Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin

Kukaan ei ole yksipuolisesti "vaikea". Kyllä se "vaikeus" on ihan vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tuottamaa. Ei varmaan haittais aapeetäkään opetella vähän tuntemaan itseään ja heikkoja puoliaan. Niitä pystyy korjaamaan koko elämän ajan, jos ne tunnistaa ja jos motia riittää.

Vierailija kirjoitti:

On ollut hienoa lukea teidän kokemuksianne sekä lasten kotiin muutosta, että siitä kun itse muutitte vanhempienne luokse takaisin. Kiitos kaikille asiallisista kommenteista. Selvitän tässä myös sen, että mieheni mielipide on sama kuin minun, hän nimenomaan tarjosi tyttärelle rahaa että saisi oman paikan.

Tyttären ulkomailla asuminen ei mennyt ihan niinkuin piti, eli ei oikein osannut asettua, ei nauttinut siitä, ikävöi Suomeen. Siksi palaa kotiin. Säästöt ovat kuluneet vuokraan ja ihan normaaliin nuoren ihmisen eloon. Ja kuvaukseni siitä että hän ei ole helppo ihminen, tarkoittaa juuri tuota hänen tapaansa tehdä nopeita ajattelemattomia päätöksiä. Se ehkä kuuluukin nuoren elämään, mutta se tulee esille myös äkkipikaisuutena ja niin, että hän antaa periksi monien asioiden suhteen ennenkuin on edes kunnolla kokeillut. Hän on, kuten sanoin, hyvin rakas meille.

Näin kun itse olen saanut ADHD-diagnoosin vasta 50-vuotiaana, tulee väkisinkin mieleen kysyä, onko tyttärellänne ADHD-diagnoosi tai onko asiaa edes tutkittu? 

Itselläni on pääasiassa tarkkaamaton muoto, mutta vasta diagnoosin ja lääkityksen saatuani ymmärsin itse, miten pienestä olen hermostunut ja ottanut kauheasti kierroksia. Ja ihan olin pitänyt itseäni rauhallisena ihmisenä!

Myös tuo luovuttaminen on niin tuttua. Se on jonkinlainen suojautumismekanismi, mikä on kehittynyt ajan myötä. Kun elämässä on jatkuvia epäonnistumisia, niin lopulta sitä alkaa suojella itseään niiltä, koska kokee, että yrittäminen ja epäonnistuminen (jälleen kerran) olisi liian musertavaa. Sitä luovuttaa helpolla, jotta voi selittää itselleen, ettei yrittänyt tosissaan.

Toki tuossa voi taustalla olla jotain muutakin. Mutta voi olla myös diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD. Itsekin tajusin hakeutua tutkimuksiin vasta kun asiaa epäiltiin aikuisella tyttärelläni. En osannut nähdä enkä epäillä sitä itsessäni, saati tyttäressäni. 

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan tässä ketjussa haukutaan tätä äitiä, mutta miksi ihmeessä 25-vuotias nainen haluaa palata vanhempiensa luokse?

Itsellä ainakin oli niin paljon kaikenlaista meneillään, että ei mun vanhemmat olisi sietäneet sitä elämää. Käytiin viikollakin juhlimassa. Oli kaikenlaisia säätöjä, kavereita nukkumassa yms. Kävin töissä ja elin nuoren aikuisen aktiivista elämää. Olin jo silloin kasvissyöjä ja vanhempani syövät lihaa kaiken kanssa. Jopa puuron kanssa pitää olla "valkuaista" eli vähintään kinkkuleipä. Minä tykkäsin papusalaatista ja kulkea kotona alasti.

Olisi ollut todella rankka sopeutuminen puolin ja toisin.

Nuorten ja vanhempien elämäntilanteet ja elämäntavat ovat erilaisia. Kummallakin osapuolella on oikeus elää omanlaistaan elämää. Saman katon alla tulee varmasti konbflikteja. Oma tupa oma lupa.

Huvitti vähän se kommentti, jossa perustellaan tätä niin että jos aikuinen lapsi asuu kotona, niin enää ei voi harrastaa seksiä missä haluaa. :D

Kamalaa.

Ymmärrän ap:ta hyvin. Minusta ei ole hyvä idea, että tuon ikäinen tulee vanhempien nurkkiin asumaan. Itse suostuisin korkeintaan kuukaudeksi tai kahdeksi, mikä menee oman vuokra-asunnon etsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Huvitti vähän se kommentti, jossa perustellaan tätä niin että jos aikuinen lapsi asuu kotona, niin enää ei voi harrastaa seksiä missä haluaa. :D

Kamalaa.

Niin. Joidenkin parisuhteessa seksi on merkittävässä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Huvitti vähän se kommentti, jossa perustellaan tätä niin että jos aikuinen lapsi asuu kotona, niin enää ei voi harrastaa seksiä missä haluaa. :D

Kamalaa.

No seksi ja pössyttely vapaasti olisivat kyllä taas mennyttä, tottahan se on.

Oma parikymppinen tyttäreni asustaa vuokralla, käy pienipalkkaisessa työssä. Hän on tehnyt tiukan budjetin itselleen ja saa säästöön. Kyllä se onnistuu jos halua ja tahtoa on.

Meillä olemme sanoneet lapsille, että kotiin saa aina tulla. Ymmärrän kuitenkin ap:tä myös. Tässä kun on sekin, että mikäli lapsia on useampi ja yksi tulee kotiin säästämään elämään pienillä kuluilla, toisillekin se pitäisi sallia. Tai jos rahoitetaan yhden asumista muualla, tasapuolisuuden nimissä pitäis muitakin rahoittaa. Sikäli on hyvä jos lapset aikuistuttuaan myös ottavat vastuun omasta elämästään. Vanhempina voidaan tukea ja auttaa, mutta ihan mihin tahansa ei kuitenkaan tarvitse taipua.

Itse samassa tilanteessa. Toki tarjoamme mahdollisuuden asua tovin 'nurkissamme', mutta mitenkään ylelliseksi emme aio elämää aikaihmiselle tehdä. Sen aikaa saa olla, kun saa asiansa järjestykseen, sit hopi hopi omaan kämppään omannäköistään elämää elämään.

Ap, miksi olet kasvattanut tyttärestäsi vaikean ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

Huvitti vähän se kommentti, jossa perustellaan tätä niin että jos aikuinen lapsi asuu kotona, niin enää ei voi harrastaa seksiä missä haluaa. :D

Kamalaa.

Tuolla samalla asialla perustellaan sitä, että vauva ja taapero pitää saada turvaverkon huomaan: vanhemmat haluavat harrastaa seksiä missä vain ja milloin vain, ei onnistu, kun lapset on kotona. Että aikuisen lapsen siellä asuessako aamupano keittiönpöydällä on sitten OK?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti vähän se kommentti, jossa perustellaan tätä niin että jos aikuinen lapsi asuu kotona, niin enää ei voi harrastaa seksiä missä haluaa. :D

Kamalaa.

Tuolla samalla asialla perustellaan sitä, että vauva ja taapero pitää saada turvaverkon huomaan: vanhemmat haluavat harrastaa seksiä missä vain ja milloin vain, ei onnistu, kun lapset on kotona. Että aikuisen lapsen siellä asuessako aamupano keittiönpöydällä on sitten OK?

Ehkä hän on niitä, jotka kuvittelevat, ettei vanhemmilla ole seksielämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.

Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.

Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.

No ei siellä ulkomailla saanut säästettyä?

"Talo kulkee tavallaan, vieraat lähtee ajallaan"

Eihän tällä palstalla kirjoittavat, kymppitonnin kuussa tienaavatkaan saa säästettyä. Miksi siis jonkun nuoren ulkomaan keikka tarkoittaisi automaattisesti säästöjä? Sanotko esim. au pairina olleelle, että hänen olisi pitänyt onnistua säästämään pienistä taskurahoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Jaha, mulla asustaa naapurimaakunnassa asuva tytär vierashuoneessa, koska kutsuin hänet kesäksi kotiin. Välillä käy omassa kodissaan kastelemassa kukat ja hakemassa postit ja menee sinne muutenkin kun tarvitsee yksityisyyttä.

Jotkut tulevat toimeen lastensa kanssa, kaikki selvästikään eivät. Tuon huomaa jo silloin kun lapset ovat pieniä:  osa panee lapsensa heitteille pikkulapsi-iästä lähtien. Ei  ihme jos sitten persoonallisuushäiriöt siirtyvät polvesta polveen.

Et kyllä kuulostaa kovin rakastettavalta ihanalta ihmiseltä, kun provoilet täällä noin rumasti.

Olet itsekäs. Tietenkin tytöllä on velvollisuus osallistua kotitöihin samalla tavalla kuin tekin teette ja noudattaa niitä yhteisiä pelisääntöjä. Loogisesti tyttäresi ajattelee.

Meillä onneksi vanhemmille on aina ovet avoinna, jos jotakin sattuisi, eikä itsekkäinä käännetä selkää. Esimerkkinä, kun oli eroamassa ja ennestään masentunut, niin vanhemmat itse ehdottivat että tulisin lapsuudenkotiin asumaan siksi aikaa että "pääsen takaisin jaloilleen". Olin tuolloin 25-vuotias, ja todellakin autoin heitä kotona ja muutin jonkun ajan päästä pois. Kiitollinen olen edelleen. Perhe pitää yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Huvitti vähän se kommentti, jossa perustellaan tätä niin että jos aikuinen lapsi asuu kotona, niin enää ei voi harrastaa seksiä missä haluaa. :D

Kamalaa.

Ei pelkästään missä, vaan myös milloin. Onko sinulle vieras asia, että parisuhteessa olevien ihmisten välillä on seksiä? Vai se, että jopa viisikymppisetkin harrastavat seksiä?

Lasten poismuutto on iso muutos vanhemmille, siinä voidaan joutua vähän totuttelemaan olemaan kaksistaan ja ehkä jopa miettimään, keitä me ollaan ilman niitä kotona pyöriviä lapsia. Mutta hyvässä lykyssä huomataan, että viihdytään edelleenkin hyvin yhdessä ja tuntuu mukavalta saada olla kahdestaan. Ja kyllä, jotkut saattavat siinä vapautua ja viillintyä ja seksielämässäkin voi alkaa uusi kukoistuskausi. 

Jos parisuhde on lasten poismuutettua mennyt sellaiseen asentoon, että saatetaan aamulla harrastaa äänekästä seksiä (ei välttämättä edes keittiön pöydällä, voi olla ihan makuuhuoneessakin), niin haluaako siinä kohtaa palata siihen, että pitää varoa ettei oma aikuinen lapsi kuule?

Pitää muistaa, että ennen perhettä oli kaksi ihmistä, jotka rakastuivat toisiinsa ja joiden välillä oli myös intohimoa. Ilman tätä ei olisi niitä lapsiakaan. Ja lasten jälkeen pitää aikuisilla olla oikeus palata suhteessaan siihen aikaan, mikä oli ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).

Millään sukupolvella ei ole ollut yhtään sen paremmat mahdollisuudet  omistusasuntoon, päin vastoin! Asuntolainan saaminen on nykyisin helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Enkä tunne yhtään ihmistä ikäluokissa 30-80 v, jolle vanhemmat olisi ostaneet asunnon tai joka olisi asunut vanhempiensa luona 30-vuotiaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs. Tietenkin tytöllä on velvollisuus osallistua kotitöihin samalla tavalla kuin tekin teette ja noudattaa niitä yhteisiä pelisääntöjä. Loogisesti tyttäresi ajattelee.

Meillä onneksi vanhemmille on aina ovet avoinna, jos jotakin sattuisi, eikä itsekkäinä käännetä selkää. Esimerkkinä, kun oli eroamassa ja ennestään masentunut, niin vanhemmat itse ehdottivat että tulisin lapsuudenkotiin asumaan siksi aikaa että "pääsen takaisin jaloilleen". Olin tuolloin 25-vuotias, ja todellakin autoin heitä kotona ja muutin jonkun ajan päästä pois. Kiitollinen olen edelleen. Perhe pitää yhtä.

Mukava tietää, että myös vanhempasi ovat tervetulleita luoksesi asumaan tarvitessaan apua. Epäitsekkäänä varmasti ehdotat sitä itse. Perhe pitää yhtä.

Itse aikoinaan palasin Suomeen 26-vuotiaana, ja koska asuntoa ei ollut, muutin vanhemmilleni. Vanhempieni oletus oli, että koska en maksa vuokraa, teen siis suurimman osan kotitöistä, pesen kaikkien pyykit, siivoan omakotitalon, teen ruokaa ja myös pihahommia. Vanhempani olivat silloin siis vielä työelämässä. 

Meillä oli vanhempieni kanssa hyvät välit, mutta molemmat melkoisia työnarkomaaneja, joten heille tämä oli siis ihan sopiva järjestely, ei tarvinnut tapella kotitöistä kun tytär teki. ;-)

Aika nopeasti väsyin touhuun, ja muutin omilleni vuokra-asuntoon.  Jostain revin vain rahat vuokratakuuseen ja vuokraan. Luonnollinen "poistuma" siis. :-)

Oma vanhempani muutti meille putkiremontin ajaksi, n 2 kk asui. Autoimme mielellämme, mutta oli kyllä ihan järkyttävää. Kyllä aikuisilla on jo niin omat tavat ja odotukset asioista, niin niitä voi olla vaikea sovittaa.

Minä sain jatkuvasti kuulla kuinka minun pitäisi tehdä tuo asia noin ja tämä asia näin ja mikä on huonosti ja miten se pitäisi korjata. Asia joka on mielestäni aivan hyvin, eikä korjaamista ole, mutta kun vanhempi on ikänsä tehnyt tietyllä tavalla ei voi ymmärtää sitä, että joku toinen kokee jonkun toisen tavan paremmaksi. Itse on toki sitä mieltä että haluaa auttaa, jatkuva arvostelu sitä ei kuitenkaan ole.