Lue keskustelun säännöt.
Äitini on maisteri eikä hyväksy tulevaisuudensuunnitelmiani
04.06.2022 |
Äitini on yliopistosta valmistunut maisteri ja työskentelee akateemisessa ammatissa. Minun keskiarvoni oli peruskoulun päättyessä jotain 7,5 ja äidinkielessä oli ainoa kymppi, muut aineet viitosesta kasiin. Olisin voinut saada parempiakin arvosanoja, mutta minulla oli vuosikausien ajan sukset ristissä eräiden tiettyjen opettajien kanssa, ja me olimme kusipäitä toisillemme.
Olen nyt nuori aikuinen, ja takana on kaksi epäonnistunutta yritystä lukio-opinnoissa. Olen aloittanut jonkin aikaa sitten työt eräällä nuorten työpajalla, jonka ammattialasta olen tykännyt ja tuntenut sen omakseni. En edes haaveile mistään akateemisesta ammatista, vaan haluan tehdä jotain käytännönläheistä ja nähdä oman työni jäljen. Tykkään lukea ja kirjoittaa vapaa-ajalla, mutta en halua siitä itselleni työtä koska se ei kiinnosta minua.
Olen yrittänyt puhua äidilleni näistä ajatuksistasi ja siitä haaveesta, että jospa menisin ammattikouluun ja saisin vihdoinkin sen tutkinnon suoritettua. Täystyrmäys. Pitkä ja rankka saarna siitä, että kuinka en päälle parikymppisenä ihmisenä ymmärrä omaa parastani enkä ymmärrä mistään mitään.
Äitini häpeää minua, vaikkei hän sitä ääneen sanokaan. Hän on jo itse päättänyt, että mikä minua kiinnostaa ja mikä ei. Vaihtoehtoja on kolme; opettaja, lakimies tai pappi (vaikka olenkin ateisti, mutta silti...)
Isäni on puolestaan koko ikänsä ollut duunari ja vapaa-ajallaan kulttuurin suurkuluttaja, ja hän puolestaan on kannustanut minua tekemään sitä mitä itse haluan. Miten voikaan jotkut akateemiset ihmiset olla niin leuhkoja?
Kommentit (49)
Kuuntele isääsi. Äitiäsi voit käskeä pitämään mölyt mahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet ammattikouluun.
Sä oot nyt aikuinen ja päätät itse omasta elämästä. Sanot tämän myös äidillesi.
Sä et tarvitse kenenkään hyväksyntää siihen mitä elämälläsi teet.
Jos olet nuori aikuinen? Itsenäisty ,muta kotisi pois.Mikä setää?Yö majoja on ymm.Teltojakin mydän alenuksella.Taivas alla siis ei ihan täysin tarvitse olla.Työtömänä voit mennä ruokakassi jonoon,et nälkää näe .Opetelet vaan elämä kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Miten äitisi voi mitenkään olla duunarin kanssa naimisissa, jos on noin koulutuskeskeinen?
Järkyn kokoiset pallit sen yleensä tekee, ei siinä enää koulutuksia katsota sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten äitisi voi mitenkään olla duunarin kanssa naimisissa, jos on noin koulutuskeskeinen?
Järkyn kokoiset pallit sen yleensä tekee, ei siinä enää koulutuksia katsota sitten.
Sanoo alemman tason mies, joka ei tiedä naisista mitään.
AP tässä. Vastauksena on se, että äitini ei ole aina ollut akateeminen vaan kouluttautunut yliopistossa myöhemmällä iällä. Muutin jo vähän aikaa sitten pois vanhempien luota, joten olen ottanut hieman välimatkaa näihin erimielisyyksiin. Taidanpa hakea sinne ammattikouluun jossakin vaiheessa ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provolta haiskahtaa.
Aina ihmetyttää, että ettekö te provohuutelijat törmäile ikäviin ja turhantärkeisiin ihmisiin? Kun itse törmään heihin harva se päivä.
Jos peruskoulusta saa huonoja numeroita niin päässä on vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo nyt päde pelkästään akateemisiin.
Oma äitini painosti ihan huolella hoitoalalle. Suuttui niin paljon kun en halunnut, että jouduin hakea lähihoitajakouluun ilman pienintäkään aikomusta mennä sinne. Äiti kirkui itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!! No hain sitten. En mennyt.
Duunari-isovanhempani suuttuivat aivan hirveästi, kun menin yliopistoon. Sain kuulla kuinka katajaan kapsahtaa jne. Välit meni, nytkin kun mummo on jo yli 90v, hän ei pysty vieläkään hyväksyä mua ja selvästi inhoaa. Kaikki alkoi niinkin hirveästä synnistä kuin yliopistoon meno.
Ap voit halutessasi muuten käydä iltalukion, jos se olisi helpompi kun siellä voi ymmärtääkseni helpommin opiskella omaan tahtiin. Lukiotodistuksella ei sinänsä ole tarvetta, jos ei halua jatkaa korkeakouluun. Olettaako äitisi että menisit vielä amk tai yliopistoon jos käy lukion? Heikolla lukiotodistuksella näihin on vaikea päästä nykypäivänä ja toinen vaihtoehto pääsykokeet mutta sekin vaatii paljon ylimääräistä opiskelua ja lopulta kokeessa onnistumista. Kannattaa miettiä asiaa alusta loppuun ja kertoa tämä äidillesi. Äitisi on siinä mielessä oikeassa että korkeakoulututkinnolla on mahdollisuudet parempi palkkaisin töihin ovat paljon paremmat. Mutta ei kuulosta että tämä olisi sinulle tärkeää. Muista että et elä äitiäsi varten, vaan teet omat päätöksestä koulutksestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekonomi kirjoitti:
Eihän tuo nyt päde pelkästään akateemisiin.
Oma äitini painosti ihan huolella hoitoalalle. Suuttui niin paljon kun en halunnut, että jouduin hakea lähihoitajakouluun ilman pienintäkään aikomusta mennä sinne. Äiti kirkui itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!! No hain sitten. En mennyt.
Duunari-isovanhempani suuttuivat aivan hirveästi, kun menin yliopistoon. Sain kuulla kuinka katajaan kapsahtaa jne. Välit meni, nytkin kun mummo on jo yli 90v, hän ei pysty vieläkään hyväksyä mua ja selvästi inhoaa. Kaikki alkoi niinkin hirveästä synnistä kuin yliopistoon meno.
Olen pahoillani kokemuksistani. Tuo on totta, myös duunarit osaavat olla liian itsekeskeisiä ja vaativia ihmisiä. Tämä ei päde pelkästään akateemisiin ihmisiin. Unohdin vain mainita sen tuossa aloituksessa, mutta harmittaa niin paljon tämä tilanne omasta näkökulmasta katsottuna. Tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Provolta haiskahtaa.
Palstahullu se on taas vauhtia ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan tuolla keskiarvolla on taloudellisesti järkevämpää mennä amikseen kuin lukioon. Jos peruskoulun keskiarvo on juuri ja juuri rajoilla että pääsee lukioon, niin tulokehitys on parempaa amiksesta valmistuneilla kuin lukiosta ja lisäksi amiksesta edetään tuossa ryhmässä yhtä todennäköisesti korkeakouluun kuin lukiosta. Toisin sanoen jos äitis ajattelee taloudellista parastasi, hänen tulisi kannustaa sinua menemään ammattikouluun. Ehkä sellaiselle alalle, josta voi edetä myös esimerkiksi ammattikorkeakoulun kautta insinööriksi/rakennusmestariksi/hoitajaksi yms.
Eihän se ammattikoulu mitään ovia sulje, ehdit kyllä opiskella myöhemmin lisää jos tuntuu sille, mutta mene nyt ihmeessä sinne amiskaan ja hanki se tutkinto mikä sinua kiinnostaa. Tämän sanon ihan näin akateemisena naisena.
Äitisi on typerä. Jos olet jo yli parikymppinen eikä sinulla ole muita tutkintoja kuin peruskoulu niin ei hyvä, ehdottomasti mahdollisimman pian hankkimaan ammatti. Jos lukuhommat alkaa myöhemmin kiinnostaa niin amistutkinnollakin voi hakea amkiin, tai voit käydä iltalukion/aikuislukion, mutta nyt olisi tärkeintä päästä opintoihin ja työelämään kiinni ja elämässä eteenpäin.
Ekonomi kirjoitti:
Eihän tuo nyt päde pelkästään akateemisiin.
Oma äitini painosti ihan huolella hoitoalalle. Suuttui niin paljon kun en halunnut, että jouduin hakea lähihoitajakouluun ilman pienintäkään aikomusta mennä sinne. Äiti kirkui itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!! No hain sitten. En mennyt.
Duunari-isovanhempani suuttuivat aivan hirveästi, kun menin yliopistoon. Sain kuulla kuinka katajaan kapsahtaa jne. Välit meni, nytkin kun mummo on jo yli 90v, hän ei pysty vieläkään hyväksyä mua ja selvästi inhoaa. Kaikki alkoi niinkin hirveästä synnistä kuin yliopistoon meno.
Nämä jutut muistuttavat, miten kiitollinen saan omista sukulaisistani olla. Kaikki ovat duunaritaustaisia eikä vanhempani ole käyneet edes ammattikoulua, mutta minun yliopistohaaveitani on aina tuettu ja minua kannustettu. Kuitenkin silleen, että jos olisin valinnut duunariammatin, niin minua olisi kannustettu myös siinä. Kamalaa, että välit voivat mennä surkeiksi vaan koulutusvalinnan tähden.
Jokaisen on mietittävä oma ammatti josta tykkää ja jossa voi olla hyvä
Ja elämäsi onn Sun. Muuta pois kotoa ja jos keskustelu alkaa niin lopeta se
Miten äitisi voi mitenkään olla duunarin kanssa naimisissa, jos on noin koulutuskeskeinen?