Millä saan lapsen tottelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Lyhyet selkeät ohjeet, mitä odotat lapselta. Ei mitään epämääräisiä "ollaan kunnolla", "totellaan". "Koko päivän" on lapselle liian pitkä ja vaativa asia. Kerätkää vaikka tarroja pienistä onnistumisista ja esim. kymmenellä tarralla sitten saa jotain isompaa. Rangaistukset eivät opeta mitään. Toki sellaiset luonnolliset seuraamukset, että esim. myöhästytään jostain kivasta, kun temppuilee, opettavat.

Annan aina konkreettiset ohjeet ja lapsi ymmärtää ne. On kokeiltu vaikka mitkä tarrataulukot jne, mutta ei niillä ole vaikutusta. Lapsi itse sanoo että hän ei tottele koska hän itse päättää kaikki asiat. No ei päätä. Mutta tuo on hänen oma selitys. Ap

Vierailija kirjoitti:

Rangaistukset eivät opeta mitään. Toki sellaiset luonnolliset seuraamukset, että esim. myöhästytään jostain kivasta, kun temppuilee, opettavat.

Teoriassa rangaistukset eivät opeta mitään, mutta käytännössä ne motivoivat oikein hyvin opetusten noudattamiseen. Ilman rangaistuksen uhkaa on usein iso riski, että opetuksia ei haluta noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.

Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap

Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?

Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.

No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap

Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.

Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap

Onko liikaa vaatimuksia. Pientä lasta vielä ohjataan ja leikin avullakin pääsee eteenpäin, mutta lasta pitää kuunnella mikä olotila on. Iso lapsi tarvitsee perustelun ja ymmärrystä. Ei ole liian kiire. Rankaisu voi jumittaa asiat, rankaisutrauma ja aikuisen vihaisuus. Ei pidä lahjoa leluilla, ne tulevat silloin kun on aika.

Ei siis halua esim. osallistua ruuan valmistukseen, vaan pitää sinua jalasta kiinni? Oletko kysynyt miksi? Kysyn siis ihan tosissani, kun omani roikkuu jalassani vain, jos ollaan uudessa, oudossa tilanteessa ja jännittää/ujostuttaa.

Kuulosta tutulta, meillä on samanlainen jukuripää. :) Ei vaikuta positiiviset porkkanat, kun lapsi pitää omaa tahtoaan kaikkia porkkanoita ja palkintoja tärkeämpänä. No sitten yritin turvautua rangaistuksiin eli etuisuuksia pois, jos ei tottele. Pian oli esim. kaikki tenavan lelut jäähyllä, eikä silläkään ollut oikeastaan vaikutusta. Hänellä on hyvä mielikuvitus ja kehitteli sitten leikkejä esim. pahviroskiksesta kaivamastaan muropaketista ja vessapaperihylsyistä. Siihen en ole lähtenyt, että lapsi menettäisi mitään perusoikeuksiaan (esim. ruoka, vaatteet tms.) ollessaan tottelematon. Mielestäni se ei ole oikein lasta kohtaan.

Jos pitäisi ap:lle jotain neuvoja antaa, niin ensinnäkin valitse taistelusi. Tärkeistä rajoista pidetään toki kiinni, mutta harkitse tarkkaan, mikä kaikki kontrollointi on oikeasti tarpeen. Toisekseen yritä säilyttää positiivinen yhteys lapseen, eli kaikesta vääntämisestä huolimatta yritä löytää ja luoda hetkiä, jolloin voitte olla myönteisessä vuorovaikutuksessa. Kun lapsi on hyvin uhmakas, on riski, että lapsi alkaa nähdä vanhempansa vihollisina, jos mitään positiivista huomiota ei ole. Kolmannekseen, joskus lapsen uhmaamistaipumus vähän laantuu, kun välillä saa oikein luvan kanssa tehdä jotain vähän kummallista. Tässä siis avainasemassa on, että aloite tähän hupsuun juttuun tulee alunperin vanhemmalta ja sitä saa tehdä vain luvan kanssa. Esim. talvella välillä toimme lapselle puoli ämpäriä lunta kylppäriin ja hän sai sillä leikkiä kylpyammeessa. Tai sovittiin yksi lakana, jota sai aikuisen valvoessa maalata vesiväreillä (lopuksi sitten lakana pyykkiin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.

Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap

Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?

Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.

No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap

Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.

Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap

Hiukan samantyyppisessä tilanteessa uhkasin joskus, että haen kaapista valjaat ja rattaat pyörävarastosta, ja sitten lapsi saa luvan istua rattaissa kunnes ruoka on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.

Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap

Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?

Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.

No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap

Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.

Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap

Ei saa rangaista lasta tai tulee psyykkisiä ongelmia lapselle helpommin ja turvattomuus. Osaat irrottaa lapsen jalasta, et ole kädetön ihminen, laita pehmolelu halattavaksi ja keksi lapselle muuta kivaa tekemistä lähelle. On olemassa leikkikehää, sänkyä, istuinta, mummoa jos karkaa väärällä hetkellä. Onko lapsella toista vanhempaa huolehtimassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei siis halua esim. osallistua ruuan valmistukseen, vaan pitää sinua jalasta kiinni? Oletko kysynyt miksi? Kysyn siis ihan tosissani, kun omani roikkuu jalassani vain, jos ollaan uudessa, oudossa tilanteessa ja jännittää/ujostuttaa.

Olen monta kertaa. Vastaa aina, että en tiedä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulosta tutulta, meillä on samanlainen jukuripää. :) Ei vaikuta positiiviset porkkanat, kun lapsi pitää omaa tahtoaan kaikkia porkkanoita ja palkintoja tärkeämpänä. No sitten yritin turvautua rangaistuksiin eli etuisuuksia pois, jos ei tottele. Pian oli esim. kaikki tenavan lelut jäähyllä, eikä silläkään ollut oikeastaan vaikutusta. Hänellä on hyvä mielikuvitus ja kehitteli sitten leikkejä esim. pahviroskiksesta kaivamastaan muropaketista ja vessapaperihylsyistä. Siihen en ole lähtenyt, että lapsi menettäisi mitään perusoikeuksiaan (esim. ruoka, vaatteet tms.) ollessaan tottelematon. Mielestäni se ei ole oikein lasta kohtaan.

Jos pitäisi ap:lle jotain neuvoja antaa, niin ensinnäkin valitse taistelusi. Tärkeistä rajoista pidetään toki kiinni, mutta harkitse tarkkaan, mikä kaikki kontrollointi on oikeasti tarpeen. Toisekseen yritä säilyttää positiivinen yhteys lapseen, eli kaikesta vääntämisestä huolimatta yritä löytää ja luoda hetkiä, jolloin voitte olla myönteisessä vuorovaikutuksessa. Kun lapsi on hyvin uhmakas, on riski, että lapsi alkaa nähdä vanhempansa vihollisina, jos mitään positiivista huomiota ei ole. Kolmannekseen, joskus lapsen uhmaamistaipumus vähän laantuu, kun välillä saa oikein luvan kanssa tehdä jotain vähän kummallista. Tässä siis avainasemassa on, että aloite tähän hupsuun juttuun tulee alunperin vanhemmalta ja sitä saa tehdä vain luvan kanssa. Esim. talvella välillä toimme lapselle puoli ämpäriä lunta kylppäriin ja hän sai sillä leikkiä kylpyammeessa. Tai sovittiin yksi lakana, jota sai aikuisen valvoessa maalata vesiväreillä (lopuksi sitten lakana pyykkiin).

Tuleeko nykyään lasu jos rankaisee jotenkin muuten kuin etuisuuksia poistamalla? Wanhaan aikaan muistan että niitä rangaistuksia oli aika paljon muunkinsorttisia käytössä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.

Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap

Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?

Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.

No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap

Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.

Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap

Ei saa rangaista lasta tai tulee psyykkisiä ongelmia lapselle helpommin ja turvattomuus. Osaat irrottaa lapsen jalasta, et ole kädetön ihminen, laita pehmolelu halattavaksi ja keksi lapselle muuta kivaa tekemistä lähelle. On olemassa leikkikehää, sänkyä, istuinta, mummoa jos karkaa väärällä hetkellä. Onko lapsella toista vanhempaa huolehtimassa.

Ei 3v pysy missään leikkikehässä tai sängyssä. Pomppaa yli niin että heilahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa vaatimuksia. Pientä lasta vielä ohjataan ja leikin avullakin pääsee eteenpäin, mutta lasta pitää kuunnella mikä olotila on. Iso lapsi tarvitsee perustelun ja ymmärrystä. Ei ole liian kiire. Rankaisu voi jumittaa asiat, rankaisutrauma ja aikuisen vihaisuus. Ei pidä lahjoa leluilla, ne tulevat silloin kun on aika.

Rankaisutrauma. :D Voi elämän kevät sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.

Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap

Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?

Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.

No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap

Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.

Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap

Ei saa rangaista lasta tai tulee psyykkisiä ongelmia lapselle helpommin ja turvattomuus. Osaat irrottaa lapsen jalasta, et ole kädetön ihminen, laita pehmolelu halattavaksi ja keksi lapselle muuta kivaa tekemistä lähelle. On olemassa leikkikehää, sänkyä, istuinta, mummoa jos karkaa väärällä hetkellä. Onko lapsella toista vanhempaa huolehtimassa.

Osaan toki irroittaa mutta roikkuu heti uudestaan. Ei hän mitään pehmolelua todellakaan halaa ja minähän olin jo alunperinkin ehdottanut jonkun leikin tai minun auttamisen. Tämän ikäinen ei missään leikkikehässä tai sängyssä käskystä pysy. Koko ongelmahan on se, että ei usko yhtään mitään. Miksi silloin uskoisi kun sanon että halaa pehmolelua. Lapsen isä on aina töissä ja mummot asuu kaukana, eli arki on yksin minun varassa, toki lapsi on hoidossa kun olen osapv töissä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.

Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap

Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?

Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.

No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap

Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.

Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap

Hiukan samantyyppisessä tilanteessa uhkasin joskus, että haen kaapista valjaat ja rattaat pyörävarastosta, ja sitten lapsi saa luvan istua rattaissa kunnes ruoka on valmis.

Meillä ei ole enää rattaita. Jos olisi ja uhkaisin noin, niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja lapsi riehuisi rattaissa niin että kaataisi ne ja kaatuisi itse mukana. Ap

Laita haka keittiön oveen ja ovi kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa vaatimuksia. Pientä lasta vielä ohjataan ja leikin avullakin pääsee eteenpäin, mutta lasta pitää kuunnella mikä olotila on. Iso lapsi tarvitsee perustelun ja ymmärrystä. Ei ole liian kiire. Rankaisu voi jumittaa asiat, rankaisutrauma ja aikuisen vihaisuus. Ei pidä lahjoa leluilla, ne tulevat silloin kun on aika.

Rankaisutrauma. :D Voi elämän kevät sentään.

Rankaisutrauma oli jo aika hyvä.

Tollanen kuulostaa siltä, että lapsi on vähän yksinäinen. Kerjää huomiota ja kelpaa myös se huonompikin, kunhan saa sitä. Onko sulla usein kiire tekemään tylsiä aikuisten juttuja? Ehditkö leikkiä ja puhella lapsen kanssa, siis rauhassa ja vakavasti niin, että lapsikin keskittyy ja avautuu ajatuksistaan? Kun ehdit istumaan sohvalle, räpläätkö puhelinta tai keskitytkö telkkariin? Silloin on se hetki, kun lapsi otetaan kainaloon ja kysytään miten päivä on mennyt. Monissa haastatteluissahan lapset sanovat usein, että heitä harmittaa kun vanhemmat ei ehdi olemaan heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.

Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap

Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?

Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.

No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap

Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.

Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap

Ei saa rangaista lasta tai tulee psyykkisiä ongelmia lapselle helpommin ja turvattomuus. Osaat irrottaa lapsen jalasta, et ole kädetön ihminen, laita pehmolelu halattavaksi ja keksi lapselle muuta kivaa tekemistä lähelle. On olemassa leikkikehää, sänkyä, istuinta, mummoa jos karkaa väärällä hetkellä. Onko lapsella toista vanhempaa huolehtimassa.

Osaan toki irroittaa mutta roikkuu heti uudestaan. Ei hän mitään pehmolelua todellakaan halaa ja minähän olin jo alunperinkin ehdottanut jonkun leikin tai minun auttamisen. Tämän ikäinen ei missään leikkikehässä tai sängyssä käskystä pysy. Koko ongelmahan on se, että ei usko yhtään mitään. Miksi silloin uskoisi kun sanon että halaa pehmolelua. Lapsen isä on aina töissä ja mummot asuu kaukana, eli arki on yksin minun varassa, toki lapsi on hoidossa kun olen osapv töissä. Ap

Meillä oli vähän nuoremmalla tuota pitkän aikaa ja arki oli jatkuvaa rajaamista. Ajan kanssa yhtäkkiä helpotti, järkeä tuli iän myötä lisää. ei tuohon oikein mitään oikotietä ole. Pitkää pinnaa ja johdonmukaisuutta vaan. tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Laita haka keittiön oveen ja ovi kiinni?

Meillä on sellainen moderni asunto, jossa on avosaarekekeittiö eikä siis ovea keittiössä eikä olohuoneessa. Lapsiportti meillä on, mutta se ei lasta pidättele joten se ei ole ollut käytössä aikoihin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tollanen kuulostaa siltä, että lapsi on vähän yksinäinen. Kerjää huomiota ja kelpaa myös se huonompikin, kunhan saa sitä. Onko sulla usein kiire tekemään tylsiä aikuisten juttuja? Ehditkö leikkiä ja puhella lapsen kanssa, siis rauhassa ja vakavasti niin, että lapsikin keskittyy ja avautuu ajatuksistaan? Kun ehdit istumaan sohvalle, räpläätkö puhelinta tai keskitytkö telkkariin? Silloin on se hetki, kun lapsi otetaan kainaloon ja kysytään miten päivä on mennyt. Monissa haastatteluissahan lapset sanovat usein, että heitä harmittaa kun vanhemmat ei ehdi olemaan heidän kanssaan.

Olen minä paljon lapsen kanssa, kun teen vain osapv töitä. Eikä meillä ole edes telkkaria. Kotitöitä joudun tietenkin tekemään, mutta lapsi saisi kyllä niissä auttaa, ei vaan halua kun ainoa millä tulee mukaan on se jalassa roikkuminen. Eli voi olla huomionhakua, mutta en ehdi enempään huomioon. Mikään kotityö ei onnistu esim niin että samalla puhelisin lapsen kanssa hänen asioita tai leikkisi vieressä. Jos sellaiseen ohjaan, ei tottele yhtään. Ap