Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen yksinäisyydestä
04.06.2022 |
Mulle tulee joskus oikein semmonen puristava kivun tunne etenkin sillon kun tuntuu että kaikki asiat kaatuu päälle. Olen aina vakuuttanut itselleni hammasta purren etten tarvitse ketään mutta nyt kaikki tunteet alkaa tulemaan pintaan. Mäkin tarvisin tukea ja läheisyyttä. Tunnen häpeää esiin nousevista tarpeistani mikä näkyy erilaisina kipuina ja suruna. En koe pystyväni antamaan läheisyyttä kenellekään enkä vastaanottamaan läheisyyttä keneltäkään. Olen miettinyt että vaikuttaako asiaan se että isä hylkäsi mut henkisesti jo hyvin pienenä. Onko kellään muulla samanlaisia ajatuksia.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä ole.
No sitä vähän ajattelinkin 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isätön ja äiditön olen ollut pienestä.En märehdi en sylistä mennyttä.Oma asennen sen ratkaisee .Nyky hetki on ystäväni. Voit mennä asukastalot,Punanen Risti. Diakonilaitos. Joka kaupunki ne löytyy.Mukaan ilmaisen toimintaan vaan.Heillä myös kursseja ilmasia,ryhdy ystäväksi yksinäiselle tai saat heiltä ystävän itsellesi ikään katsomatta.Ensi askel otavat sinut avosylin vastaan,On jo itsellesi tunne joku sinusta välitää. Lisäksi kun itse ojennat pyynteettömän rehellisen käden ja hymyn se aina tuo hyvää mieltä!Sairaalat,palvelutalot,koulutaa ilmasiksi ystävän kyseisen paikan kuoinki oleville yksinäisille ihmisille. Näet ihmisenä voit tuoda valoa ja olla läsnä,Niille joilla ei ketään. Toki voit lopun elämän märehtiä mennyt lapsuus ymm.Kuten useimmat naiset, hirveä lapsuus,hirveä ex-mies,jne, Heissä ei vikaa,vikaa,kuka jaksa kunella selaista ihmistä?Mennyttä et voi mutaa, mutta oman elämäsi kyllä: Asenne se ratkaisee,nyky päivä on ystäväsi!
Tietysti sun menneisyys vaikuttaa. Nyt on aika ottaa riski ja alkaa luottamaan ihmisiin. Ei kaikki ihmiset hylkää ja jätä. Ala etsimään ystäviä.
Usko tai älä mutta et todellakaan ole ainoa joka näin tuntee.
Moni vain ei ole päässyt kiinni tunteisiinsa, ei ole tunnistanut tätä itsessään tai sitten tietoisesti torjuu nämä ajatukset. Suomalainen kasvatus on hyvin pitkään ollut juuri tätä, kylmää ja etäistä. Et saa olla tarvitseva, on oltava reipas, "nuole veresi".
On hävettävää olla heikko. On selvittävä aina ja kaikesta yksin ja valittamatta. Vieläkin tämä elää hyvin vahvana, ja sitten ihmetellään suuria itsemurhalukuja ja masennusta ja alkoholismia kansantauteina.
On pilkattava heikkoja, on oltava ilkeä ja pyrittävä tallomaan toiset. Se näkyy hyvin täällä kesksutelupalstoilla.
Olet itse asiassa nyt tien päässä, olet oivaltanut jotain hyvin tärkeää!
Olet tunnistanut tunteesi ja uskallat myöntää ne itsellesi ja vieläpä täällä. Se on hyvä ja tärkeä alku.
Suosittelen alkaa tutkia tätä tarkemmin, tutustua itseesi rohkeasti. On olemassa myös paljon kirjallisuutta johon voit tutustua. Kun opit tunnistamaan ja tuntemaan itseäsi lisää, se kasvattaa rohkeutta ja itsetuntoa. Ammattiapu olisi todella hyvä tässä tutkiskelussa mutta myös itsekseen voi päästä hyvinkin pitkälle.
Suosittelen esim. https://tukinet.net/, sieltä löytyy erilaisia ryhmiä, chatteja, ja on mahdollista hakea nettitukihenkilöä jonka kanssa voi keskustella netin kautta ilmaiseski ja nimettömänä. Nämä henkilöt ovat koulutettuja ja osaavia.
Mutta muista että olet tehnyt tärkeän oivalliuksen ja astunut huiman askelen ymmärtämällä ja myöntämällä olevasi tunteva ja läheisyyttä ja hyväksyntää tarvitseva ja ansaitseva ihminen! Tästä on tie auki, rohkeasti eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Isätön ja äiditön olen ollut pienestä.En märehdi en sylistä mennyttä.Oma asennen sen ratkaisee .Nyky hetki on ystäväni. Voit mennä asukastalot,Punanen Risti. Diakonilaitos. Joka kaupunki ne löytyy.Mukaan ilmaisen toimintaan vaan.Heillä myös kursseja ilmasia,ryhdy ystäväksi yksinäiselle tai saat heiltä ystävän itsellesi ikään katsomatta.Ensi askel otavat sinut avosylin vastaan,On jo itsellesi tunne joku sinusta välitää. Lisäksi kun itse ojennat pyynteettömän rehellisen käden ja hymyn se aina tuo hyvää mieltä!Sairaalat,palvelutalot,koulutaa ilmasiksi ystävän kyseisen paikan kuoinki oleville yksinäisille ihmisille. Näet ihmisenä voit tuoda valoa ja olla läsnä,Niille joilla ei ketään. Toki voit lopun elämän märehtiä mennyt lapsuus ymm.Kuten useimmat naiset, hirveä lapsuus,hirveä ex-mies,jne, Heissä ei vikaa,vikaa,kuka jaksa kunella selaista ihmistä?Mennyttä et voi mutaa, mutta oman elämäsi kyllä: Asenne se ratkaisee,nyky päivä on ystäväsi!
Tiedostan kyllä että oon itse vastuussa elämästäni ja ruikuttaminen ei auta. Joskus vaan tuntuu että voimat on totaalisen loppu ja silloin tulee tunne ettei tahdo ottaa minkäänlaisia riskejä joissa voisi menettää kasvonsa ja tulla hylätyksi. Yrittää vaan kahlata arkea jotenkin eteenpäin automaattiohjauksella.
No ei kyllä ole.