Lue keskustelun säännöt.
Äitini on maisteri eikä hyväksy tulevaisuudensuunnitelmiani
04.06.2022 |
Äitini on yliopistosta valmistunut maisteri ja työskentelee akateemisessa ammatissa. Minun keskiarvoni oli peruskoulun päättyessä jotain 7,5 ja äidinkielessä oli ainoa kymppi, muut aineet viitosesta kasiin. Olisin voinut saada parempiakin arvosanoja, mutta minulla oli vuosikausien ajan sukset ristissä eräiden tiettyjen opettajien kanssa, ja me olimme kusipäitä toisillemme.
Olen nyt nuori aikuinen, ja takana on kaksi epäonnistunutta yritystä lukio-opinnoissa. Olen aloittanut jonkin aikaa sitten työt eräällä nuorten työpajalla, jonka ammattialasta olen tykännyt ja tuntenut sen omakseni. En edes haaveile mistään akateemisesta ammatista, vaan haluan tehdä jotain käytännönläheistä ja nähdä oman työni jäljen. Tykkään lukea ja kirjoittaa vapaa-ajalla, mutta en halua siitä itselleni työtä koska se ei kiinnosta minua.
Olen yrittänyt puhua äidilleni näistä ajatuksistasi ja siitä haaveesta, että jospa menisin ammattikouluun ja saisin vihdoinkin sen tutkinnon suoritettua. Täystyrmäys. Pitkä ja rankka saarna siitä, että kuinka en päälle parikymppisenä ihmisenä ymmärrä omaa parastani enkä ymmärrä mistään mitään.
Äitini häpeää minua, vaikkei hän sitä ääneen sanokaan. Hän on jo itse päättänyt, että mikä minua kiinnostaa ja mikä ei. Vaihtoehtoja on kolme; opettaja, lakimies tai pappi (vaikka olenkin ateisti, mutta silti...)
Isäni on puolestaan koko ikänsä ollut duunari ja vapaa-ajallaan kulttuurin suurkuluttaja, ja hän puolestaan on kannustanut minua tekemään sitä mitä itse haluan. Miten voikaan jotkut akateemiset ihmiset olla niin leuhkoja?
Kommentit (49)
En millään usko, että ap:n äiti on maisteri. Maistereiden lapset kyllä pyrkivät lääkikseen tms., koska ovat jo synnynnäisesti fiksumpaa porukkaa kuin nämä rahvaat amislaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten äitisi voi mitenkään olla duunarin kanssa naimisissa, jos on noin koulutuskeskeinen?
Järkyn kokoiset pallit sen yleensä tekee, ei siinä enää koulutuksia katsota sitten.
Sanoo alemman tason mies, joka ei tiedä naisista mitään.
Ei tarvitse tietääkkään, megaballsit pitää huolen että naiset kehrää hunajaa luonnostaan.
Toivottavasti et ole tosissasi. Ei kai nykyään ole enää olemassa äitejä, joiden mielestä on parempi hillua työttömänä luuserina työpajoilla, koska ei saa suoritettua lukiota kuin käydä ammattikoulua. Tai ehkä tämä on lukiohullun uusi viritys?
Muista se, että sinä elät omaa elämääsi. Äitisi on aikoinaan elänyt itse omaansa.
Eikö äitisi tiedä, että korkeakouluun ja yliopistoon on jo pitkään voinut päästä, vaikka ei ole käynyt lukiota? Ammattikoulupohjalta vaan mennään enemmän pääsykokeella kuin todistuksella. Ja ammattikoulun käynyt voi kirjoittaa ylioppilaaksi, jos valkolakki ja ylioppilasjuhlat ovat äidillesi tärkeitä.
Terveisin maisteri, joka ei ole käynyt päivääkään lukiota.
Vierailija kirjoitti:
"minulla oli vuosikausien ajan sukset ristissä eräiden tiettyjen opettajien kanssa, ja me olimme kusipäitä toisillemme"
Tämä pisti silmään ja voi olla paikka kehittää itseäsi. Opettaja ei ole kusipää kenellekään, hän on vain töissä ja tekee töitä ammatitaidollaan, ei oppivelvollinen niin kuin sinä.
Jos ette tunne koulun ulkopuolella ja mitään henkilökohtaista riitaa ei ole seinien ulkopuolella, niin todennäköisesti he olivat oikeassa ja sinä väärässä.
Kannattaisi joskus luottaa viisaampiinsa, ehkä jopa siihen äitiin.
Luuletko sinä että ihmiset eivät ole työyhteisöissään kusipäitä sidosryhmilleen/asiakkailleen? Heikko on sinulla sitten tietopohja.
köhkah kirjoitti:
Jos peruskoulusta saa huonoja numeroita niin päässä on vikaa.
Näkeehän tuon. Sulla oli hyvät numerot ja päässäsi on vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provolta haiskahtaa.
En ymmärrä näitä provon huutelijoita.
Mitä väliä sillä, onko provo tai ei, kun kysymys on keskustelupalstasta ja aiheesta ap. haluaa yleistä keskustelua, joka on monessa perheessä ja suvussa yleinen keskustelun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten äitisi voi mitenkään olla duunarin kanssa naimisissa, jos on noin koulutuskeskeinen?
Järkyn kokoiset pallit sen yleensä tekee, ei siinä enää koulutuksia katsota sitten.
Sanoo alemman tason mies, joka ei tiedä naisista mitään.
Ei tarvitse tietääkkään, megaballsit pitää huolen että naiset kehrää hunajaa luonnostaan.
Mitä iloa on isoista kiveksistä, eli niistä palleista? Enemmän merkkaa se siittimen koko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En millään usko, että ap:n äiti on maisteri. Maistereiden lapset kyllä pyrkivät lääkikseen tms., koska ovat jo synnynnäisesti fiksumpaa porukkaa kuin nämä rahvaat amislaiset.
Rahvaan amislapset?
Maisterin tutkinto on kärsinyt inflaation jo aikoja sitten ja heitä on aivan liikaa ja työllistyvät kaupan kassalla, lähihoitajina, siivoojana jne.
Kuuluu sarjaan: Ns akateemiset sitä, akateemiset tätä- haiskahtaa voimakkaasti provolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"minulla oli vuosikausien ajan sukset ristissä eräiden tiettyjen opettajien kanssa, ja me olimme kusipäitä toisillemme"
Tämä pisti silmään ja voi olla paikka kehittää itseäsi. Opettaja ei ole kusipää kenellekään, hän on vain töissä ja tekee töitä ammatitaidollaan, ei oppivelvollinen niin kuin sinä.
Jos ette tunne koulun ulkopuolella ja mitään henkilökohtaista riitaa ei ole seinien ulkopuolella, niin todennäköisesti he olivat oikeassa ja sinä väärässä.
Kannattaisi joskus luottaa viisaampiinsa, ehkä jopa siihen äitiin.
Opettajatkin ovat ihmisiä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen ja opettaja voi todella olla kusipää, ihan samalla tavalla kuin muissakin ammateissa, mutta opettajan kiusaamiseen on vaikea puuttua. Onhan ollut jopa seksuaallista hyväksikäyttöä.
Ekonomi kirjoitti:
Eihän tuo nyt päde pelkästään akateemisiin.
Oma äitini painosti ihan huolella hoitoalalle. Suuttui niin paljon kun en halunnut, että jouduin hakea lähihoitajakouluun ilman pienintäkään aikomusta mennä sinne. Äiti kirkui itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!! No hain sitten. En mennyt.
Duunari-isovanhempani suuttuivat aivan hirveästi, kun menin yliopistoon. Sain kuulla kuinka katajaan kapsahtaa jne. Välit meni, nytkin kun mummo on jo yli 90v, hän ei pysty vieläkään hyväksyä mua ja selvästi inhoaa. Kaikki alkoi niinkin hirveästä synnistä kuin yliopistoon meno.
Joo kyllä tää pätee molempiin suuntiin. Mullakin duunarivanhemmat oli olettaneet, että menen peruskoulun jälkeen amikseen, hankin ammatin ja sitten töihin heti. Eivät tykänneet, että "tuhlaan verovaroja" opiskelemalla työttömäksi ja sen jälkeen jiuudn vielä lukemaan 3-5 vuotta jotakin. On ne nyt sen todenneet, että tuli mustakin ihan eläjä ja työtä tekevä aikuinen vaikka yliopistoon meninkin eikä vaan joku verovaroilla loisiva hienohelma, mikä oli heidän pelkonsa. Tein koko opintojen ajan töitä ja nyt oon opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Vastauksena on se, että äitini ei ole aina ollut akateeminen vaan kouluttautunut yliopistossa myöhemmällä iällä. Muutin jo vähän aikaa sitten pois vanhempien luota, joten olen ottanut hieman välimatkaa näihin erimielisyyksiin. Taidanpa hakea sinne ammattikouluun jossakin vaiheessa ensi vuonna.
Äitiäsi kaduttaa, että hän ei itse mennyt yliipistoon heti lukion jälkeen (tai aikoinaan lukioon, jos hän mennyt sinnekään). Äitisi kokee nyt olevansa oikealla alalla ja häntä harmittaa se, että hän ei hakeutunut sille heti, vaan pitkän mutkan kautta. Ehkä hän kokee, että monta vuotta elämästä on mennyt hukkaan.
Äitisi yrittää estää sinua tekemästä samoja virheitä kuin mitä hän itse aikoinaan teki. Mutta äitisi ei nyt tajua, että sinä et ole samanlainen kuin hän. Ratkaisu, joka hänelle itselleen oli aikoinaan virhe, ei olekaan sitä sinulle. Jos koet löytäneesi oman alasi, hae sille rohkeasti äitisi mielipiteestä välittämättä. Tosin sillä edellytyksellä, että alalta löytyy työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"minulla oli vuosikausien ajan sukset ristissä eräiden tiettyjen opettajien kanssa, ja me olimme kusipäitä toisillemme"
Tämä pisti silmään ja voi olla paikka kehittää itseäsi. Opettaja ei ole kusipää kenellekään, hän on vain töissä ja tekee töitä ammatitaidollaan, ei oppivelvollinen niin kuin sinä.
Jos ette tunne koulun ulkopuolella ja mitään henkilökohtaista riitaa ei ole seinien ulkopuolella, niin todennäköisesti he olivat oikeassa ja sinä väärässä.
Kannattaisi joskus luottaa viisaampiinsa, ehkä jopa siihen äitiin.
Opettajatkin ovat ihmisiä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen ja opettaja voi todella olla kusipää, ihan samalla tavalla kuin muissakin ammateissa, mutta opettajan kiusaamiseen on vaikea puuttua. Onhan ollut jopa seksuaallista hyväksikäyttöä.
Opettajissakin on kusipäitä. Minullakin oli opettajana yksi sellainen. Mutta jos samalla oppilaalla on samaan aikaan opettajana yli kaksi kusipäätä, niin silloin todennäköisesti vikaa on jossain muuallakin kuin opettajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
köhkah kirjoitti:
Jos peruskoulusta saa huonoja numeroita niin päässä on vikaa.
höpöhöpö! Olin alisuoriutuja, en vain viitsinyt hinkata joutavia asioita.
Menin ammattikouluun, hommasin kaksikin tutkintoa sieltä, sitten ammattikorkeaan ja ihan ok elämää!
Mitään en ole tehnyt tiedolla pultavan rauhan osanottajista tai muusta, kasvien yhteyttämisestä ja sen sellaisesta!
Ainoa hauska asia oli kuvis, musa ja välitunnit plus ruokis.
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Eihän tuo nyt päde pelkästään akateemisiin.
Oma äitini painosti ihan huolella hoitoalalle. Suuttui niin paljon kun en halunnut, että jouduin hakea lähihoitajakouluun ilman pienintäkään aikomusta mennä sinne. Äiti kirkui itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!! No hain sitten. En mennyt.
Duunari-isovanhempani suuttuivat aivan hirveästi, kun menin yliopistoon. Sain kuulla kuinka katajaan kapsahtaa jne. Välit meni, nytkin kun mummo on jo yli 90v, hän ei pysty vieläkään hyväksyä mua ja selvästi inhoaa. Kaikki alkoi niinkin hirveästä synnistä kuin yliopistoon meno.
Nämä jutut muistuttavat, miten kiitollinen saan omista sukulaisistani olla. Kaikki ovat duunaritaustaisia eikä vanhempani ole käyneet edes ammattikoulua, mutta minun yliopistohaaveitani on aina tuettu ja minua kannustettu. Kuitenkin silleen, että jos olisin valinnut duunariammatin, niin minua olisi kannustettu myös siinä. Kamalaa, että välit voivat mennä surkeiksi vaan koulutusvalinnan tähden.
Joo, se on todella arvokasta, jos tukevat. En olisi itsekään ikinä ennen voinut uskoa, että välit läheisiin isovanhempiin voi mennä pilalle pelkästään yliopiston takia. Ukki on asian pikkuhiljaa hyväksynyt ja mummonkin kanssa ollaan näennäisesti tekemisissä pari kertaa vuodessa, mutta koko olemus huokuu inhoa eikä hyvää sanaa ole tullut sen jälkeen kun yliopistoon menin. Aina haukkuu ja dissaa vaan kaikessa. Jos olisin tiennyt ennakolta, miten käy, olisin valehdellut menneeni lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Eihän tuo nyt päde pelkästään akateemisiin.
Oma äitini painosti ihan huolella hoitoalalle. Suuttui niin paljon kun en halunnut, että jouduin hakea lähihoitajakouluun ilman pienintäkään aikomusta mennä sinne. Äiti kirkui itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!! No hain sitten. En mennyt.
Duunari-isovanhempani suuttuivat aivan hirveästi, kun menin yliopistoon. Sain kuulla kuinka katajaan kapsahtaa jne. Välit meni, nytkin kun mummo on jo yli 90v, hän ei pysty vieläkään hyväksyä mua ja selvästi inhoaa. Kaikki alkoi niinkin hirveästä synnistä kuin yliopistoon meno.
Et ole yliopistoa nähnytkään.
Samaa mieltä. On niin paljon kirjoitusvirheitä, että korkeintaan apukoulun käynyt. Toki nyt tullaan selittämään kuinka netissä ei tarvitse kirjoittaa kielioppisääntöjen mukaisesti, mutta yleensä kun on oppinut ja tottunut oikeaoppisesti kirjoittamaan, niin sillä tyylillä kirjoittaa kaikkialla. Tulee luonnostaan ja ns. selkärangasta.
Äitisi häpeää sitä, että elät sossun tuella. Lisäksi hän tietää akateemisena henkilönä, että sinusta ei ole ikinä lakimieheksi, papiksi jne., hyvä jos saat edes jonkun ammatin etkä jää ikuiseksi loiseksi veronmaksajien rahoilla elämään.
Provihan tämä oli, mutta kertoo siitä kaunasta, jota palstalla tunnetaan niitä kohtaan, jotka tekevät elämälleen jotain sen sijaan että marssivat sossun luukulle käsi ojossa. Meillä on melkoinen lauma elättejä ja ap on yksi heistä.
Äitisi on maisteri, mutta siitä huolimatta näköjään idiootti. Sinulla on oikeus elää haluamaasi elämää, ja ei koulutustausta ihmistä määrittele. Ikävää, kun äitisi tuolla lailla ajattelee. Luuleeko olevansa parempi koulutuksensa takia? Valitettavasti jotkut akateemiset luulevat liikoja ja pitävät itseään parempina vain siksi, että ovat akateemisia (huom. en tarkoita nyt kaikkia, tunnen paljon fiksuja akateemisia, mutta myös näitä, jotka pitävät duunareita alempiarvoisina ja yksi pitää minua huonompana, koska olen käynyt vain ammattikorkeakoulun). Tsemppiä!
Olet aikuinen ja elät omaa elämääsi. Nyt pitäisi kasvaa vielä siinäkin mielessä aikuiseksi, että seisot omilla jaloillasi ja omien päätöstesi takana, eikä äiti voi enää ikäistäsi juurikaan "määräillä", eikä etenkään valintojasi päättää. Keskustellahan aina erilaisista näkökulmista, mutta loppuviimein itse tehdään aikuisena omaa elämää koskevat valinnat ja päätökset.
Onko äitisi ollut aina dominoiva vanhempi ja koetko, ettei sinulla ole ollut mahdollisuuksia kasvaa sen takia kaikin puolin aikuiseksi ja irrottautua kodin sekä vanhempien päätösvallan alta? Maksavatko vanhempasi elämistäsi tms., jonka vuoksi tunnet velvollisuutta olla vieläkin heidän päätösvallan alaisena?
Kun pöly vähän laskeutuu niin käy äitisi/vanhempiesi kanssa keskustelu asiasta. Eihän tuossa ole mitään huonoa: olet lähdössä opiskelemaan alaa, joka sinua kiinnostaa. Valmistut ammattiin ja pääset töihin. Et ole jäämässä esim. ikuista välivuotta pitämään, suorittamaan hieman laveammasti akateemista tutkintoa, jota et saa valmiiksi välttämättä koskaan, tai jos se olisi jonkun "huuhaatieteen" maisteri, niin et välttämättä työllistyisi koskaan. Akateeminen työttömyys on suurta. Sinä tulet valmistumaan käytännönläheiseen ammattiin, jonka tekijöille on varmasti töitä. Toisaalta ikäluokkasi sanotaan olevan vähintään "kahden tutkinnon" sukupolvia eli jo oletuksenakin on, ettette välttämättä tule samalla alalla 40 vuotta työtä tekemään. Kaikki on elämässä sinulla mahdollista, yksi etappi kerrallaan-mitä sitten haluatkin, nyt tai myöhemmin.
"minulla oli vuosikausien ajan sukset ristissä eräiden tiettyjen opettajien kanssa, ja me olimme kusipäitä toisillemme"
Tämä pisti silmään ja voi olla paikka kehittää itseäsi. Opettaja ei ole kusipää kenellekään, hän on vain töissä ja tekee töitä ammatitaidollaan, ei oppivelvollinen niin kuin sinä.
Jos ette tunne koulun ulkopuolella ja mitään henkilökohtaista riitaa ei ole seinien ulkopuolella, niin todennäköisesti he olivat oikeassa ja sinä väärässä.
Kannattaisi joskus luottaa viisaampiinsa, ehkä jopa siihen äitiin.