Mies uhkasi avioerolla jos en lopeta asioiden vatvomista

Ymmärrän. Mieheni on valittaa ja on negatiivinen. Kesällä vähän pirteämpi ja lomilla.

No riippuu vähän tilanteesta. Joskus negatiivisuuden takana voi olla esim. Masennus.

Mut oma mies sanonut vähän samaa. Et mun pitäs olla positiivisempi. Must se on oikeessa. Jätin paskan duunin niin on ollut huomattavasti helpompaa olla iloinen taas.

No ei ainakaan vaikuta kovin terveeltä suhteelta jos avioerolla uhkaillaan..

Näiden valittajien takia mä en yleisesti jaksa ihmisiä ollenkaan. Nää empatiavampyyrit syö kaiken ilon elämästä ja varastaa vielä energiat päälle valittamalla toistuvasti asioista mitkä vois korjata helposti muttei tietenkään aio, koska menisi elämästä sisältö. Tyhjiä, tylsiä ihmisiä, jotka vaan vetää muut sinne mutaan kanssaan piehtaroimaan jos ei pidä varaansa.

Raskasta näissä on, että niiden kanssa ei voi jakaa edes mitään iloja. Jos kerrot jostain hauskasta tai kivasta asiasta, ne repii sen riekaleiksi etsiessään vikoja tai vaikenee sen kuoliaaksi ja sit jatkaa kuin ei mitään valittamistaan kuinka aina ostaa saman merkin kenkiä vaikka ne puristaa niin ettei voi kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että ap valittaisi koko ajan. Ehkä on yrittänyt ottaa oikeat epäkohdat esille ja keskustella normaalisti, jotta asia ratkeaa ja voidaan korjata se. Voihan mies ohittaa asiat. 

Ap:han tuolla ekalla sivulla kertoo, että valittaa kaikesta turhasta. Vai miten sukulaisten asiat voi suhteessa korjata?

Paras asia mitä oon tehnyt elämässäni on, että oon pistänyt tollaset yhden kehän kiertäjät menemään. Ai että, kun saa happea ihan erilailla, kun joka ikisessä asiassa ei aina keskitytä siihen negaan!

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että ap valittaisi koko ajan. Ehkä on yrittänyt ottaa oikeat epäkohdat esille ja keskustella normaalisti, jotta asia ratkeaa ja voidaan korjata se. Voihan mies ohittaa asiat. 

Miksi on vaikea uskoa? Etkö ole koskaan tavannut ihmistä jolla on ympärillään aina musta pilvi ja aina kaikki asiat ihan (omasta mielestään) väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä valitat sitten?

Töistä, sukulaisista, uutisista.. siis tavallisista asioista. Nyt ei puhuta ns nalkuttamisesta, mutta ymmärrän että sen kuunteleminen on rasittavaa.

Itseäni ihmetyttää, kun hän ei sano että ole hiljaa, vaan on itse hiljaa ja vasta myöhemmin ilmaisee, että hän murjottaa, koska valitin taas liikaa.

Ap

Ymmärrän sinua ap.

On raskasta  pitää sisällään asioita, jotka aiheuttavat: surua, ahdistusta, vihaa ja tietoisuuden maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

Tuntuuko sinusta, että puhumalla/"valittamalla" asioista, saat sisimpääsi edes hetkellisesti tyyneyden/rauhallisuuden tunteen?

Koetko näin?

 

Ei kukaan jaksa ihmistä, joka vatvoo selvää asiaa monipolvisesti. Aina.

Tiivistä sanottavasi nasevasti, muuten olet aikavaras.

Jos haluat jauhaa ja jauhaa, varaa ja maksa terapeutti.

Minä kerron miehelleni vain tärkeistä asioista, yleensä yhdellä lauseella, koska hän ei oikesti jaksa paneutua.

Likkakaveri on vatvoja, annan hänen puhua puhelimessa ja selostaa minulle kuulumattomia, hänelle tärkeitä asioita ja teen samalla kaikkea muuta. Aurani on näiden sessioiden jälkeen varmaan musta.

Oletko kokeillut liikuntaa? Hikiliikunnan jälkeen on olo kevyt. Kokeile, jos pystyt

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

Tää ketju on ihan paras aikoihin. Opin paljon tämän luettuani. Olen itse tuollainen negatiivisesti maailman kokeva.

On yhdessä mietitty, mistä se johtuu. Jotenkin siinä yhteydessä mieleeni tuli kuva isästä: sodan käyneestä, haavoittuneita sitoneesta, eturintamalta tuskissaan huutavia nuoria miehiä hakeneesta miehestä. Sitä kokemusta hän kantoi mukanaan, eikä niistä paljon puhuttu. Mutta kait ne tuntemukset minun geeneihini periytyi.

Nyt vaan täytyy aina muistaa tuo, kun meinaa alkaa negatiivisuus iskeä, että anna ihmisparka anteeksi nämä omat ja muiden pahuudet, onhan ne jo sovitettu. Peräti kaksituhattavuotta siitäkin jo kulunut. Yritän skarpata asiassa. Tee sinä samoin, muuta keinoa ei oo.

Tää vähän sai miettimään. Olin itse aikamoinen valittaja, olin siis työssä josta en tykännyt ja sitä tuli sitten purettua kotona ääneen. Olin parisuhteessa miehen kanssa joka sanoi että ei jaksa kun valitan aina. Toisaalta itse hän valitti sitten paljon muusta, kuten mun asunnosta, vaatteista, tekemästäni ruuasta ja jopa mun autosta kun se oli vanha ja pahanhajuinen (?). Taidettiin molemmat olla valittajia, ehkä hyvä että pääsimme toisistamme eroon. Mulla on nyt kivempi työ ja hänen ei tarvitse sietää mun pahaa ruokaa ja rumia vaatteita!

Oli minulla ihan sama. Ex-mies valittu koko ajan kaikesta. Olin kyllästynyt kuulemaan, kun mikään ei ollut hyvin. Jos vähän tihuutti sataa vettä, koko päivä oli pilalla. Minä en muka ikinä vienyt roskia ulos (vaikka olisin juuri edellisen kerran vienyt). Ruoka oli pahaa. Kerran kun mentiin ravintolaan, hän mesosi kovaan ääneen, että onpa huono palvelu kun kestää ja kestää. Minua hävetti aivan älyttömästi, koska täydessä ravintolassa nyt yleensä ei saman tien sitä sapuskaa eteensä saa. Meidän koti oli myös kuulemma ruma ja toimimattomat huonekalut. Oli raskasta kuunnella ainaista valitusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan jaksa ihmistä, joka vatvoo selvää asiaa monipolvisesti. Aina.

Tiivistä sanottavasi nasevasti, muuten olet aikavaras.

Jos haluat jauhaa ja jauhaa, varaa ja maksa terapeutti.

Minä kerron miehelleni vain tärkeistä asioista, yleensä yhdellä lauseella, koska hän ei oikesti jaksa paneutua.

Likkakaveri on vatvoja, annan hänen puhua puhelimessa ja selostaa minulle kuulumattomia, hänelle tärkeitä asioita ja teen samalla kaikkea muuta. Aurani on näiden sessioiden jälkeen varmaan musta.

Oletko kokeillut liikuntaa? Hikiliikunnan jälkeen on olo kevyt. Kokeile, jos pystyt

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

Ai. Minusta päin vastoin. En ole ikinä oikein pitänyt yhden lauseen ihmisistä. Ei kohtaa yhteys. Tykkään jutella laveasti ja tykkään myös kuunnella. On kiva olla vuorovaikutuksessa niin, että luo toisen kanssa samalla uutta ajatusta. Yhden lauseen ihmiset tuntuu yksinkertaisilta tai töykeiltä. Sori siitä.

En ota nyt kantaa aloittajan tekstiin enkä jaksa lukea koko viestiketjua. Täytyy muistaa myös se, että kuulijalla voi lähtökohtaisesti olla niin negatiivinen asenne puhujaa kohtaan, että kuulee sellaisetkin asiat valittamisena, jotka eivät oikeasti ole urputtamista. Toki niin miehet ja naisetkin osaavat valittaa ja varmasti negatiivisuus on todellinen ongelma joissakin parisuhteissa. Sivusta joskus katsellut ja kuunnellut pariskuntia, joissa miehellä ollut valmiiksi niin nuiva asenne naista kohtaan, että liioitellen kaikki mitä nainen sanoo, kuulostaa valittamiselta. Esim. tavallinen toteamus: "Ulkona sataa vettä."

Ei kiukkuisella äänensävyllä:" Voi hitsi, tänään rupesi töissä särkemään päätä eikä vieläkään ole loppunut. Voisitko laittaa tv:tä pienemmälle?". Eikä asiasta mitään sen enempää. Nainen meni vahingossa vain möläyttämään hedaristaan. Miestä ärsytti, kun olisi halunnut huudattaa jalkapallomatsia telkkarista. Nainen valitti hänen mielestään. Öööö, vai eikö mies ollutkaan itse ymmärtäväinen....

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että kertoi. Ymmärrän häntä hyvin. Itsekään en jaksa valittavia ihmisiä.

Olet kuitenkin tällä palstalla valittamassa siitä, että toiset valittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sekin outoa jos ei saa ihan tavallisella äänellä ohimennen mainita jotain mikä jossain tilanteessa häiritsee. Joidenkin ihmisten kanssa täytyy pitää kaikki vähänkään negatiiviset kommentit vaan omana tietonaan, ei saa purkaa niitä ulos tai he hermostuvat ja heti pitää neuvoa joku muka ihan yksinkertainen ratkaisu asiaan, niin kuin kaikki asiat olisivat yhtä helppoja ja yksinkertaisia kaikille. "Mikset tee näin/Mikset ole tehnyt näin ja näin/Minä ainakin teen itse aina niin ja näin"

Asioiden valvominen ei tarkoita sitä että joskus, ehkä pari kertaa viikossa sanoo ohimennen normaalilla äänellä jonkun häiritsevän asian.

Vatvominen on sitä, että ei haluta päästää irti asioista, ja vatvotaan niitä loputtomiin. Ne asiat voivat olla hyvinkin vanhoja ja muut asianosaiset kuolleet vuosikymmeniä sitten. Mutta vatvoja vaan vatvoo.

Vatvojia yleensä neuvotaan varaamaan vaikka tunti päivästä sille vatvomiselle, ja kielletään vatvominen muina aikoina. Seuraavana päivänä voi sitten taas tunnin vatvoa. Sellainen yleensä helpottaa myös sen vatvojan oloa.

Minä menin terapiaan, kun aloin vain vatvoa vanhoja asioita. Saatoin muistuttaa kuinka puoliso sanoi viisi vuotta sitten sillä tavalla ja asia vieläkin häiritsi minua. Lopulta ihan itse halusin erota. Jostain syystä puolisoni ei olisi halunnut erota vaikka olin kyllä äärimmäisen rasittava muistuttamalla vanhoista asioista. Itse onneksi tajusin, ettei tämä nyt ole ihan normaalia hommaa. 

Meillä sama. Aina vaan kaikkee valitusta ja nitinää. Joka asian ajattelu et vituiks se menee kuitenkin. Kuuntelen kyllä jonkun aikaa mutta kun mitään positiivista ei tule väliin. Ei vaan jaksa.

Jos ap menee miehensä kanssa pariterapiaan, ap:lle annetaan pari kysymyslomaketta, joiden pisteytyksen jälkeen hänellä todetaan masennus, ahdistus tai molemmat. Ja sillä hetkellä koko asetelma kääntyy ja miehen täytyy ryhtyä ymmärtämään, että valitus ja negatiivisuus on sairaudenoire eli sen ei saisi enää kuormittaa miestä. Toisaalta, jos miehelle annettaisiin samat lomakkeet täytettäväksi, niin niistä nähtäisiin kuinka valituksen kuunteleminen on vaikuttanut ja kas kummaa, hänenkin pisteensä ylittäisivät jonkin raja-arvon ja voitaisiin todeta masennus. Mutta tämä on vähän tällainen kilpailu, että kumpi puolisoista ehtii varata sen sairaan roolin ensimmäisenä. Ekaksi diagnoosin saanut on uhri ja jäljelle jäänyt on vastuussa arjesta, toisen henkisestä tukemisestä ja menettää lopullisesti oikeuden väsymiseen ja kuormittumiseen. Koska sehän on läpimätä ihminen, joka jättää sairaan puolisonsa. 

Eli ap:lle neuvoksi, menkää terapeutille, mutta pidä huolta että sä oot se eka, joka täyttää lomakkeet ja lappuset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on ihan molemmilla vaikeita asioita jotka välillä nousevat pinnalle, ja kyllä niistä saa kumpikin silloin puhua ja toinen kuuntelee. Ettei ap teillä olisi niin että mies haluaisi että molemmat hoidatte kaikessa hiljaisuudessa negatiiviset asiat, ettekä puhu niistä toisillenne mitään? Itse en tuollaista halua koska jossain vaiheessa jommalle kummalle tulee kuitenkin syöpä tai jotain, ja sillin on ihan pakko saada puhua, ja jos toinen ei sitä kestä, niin ero tuleee juuri silloin kun on vaikeinta.

Mies ei tosiaan halua puhua asioista mutta osaa kyllä tarvittaessa. Ei esimerkiksi näe mitä teen taloudellisesti eteemme, enkä oikein halua sanoa etkö tajua, että maksan kaiken, koska se pahentaisi tilannetta.

Ap

Milloinkohan ihmiset lopulta oppisivat kommunikoimaan suhteessa...

Kuule, sä elät nyt mielistellen ja se ei tee sulle hyvää. Jos mies lähtee sen keskustelun päätteeksi että et ole tyytyväinen maksujärjestelyyn, niin eiköhän sellainen opportunistinen kuppari saa lähteä. Älä anna käyttää itseäsi hyväksi.

Asiasta voi muuten sitten myös keskustella, ei tarvitse valittaa. Tyyliin "kuule olen ajatellut tätä minun yleistä negatiivisuutta joka sinuakin häiritsee ja tullut johtopäätökseen että yhtenä syynä on se että olen väsynyt olemaan vetovastuussa taloudellisesti. Miten me voisimme lievittää taakkaani?

Vierailija kirjoitti:

Rupea tietoisesti ajattelemaan ja puhumaan positiivisesti. Negatiivisuus vain ruokkii negatiivisuutta. Ihan kaikkea ei tarvitse kaataa puolison niskaan.

Mutta jos se mies onkin se negaaja joka aiheuttaa vaimon käytöksen? Minullakin mies joka ankeuttaa joka päivän ja sanoo sitten minulle että ole positiivinen! Miten olla positiivinen ankeuttajan kanssa?

Aloittajan kannattaa miettiä onko se mies joka aiheuttaa negatiivisen ajattelun ihan vain omalla olemisellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan jaksa ihmistä, joka vatvoo selvää asiaa monipolvisesti. Aina.

Tiivistä sanottavasi nasevasti, muuten olet aikavaras.

Jos haluat jauhaa ja jauhaa, varaa ja maksa terapeutti.

Minä kerron miehelleni vain tärkeistä asioista, yleensä yhdellä lauseella, koska hän ei oikesti jaksa paneutua.

Likkakaveri on vatvoja, annan hänen puhua puhelimessa ja selostaa minulle kuulumattomia, hänelle tärkeitä asioita ja teen samalla kaikkea muuta. Aurani on näiden sessioiden jälkeen varmaan musta.

Oletko kokeillut liikuntaa? Hikiliikunnan jälkeen on olo kevyt. Kokeile, jos pystyt

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

No eipä kumma kun ihmiset voi yhä huonommin kun edes parisuhteessa ei saa kertoa mitå ajattelee ja mitä on mielessä painamassa. Oma mieheni ei koskaan puhu minulle mitään muuta kuin ikäviä asioita ja se on raskasta. Kun kerron vastaavia niin mieheni on heti puolustuskannalla!! ja käskee olla valittamatta olemaan positiivinen eli aivan typerää.