Mies uhkasi avioerolla jos en lopeta asioiden vatvomista

Ap, sun mies on uhkailija. Sano miehelle, että jos käytös ei muutu, saa luvan lähteä ja heti! Narsistinen persoona ei muutu se vain pahenee. Kokemusta on!

Kun perheessä joku valittaa usein, toiset perheenjäsenet kokevat itsensä huonoiksi. Minun lapsuuden kodissa oli valittaminen kielletty, kun äitini olisi kokenut itsensä huonoksi.

Minulla on valittava ja vatvova läheinen. Ei valita mistään minuun liittyvästä, vaan kaikesta muusta.

Oman mielenterveyden takia oli pakko kieltää se valittaminen ja vatvominen. Se oli vaikea urakka. Oli pakko katkaista välit pariksi vuodeksi ennenkuin hän uskoi että en halua kuunnella sitä vatvomista. Saan vieläkin ahdistuskohtauksia jos hän yrittää alkaa vatvomaan minulle jotain.

Nykyään häneen voi olla vähän yhteydessä ilman pelkoa valituksesta. Mutta jos hänet päästää liian lähelle niin vatvominen alkaa uudestaan.

Sellaiset ammattivalittajat on raskaita... olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja teen työkseni keskustelutukijaksoja mielenterveyspalveluissa. Kaikilla asiakkaillani on huolia ja murheita ja ongelmia, eiväthän he muuten asiakkaiksi päätyisikään. Siinä on kuitenkin paljon ihmiskohtaisia eroja, miten niihin ongelmiin suhtautuu.

Minusta on ok, että aluksi pitää saada valittaa ja purnata ja purkaa se mielipaha ulos, kun elämä/ihmiset on kohdelleet kaltoin . Mutta sitten olisi kyllä hyvä kohtuullisessa ajassa pystyä suuntautumaan eteenpäin. Miten tästä nyt sitten jatketaan näillä korteilla mitä nyt on? Mitä voisin itse tehdä tai muuttaa, jotta elämä tulisi paremmaksi? Pystynkö ratkomaan pulmia vai täytyykö niiden olemassaolo yrittää vain hyväksyä ja jotenkin sopeuttaa elämääni niihin?

Osa ihmisistä ei pääse tuohon "eteenpäin"-mentaliteettiin millään. Jämähdetään vain siihen valittamiseen. Ei tukemallakaan ymmärretä sitä, että minun itse nyt pitäisi tehdä se mitä tehtävissä on, jotta ei tarvitsisi koko ajan valittaa ja murehtia näistä samoista asioista. Saatetaan jopa suuttua jos työntekijänä ottaa tätä omaa toimijuutta ja vastuuta esille. Keskustelukäynnit nähdään paikkana saada valittaa kaikesta mikä edellisen käynnin jälkeen taas on ollut ikävää, sen sijaan että käynnit olisivat paikka työstää asioita ja saada niihin muutosta.

Mahdatko tunnistaa ap itsessäsi tätä sorttia? Millaisia ne asiat ovat, joista toistuvasti murehdit ja valitat? Onko ne täysin oman kontrollin ulkopuolella, vai voisiko tehdä jotain muutoksia, jotta ne eivät aina vaivaisi?

Vierailija kirjoitti:

Uhkailu ja kiristys on narsismia. Aikuinen mies kykenee puhumaan asioista rauhallisesti ja pitkäjänteisesti

Ei kai se ole uhkailua, jos toinen sanoo ääneen että puolison negatiivisuus ja valitus aiheuttaa hänessä kestämätöntä pahoinvointia?

Olisiko parempi että hän vain ottaa yllätyseron ja vaihtaa maisemaa?

Olen ollut tuollaisen pahan olon sprinklerin kanssa pitkässä suhteessa ja käytös myrkyttää tehokkaasti koko talouden ilmapiirin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on valittava ja vatvova läheinen. Ei valita mistään minuun liittyvästä, vaan kaikesta muusta.

Oman mielenterveyden takia oli pakko kieltää se valittaminen ja vatvominen. Se oli vaikea urakka. Oli pakko katkaista välit pariksi vuodeksi ennenkuin hän uskoi että en halua kuunnella sitä vatvomista. Saan vieläkin ahdistuskohtauksia jos hän yrittää alkaa vatvomaan minulle jotain.

Nykyään häneen voi olla vähän yhteydessä ilman pelkoa valituksesta. Mutta jos hänet päästää liian lähelle niin vatvominen alkaa uudestaan.

Sama juttu täällä. Se on aivan äärettömän rasittavaa, ja omien rajojen vetäminen on tosi hankalaa. Läheiselläni on myös tapana loukkaantua syvästi, jos kieltäydyn kuuntelemasta samasta asiasta valittamista. Hän myös yrittää tehdä omista asioistaan minun asioitani ja velvoittaa minut kuuntelemaan ja vatvomaan niitä hänen kanssaan. Läheiseni on myös erittäin kiinnostunut minun asioistani, ja jokainen katua pitkin ohiajanut auto pitäisi raportoida.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu vain hankalalta arjessa olla positiivinen. Pelkään etten osaa, mokaan ja mies lähtee kävelemään.

Mulla on isompi taloudellinen vastuu elämästä eli laina on mun. Jotenkin kierosti ajattelin että saan valittaa tässä tapauksessa, koska tienaan enemmän ja miehen pitäisi ymmärtää vastuun tuoma huoli.

En siis koskaan valita vaikka kotitöistä, jotka teen myös täysin. En vaan jaksa olla positiivinen.

Ap

Käytät siis miestä terapeuttina. Sen voisi kyllä ajatella olevan jo miehen työ, jos valittamisesi on runsasta ja päivittäistä. Ei mikään ihme jos hänellä ei riitä energiaa enää muuhun.

Ei kukaan jaksa loputtomiin olla kenenkään likasankona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu vain hankalalta arjessa olla positiivinen. Pelkään etten osaa, mokaan ja mies lähtee kävelemään.

Mulla on isompi taloudellinen vastuu elämästä eli laina on mun. Jotenkin kierosti ajattelin että saan valittaa tässä tapauksessa, koska tienaan enemmän ja miehen pitäisi ymmärtää vastuun tuoma huoli.

En siis koskaan valita vaikka kotitöistä, jotka teen myös täysin. En vaan jaksa olla positiivinen.

Ap

Siis hetkinen. Maksat esim. teidän asumisen, teet kaikki kotityöt, ja sitten sinun pitäisi olla vielä ihana little miss sunshine miehen elämään? Juokse.

Mitä sinä saat tuolta mieheltä? Jos hän tekisi sinut onnelliseksi - niin - olisit onnellinen, etkä kokisi tarvetta valittaa mistään.

Ei kenenkään vastuulla ole tehdä toista onnelliseksi eikä kenenkään onni ole toisen harteilla. Jokainen aikuinen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Nalkuttava akka kannattaa jättää heti.

Tämä oli hyvä aloitus. Ei saa pilata omaa, eikä toisten elämää valituksilla. Ei kotona eikä työpaikalla. Kannattaa pitää suu kiinni, kunnes keksii miten saman asian voi sanoa myönteisessä hengessä. Vähän aikaa menee opetellessa ja totutellessa, mutta sitten homma luistaa kuin itsestään. Samalla huomaat, että et itsekään halua kuulla uikutusta. Olet voittaja tässä pelissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis valitat ihan tahallasi omalla kierolla tavallasi sanomatta mistä oikeasti kiikastaa? Taidat ihan nauttia tuosta valittamisesta? 

Painu helvettiin NARSISTI!!!

Ap ihan itse sanoi, että valittaa omalla kierolla tavallaan eli jotenkin nautii siitä valittamisesti kuitenkin, kun omasta mielestä maksaa enemmän elämisestä ja tekee enemmän kotitöitä. Eikö tuossa kuitenkin pitäisi kertoa mistä homma kiikastaa, kun ei kuitenkaan valita miehen tekemisistä yhtikästä mitään vaan ihan muista asioista? Ap kuulostaa tosi pahalta mielenterveysongelmaiselta. Hakisin apua mahdollisimman pian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu vain hankalalta arjessa olla positiivinen. Pelkään etten osaa, mokaan ja mies lähtee kävelemään.

Mulla on isompi taloudellinen vastuu elämästä eli laina on mun. Jotenkin kierosti ajattelin että saan valittaa tässä tapauksessa, koska tienaan enemmän ja miehen pitäisi ymmärtää vastuun tuoma huoli.

En siis koskaan valita vaikka kotitöistä, jotka teen myös täysin. En vaan jaksa olla positiivinen.

Ap

Siis hetkinen. Maksat esim. teidän asumisen, teet kaikki kotityöt, ja sitten sinun pitäisi olla vielä ihana little miss sunshine miehen elämään? Juokse.

Mitä sinä saat tuolta mieheltä? Jos hän tekisi sinut onnelliseksi - niin - olisit onnellinen, etkä kokisi tarvetta valittaa mistään.

Ei kenenkään vastuulla ole tehdä toista onnelliseksi eikä kenenkään onni ole toisen harteilla. Jokainen aikuinen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Minusta kuulostaa, että AP käyttää miestä ilmaisena terapeuttina.

Vastuu taloudesta on APlla suurempi ilmeisesti henkilökohtaisen lainan takia. Ja sen tähden hän pitää oikeutenaan käyttää miestä terapeuttina. Niin ymmärsin aiemmista kommenteista.

Ei terveessä parisuhteessa kenenkään tehtävä ole kuunnella kohtuuttomia määriä valitusta. Positiivista puhetta pitäisi olla enemmän kuin negatiivista.

Mitä tarkoittaa tämä asioiden vatvominen sinun kohdallasi? Onko se sitä, että silloin tällöin valitat aiheesta, kun joku asia on oikeasti huonosti? Vai kitisetkö ihan pienimmästäkin, jatkuvasti ja joka päivä?

Mun exä ei kestänyt kuulla tai jutella mistään säätä vakavammasta. Jos olisin halunnut kertoa tai avautua jostain minulle tärkeästä asiasta, hän kirjaimellisesti pakeni paikalta. Oli siis todella huono kommunkoimaan ja kaiken olisi aina pitänyt olla pelkkää kivaa ja hauskaa. Toisaalta suhteessa toisen osapuolen ei kuulu olla toiselle terapeutti ja liika negatiivisuus ja kaikesta valittaminen syö energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä siitä valvomisesta, valituksesta ja yleisnegatiivisuudesta on? Paha mieli vaan tulee kaikille jos yksi valittaa kokoajan jostain, ei sitä kukaan jaksa kuunnella.

Jos toivoisi, että jotain voisi muuttaa, kannattaa se sanoa ääneen. Se on kuitenkin valitusta. Työpaikoillakin kannattaa joskus tehdä muutosehdotuksia, mutta nekin ovat toisesta vinkkelistä valitusta. Negatiivisuus on kuulijan korvassa.

On sekin outoa jos ei saa ihan tavallisella äänellä ohimennen mainita jotain mikä jossain tilanteessa häiritsee. Joidenkin ihmisten kanssa täytyy pitää kaikki vähänkään negatiiviset kommentit vaan omana tietonaan, ei saa purkaa niitä ulos tai he hermostuvat ja heti pitää neuvoa joku muka ihan yksinkertainen ratkaisu asiaan, niin kuin kaikki asiat olisivat yhtä helppoja ja yksinkertaisia kaikille. "Mikset tee näin/Mikset ole tehnyt näin ja näin/Minä ainakin teen itse aina niin ja näin"

Vierailija kirjoitti:

Äijät on niin reppanoita, nämä beta-äijät. Oikea aikuinen mies kykenee keskustelemaan, ei heittämään naista ulos!

Ap:n mies elää ap:n siivellä. Ei hänellä ole mitään rahkeita erota, kun hyötyy ap:sta niin paljon.

Tekstistäsi paistaa sinun huono itsetunto, miellyttäminen, uupumus ja kenties masennuskin. Mutta määräileekö tuo miehesi sinua muillakin tavoilla?

Vierailija kirjoitti:

On sekin outoa jos ei saa ihan tavallisella äänellä ohimennen mainita jotain mikä jossain tilanteessa häiritsee. Joidenkin ihmisten kanssa täytyy pitää kaikki vähänkään negatiiviset kommentit vaan omana tietonaan, ei saa purkaa niitä ulos tai he hermostuvat ja heti pitää neuvoa joku muka ihan yksinkertainen ratkaisu asiaan, niin kuin kaikki asiat olisivat yhtä helppoja ja yksinkertaisia kaikille. "Mikset tee näin/Mikset ole tehnyt näin ja näin/Minä ainakin teen itse aina niin ja näin"

Ap;n viesteistä ymmärsin, että valittaa vain ihan vain valittamisen ilosta. Tällaisia ihmisiäkin kyllä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki itsellesi jokin toinen kuuntelija niin, että miehesi ei tarvitse koko ajan kuunnella valitustasi. Lisäksi opettele tietoisesti käsittelemään huoliasi jotenkin muuten kuin valittamalla ääneen. Toimisiko sinulla kirjoittaminen?

Olen näin tehnyt, mutta nyt pienikin valitus riittää miehelle. Tulee oikein itku että jos vaikka saisin potkut tai tulisi muu vastaisku, mikä saisi aikaan tätä valittamista, on suhde siinä.

Mokaamisella tarkoitan että pelottaa etten osaa olla positiivinen.

Ap

Aloita vaikka noudattamalla vanhaa viisautta "jollei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa".

Se on fakta, ettei jatkuvaa valitusta jaksa kukaan kuunnella. Useimmiten vielä näillä kitisijöillä ei mikään ole oikeasti huonosti, vaan maristaan ja haukutaan muita ihmisiä -niin miksi?

Mene nyt itseesi ihan huolella ja kysy, mitä siellä kroonisen negatiivisuuden taustalla on. Miksi sinun pitää valittaa jatkuvasti. Asioita voi kommentoida myös neutraaliin sävyyn, jollei osaa olla positiivinen tai puhua vain sellaisista asioista, joista tulee itsellesi hyvä mieli. Kai niitäkin on?

Elämässä ei ole paljon iloa. Lasten harrastukset ja työt vievät kaiken ajan, tuntuu että sitä on orja jolla ei ole mitään ilonaiheita tai aikaa itselle.

Ap

Eron jälkeen saat omaakin aikaa. Teidän tilanteessa todennäköisesti joka toinen viikonloppu lapset olisi isällään (ja tämän oletuksen teen siksi, että jos mies ei ole aiemminkaan osallistunut kotitöihin tai esim. lasten harrastuksiin, tuskin muuhunkaan lapsista huolehtimiseen, niin lapset tulevat jäämään pääasiassa äidille).

Oikeasti, jos sulla on masennusoireet jo siellä, voisi olla lastenkin kannalta hyvä, että eroatte ja pääset hoitamaan itsesi kuntoon. Hoidat lapset ja kodin yksin nytkin sekä käytännössä että taloudellisesti. Pärjäät hyvin ilman miestäkin. Mies estää hyvinvointisi ja se varmasti heijastuu lapsiinkin.

Minä olen tuollaisessa kuviossa kasvanut lapsi.

Eron jälkeen jouduin isäni rooliin. Sain kuunnella kaikki ne valitukset ja lisäksi äidin mieshuolet ja taloushuolet. Isään ja hänen sukuunsa en saanut pitää yhteyttä.

Se johti hyvinkin vaikeisiin tilanteisiin omassa elämässäni ja päädyin teininä psykiatriseen hoitoon.

Äitiin on pakko pitää vieläkin etäisyyttä, sillä muuten hän kaivaa minusta esiin pikku terapeuttinsa enkä kestä sitä ilman rauhoittava lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

On sekin outoa jos ei saa ihan tavallisella äänellä ohimennen mainita jotain mikä jossain tilanteessa häiritsee. Joidenkin ihmisten kanssa täytyy pitää kaikki vähänkään negatiiviset kommentit vaan omana tietonaan, ei saa purkaa niitä ulos tai he hermostuvat ja heti pitää neuvoa joku muka ihan yksinkertainen ratkaisu asiaan, niin kuin kaikki asiat olisivat yhtä helppoja ja yksinkertaisia kaikille. "Mikset tee näin/Mikset ole tehnyt näin ja näin/Minä ainakin teen itse aina niin ja näin"

Asioiden valvominen ei tarkoita sitä että joskus, ehkä pari kertaa viikossa sanoo ohimennen normaalilla äänellä jonkun häiritsevän asian.

Vatvominen on sitä, että ei haluta päästää irti asioista, ja vatvotaan niitä loputtomiin. Ne asiat voivat olla hyvinkin vanhoja ja muut asianosaiset kuolleet vuosikymmeniä sitten. Mutta vatvoja vaan vatvoo.

Vatvojia yleensä neuvotaan varaamaan vaikka tunti päivästä sille vatvomiselle, ja kielletään vatvominen muina aikoina. Seuraavana päivänä voi sitten taas tunnin vatvoa. Sellainen yleensä helpottaa myös sen vatvojan oloa.