tilanne muuttuisi paremmaksi jollain tavalla. Mieheen ei ainakaan voi luottaa siinä, että hän tekisi jotain töitä suhteemme eteen, joten huonommaksihan tämä kokoajan pakosti vaan menee. T. Ap
Veikkaan että ongelma on siinä, että eivät läheskään kaikki miehet usko tasa-arvoon. Voi olla että edelleen enemmistö ei usko. Tähän viittaa se miten harvinaista on että mies jää kotiin hoitamaan lapsiaan. Mies uskoo vilpittömästi että kodinhoito ja lastenhoito on sinun tehtäväsi ja on vihainen kun yrität siirtää sinulle kuuluvia vastuita hänelle.
Jos kysyt asiasta, hän kieltää. Mutta joskus ihmiset valehtelevat.
Juu ja on toki myös tottunut että hoidan asioita, koska on ollut pakko, sillä muuten ne olisivat jääneet yksinkertaisesti kokonaan hoitamatta ja muun muassa lapset ilman ruokaa. Ja kyllä mies valehtelee tosi paljon asioita. Myös itselleen luulen. T. Ap
Enemmän olen huolissaan tuosta, että mies valehtelee sinulle kuin noista kertomista tarinoistasi.
Ei hän siis tietääkseni valehtele vaikka että on ollut töissä ja onkin sitten ollut jossain muualla, mutta valehtelee esim että oli juuri antamassa lapsille ruokaa, vaikka oikeasti oli unohtanut koko jutun. Siis tällaisia pieniä asioita, mutta silti ei voi olla vaan rehellinen, että hui kamala, miten olen voinut unohtaa, olen pahoillani, ens kerralla laitan itselleni jonkun muistutuksen tms. Jos ei oikeasti ole ollenkaan edes pahoillaan, niin eihän siitä ota opikseen tietenkään, vaan sitä tietää että ens kerralla jos olen pois kotoa, niin palatessani odottaa taas sama tilanne. Tämähän on se ongelma. Jos toinen olisi pahoillaan ja menisi itseensä, niin sitten hän voisi oikeasti ottaa opikseen ja muuttua näissä asioissa. T. Ap
Komeat ja hauskat on huonoja vanhempia automaattisesti?