Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävä, vaikea mies
05.06.2022 |
En oikein tiedä pitäiskö ottaa vaan avioero. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsiakin on. Mies ärsyttää minua kaikin mahdollisin tavoin. En vaan jaksa enää sitä omanapa-ensin ajattelua.
Esim eilen olimme lähdössä lasten päättäjäisiin ja itse olin menossa siitä vielä suoraan sitten töihin. Sillä aikaa kun minä autan aamulla lapsia vaatteiden kanssa, silitän vaatteet, katson että opettajien lahjat mukana, kortit kirjoitettuna jne. Sanon miehelle, että minulle tulee kauhea kiire, että ehdin laittaa itseni valmiiksi töitä varten ja pyydän miestä auttamaan lasta, joka ei löydäkään sopivia vaatteita itselleen. Mitä tekee mies? Sanoo, että kyllä lapsi pärjää ja löytää vaatteensa, että älä hermoile ja kyselee minulta samalla missä hänen vaatteensa/asusteensa on! Eli hän olettaa että siinä hässäkässä alan etsiä hänelle tavaroita, kyseessä kuitenkin lapsille tärkeät päättäjäiset, ja heidän piti vielä olla koululla ennen vanhempia!
Mies ei sitten tietenkään omasta mielestään ole ollenkaan itsekäs tai itsekeskeinen. Mutta tuollaista se on jatkuvasti hänen kanssaan. Kun tulen töistä kotiin, on jo ilta, ja ensimmäiseksi toinen lapsi tulee ovelle ja sanoo, että on ihan kauhea nälkä. Ovat syöneet lounaaksi eilisen ruoan jämät puolen päivän aikaan, eikä sen jälkeen mies ole antanut lapsille mitään ruokaa. Isompi sentään itse osaa ottaa välipalaa, mutta pienempi oli ollut sitten syömättä 6 tuntia. Tästä kun miehelle sanon, niin olen vaan hänen mielestään neuroottinen ruoka-ajoista. Oli kuulemma juuri sillä sekunnilla alkamassa miettiä mitä antaisi lapsille ruoaksi. Hän yleensäkin alkaa miettiä lasten ruokailua vasta siinä vaiheessa kun hänelle ITSELLEEN tulee nälkä. Tämä sama keskustelu on käyty about miljoona kertaa, että lapsille pitäisi antaa säännöllisesti ruokaa 3-4 tunnin välein, ei ole terveellistä että verensokeri laskee niin matalalle ja sitten vedetään kauhean isoa annos kerralla. Hoikat lapset kyseessä.
Oikeasti vaadinko liikaa? Kuulsotaako tämä ihan normaalilta? Itse mietin että onko mies oikeasti vähän vajaa vai vain tosi välinpitämätön? Ehkä molempia? En oikeasti jaksa enää..
Kommentit (313)
Joo, tiedätkä että parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, sä voit erota ihan ilman, että tarvii vauvapalstalla märistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ostan mielelläni lapsille juhlavaatteet hyvissä ajoin, eipä tulisi mieleen odottaa juhlapäivän aamua ja alkaa sitten valittaa miehelle asiasta.
Mutta mies kuitenkin oli täysi kymppi silloin aikanaan?
Sama jatkuu tänään. Valitin miehelle, että ei ole taas pariin viikkoon käynyt kaupassa, että josko olisi tänään hänen vuoronsa. No.. Mies sitten mietti ääneen mitä kaikkea sieltä kaupasta oikein pitäisi ostaa. Ollaan käyty miljoona kertaa läpi se mitä ne perus ruoka-aineet on mitä tarvitaan. Kyseli minulta silti erikseen joka ikistä asiaa mitä kaikkea tarvii. Sitten kyseli käviskö ruoaksi tänään makkara, vastasin että minun tekisi mieli kalaa, mutta jos käy kaupassa niin voi ihan itse miettiä mitä ostaa. Kaupasta soittaa vielä useamman kerran ja kyselee lisää. Miettii vielä siinä ääneen että minkäköhänlaista makkaraa sitä oikein ostaisi.. Siinä vaiheessa mietin jo että olisi ollut kyllä helpompi itse käydä siellä kaupassa, minulle on yksi hailee mitä makkaraa ostaa, kun en edes tykkää makkarasta, mutta jos hän käy kaupassa ja ostaa ruoaksi mitä itse haluaa, niin miksi sitten aina vaan minulta kyselee.
No sitten kun mies tuli kotiin, niin selviää että mies ostanut tasan grillattavat, eikö mitään muuta! Eli eikun uudelleen kauppaan sitten.. Voi luoja. T. Ap
Vaikutat aika raskaalta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huooh.. Tänään taas meinasi mennä hermot, kun oltiin perheenä uimassa. Lapsille tuli jotain kinaa siinä kun kävin itse vessassa ja kun tulin mies siinä kovaan ääneen sätti lapsia ja siinä sekunnissa kun tulin paikalle, alkoi minulle kannella kovaan ääneen lasten tekemisistä! Ja siis tällaista se tekee usein. Alkaa minulle kertoa kuinka tuo lapsi teki nyt taas tuota ja tuo tuota, hitto soikoon, selvittäis itse tilanteet jos on siinä vieressä, mitä se mua siihen tarvii kun en edes nähnyt koko juttua!
Tällaisia pieniä asioita jatkuvasti.. Muutenkin se kovaan ääneen lasten sättiminen julkisilla paikoilla stressaa tosi paljon. Sitten jos siitä jotain koittaa sanoa, niin aina pelkkää vittuilua saa takaisin. "OIen tosi pahoillani etten ole salonkikelpoinen" tms. Ei aidosti osaa mistään olla koskaan pahoillaan tai edes yritä nähdä miksi joku asia minua harmittaa tai ärsyttää. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka liikakansoituksen halusi?
Hah, lapsia tarkoittanet. Itse asiassa mies halusi enemmän kuin minä. Jos tarkemmin miettii, niin näin oikeastaan huijasi minut jäämään ja sitten jätti yksin lapsen/lasten kanssa. Käytännössä olin tosi paljon yksin etenkin esikoisen kanssa kun hän oli pienempi samalla kun mies viiletti omissa menoissa. T. Ap
Itsellä oli tuollainen. Lähdin enkä ole koskaan katunut. Nykyään hoitaa kotinsa itse, kun opetteli ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat aika raskaalta tyypiltä.
Siis tarkoitat miestä?
Mutta mikä näitä tällaisia miehiä sitten vaivaa? Mikä on se suurin ongelma tässäkin? Kun kaikki jotenkin vähän tökkii, ja jos sanon että en vaan jaksa enää, että nyt riittää, etsin oman asunnon jne, niin sitten mies sanoo että yrittää muuttua, että minun pitäisi vaan olla kärsivällinen... Mutta en usko että mies koskaan muuttuu tarpeeksi, on vaan niin totaalisen ärsyttävä kaikin mahdollisin tavoin. On vittumainen, hankala, jääräpää, ilkeä, häneltä puuttuu sellainen käytännön järki/viitseliäisyys mitä tulee lapsiperhearjen hoitamiseen. Välillä tuntuu siltä, että olen joku tukihenkilö ja hän vaan vie kaiken energiani. En pysty luottaa siihen, että hän hoitaa jotain jos en itse jaksa. Mutta hänen jälkiänsä joudun jatkuvasti paikkailemaan.
Hän ei todellakaan saa minusta niitä parhaita puolia esille. Olen alkanut huomata että minulla on tosi vapautunut olo aina jos hän on jossain poissa. Ehkä ero on tosiaan ainoa vaihtoehto, vaikka olen aina ajatellut niin että jos kaksi ihmistä tarpeeksi haluaa jotain, niin sitä kuljetaan läpi vaikka harmaan kiven. En ole ihan hövelisti vaan mennyt aikoinani naimisiin. Mutta en osaa tai jaksakaan tehdä asioille enää yhtään mitään. En näe että tilanne muuttuisi paremmaksi jollain tavalla. Mieheen ei ainakaan voi luottaa siinä, että hän tekisi jotain töitä suhteemme eteen, joten huonommaksihan tämä kokoajan pakosti vaan menee. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama jatkuu tänään. Valitin miehelle, että ei ole taas pariin viikkoon käynyt kaupassa, että josko olisi tänään hänen vuoronsa. No.. Mies sitten mietti ääneen mitä kaikkea sieltä kaupasta oikein pitäisi ostaa. Ollaan käyty miljoona kertaa läpi se mitä ne perus ruoka-aineet on mitä tarvitaan. Kyseli minulta silti erikseen joka ikistä asiaa mitä kaikkea tarvii. Sitten kyseli käviskö ruoaksi tänään makkara, vastasin että minun tekisi mieli kalaa, mutta jos käy kaupassa niin voi ihan itse miettiä mitä ostaa. Kaupasta soittaa vielä useamman kerran ja kyselee lisää. Miettii vielä siinä ääneen että minkäköhänlaista makkaraa sitä oikein ostaisi.. Siinä vaiheessa mietin jo että olisi ollut kyllä helpompi itse käydä siellä kaupassa, minulle on yksi hailee mitä makkaraa ostaa, kun en edes tykkää makkarasta, mutta jos hän käy kaupassa ja ostaa ruoaksi mitä itse haluaa, niin miksi sitten aina vaan minulta kyselee.
No sitten kun mies tuli kotiin, niin selviää että mies ostanut tasan grillattavat, eikö mitään muuta! Eli eikun uudelleen kauppaan sitten.. Voi luoja. T. Ap
Tuo soittelu on mielenosoitus siitä että pakotit hänet työhön joka ei mielestään hänelle kuulu. Ja haluaa myös että todellakin ymmärrät että hänen ei tarvitse tuollaista tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsit kyseisen miehen?
No hän oli mielestäni aikoinaan komea ja hauska. Olin siis oikeasti tosi rakastunut häneen, mutta siitä on aikaa ja olin aika nuori silloin. Hänellä oli myös mukava perhe, joka sittemmin paljastui sekin ihan vinksahtaneeksi. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse ostan mielelläni lapsille juhlavaatteet hyvissä ajoin, eipä tulisi mieleen odottaa juhlapäivän aamua ja alkaa sitten valittaa miehelle asiasta.
alapeukkujen perusteella mammat valitsevat valittamisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama jatkuu tänään. Valitin miehelle, että ei ole taas pariin viikkoon käynyt kaupassa, että josko olisi tänään hänen vuoronsa. No.. Mies sitten mietti ääneen mitä kaikkea sieltä kaupasta oikein pitäisi ostaa. Ollaan käyty miljoona kertaa läpi se mitä ne perus ruoka-aineet on mitä tarvitaan. Kyseli minulta silti erikseen joka ikistä asiaa mitä kaikkea tarvii. Sitten kyseli käviskö ruoaksi tänään makkara, vastasin että minun tekisi mieli kalaa, mutta jos käy kaupassa niin voi ihan itse miettiä mitä ostaa. Kaupasta soittaa vielä useamman kerran ja kyselee lisää. Miettii vielä siinä ääneen että minkäköhänlaista makkaraa sitä oikein ostaisi.. Siinä vaiheessa mietin jo että olisi ollut kyllä helpompi itse käydä siellä kaupassa, minulle on yksi hailee mitä makkaraa ostaa, kun en edes tykkää makkarasta, mutta jos hän käy kaupassa ja ostaa ruoaksi mitä itse haluaa, niin miksi sitten aina vaan minulta kyselee.
No sitten kun mies tuli kotiin, niin selviää että mies ostanut tasan grillattavat, eikö mitään muuta! Eli eikun uudelleen kauppaan sitten.. Voi luoja. T. Ap
Tuo soittelu on mielenosoitus siitä että pakotit hänet työhön joka ei mielestään hänelle kuulu. Ja haluaa myös että todellakin ymmärrät että hänen ei tarvitse tuollaista tehdä.
Joo aivan, varmaan on jotain tällaista. Mutta mikä miestä vaivaa, että tekee tuollaista? Miksi kuvittelee että kaupassa käynti on jotenkin yksin minun työtäni ja hänet olisi täysin vapautettu tästä hommasta? On kuitenkin yhteiset lapsetkin. Eihän tuo ole missään määrin normaalia!! T. Ap
Vaikuttaa siltä että saattaa kärsiä masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä näitä tällaisia miehiä sitten vaivaa? Mikä on se suurin ongelma tässäkin? Kun kaikki jotenkin vähän tökkii, ja jos sanon että en vaan jaksa enää, että nyt riittää, etsin oman asunnon jne, niin sitten mies sanoo että yrittää muuttua, että minun pitäisi vaan olla kärsivällinen... Mutta en usko että mies koskaan muuttuu tarpeeksi, on vaan niin totaalisen ärsyttävä kaikin mahdollisin tavoin. On vittumainen, hankala, jääräpää, ilkeä, häneltä puuttuu sellainen käytännön järki/viitseliäisyys mitä tulee lapsiperhearjen hoitamiseen. Välillä tuntuu siltä, että olen joku tukihenkilö ja hän vaan vie kaiken energiani. En pysty luottaa siihen, että hän hoitaa jotain jos en itse jaksa. Mutta hänen jälkiänsä joudun jatkuvasti paikkailemaan.
Hän ei todellakaan saa minusta niitä parhaita puolia esille. Olen alkanut huomata että minulla on tosi vapautunut olo aina jos hän on jossain poissa. Ehkä ero on tosiaan ainoa vaihtoehto, vaikka olen aina ajatellut niin että jos kaksi ihmistä tarpeeksi haluaa jotain, niin sitä kuljetaan läpi vaikka harmaan kiven. En ole ihan hövelisti vaan mennyt aikoinani naimisiin. Mutta en osaa tai jaksakaan tehdä asioille enää yhtään mitään. En näe että tilanne muuttuisi paremmaksi jollain tavalla. Mieheen ei ainakaan voi luottaa siinä, että hän tekisi jotain töitä suhteemme eteen, joten huonommaksihan tämä kokoajan pakosti vaan menee. T. Ap
Veikkaan että ongelma on siinä, että eivät läheskään kaikki miehet usko tasa-arvoon. Voi olla että edelleen enemmistö ei usko. Tähän viittaa se miten harvinaista on että mies jää kotiin hoitamaan lapsiaan. Mies uskoo vilpittömästi että kodinhoito ja lastenhoito on sinun tehtäväsi ja on vihainen kun yrität siirtää sinulle kuuluvia vastuita hänelle.
Jos kysyt asiasta, hän kieltää. Mutta joskus ihmiset valehtelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama jatkuu tänään. Valitin miehelle, että ei ole taas pariin viikkoon käynyt kaupassa, että josko olisi tänään hänen vuoronsa. No.. Mies sitten mietti ääneen mitä kaikkea sieltä kaupasta oikein pitäisi ostaa. Ollaan käyty miljoona kertaa läpi se mitä ne perus ruoka-aineet on mitä tarvitaan. Kyseli minulta silti erikseen joka ikistä asiaa mitä kaikkea tarvii. Sitten kyseli käviskö ruoaksi tänään makkara, vastasin että minun tekisi mieli kalaa, mutta jos käy kaupassa niin voi ihan itse miettiä mitä ostaa. Kaupasta soittaa vielä useamman kerran ja kyselee lisää. Miettii vielä siinä ääneen että minkäköhänlaista makkaraa sitä oikein ostaisi.. Siinä vaiheessa mietin jo että olisi ollut kyllä helpompi itse käydä siellä kaupassa, minulle on yksi hailee mitä makkaraa ostaa, kun en edes tykkää makkarasta, mutta jos hän käy kaupassa ja ostaa ruoaksi mitä itse haluaa, niin miksi sitten aina vaan minulta kyselee.
No sitten kun mies tuli kotiin, niin selviää että mies ostanut tasan grillattavat, eikö mitään muuta! Eli eikun uudelleen kauppaan sitten.. Voi luoja. T. Ap
Tuo soittelu on mielenosoitus siitä että pakotit hänet työhön joka ei mielestään hänelle kuulu. Ja haluaa myös että todellakin ymmärrät että hänen ei tarvitse tuollaista tehdä.
Joo aivan, varmaan on jotain tällaista. Mutta mikä miestä vaivaa, että tekee tuollaista? Miksi kuvittelee että kaupassa käynti on jotenkin yksin minun työtäni ja hänet olisi täysin vapautettu tästä hommasta? On kuitenkin yhteiset lapsetkin. Eihän tuo ole missään määrin normaalia!! T. Ap
On tuo normaalia monessakin paikassa. Ja miehesi haluaa että on teilläkin.
Emme ole tasa-arvoinen yhteiskunta vaikka niin väitetään. Asenteet ovat tosi lujassa. Osalla enemmän kuin toisilla.
Ei jää jos minä katson kaiken valmiiksi tai ohjaan lapsia katsomaan. Osittain olimme nytkin katsoneet, mutta lapsi ei halunnutkaan laittaa niitä vaatteita päälle mitä alunperin oli ajatuksena. Mutta siis jos miehestä on kiinni, niin kaikki varmasti jää viime tippaan ja ollaan vielä reilusti myöhässäkin. Hänellä ei ole elämänhallinnan taitoja, tai ei vaan välitä tuollaisesta ollaanko ajoissa tai mitä lapsilla on päällä, onko ylipäänsä mitään vaatteita mitä laittaa päälle. T. Ap