Ärsyttävä, vaikea mies

Lapsiani jo vuosia yksin hoitaneena miehenä sanon vaan, että jahka noi pennut on isompia niin minulla kuin miestensä laiminlyömillä mammoilla, ryhdyn näiden koston välineeksi ihan mielelläni, ei siinä vaiheessa kumpikaan enää kuitenkaan mitään perhettä haluu alkaa perustaa uudestaan, ja voidaan pitkästä aikaa alkaa nauttii vapaudesta joka tulee jälkeläisten kasvun mukana meille vanhemmille, jotka oikeasti tajutaan miten hommat kuuluu hoitaa.

Mitä äveriäämmän urpon entinen akka, sen parempi vaan. ;D

T:Mahtisonni86

Vierailija kirjoitti:

Lapsiani jo vuosia yksin hoitaneena miehenä sanon vaan, että jahka noi pennut on isompia niin minulla kuin miestensä laiminlyömillä mammoilla, ryhdyn näiden koston välineeksi ihan mielelläni, ei siinä vaiheessa kumpikaan enää kuitenkaan mitään perhettä haluu alkaa perustaa uudestaan, ja voidaan pitkästä aikaa alkaa nauttii vapaudesta joka tulee jälkeläisten kasvun mukana meille vanhemmille, jotka oikeasti tajutaan miten hommat kuuluu hoitaa.

Mitä äveriäämmän urpon entinen akka, sen parempi vaan. ;D

T:Mahtisonni86

Juu kyllä vastuuntuntoisia miehiä on maailma pullollaan!

Ap, kirjoitan sulle nyt pienen tarinan. Minulla oli juuri tuollainen mies kuin sinulla, laiskan pulskeasti oli tekevinään kotona jotain, mutta käytännössä 95% kaikesta (siivouksesta, lasten hoidosta, ruokailuista, pihan hoidosta, hankinnoista) jäi minun huolekseni. Kaiken lisäksi mies oli työnarkomaani ja on vieläkin yli 10 v erosta.

Ei auttanut pyytäminen, käskeminen, rukoilu, eikä vanhemmilleen puhuminen. Tulin aivan totaalisesti täihin, olin uupunut kaikkiin äitihommiini. Erosin, vaikka se otti tosi koville, mies oli ollut kuitenkin tukeni ja turvani ulkomaailmaa vastaan. Menin uusiin naimisiin ja nyt minulla on pari uuttakin lasta.

Uusi mies kokee lapsi/kotihommat yhtä vähän hänelle kuuluviksi kuin eksäkin. Lähes kaikki jää minulle. Luulen, että aika harva mies on tässä asiassa kovin noheva. Maailmassa on ehka muutama mies, joka alkaisi hoitamaan uusiovaimonsa aiempien lapsien hoitoa innokkaasti. Itse olen tämän noin 20 vuotisen äitiurani aikana niin tottunut äitihommiin, etten paljoa mieheltä odota, mutta jos hän kotona työstään / harrastuksistaan joskus on, niin pyydän (lue: käskytän) häntä tekemään asioita: syötä tämä lapselle, käy vaihtaan vaipat, käy kaupasta ostaan sitä ja tätä jne. Kuitenkin minä olen se joka hoitaa asioista 95%. Tästä hyvästä en suostu osallistumaan asumis- ja ruokamenoihin, mies maksaa ne. Saan säästöön rahaa, jotka sijoitan sijoitusasuntoihin. Uudesta miehestäni ei ole minulle tueksi eikä turvaksi muutoin kuin rahallisesti, henkisesti ei ollenkaan. Tässä suhteessa olen vielä enemmän yksin kuin ensimmäisessä avioliitossani.

Tässä nyt olen pohtinut näitä asioita 20v. Ja tullut tulokseen, että minun ei olisi kannattanut erota ensimmäisestä aviomiehestäni, ihan sen vuoksi että hän jotenkin paremmin ymmärsi minua ja oli turvasatamani. Jos olisin tajunnut, niin olisi pitänyt ehdottaa hänelle, että jos ei koti/lapsihommat maistu niin ok, mutta hän maksaa sitten leijonanosan eli lähes kaiken perheemme kuluista. Olihan hänen isänsäkin maksanut yksin useampilapsisen perheen menot ja äitinsä oli kotiäiti. Vanhimman lapseni kanssa oon näitä juttuja pohtinut ja hän sanoo että tuskin olisi isälle sopinut, on sen verran nuuka mies. Lisäksi eksäni kanssa vaikeuksia tuotti se, ettei hön halunnut yhtään panostaa kodin laittamiseen (asuttiin minun omistamassani rivarissa jonka huonekalutkin oli enimmäkseen minun), samoin tuskaa aiheutti se, ettei häntä kiinnostanut pätkääkään matkailu. Uuden mieheni kanssa olen päässyt matkailemaan ja tulemaan ja menemään ihan eri tavalla kuin ekan mieheni kanssa. Uuden mieheni kanssa olen siis tosiaan päässyt elämään ihan eri tavalla. Mutta kumpi on tärkeämpää, mielenkiintoisempi elämä vai henkinen tuki ja turva? Monesti miettinyt, että se henkinen puoli on tärkeämpää, varsinkin heikkoina hetkinä, joita on ollut paljon.

jatkuu

jatkuu

Mutta se neuvoni sulle: pystyisitkö lopettamaan odotukset miestäsi kohtaan mainitsemissasi lapsi/kodinhoitoasioissa, mutta sitä vasten sopimaan miehen kanssa, että mies vastineeksi tuottaa sinulle jotakin sellaista, mitä sinä pidät arvossa? Se voisi olla mitä vaan, mistä sinä saat henkilökohtaisesti jotain merkittävää iloa tai hyötyä. Meillä se liittyy tosiaankin siihen rahaan, mies maksaa. Mutta teillä se voisi ehkä olla jotain muutakin, kuten esim se, että mies ottaa kontolleen kaikki pihaan, autoon, mökkiin, lasten koulu/harrastuskuskauksiin liittyvät asiat. Sovitte vaikka, että koska mies ei hoida lapsia, niin sinä et sitten tee tiettyjä

asioita (jotka mieheltä sujuu luontevammin).

Jos eron tielle astut, niin varaudu siihen, että vielä vuosikymmenenkin jälkeen pohdit eroasi ja mietit mitä olisit voinut tehdä toisin. Luulen itse miettiväni asiaa ihan elämäni loppuun saakka. Hetket lasten kanssa puolitetaan ja ainakin minä olen kärsinyt lapsista erossa olosta ja kesälomien ja joulujen ym. puolituksista. Eksä on tehnyt täyskäännöksen ja motivoinut itsensä kodinhoitoon ja lastenhoitoon eli nykyisin teinienhoitoon. Vanhemmat ja nuoremmat lapseni, jotka ovat siis puolisisaruksia pitävät toisiaan aivan täyssisaruksina.

Mut joo, ilmeisesti Ap sun mies kokeenämä lastenhoito/ruokailu asiat sellaisina, jotka ei vaan kuulu hänelle, ei häntä ne asiat kiinnosta eikä hän vahingossakaan ala tekemään niitä siten kuin pyydät, koska sittenhän hän joutuisi jatkossakin tekemään siten eikäpähän ne lasten ruokailut hänelle kuulu. Hieman sama asia kuin että jos joku ei halua siivota,niin jos pakotetaan siivoamaan, niin ei kannata siivota kunnolla: jos siivoaa huonosti, tuskin pyydetään seuraavalla kerralla. Miehesi siis koittaa luikerrella vastuustaan. Kuitenkin työssään varmaan muuttaa toimintaansa, jos esimies/työkaveri pyytää niin?

Tee viisaita päätöksiä ap, äläkä eroa kevyin perustein. Tee viisaita valintoja, jottet joutuisi katumaan, niin kuin minä. Eron jälkeen uuden miehen kanssa on uudet ongelmat. Moni täällä huutelee eroa, muttei sekään ole valmis vastaus kaikkeen.

Maija

Vierailija kirjoitti:

Ap kysy rauhallisena hetkenä mieheltä miten hän haluaisi hoitaa lasten ruokailujen ajoituksen. Jos mies ehdottaa että hän tekee ruokaa sitten kun on nälkä niin voisit selittää miehelle että lasten vatsa on pienempi ja yleisesti tiedetään että lapsille tulisi siksi tarjota ruokaa 3-4tunnin välein. Jos ruoka tehdään silloin kun miehellä on nälkä esim 6tunnin välein niin se ei ole lapsille hyväksi koska he tarvivat ruokaa useammin. Eli taas kysyt rauhallisesti että miten lapsille saataisiin ruokaa riittävän usein. Ja joo arvaan että mies suuttuu ja huutaa että ruoki itse kakarat kun mikään ei kelpaa. Koska miestä harmittaa että hänen tapansa ei kelpaa. Mutta jos mies sattuisikin tajuamaan keskustelun niin ehkä hän sitten huolehtisi paremmin asian jatkossa. Jos ei niin sitten voisit ehdottaa esim perheneuvolassa käyntiä asian tiimoilta niin jos he siellä osaisivat kasvattaa lasten vatsoja tai kehittää vaikka jonkun kelloon perustuvan rutiinin jonka avulla lapset saisivat riittävän usein ruokaa

Yli viikon vanha viesti, enkä ole lukenut muuta keskustelua, mutta jos miehelle pitää selittää asiat kuin lapselle, hän ei ole sopiva isäksi. Kyllä pitäisi tajuta ilmankin että se kullannuppu tulee selittämään, miksi lasten pitää saada ruokaa.

Mulla oli just tällänen isä, enkä voi kuin vihalla tätä muistella. Tuntuu, ettei yhtään välittänyt minusta tai veljestäni ja juuri tälläistä sössöttämistä, josta AP on kertonut.

Ap: kuulostaa siltä että sinulla on kahden lapsen sijaan kolme lasta huollettavana. Joista yksi on täysi-ikäinen mies. Oikea mies alkaisi hieman kantaa vastuuta ja hoitamaan oman osuutensa siinä vaiheessa, kun lapsia tulee. 

Sano sille, että tästä mennään ammattilaisen puheille tai ero.

Ei oikeastaan muuta neuvoa kuin että lopettakaa mammat niiden lasten hyysääminen, niin ne ehkä alkaa oikeasti pärjäämään omillaan. Kun ei mitään vaadita ja kaikki tehdään puolesta, niin sitten se on tuota pitkään. 

Mieti yhtä asiaa eron jälkeen: joudut antamaan lapset miehelle hoitoon. Jopa joka toinen viikko. 

Arveletko, että mies selviytyy tehtävästä? 

Vierailija kirjoitti:

Mieti yhtä asiaa eron jälkeen: joudut antamaan lapset miehelle hoitoon. Jopa joka toinen viikko. 

Arveletko, että mies selviytyy tehtävästä? 

Tuohan on sitten vain ja ainoastaan miehen vastuulla. Jos mies kaltoinkohtelee lapsia kun on hänen vuoronsa heistä pitää huolta, asiaa voidaan viedä eteenpäin. Joko hän eron jälkeen ryhdistäytyy tai sitten ei. Tuskin hän lapsistaan piittaa, ainakaan näiden tekstien perusteella.

Tää on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Mun miehestä paljastui aivan samanlainen kuin aloittajan miehestä, kun saatiin lapsi. Ei auttanut mikään, vaikka kuinka ennen lasta keskusteltiin miten asiat sitten käytännössä hoidetaan ja miten tärkeää on mm. jakaa kotitöitä ja antaa sitä ruokaa lapselle tasaisesti. Mieheni on ennen minua elänyt niin, että syö ulkona jatkuvasti, alkaa miettimään mitä söisi kun nälkä yllättää, aikataulut eivät ole häntä juuri sitoneet, on matkustellut miten haluaa. Näyttää jatkavan samalla tyylillä perheenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti yhtä asiaa eron jälkeen: joudut antamaan lapset miehelle hoitoon. Jopa joka toinen viikko. 

Arveletko, että mies selviytyy tehtävästä? 

Mulla oli vastaava mies. Halusi vuoroviikkovanhemmaksi. Selvisi jotenkuten, kun ei käynyt töissä ja piti lapset täydet päivät päiväkodissa. Nykyään lapset ovat isompia ja omatoimisia ja heillä on läheinen suhde isäänsä toisin kuin ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

jatkuu

Mutta se neuvoni sulle: pystyisitkö lopettamaan odotukset miestäsi kohtaan mainitsemissasi lapsi/kodinhoitoasioissa, mutta sitä vasten sopimaan miehen kanssa, että mies vastineeksi tuottaa sinulle jotakin sellaista, mitä sinä pidät arvossa? Se voisi olla mitä vaan, mistä sinä saat henkilökohtaisesti jotain merkittävää iloa tai hyötyä. Meillä se liittyy tosiaankin siihen rahaan, mies maksaa. Mutta teillä se voisi ehkä olla jotain muutakin, kuten esim se, että mies ottaa kontolleen kaikki pihaan, autoon, mökkiin, lasten koulu/harrastuskuskauksiin liittyvät asiat. Sovitte vaikka, että koska mies ei hoida lapsia, niin sinä et sitten tee tiettyjä

asioita (jotka mieheltä sujuu luontevammin).

Jos eron tielle astut, niin varaudu siihen, että vielä vuosikymmenenkin jälkeen pohdit eroasi ja mietit mitä olisit voinut tehdä toisin. Luulen itse miettiväni asiaa ihan elämäni loppuun saakka. Hetket lasten kanssa puolitetaan ja ainakin minä olen kärsinyt lapsista erossa olosta ja kesälomien ja joulujen ym. puolituksista. Eksä on tehnyt täyskäännöksen ja motivoinut itsensä kodinhoitoon ja lastenhoitoon eli nykyisin teinienhoitoon. Vanhemmat ja nuoremmat lapseni, jotka ovat siis puolisisaruksia pitävät toisiaan aivan täyssisaruksina.

Mut joo, ilmeisesti Ap sun mies kokeenämä lastenhoito/ruokailu asiat sellaisina, jotka ei vaan kuulu hänelle, ei häntä ne asiat kiinnosta eikä hän vahingossakaan ala tekemään niitä siten kuin pyydät, koska sittenhän hän joutuisi jatkossakin tekemään siten eikäpähän ne lasten ruokailut hänelle kuulu. Hieman sama asia kuin että jos joku ei halua siivota,niin jos pakotetaan siivoamaan, niin ei kannata siivota kunnolla: jos siivoaa huonosti, tuskin pyydetään seuraavalla kerralla. Miehesi siis koittaa luikerrella vastuustaan. Kuitenkin työssään varmaan muuttaa toimintaansa, jos esimies/työkaveri pyytää niin?

Tee viisaita päätöksiä ap, äläkä eroa kevyin perustein. Tee viisaita valintoja, jottet joutuisi katumaan, niin kuin minä. Eron jälkeen uuden miehen kanssa on uudet ongelmat. Moni täällä huutelee eroa, muttei sekään ole valmis vastaus kaikkeen.

Maija

Ei ole pelkästään lasten- ja kodinhoidosta kysymys. Pärjään kyllä yksin niistä ja olen tosiaan tähän mennessä jo tottunut ne hoitamaankin. Alussa se tuntui vaikealta ja rankalta. Mutta sellainen itsekkyys asiassa kun asiassa. Omanapa ensin. Itsestäänselvyytenä pitäminen. Miehellä ei ole varaa maksaa yhtään enempää perheen yhteisistä menoista, hänellä taitaa olla huonompi palkkakin kuin minulla. Minua ei haittaisi olla vaikka kotirouvana, jos olisi hyvätuloinen mies, eikä stressiä raha-asioista, mutta meillähän se on niin, että minä vastaan niistäkin!

Se kun syvällä sisimmässä on sellainen olo, että ansaitsee parempaa. Omaa itseä pitäisi vaan kuunnella.. T. Ap

Ihan oikeasti tällainen itsekkyys ja omaan napaan tuijottelu on melko yleistäkin nimenomaan miehillä. Sitten, kun miehellä on kaikki hyvin, niin kaikilla muillakin on oltava. Olen onnekas, että olen saanut epäitsekkään miehen lasteni isäksi ja hän nimenomaan osaa elää lasten ehdoilla ja osaa hoitaa lapsia. Syynä varmasti sekin, että hän on melko isosta perheestä ja hän on huolehtinut pikkusisaruksista. Sitten taas hänen pikkuveljensä on sellainen, ettei osaa huolehtia jälkikasvunsa tarpeista... Mökilläkin, kun ollaan yhdessä, niin hän on ihan onneton ottamaan huomioon lastensa nälät, väsymykset ym. ja vaimonsa on aina erikseen sanottava tai hoidettava asiat yksin. Esimerkkinä vaikka sellainen, että illalla grillataan makkaraa, niin mies nappaa vain itselleen makkaran grillistä ja olettaa, että hänen 4v. lapsensa osaa ottaa sieltä grillistä itse myös.

Varmasti tällaisia naisiakin on olemassa, mutta monesti tällainen minä minä -käytös on tyypillistä miehille.

Vierailija kirjoitti:

jatkuu

Mutta se neuvoni sulle: pystyisitkö lopettamaan odotukset miestäsi kohtaan mainitsemissasi lapsi/kodinhoitoasioissa, mutta sitä vasten sopimaan miehen kanssa, että mies vastineeksi tuottaa sinulle jotakin sellaista, mitä sinä pidät arvossa? Se voisi olla mitä vaan, mistä sinä saat henkilökohtaisesti jotain merkittävää iloa tai hyötyä. Meillä se liittyy tosiaankin siihen rahaan, mies maksaa. Mutta teillä se voisi ehkä olla jotain muutakin, kuten esim se, että mies ottaa kontolleen kaikki pihaan, autoon, mökkiin, lasten koulu/harrastuskuskauksiin liittyvät asiat. Sovitte vaikka, että koska mies ei hoida lapsia, niin sinä et sitten tee tiettyjä

asioita (jotka mieheltä sujuu luontevammin).

Jos eron tielle astut, niin varaudu siihen, että vielä vuosikymmenenkin jälkeen pohdit eroasi ja mietit mitä olisit voinut tehdä toisin. Luulen itse miettiväni asiaa ihan elämäni loppuun saakka. Hetket lasten kanssa puolitetaan ja ainakin minä olen kärsinyt lapsista erossa olosta ja kesälomien ja joulujen ym. puolituksista. Eksä on tehnyt täyskäännöksen ja motivoinut itsensä kodinhoitoon ja lastenhoitoon eli nykyisin teinienhoitoon. Vanhemmat ja nuoremmat lapseni, jotka ovat siis puolisisaruksia pitävät toisiaan aivan täyssisaruksina.

Mut joo, ilmeisesti Ap sun mies kokeenämä lastenhoito/ruokailu asiat sellaisina, jotka ei vaan kuulu hänelle, ei häntä ne asiat kiinnosta eikä hän vahingossakaan ala tekemään niitä siten kuin pyydät, koska sittenhän hän joutuisi jatkossakin tekemään siten eikäpähän ne lasten ruokailut hänelle kuulu. Hieman sama asia kuin että jos joku ei halua siivota,niin jos pakotetaan siivoamaan, niin ei kannata siivota kunnolla: jos siivoaa huonosti, tuskin pyydetään seuraavalla kerralla. Miehesi siis koittaa luikerrella vastuustaan. Kuitenkin työssään varmaan muuttaa toimintaansa, jos esimies/työkaveri pyytää niin?

Tee viisaita päätöksiä ap, äläkä eroa kevyin perustein. Tee viisaita valintoja, jottet joutuisi katumaan, niin kuin minä. Eron jälkeen uuden miehen kanssa on uudet ongelmat. Moni täällä huutelee eroa, muttei sekään ole valmis vastaus kaikkeen.

Maija

Hyviä pointteja sinulla, mutta esim. minun exäni joka ei osallistunut kodin- tai lastenhoitoon oli äärimmäisen tarkka siitä että kaikki kulut menee puoliksi. Ei hänen kanssaan voinut neuvotella mitään elatussopimusta, vaan kulut meni puoliksi ja usein vielä niin että minä puenituloisena maksoin enemmän. On siis optimistista kuvitella että jos mies on itsekäs paskiainen kaikessa muussa, hän olisi antelias ja höveli rahan suhteen.

Tämä ruoantarveen yllätyksenä tuleminen on kyllä jännä ilmiö. Olen itse lapseton, mutta molemmissa parisuhteissani olen törmännyt samaan käytökseen.

Siihen kaupassa käyntiin herätään vasta siinä vaiheessa, kun on jo tovin ollut nälkä. Sitten lähdetään kauppaan ja hommataan ainekset tasan yhteen ateriaan. Seuraavan aterian ollessa ajankohtainen lähdetään taas uudestaan kauppaan.

Eksä ei oikeastaan ymmärtänyt ruokahuollosta ja kaupassa käynnistä yhtään mitään. Äiti oli aina ostanut ruoat kaappiin ja tarjoillut valmiin lautasen nenän eteen. Mies saattoi olla vaikka koko päivän syömättä jos en tehnyt aloitetta kaupassa käyntiin ja ruoan valmistamiseen.

Nykyinen mies on onneksi jo pikkuisen hankalan alun jälkeen alkanut oppia, että sieltä kaupasta voi poimia useamman lämpimän ruuan aineksia kärryyn. Samoin hän ymmärtää jo, että uuden juustopaketin voi ostaa jääkaappiin jo siinä vaiheessa, kun edellisestä on alle puolet jäljellä. Ei tarvitse odotella, että edellinen paketti on täysin tyhjä ja olla ilman juustoa ennenkuin pääsee taas kauppaan.

Ruokailujen järjestäminen ja niihin valmistautuminen riittävällä ennakoinnilla on yksi asia, joka vaikuttaa koko arjen toimivuuteen ihan valtavasti. Etenkin lapsiperheissä. Eikä kukaan jaksa nälissään olla pitkäpinnainen näissä asioissa perseilevää puolisoa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

jatkuu

Mutta se neuvoni sulle: pystyisitkö lopettamaan odotukset miestäsi kohtaan mainitsemissasi lapsi/kodinhoitoasioissa, mutta sitä vasten sopimaan miehen kanssa, että mies vastineeksi tuottaa sinulle jotakin sellaista, mitä sinä pidät arvossa? Se voisi olla mitä vaan, mistä sinä saat henkilökohtaisesti jotain merkittävää iloa tai hyötyä. Meillä se liittyy tosiaankin siihen rahaan, mies maksaa. Mutta teillä se voisi ehkä olla jotain muutakin, kuten esim se, että mies ottaa kontolleen kaikki pihaan, autoon, mökkiin, lasten koulu/harrastuskuskauksiin liittyvät asiat. Sovitte vaikka, että koska mies ei hoida lapsia, niin sinä et sitten tee tiettyjä

asioita (jotka mieheltä sujuu luontevammin).

Jos eron tielle astut, niin varaudu siihen, että vielä vuosikymmenenkin jälkeen pohdit eroasi ja mietit mitä olisit voinut tehdä toisin. Luulen itse miettiväni asiaa ihan elämäni loppuun saakka. Hetket lasten kanssa puolitetaan ja ainakin minä olen kärsinyt lapsista erossa olosta ja kesälomien ja joulujen ym. puolituksista. Eksä on tehnyt täyskäännöksen ja motivoinut itsensä kodinhoitoon ja lastenhoitoon eli nykyisin teinienhoitoon. Vanhemmat ja nuoremmat lapseni, jotka ovat siis puolisisaruksia pitävät toisiaan aivan täyssisaruksina.

Mut joo, ilmeisesti Ap sun mies kokeenämä lastenhoito/ruokailu asiat sellaisina, jotka ei vaan kuulu hänelle, ei häntä ne asiat kiinnosta eikä hän vahingossakaan ala tekemään niitä siten kuin pyydät, koska sittenhän hän joutuisi jatkossakin tekemään siten eikäpähän ne lasten ruokailut hänelle kuulu. Hieman sama asia kuin että jos joku ei halua siivota,niin jos pakotetaan siivoamaan, niin ei kannata siivota kunnolla: jos siivoaa huonosti, tuskin pyydetään seuraavalla kerralla. Miehesi siis koittaa luikerrella vastuustaan. Kuitenkin työssään varmaan muuttaa toimintaansa, jos esimies/työkaveri pyytää niin?

Tee viisaita päätöksiä ap, äläkä eroa kevyin perustein. Tee viisaita valintoja, jottet joutuisi katumaan, niin kuin minä. Eron jälkeen uuden miehen kanssa on uudet ongelmat. Moni täällä huutelee eroa, muttei sekään ole valmis vastaus kaikkeen.

Maija

Olet tainnut valita miehesi lompakon paksuuden mukaan ensisijaisesti. Kaikkea ei voi saada.

Omasta lapsuudesta tuttua: olimme lähdössä juhliin, niin isä meni autoon istumaan ja kävi välillä ovella hoputtamassa. Sillä välin äiti hoisi kaiken yksin eli puki meidät lapset, muisti ottaa lahjat, kirjoittaa kortit jne. Tai kun lähdimme perheen voimin reissuun, niin äiti pakkasi kaiken, isä räyhäsi vieressä missä hänen shortsit on...

Joo, onhan elämä helpompaa, kun saa ostaa vain itselleen ruuat... Voi syödä vaikka pelkkiä tölkkilihapullia, jos tekee mieli. Ja siellä kaupassa voi ihan muuten vaan käydä vaikka joka päivä töiden jälkeen hakemassa niitä tölkkilihapullia. Sitten, kun on lapsia, niin asiat ei vaan mene enää niin. Yksinkertaisen ja itsekkään kikkelieläimen on hyvin vaikea käsittää tätä.

Vierailija kirjoitti:

Omasta lapsuudesta tuttua: olimme lähdössä juhliin, niin isä meni autoon istumaan ja kävi välillä ovella hoputtamassa. Sillä välin äiti hoisi kaiken yksin eli puki meidät lapset, muisti ottaa lahjat, kirjoittaa kortit jne. Tai kun lähdimme perheen voimin reissuun, niin äiti pakkasi kaiken, isä räyhäsi vieressä missä hänen shortsit on...

Kuulostaa niin tutulta! Juuri tuollaista meillä on. Koitan miettiä ja muistaa omat ja lasten kamppeet ja mies vaan sekoittaa minun ajatuksiani kyselemällä missä hänen tavaransa on. Ikäänkuin kiukuttelee etten etsi niitäkin hänelle siinä samassa! T. Ap

Tästä aiheesta muistui mieleen isäpuoli. Kerran ei ollut buranaa ja sanoi siihen "hakee sitten kun tarvitsee". Ei helvetti, typerä ihminen!! Ei osannut/halunnut hoitaa asioitaan.