Lue keskustelun säännöt.
Äitini on maisteri eikä hyväksy tulevaisuudensuunnitelmiani
04.06.2022 |
Äitini on yliopistosta valmistunut maisteri ja työskentelee akateemisessa ammatissa. Minun keskiarvoni oli peruskoulun päättyessä jotain 7,5 ja äidinkielessä oli ainoa kymppi, muut aineet viitosesta kasiin. Olisin voinut saada parempiakin arvosanoja, mutta minulla oli vuosikausien ajan sukset ristissä eräiden tiettyjen opettajien kanssa, ja me olimme kusipäitä toisillemme.
Olen nyt nuori aikuinen, ja takana on kaksi epäonnistunutta yritystä lukio-opinnoissa. Olen aloittanut jonkin aikaa sitten työt eräällä nuorten työpajalla, jonka ammattialasta olen tykännyt ja tuntenut sen omakseni. En edes haaveile mistään akateemisesta ammatista, vaan haluan tehdä jotain käytännönläheistä ja nähdä oman työni jäljen. Tykkään lukea ja kirjoittaa vapaa-ajalla, mutta en halua siitä itselleni työtä koska se ei kiinnosta minua.
Olen yrittänyt puhua äidilleni näistä ajatuksistasi ja siitä haaveesta, että jospa menisin ammattikouluun ja saisin vihdoinkin sen tutkinnon suoritettua. Täystyrmäys. Pitkä ja rankka saarna siitä, että kuinka en päälle parikymppisenä ihmisenä ymmärrä omaa parastani enkä ymmärrä mistään mitään.
Äitini häpeää minua, vaikkei hän sitä ääneen sanokaan. Hän on jo itse päättänyt, että mikä minua kiinnostaa ja mikä ei. Vaihtoehtoja on kolme; opettaja, lakimies tai pappi (vaikka olenkin ateisti, mutta silti...)
Isäni on puolestaan koko ikänsä ollut duunari ja vapaa-ajallaan kulttuurin suurkuluttaja, ja hän puolestaan on kannustanut minua tekemään sitä mitä itse haluan. Miten voikaan jotkut akateemiset ihmiset olla niin leuhkoja?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Vastauksena on se, että äitini ei ole aina ollut akateeminen vaan kouluttautunut yliopistossa myöhemmällä iällä. Muutin jo vähän aikaa sitten pois vanhempien luota, joten olen ottanut hieman välimatkaa näihin erimielisyyksiin. Taidanpa hakea sinne ammattikouluun jossakin vaiheessa ensi vuonna.
Mitä aiot tehdä tulevan talven, jos vasta ensi vuonna ammattikouluun hakea?
Miksi et hakisi nyt heti? On olemassa paikkoja, joihin on jatkuva haku. Kannattaa myös kysellä peruutuspaikkoja, sillä vielä syksyllä voi päästä opiskelemaan, vaikka ei ole keväällä hakenut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ehdottavat ammattikoulua. Äidilläsi voi olla toiveita, mutta hänellä ei ole oikeutta päättää. Vaatiminen on väärin. Tätä ei ole varmaan sanottu, mutta papin työtä ei pitäisi pohtia kenenkään, jota Jumala ei ole kutsunut. Tältä osin voit olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Vastauksena on se, että äitini ei ole aina ollut akateeminen vaan kouluttautunut yliopistossa myöhemmällä iällä. Muutin jo vähän aikaa sitten pois vanhempien luota, joten olen ottanut hieman välimatkaa näihin erimielisyyksiin. Taidanpa hakea sinne ammattikouluun jossakin vaiheessa ensi vuonna.
Haet ja teet mitä itse haluat. Ei äiti minun ja siskoni ammattiopintoja niellyt vaan olisi pitänyt olla yo ja mennä yliopistoon kuten esikoinen ja hän itse. Ei se ole aikoihin enää nurissut kun on nähnyt että pärjäämme elämissämme ja ammateissamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Eihän tuo nyt päde pelkästään akateemisiin.
Oma äitini painosti ihan huolella hoitoalalle. Suuttui niin paljon kun en halunnut, että jouduin hakea lähihoitajakouluun ilman pienintäkään aikomusta mennä sinne. Äiti kirkui itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!! No hain sitten. En mennyt.
Duunari-isovanhempani suuttuivat aivan hirveästi, kun menin yliopistoon. Sain kuulla kuinka katajaan kapsahtaa jne. Välit meni, nytkin kun mummo on jo yli 90v, hän ei pysty vieläkään hyväksyä mua ja selvästi inhoaa. Kaikki alkoi niinkin hirveästä synnistä kuin yliopistoon meno.
Et ole yliopistoa nähnytkään.
Samaa mieltä. On niin paljon kirjoitusvirheitä, että korkeintaan apukoulun käynyt. Toki nyt tullaan selittämään kuinka netissä ei tarvitse kirjoittaa kielioppisääntöjen mukaisesti, mutta yleensä kun on oppinut ja tottunut oikeaoppisesti kirjoittamaan, niin sillä tyylillä kirjoittaa kaikkialla. Tulee luonnostaan ja ns. selkärangasta.
Hei mummo,
Olen pahoillani, että sinun nuoruudessasi ei ollut samoja opiskelumahdollisuuksia kuin nykyään on. Olen myös pahoillani, että olet siitä katkera ja kohdistat katkeruutesi minuun, pojantyttäreesi, jolla ne mahdollisuudet oli ja joka ne myös käytti. Ymmärrän, että tekee mieli viilata pilkkua vauva-palstalla, jospa sillä pystyisit nostamaan itseäsi ylemmäs omissa silmissäsi. Saat sen puolestani tehdä.
Se ei kuitenkaan vähennä korkean, matemaattisen koulutukseni ja matemaattisten lahjojeni arvoa eikä niiden suomia uramahdollisuuksia tai palkkaa. Enkä pyydä anteeksi, että opiskelin yliopistotutkinnon ja menestyn työelämässä.
En pyydä myöskään anteeksi kirjoitusvirheitäni vauva-palstalla 😀
Toivottavasti ehdit päästä katkeruuksistasi yli tämän elämän aikana. Se helpottaisi omaa oloasi.
Terveisin
Pojantyttäresi
Ammattikoulussa voi opiskella yhtaikaa myös ylioppilastutkinnon eli kaksoistutkinnon. Hae vaan ammattikouluun, voi lukiokin alkaa kiinnostaa siinä samalla. Tosin kaikkea voi opiskella myöhemminkin, meillä on laajat aikuiskoulutuksen mahdollisuudet. Luota omaan intuitioosi.
Loistavaa tulevaisuutta toivottaen juuri eläköitynyt ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tämä vanhempien itsekkyys jaksaa puistattaa vuosikymmenestä toiseen. Tuntuu, että se lapsi tehdään joka ikisessä perheessä vain oman egon jatkeeksi. Lapsella ei saisi olla omia toiveita, eikä myöskään oikeutta tehdä virheitä. Ystäväni opiskeli väärää alaa yliopistossa ja valmistuttuaan vasta ymmärsi virheensä. Voi hyvä tavaton sitä vanhempien lällättelyn määrää "mehän sanottiin".
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele isääsi. Äitiäsi voit käskeä pitämään mölyt mahassa.
Kyllä maailmassa tuntuu putkiaivomaistereita riittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työskennellyt kaltaisessasi tilanteessa olevien ihmisten parissa. Tapasin monta sellaista nuorta , joiden vanhempien erilaiset haaveet olivat ikäänkuin heidän kehityksensä tulppana. Nuori itse koki, että sydän, pää ja olosuhteet vetävät vaikka kondiittoriksi, mutta vanhemmat haluavat hänestä opettajan tai diplomi-insinöörin.
Tällainen ei pidemmän päälle toimi. Se on kuin eläisi valheessa. Sinä saat tehdä omalla elämälläsi niinkuin tuntuu parhaalta.
Tärkeintä on nyt katkaista tuo epämääräinen välitila missä olet, sillä se syö voimavarojasi. Hae sinne ammattiopistoon. Se on alku uudelle, ja saat siitä buustia monella tavalla. Mitä pidempään annat tilanteen jatkua näin, sen korkeampi kynnys hakemiseen tulee.
Tiesithän, että amiksen tutkinnon osia on mahdollista suorittaa myös etukäteen ns. Valma-opinnoissa, jos haluat varmistua siitä että ala on oikea. Kannattaa selvittää onko kotikunnassasi Ohjaamo-palvelua. Sieltä saa ohjeistusta tähän.
Pidä pääsi ja hakeudu niitä tavoitteita kohti jotka tekevät sinut onnelliseksi. Et voi elää äitiäsi varten, eikä hän voi elää sinun kauttasi.
Tämmöisissä ihmettelen, että miten paljon valtaa parikymppisen elämään äidillä on? Mitä sitten, jos se ei pidä valinnoistasi? Voit tehdä ne ihan itse.
Kunhan omat lapset kasvaa isoiksi, niin minulle on yksi hailee, mitä tekevät työkseen, kunhan mielellään pitävät siitä, eikä se työ ole mitään kinkkujen revitystä netissä tai huumekauppaa.